Miksi jotkut haluavat ajatella että heillä olisi ollut vaikeampi elämä kuin muilla ihmisillä?

Ainakin minulle on ollut elämän kauhein trauma lukea tuosta simpukkayhteisön JÄRKYTTÄVÄSTÄ massamurhasta jossa miljoonia raakkulapsia silvottiin elävältä kun persumies ajoi 600000 kertaa joen yli ja nauroi joka kerta😫

N48v, sosiaalitoimi Hki

Vierailija kirjoitti:

"Niin se kilpaileva asennehan tulee yleensä niiden puolelta kenellä ei ole ollut oikeita pahoja vastoinkäymisiä ja paremmat lähtökohdat. He yleensä alkavat vertaamaan, "kyllä minullakin on ollut ihan rankkaa" kuin  sinulla. Samoin kuin rikkaaksi syntyneet ovat omien juttujensa mukaan "ansainneet kaiken omalla kovalla työllä".

Ehkä heille tulee etuoikeutettu olo ja siksi pitää alkaa kilpailemaan?"

Olen eri, mutta koko tämä sinun viestisi on osoitus kilpailevasta asenteesta. 

Useimmiten se on niin (kuin omassakin tapauksessa), että kun jollain on tuollainen uhriutuva asenne, kärsimysten olympialaiset, niin se tilanne tulee näkyväksi, kun jollain muulla tai itsellä on taustallaan paljon isompia tragedioita, joista tämä ei kuitenkaan hiiskahdakaan eikä ennen kaikkea käytä niitä draamailun aiheenaan. Kärsimyksillä draamailuhan on juuri sitä, että pyritään saamaan huomiota niillä ja selitetään niillä erilaisia asi

Ei. Olet todella kaukana todellisuudesta. Yleensähän se menee niin että jollekin on tapahtunut jotain dramaattista ja silloin nämä kilpailijat alkavat isoon ääneen kertomaan kuinka vaikeaa heilläkin on ollut. Niiden joilla on oikeasti vaikeaa ei tarvitse kertoa sitä. Esim kun kaverini lopetti koulun ja oli illat kotona hoitamassa sisaruksiaan ei hänen sitä tarvinnut kenellekään kertoa. Sen näki ihan omilla silmillä ja kaikki muut puhui asiasta enemmän kuin hän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eihän tuo vielä mitään, minunpa mies tienasi itse omat vaippansa ja hankki oman elantonsa vauvasta asti."

No niinpä. Tuollaiset ihmiset ovat raskaita ja kun yksi tällainen tuttavapiiriin kuului, niin kieltämättä alkoi silmät aueta tuossa kohtaa, kun hänen vanhempansa kuolema (sairaana ja vanhana) aloitti valtaisan draaman. Vieressä kuuntelee ihminen, jonka vanhemman kuolema oikeasti oli aikamoista.

Mitä sitten?

Jokaisen kuolema on erilainen. Ei aikanaan minulta ole mitenkään pois jos joku suree vanhan ja sairaan isänsä kuolemaa, vaikka oma isäni tekikin itsemurhan alle 40v ollessani lapsi.

Sureminen on eri asia kuin ison draaman siitä tekeminen. Se oli jotenkin suorastaan tragikoomista, kun kaikki tekivät väärin ja loukkasivat häntä surunvalitteluillaan, kun he eivät ymmärrä tätä ti

Ehkäpä asiaan liittyi jotain, joka edesauttoi sitä että hän käyttäytyivät noin. Suru ja siihen liittyvät muut asiat voi saada ihmisen käyttäytymään mitä erikoisimmilla tavoilla ulkopuolisten silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eihän tuo vielä mitään, minunpa mies tienasi itse omat vaippansa ja hankki oman elantonsa vauvasta asti."

No niinpä. Tuollaiset ihmiset ovat raskaita ja kun yksi tällainen tuttavapiiriin kuului, niin kieltämättä alkoi silmät aueta tuossa kohtaa, kun hänen vanhempansa kuolema (sairaana ja vanhana) aloitti valtaisan draaman. Vieressä kuuntelee ihminen, jonka vanhemman kuolema oikeasti oli aikamoista.

Mitä sitten?

Jokaisen kuolema on erilainen. Ei aikanaan minulta ole mitenkään pois jos joku suree vanhan ja sairaan isänsä kuolemaa, vaikka oma isäni tekikin itsemurhan alle 40v ollessani lapsi.

Sureminen on eri asia kuin ison draaman siitä tekeminen. Se oli jotenkin suorastaan tragikoomista, kun kaikki tekivät väärin ja loukkasivat häntä surunvalitteluillaan, kun he eivät ymmärrä tätä ti

*mitä oikein odotit muilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eihän tuo vielä mitään, minunpa mies tienasi itse omat vaippansa ja hankki oman elantonsa vauvasta asti."

No niinpä. Tuollaiset ihmiset ovat raskaita ja kun yksi tällainen tuttavapiiriin kuului, niin kieltämättä alkoi silmät aueta tuossa kohtaa, kun hänen vanhempansa kuolema (sairaana ja vanhana) aloitti valtaisan draaman. Vieressä kuuntelee ihminen, jonka vanhemman kuolema oikeasti oli aikamoista.

Mitä sitten?

Jokaisen kuolema on erilainen. Ei aikanaan minulta ole mitenkään pois jos joku suree vanhan ja sairaan isänsä kuolemaa, vaikka oma isäni tekikin itsemurhan alle 40v ollessani lapsi.

Lisäksi täytyy muistaa, että sulla on ollut useita vuosia aikaa (olettaen, että olet jo aikuinen) käsitellä vanhempasi kuolemaa. Olisi suorastaan naurettavaa ajatella, että en mä nyt voikaan surra tätä kuollutta vanhempaani, kun hän kuoli vanhana ja sairaana, kun tämän yhden paikalla olevan kaverin vanhempi on kuollut vuosia sitten ei vanhana ja ei sairaana. Ja kukapa sitä nyt välttämättä surunsa keskellä edes muistaa, miten vanhana ja millä tavalla kenenkin kaverin läheinen on päivänsä päättänyt. Ja mitä väliä vaikka muistaisikin, ei se kuoleman kamaluus/epäoikeudenmukaisuus mikään kilpailu ole.

Nykyään yksikään oikeusaste ei ihan mukisematta suostuisi siihen että 18v alkaa useamman pikkusisaruksen huoltajaksi.

Minusta on täysin selvä asia, jopa luonnonlaki, että pienellä osalla ihmisistä on helppo, mukava ja erittäin onnekas elämä, pienellä osalla on erittäin raskas, vaikea ja toistuvia haasteita tarjoava elämä ja valtaosalla on sitten jotain siltä väliltä.



Näinhän se menee kaikessa muussakin, normaalijakaumaa noudattaen.

Mutta kun kyllähän on olemassa yleistä vertailukohtaa. On tilastot siitä, kuinka moni menettää vanhempansa lapsena, kuinka moni kokee väkivaltaa ja kaltoinkohtelua lapsena, kuinka moni joutuu vakavaan liikenneonnettomuuteen, kuinka monelta kuolee lapsi, kuinka moni joutuu rikoksen uhriksi jne. jne.

Kyllä me tiedetään, että jotkut vaikeat ja kipeät asiat kuuluu melkein jokaisen elämään, ja jotkut taas äärimmäisen harvojen elämään. 

"Ehkäpä asiaan liittyi jotain, joka edesauttoi sitä että hän käyttäytyivät noin. Suru ja siihen liittyvät muut asiat voi saada ihmisen käyttäytymään mitä erikoisimmilla tavoilla ulkopuolisten silmiin."

Tuo ihminen käyttäytyi joka asiassa vastaavalla tavalla. Hänen elekielensä ja puheensakin ovat dramatisoivia ja huomiohakuisia. Hänen elämänsä oli yhtä draamaa, mutta suurin osa draamoista johtui pahenevasta päihdeongelmasta.

Jokin vaikeampi diagnoosi hänellä varmaan oli, käytös oli sen verran erikoista. Aluksi tietysti minäkin uskoin, että hänellä on ollut hyvin vaikea elämä ja olin myötätuntoinen, mutta tuo kuvaamani tilanne oli silmiä avaava. En usko, että läheskään kaikki mitä hän kertoili oli edes totta.

90: minä en lähtisi vertailemaan eri ihmisten kokemuksia. Ymmärrät varmaan itsekin, että se on objektiivisesti täysin mahdotonta.

Miten arvioisit esimerkiksi ylemmän keskiluokan perheessä kasvaneen, koulukiusatun ja ulkonäköpaineiden takia anoreksiaan sairastuneen ja itseään viillelleen ja sairaalahoitoon joutuneen nuoren tytön kokemuksen traumatisoivuutta verrattuna noihin mitä itse mainitsit?

Ja jos se vaikuttaa arvioosi, niin tämä tyttö on nykyisin korkeasti koulutettu, ammatillisesti hyvässä asemassa oleva perheenäiti, johon julkisessa keskustelussa viitattaisiin termillä hyväosainen.

Ammatillisesti hän kärsii ns. huijarisyndroomasta ja on edelleen ylisuorittaja, joka tuntee jatkuvasti syyllisyyttä siitä, ettei omasta mielestään tee tarpeeksi töissä eikä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama pätee myös hyvätuloisiin ja rikkaisiin. He ovat aina tehneet kuulemma "vähän enemmän" töitä kun muut. Esim. köyhät ja varattomat.

Köyhät on yleensä tässä maassa niitä, jotka saavat tulonsiirtoja, joten kyllä. Kuka tahansa on tehnyt enemmän töitä kuin sossupummi 

"Yleensähän se menee niin että jollekin on tapahtunut jotain dramaattista ja silloin nämä kilpailijat alkavat isoon ääneen kertomaan kuinka vaikeaa heilläkin on ollut."

Et nyt ymmärtänyt. Kukaan ei tuossa tilanteessa kilpaillut, minä vain mielessäni ajattelin, että nyt meni överiksi. Haukkua nyt työkaverit aivan normaaleista osanotoista ja draamailla tälläkin asialla. Ja kiinnitin huomiota, että vieressä istuu aikamoisella tavalla elämässään vastuuta ottanut henkilö, joka ei milloinkaan ole sillä elvistellyt eikä draamaillut.

Niin, tämä ihmistyyppi ikään kuin elvistelee omilla kärsimyksillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama pätee myös hyvätuloisiin ja rikkaisiin. He ovat aina tehneet kuulemma "vähän enemmän" töitä kun muut. Esim. köyhät ja varattomat.

 

Köyhät on yleensä tässä maassa niitä, jotka saavat tulonsiirtoja, joten kyllä. Kuka tahansa on tehnyt enemmän töitä kuin sossupummi 

Kannattaa mennä kouluun niin voit oppia että kaikkein rikkaimmat saavat kaikkein eniten tulonsiirtoja verohelpotuksia ym. Kukaan ei ole saanut niin paljoa almuja kuin sika porvari.

Vierailija kirjoitti:

Samaa paskaa kuin ne 10-30 vuotta sitten koulussa " kiusatut" joiden elämä pysähtyi sinne ala-asteen kolmannelle kun pojat veti kerran letistä.😂 Vttu mitä paskaa. Raffi elämä tosiaan 👍

No en minä aktiivisesti mieti ala-aste kokemuksia tai käytä niitä kainalosauvana tämän hetkisen suhteen. Enemmän ympäristöllä näyttää olevan vaikeuksia laskea irti lapsuuden muistelemisesta. 

Tai no on menneillä kokemuksilla yksi vaikutus. En sekaannu minkäänlaisiin kiusaamisteemoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yksikään oikeusaste ei ihan mukisematta suostuisi siihen että 18v alkaa useamman pikkusisaruksen huoltajaksi.

Niin liittyy asiaan miten? Kumman valinnan olisit itse tehnyt koulu vai perhe?

on ihmisiä, jotka joutuvat vuosikausia venymään. ehkä sen takia, että ovat väliinputoajia tai syyttömiä tapahtumien kulkuun. sitten kun ei jaksa, alkaa kaatua lisää lokaa niskaan ja kompastelu pahenee. muiden paha mieli väärästä pihvistä tuntuu tähän verrattuna kornilta. tai kun lasten isä tuli säännöllisesti vasta neljän jälkeen kotiin auttamaan lasten hoidossa.

Suomalainen kieroutunut mentaliteetti. Halutaan kilpailla siinä missä muualla kilpaillaan vaikka urasaavutuksista, Suomessa kärsimyksillä oli ne todellisia tai ei. Ajatellaan myös ettei kärsimys paremmuudesta kukaan kehtaa olla kateellinen kuten saavutuksista yleensä Suomessa on tapana olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama pätee myös hyvätuloisiin ja rikkaisiin. He ovat aina tehneet kuulemma "vähän enemmän" töitä kun muut. Esim. köyhät ja varattomat.

 

Köyhät on yleensä tässä maassa niitä, jotka saavat tulonsiirtoja, joten kyllä. Kuka tahansa on tehnyt enemmän töitä kuin sossupummi 

Mistä raha rikkaille tulee? Siinäpä aihe mitä voi miettiä ja ottaa selvää. Suomessa tosi rikkaita on aika vähän.

Mitkä työpaikat pysyy pystyssä valtion tuella jne.

Koska joillakin on. Jotkut vaan saa ne huonoimmat kortit ja joidenkin kohtaloksi ne koituu jo elämän alkumetreillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yksikään oikeusaste ei ihan mukisematta suostuisi siihen että 18v alkaa useamman pikkusisaruksen huoltajaksi.

Niin liittyy asiaan miten? Kumman valinnan olisit itse tehnyt koulu vai perhe?

Ei se ole ihan vaan pelkkä valinta alkaa tai ei alkaa sisarusten huoltajaksi, vaan tuomioistuin päättää huoltajuusasiosta ja tarvittaessa pyytää esimerkiksi sosiaalipuolelta lausunnot asiaan. Tokihan varmaan tilanteeseen voi saada kaikenlaista apuakin.

Itse en olisi edes halunnut, että 18v sisarukseni olisi alkanut huoltajakseni kun toinenkin vanhempani kuoli kun olin lapsi. Tosin sisarukseni oli tuolloin vielä 17v ja täytti kuukausien kuluttua 18v., hänen isästään tuli minunkin huoltajani. En olisi halunnut, että sisarukseni olisi jättänyt koulun kesken ja alkanut alakouluikäisen lapsen huoltajaksi, koska mielestäni se ei ole nuoren hommaa olla huoltovastuussa pikkusisaruksesta.