Miksi jotkut haluavat ajatella että heillä olisi ollut vaikeampi elämä kuin muilla ihmisillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yksikään oikeusaste ei ihan mukisematta suostuisi siihen että 18v alkaa useamman pikkusisaruksen huoltajaksi.

Niin liittyy asiaan miten? Kumman valinnan olisit itse tehnyt koulu vai perhe?

Ei se ole ihan vaan pelkkä valinta alkaa tai ei alkaa sisarusten huoltajaksi, vaan tuomioistuin päättää huoltajuusasiosta ja tarvittaessa pyytää esimerkiksi sosiaalipuolelta lausunnot asiaan. Tokihan varmaan tilanteeseen voi saada kaikenlaista apuakin.

Itse en olisi edes halunnut, että 18v sisarukseni olisi alkanut huoltajakseni kun toinenkin vanhempani kuoli kun olin lapsi. Tosin sisarukseni oli tuolloin vielä 17v ja täytti kuukausien kuluttua 18v., hänen isästään tuli minunkin huoltajani. En olisi halunnut, että sisarukseni olisi jättänyt koulun kesken ja alkanut alakouluikäisen lapsen huoltajaksi, koska

Itse en kyllä olisi mennyt ennemmin lastenkotiin kuin jäänyt isoveljen huollettavaksi. Varsinkin kun tietää millaisia paikkoja ne oli silloin. Enkä kyllä ikinä olisi voinut laittaa omia sisaruksiani sellaiseen jos mitään vaihtoehtoja olisi. Toki Sossu oli kaverini apuna mutta uskon että uhraamalla oman uransa hän antoi sisaruksilleen paljon paremman lapsuuden/nuoruuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yksikään oikeusaste ei ihan mukisematta suostuisi siihen että 18v alkaa useamman pikkusisaruksen huoltajaksi.

Niin liittyy asiaan miten? Kumman valinnan olisit itse tehnyt koulu vai perhe?

Ei se ole ihan vaan pelkkä valinta alkaa tai ei alkaa sisarusten huoltajaksi, vaan tuomioistuin päättää huoltajuusasiosta ja tarvittaessa pyytää esimerkiksi sosiaalipuolelta lausunnot asiaan. Tokihan varmaan tilanteeseen voi saada kaikenlaista apuakin.

Itse en olisi edes halunnut, että 18v sisarukseni olisi alkanut huoltajakseni kun toinenkin vanhempani kuoli kun olin lapsi. Tosin sisarukseni oli tuolloin vielä 17v ja täytti kuukausien kuluttua 18v., hänen isästään tuli minunkin huoltajani. En olisi halunnut, että sisarukseni olisi jättänyt koulun kesken ja alkanut alakouluikäisen lapsen huoltajaksi, koska

En kyllä usko, että 18v. on laitettu useamman alaikäisen huoltajaksi ysärillä. Jotain jäi kertomatta, jos juttu ylipäätään on totta. Eri

Tiivistän tämän ketjun yhdeksän sivua yhteen kuvaan:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yksikään oikeusaste ei ihan mukisematta suostuisi siihen että 18v alkaa useamman pikkusisaruksen huoltajaksi.

Niin liittyy asiaan miten? Kumman valinnan olisit itse tehnyt koulu vai perhe?

Ei se ole ihan vaan pelkkä valinta alkaa tai ei alkaa sisarusten huoltajaksi, vaan tuomioistuin päättää huoltajuusasiosta ja tarvittaessa pyytää esimerkiksi sosiaalipuolelta lausunnot asiaan. Tokihan varmaan tilanteeseen voi saada kaikenlaista apuakin.

Itse en olisi edes halunnut, että 18v sisarukseni olisi alkanut huoltajakseni kun toinenkin vanhempani kuoli kun olin lapsi. Tosin sisarukseni oli tuolloin vielä 17v ja täytti kuukausien kuluttua 18v., hänen isästään tuli minunkin huoltajani. En olisi halunnut, että sisarukseni olisi jättänyt koulun kesken j

Itse en kyllä olisi mennyt ennemmin lastenkotiin kuin jäänyt isoveljen huollettavaksi. Varsinkin kun tietää millaisia paikkoja ne oli silloin. Enkä kyllä ikinä olisi voinut laittaa omia sisaruksiani sellaiseen jos mitään vaihtoehtoja olisi. Toki Sossu oli kaverini apuna mutta uskon että uhraamalla oman uransa hän antoi sisaruksilleen paljon paremman lapsuuden/nuoruuden.

Mielestäni tuo "uhraamalla oman uransa" kuulostaa aika huolestuttavalta. Ajatteleeko hän siis itse näin, vai mistä tuo on peräisin?

Itselläni ei oikeastaan ole mitään kokemusta lastenkodeista, mutta yksi kaveri on lapsuudessaan asunut sijaisperheessä. Se oli aivan "tavallinen" perhe, mihin kuului vanhempien lisäksi sisaruksia, arki ja tekemiset siis oli ihan sitä samaa mitä esimerkiksi meilläkin.

"Tai sitten kaikki eivät kerro kaikille vastoinkäymisistään."

Niinpä. Olen tämän draamailijaolympialaisia käyvän tyypin takia ruvennut vähän vieroksumaan ihmisiä, jotka mielellään kertoilevat vähän vieraammillekin omista traumoistaan. 

Minunkin elämästäni saisi aikamoisen traumatarinan, jos alkaisi kertomaan, samoin mieheni (se jonka isä kuoli kun hän oli 12v.). Onhan traumoilla iso merkitys, mutta niistä draaman tekeminen ja siitä koko elämänsä sepittäminen on sitten jo eri asia. 

Pienistäkin asioista voi tulla traumoja, sitä en kiellä, mutta ehkä tuollaisessa tapauksessa, että koko elämä on kietoutunut niiden traumojen ympärille, on kyseessä jo vähän muutakin vakavampaa diagnoosia. 

Lähes kaikkihan kokevat elämässään traumaattisia asioita, mutta vain osa traumatisoituu. Siihen on varmaan monia syitä geenestä lähtien. Vakavastakin traumatapahtumasta selviää, jos on turvallinen ympäristö ja geeneistä tulevaa resilienssiä. Vähemmän onnekkailla sitten tulee pahempia seurauksia. 

Siinäkin mielessä itse traumojen vertailu on turhaa. Ihmiset antavat kyllä myötätuntoa, mutta mitä sillä loppujen lopuksi tavoitellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten ihmisten vastoinkäymisten vähättely -siinäpä tosioikeistolaisen harrastus!

Tais osua - ei ole ainakaan tullut yksikään vähättelijä kieltämään oikeistolaisuuttaan.

Minä äänestän vasemmistoliittoa mutta silti vituttaa turha valittaminen.

Sanoin just eilen yhdelle kaverille että en jaksa kuunnella kun se jauhoi samaa paskaa sadatta kertaa. Ulosotto vie häneltä osan pienestä palkasta kun meni vähän sekoilemaan luottokorttien kanssa. Oon jo aika monta kertaa yrittäny saada hänen huomiota siihen mitä kaikkea hyvää elämässä yhä on. Jos rahan puutetta itkee ihminen jolla on tarpeeksi ruokaa ja ihan kiva kaksio niin hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yksikään oikeusaste ei ihan mukisematta suostuisi siihen että 18v alkaa useamman pikkusisaruksen huoltajaksi.

Niin liittyy asiaan miten? Kumman valinnan olisit itse tehnyt koulu vai perhe?

Ei se ole ihan vaan pelkkä valinta alkaa tai ei alkaa sisarusten huoltajaksi, vaan tuomioistuin päättää huoltajuusasiosta ja tarvittaessa pyytää esimerkiksi sosiaalipuolelta lausunnot asiaan. Tokihan varmaan tilanteeseen voi saada kaikenlaista apuakin.

Itse en olisi edes halunnut, että 18v sisarukseni olisi alkanut huoltajakseni kun toinenkin vanhempani kuoli kun olin lapsi. Tosin sisarukseni oli tuolloin vielä 17v ja täytti kuukausien kuluttua 18v., hänen isästään tuli minunkin huoltajani. En olisi halunnut

Ei hän ajattele itse näin. Hän on tietääkseni tyytyväinen elämäänsä. Minä pystyn silti ajattelemaan niin koska katsoin tilannetta vierestä. Kai minun pitäisi ajatella että hänellä on ollut helppoa ja hän teki väärin kun ei toimittanut sisaruksiaan lastenkotiin. Tai siltä tuo sinun kirjoittelu vaikuttaa että kaveri teki väärin eikä hänellä mitään vaikeuksia ole elämässä ollut, mitä nyt itse aiheutettua?

No kyllä välillä tuntuu että kaikki asiat elämässä menee aina hankalimman kautta ja teettää hirveästi töitä. Kun yhdestä on taas pinnistellut eteenpäin niin toisesta tulee takapakkia. Välillä vaan nousee seiniä vastaan vaikka mitä yrittäisi. Joskus taas on viisain luovuttaa eikä hukata niitä viimeisiäkin voimavaroja.

Joo joo, itsestä on kiinni ja pitää yrittää enemmän. Toistaiseksi nyt ei näytä mitkään yritykset tuottavan mitään positiivista tai eteenpäin vievää tulosta. 

"Ei hän ajattele itse näin. Hän on tietääkseni tyytyväinen elämäänsä. Minä pystyn silti ajattelemaan niin koska katsoin tilannetta vierestä. Kai minun pitäisi ajatella että hänellä on ollut helppoa ja hän teki väärin kun ei toimittanut sisaruksiaan lastenkotiin. Tai siltä tuo sinun kirjoittelu vaikuttaa että kaveri teki väärin eikä hänellä mitään vaikeuksia ole elämässä ollut, mitä nyt itse aiheutettua?"

Sinähän se kirjotit "uran uhraamisesta", minä vain kysyin, että mistä moinen käsite.

Siitä voidaan toki käydä yleistä keskustelua, onko edes oikein, kenenkään kannalta, että 18v isosisarus alkaa pikkusisaruksen huoltajaksi. Lienee selvää, että 18v saattaa joutua luopumaan monista asioista alettuaan alaikäisten huoltajaksi, vaikka omia sisaruksia ovatkin. Lisäksi vastuukysymykset, miten 18v selviytyy alaikäisten huoltajana? Saiko he minkälaista tukea tilanteeseensa?

Ihmettelen myös sinun suhtautumistasi lastenkoteihin. Onko sinulla niistä kokemusta, kun puhut niistä niin negatiivisesti?

Vaikka orvoksi jääneillä ei lähipiiristä löytyisikään huoltajaa, on kyllä olemassa myös muita vaihtoehtoja, esimerkiksi sijaisperhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yksikään oikeusaste ei ihan mukisematta suostuisi siihen että 18v alkaa useamman pikkusisaruksen huoltajaksi.

Niin liittyy asiaan miten? Kumman valinnan olisit itse tehnyt koulu vai perhe?

Ei se ole ihan vaan pelkkä valinta alkaa tai ei alkaa sisarusten huoltajaksi, vaan tuomioistuin päättää huoltajuusasiosta ja tarvittaessa pyytää esimerkiksi sosiaalipuolelta lausunnot asiaan. Tokihan varmaan tilanteeseen voi saada kaikenlaista apuakin.

Itse en olisi edes halunnut, että 18v sisarukseni olisi alkanut huoltajakseni kun toinenkin vanhempani kuoli kun olin lapsi. Tosin sisarukseni oli tuolloin vielä 17v ja täytti kuukausien kuluttua 18v., hänen isästään tuli minunkin huoltajani. En olisi halunnut, että sisarukseni olisi jättänyt koulun kesken j

Alapeukkujen määrästä näkee suomalaisten asenteen jonka näkee yhteikunnastakin. Läheiset laitokseen että itsellä on mahdollisimman helppo elämä. Jos joku ajattelee muuta niin se uhriutuu ja draamailee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kamala lapsuus ollut niin se on yksi asia Siihen ei voi itse vaikuttaa.

Mutta sitten on niitä joilla on aikuisuudessa niin hirveän vaikeaa ja siinä kohtaa sitten vika on yleensä peilissä. Esimerkiksi ne paskat puolisot ja kamalat työpaikat tai piinaava työttömyys on ihan aikuisen ihmisen omia valintoja.

Mikset käy sitten ilmoittamassa kaikille suomen psykiatrisille hoitolaitoksille että voivat turhina lakkauttaa? Kun kerta jotkut ovat olleet jopa niin tyhmiä, että kokonaisia sairaaloita rakensivat.

No se on vähän eri jos on perinnöllinen skitsofrenia tai sitten jos on kuten minulla sosiaalinen kömpelyys joka vaikeuttaa elämää ja paniikkihäiriö joka aiheuttaa epämukavuutta.

En kuvittele että minulla olisi oikeita ongelmia vaikka hyödynkin terapiasta. Kaikilla on tämän verran ongelmia kuin minulla. Vähintään. Olen onnekas. Samoin kuin muut joilla on pieniä arkisia ongelmia kuten että puoliso petti tai jätti tai meni työ alta ja ei heti löydy uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yksikään oikeusaste ei ihan mukisematta suostuisi siihen että 18v alkaa useamman pikkusisaruksen huoltajaksi.

Niin liittyy asiaan miten? Kumman valinnan olisit itse tehnyt koulu vai perhe?

Ei se ole ihan vaan pelkkä valinta alkaa tai ei alkaa sisarusten huoltajaksi, vaan tuomioistuin päättää huoltajuusasiosta ja tarvittaessa pyytää esimerkiksi sosiaalipuolelta lausunnot asiaan. Tokihan varmaan tilanteeseen voi saada kaikenlaista apuakin.

Itse en olisi edes halunnut, että 18v sisarukseni olisi alkanut huoltajakseni kun toinenkin vanhempani kuoli kun olin lapsi. Tosin sisarukseni oli tuolloin vielä 17v ja täytti kuukausien kuluttua 18v., hänen isästään tuli minunkin huoltajani. En olisi halunnut, että sisarukseni olisi jättänyt koulun kesken j

En kyllä usko, että 18v. on laitettu useamman alaikäisen huoltajaksi ysärillä. Jotain jäi kertomatta, jos juttu ylipäätään on totta. Eri

Niinpä. Kyllä ne läheiset ja kaukaisemmatkin käydään läpi todella tarkkaan. Isovanhemmat, vanhempien sisarukset, jopa läheiset serkut, muut sukulaiset ja ystävät.

"Alapeukkujen määrästä näkee suomalaisten asenteen jonka näkee yhteikunnastakin. Läheiset laitokseen että itsellä on mahdollisimman helppo elämä. Jos joku ajattelee muuta niin se uhriutuu ja draamailee."

18v. ikäinen ei ole valmis ottamaan vastuuta useammasta alaikäisestä sisaruksestaan, joten en usko, että juttu aivan pitää edes paikkansa ja toisekseen se on kaikkia kohtaan väärin. Ei tuon ikäisellä ole mitään mahdollisuuksia tukea sisaruksiaan oikealla tavalla ilman aikuisten tukea. Se on häntä kohtaan väärin ja myös sisaruksia kohtaan. 

Minkä ikäisiä pikkusisarukset oli? 18v useamman pikkusisaruksen huoltajana kuulostaa oudolta.

Vierailija kirjoitti:

"Ei hän ajattele itse näin. Hän on tietääkseni tyytyväinen elämäänsä. Minä pystyn silti ajattelemaan niin koska katsoin tilannetta vierestä. Kai minun pitäisi ajatella että hänellä on ollut helppoa ja hän teki väärin kun ei toimittanut sisaruksiaan lastenkotiin. Tai siltä tuo sinun kirjoittelu vaikuttaa että kaveri teki väärin eikä hänellä mitään vaikeuksia ole elämässä ollut, mitä nyt itse aiheutettua?"

Sinähän se kirjotit "uran uhraamisesta", minä vain kysyin, että mistä moinen käsite.

Siitä voidaan toki käydä yleistä keskustelua, onko edes oikein, kenenkään kannalta, että 18v isosisarus alkaa pikkusisaruksen huoltajaksi. Lienee selvää, että 18v saattaa joutua luopumaan monista asioista alettuaan alaikäisten huoltajaksi, vaikka omia sisaruksia ovatkin. Lisäksi vastuukysymykset, miten 18v selviytyy alaikäisten huoltajana? Saiko he minkälaista tukea tilanteeseensa?

Ihmettelen myös sinun suhtautumistas

Tottakai hän sai tukea sossulta niinkuin aiemmin kirjoitin. Onko se oikein erottaa lapset ja viedä heidät kotoaan kun ovat juuri menättääneet äitinsä? 

Sen verran kokemusta että tunnen 3 jotka joutuivat lastenkotiin(Lauste) tuohon aikaan. Kertoman mukaan lapsia pahoinpideltiin siellä. Nykyään yksi on kuollut toinen vankilakierteessä ja yhdellä normaali elämä. Aika vaikea on myös uskoa että 4lähiön lasta olisi samaan perheeseen päässyt. Lausteelle täältä kaikki meni oli vika lapsessa tai vanhemmissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä? 

Yh äippä joka on tekaissut lapsia neljän eri miehen kanssa ja kouluttautumattomana on joutunut elämään valtion kustannuksella jo heti siitä lähtien kun lopetti vanhempien kustannuksella elämisen.  Juu se se on kovaa elämää se 👍

Sinulla on ollut vähän liian hyvä elämä jos kuvittelet tuollaisia. 

Kolukaverini isä kuoli kun hän oli 8 äiti kuoli kun oltiin lukion toisella. 4pienempää sisarusta eikä muuta sukua. Kaveri jätti koulun kesken siitä paikasta ja meni töihin ettei sisarukset joudu lastenkotiin ja itse kodittomaksi. 

Hienosti hoiti hommansa, kodin ja sisarukset siinä samalla. Painaa edelleen kovaa duunia, mutta hänen päällään ja sinnikkyydellään hänestä olisi voinut tulla mitä tahansa.

Mutta sinulla on varmasti ollut rankempaa?

Ja milläs vuosikymmenellä tämä tapahtui? Ei ainakaan viimeisen 50 vuoden aikana ole edes mahdollista. Sossu olis puuttunut peliin hyvin nopeasti.

Ja vaikka sossu olis antanut sen lukiolaisen huolehtia yksin sisarusparvesta niin siinä vaiheessa olis tullut tuhansien tukipotti kuussa että palkallaan tienas vähemmän. Turhaan siis meni töihin. Mutta paskaahan tää tarina oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yksikään oikeusaste ei ihan mukisematta suostuisi siihen että 18v alkaa useamman pikkusisaruksen huoltajaksi.

Niin liittyy asiaan miten? Kumman valinnan olisit itse tehnyt koulu vai perhe?

Ei se ole ihan vaan pelkkä valinta alkaa tai ei alkaa sisarusten huoltajaksi, vaan tuomioistuin päättää huoltajuusasiosta ja tarvittaessa pyytää esimerkiksi sosiaalipuolelta lausunnot asiaan. Tokihan varmaan tilanteeseen voi saada kaikenlaista apuakin.

Itse en olisi edes halunnut, että 18v sisarukseni olisi alkanut huoltajakseni kun toinenkin vanhempani kuoli kun olin lapsi. Tosin sisarukseni oli tuolloin vielä 17v ja täytti kuukausien kuluttua 18v., hänen isästään tuli minunkin huoltajani. En olisi halunnut

Alapeukkujen määrästä näkee suomalaisten asenteen jonka näkee yhteikunnastakin. Läheiset laitokseen että itsellä on mahdollisimman helppo elämä. Jos joku ajattelee muuta niin se uhriutuu ja draamailee.

Eihän tässä siitä ollut kyse. Vaan siitä, että tuo on kokonaisuudessaan mitä todennäköisimmin kestämätön tilanne.

Ei 18-vuotiaalta voi vaatia, että tämä alkaa useamman pikkusisaruksen huoltajaksi. Ei 18-vuotiaalla todennäköisesti ole eikä tarvi tai kuulu ollakaan sellaisia valmiuksia tai resursseja. Mietityttää tilanne myös pikkusisarusten kannalta. Pikkusisaruksilla on oikeus iän- ja tarpeenmukaiseen sekä riittävään  tukeen ja hoivaan. Aikuisen tarjoamana nämä on todennäköisesti erilaisia kuin nippanappa täysikäisen tarjoamana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä? 

Yh äippä joka on tekaissut lapsia neljän eri miehen kanssa ja kouluttautumattomana on joutunut elämään valtion kustannuksella jo heti siitä lähtien kun lopetti vanhempien kustannuksella elämisen.  Juu se se on kovaa elämää se 👍

Sinulla on ollut vähän liian hyvä elämä jos kuvittelet tuollaisia. 

Kolukaverini isä kuoli kun hän oli 8 äiti kuoli kun oltiin lukion toisella. 4pienempää sisarusta eikä muuta sukua. Kaveri jätti koulun kesken siitä paikasta ja meni töihin ettei sisarukset joudu lastenkotiin ja itse kodittomaksi. 

Hienosti hoiti hommansa, kodin ja sisarukset siinä samalla. Painaa edelleen kovaa duunia, mutta hänen päällään ja sinnikkyydellään hänestä olisi voinut tulla mitä tahansa.

Mutta sinulla on varmasti ollut rankempaa?

Ihan 90-luvulla oli mahdollista vaikka kuinka öyhötät. Ei kiinnostanut kyllä sossua silloin ihan hirveästi monen muunkaan asiat.

Ei sitä kukaan vaatinut hän itse halusi. Ja sinut voi yllättää että joillain 18vuotiailla on omiakin lapsia? Hekö eivät pysty huolehtimaan lapsistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei hän ajattele itse näin. Hän on tietääkseni tyytyväinen elämäänsä. Minä pystyn silti ajattelemaan niin koska katsoin tilannetta vierestä. Kai minun pitäisi ajatella että hänellä on ollut helppoa ja hän teki väärin kun ei toimittanut sisaruksiaan lastenkotiin. Tai siltä tuo sinun kirjoittelu vaikuttaa että kaveri teki väärin eikä hänellä mitään vaikeuksia ole elämässä ollut, mitä nyt itse aiheutettua?"

Sinähän se kirjotit "uran uhraamisesta", minä vain kysyin, että mistä moinen käsite.

Siitä voidaan toki käydä yleistä keskustelua, onko edes oikein, kenenkään kannalta, että 18v isosisarus alkaa pikkusisaruksen huoltajaksi. Lienee selvää, että 18v saattaa joutua luopumaan monista asioista alettuaan alaikäisten huoltajaksi, vaikka omia sisaruksia ovatkin. Lisäksi vastuukysymykset, miten 18v selviytyy alaikäisten huoltajana? Saiko he minkälaista tukea tilanteesee

Tottakai hän sai tukea sossulta niinkuin aiemmin kirjoitin. Onko se oikein erottaa lapset ja viedä heidät kotoaan kun ovat juuri menättääneet äitinsä? 

Sen verran kokemusta että tunnen 3 jotka joutuivat lastenkotiin(Lauste) tuohon aikaan. Kertoman mukaan lapsia pahoinpideltiin siellä. Nykyään yksi on kuollut toinen vankilakierteessä ja yhdellä normaali elämä. Aika vaikea on myös uskoa että 4lähiön lasta olisi samaan perheeseen päässyt. Lausteelle täältä kaikki meni oli vika lapsessa tai vanhemmissa.

No millaista tukea?

Varmaan ainakin taloudellista? Vaikka olisivat saaneet esimerkiksi perhetyön ja muuta tukea, ei mikään tällainen tarjottu tuki voi pyörittää sitä varsinaista arkea päivittäin, mitä neljän alaikäisen pikkusisaruksen kanssa vaatii.