Miksi jotkut haluavat ajatella että heillä olisi ollut vaikeampi elämä kuin muilla ihmisillä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä jotkut suuntaviivat ammattilaisillakin on, että mitä vastoinkäymisiä ihmiset keskimäärin elämässään kokevat.

 

Miksi sitten joku yksittäinen ihminen niin sanoo, niin sitä pitää kysyä häneltä itseltään ja miten hän perustelee arviotaan, niin sama juttu.

Jep. Kyllä mulle jokainen ammattilainen jonka luona olen käynyt juttelemassa, on sanonut juuri sitä, että mulle on tapahtunut kauheita asioita, joita yleisesti ottaen ei tapahdu ihmisille. 

Sillä voi selittää itselleen, miksei ole saavuttanut omia tavoitteitaan. Kun he näkevät menestyneen ihmisen, he ajattelevat että tuo on saanut kaiken annettuna. Jos minä olisin saanut kaiken valmiina, olisin minäkin saavuttanut tavoitteeni. Olen olosuhteiden uhri.

Näin ei tarvitse ottaa itse mitään vastuuta epäonnistumisistaan, mikä voi olla joillekin ainoa tapa käsitellä epäonnistumisiaan.

Psykopatian oire. Psykopaatit yleensä ajattelevat, että kaikki muut ovat saaneet enemmän ja päässeet helpolla, ja psykopaatilla itsellään on kaikki huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Sillä voi selittää itselleen, miksei ole saavuttanut omia tavoitteitaan. Kun he näkevät menestyneen ihmisen, he ajattelevat että tuo on saanut kaiken annettuna. Jos minä olisin saanut kaiken valmiina, olisin minäkin saavuttanut tavoitteeni. Olen olosuhteiden uhri.

Näin ei tarvitse ottaa itse mitään vastuuta epäonnistumisistaan, mikä voi olla joillekin ainoa tapa käsitellä epäonnistumisiaan.

Millä lailla toi on sun mielestä relevanttia vaikkapa murhayrityksen uhriksi joutumisesta traumatisoituneen ihmisen kohdalla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen se uhrimentaliteetti on. On aina olosuhteiden uhri, eikä omilla valinnoilla ole mitään tekemistä minkään kanssa. Kyllähän sitä jokainen varmaan joskus joutuu olosuhteiden uhriksi. Itselläkin oli melko kurja lapsuus, jonka takia olen joutunut takamatkalta aloittamaan aika monessakin asiassa. Mutta minä en käytäkään sitä tekosyynä kaikkeen, kuten monet tuntuvat tekevän.

Onko sitä jotenkin vaikea ymmärtää, että jotkut meistä tosiaan joutuu esim. vakavien väkivaltarikosten uhreiksi niin, että omilla valinnoilla ei tosiaan ole mitään tekemistä asian kanssa?

 

On myös sellaisia jotka joutuneet, ja silti ihan hyvä elämä myöhemmin kaikesta huolimatta. Kaikki ei jää uhriutumaan ja säälimään itseään, päihteitä käyttäen

Vierailija kirjoitti:

Samaa paskaa kuin ne 10-30 vuotta sitten koulussa " kiusatut" joiden elämä pysähtyi sinne ala-asteen kolmannelle kun pojat veti kerran letistä.😂 Vttu mitä paskaa. Raffi elämä tosiaan 👍

Sä et vaan tajua! Mua sanottiin kasiluokalla läskiks monta kertaa ja mä vielä 47 vuotiaanakin häpeen mun vartaloa joka nyt on vähän positiivinen. Jäi kauheat traumat ja lohdutan itseäni suklaalla joka päivä.😢 Ei se ole mitään helppoa elämää joutua olemaan tahtomattaan lihava. Se on niin toisten syytä kun olivat ilkeitä koulukiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Psykopatian oire. Psykopaatit yleensä ajattelevat, että kaikki muut ovat saaneet enemmän ja päässeet helpolla, ja psykopaatilla itsellään on kaikki huonosti.

Pätee myös narsistiin, ja joihinkin antisosiaaleihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa paskaa kuin ne 10-30 vuotta sitten koulussa " kiusatut" joiden elämä pysähtyi sinne ala-asteen kolmannelle kun pojat veti kerran letistä.😂 Vttu mitä paskaa. Raffi elämä tosiaan 👍

Sä et vaan tajua! Mua sanottiin kasiluokalla läskiks monta kertaa ja mä vielä 47 vuotiaanakin häpeen mun vartaloa joka nyt on vähän positiivinen. Jäi kauheat traumat ja lohdutan itseäni suklaalla joka päivä.😢 Ei se ole mitään helppoa elämää joutua olemaan tahtomattaan lihava. Se on niin toisten syytä kun olivat ilkeitä koulukiusaajia.

Rankkaa tekstiä, mut niin totta.

Miksi ap haluaa ajatella, että hänellä on ollut parempi elämä kuin muilla ihmisillä?

Vierailija kirjoitti:

Psykopatian oire. Psykopaatit yleensä ajattelevat, että kaikki muut ovat saaneet enemmän ja päässeet helpolla, ja psykopaatilla itsellään on kaikki huonosti.

Täällä paljon noita ressukoita

Minä en ymmärrä tätä ihmisten järjetöntä vimmaa polkea toisia alas, mitätöidä ja vähätellä toisia ja raivon vimmalla syyllistämistä. Kukaan ei koskaan voi olla uhri tai kokenut vääryyttä, vaan aina kaikki on omaa vikaa ja mistään ei saisi puhua mitään. 

En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen se uhrimentaliteetti on. On aina olosuhteiden uhri, eikä omilla valinnoilla ole mitään tekemistä minkään kanssa. Kyllähän sitä jokainen varmaan joskus joutuu olosuhteiden uhriksi. Itselläkin oli melko kurja lapsuus, jonka takia olen joutunut takamatkalta aloittamaan aika monessakin asiassa. Mutta minä en käytäkään sitä tekosyynä kaikkeen, kuten monet tuntuvat tekevän.

Onko sitä jotenkin vaikea ymmärtää, että jotkut meistä tosiaan joutuu esim. vakavien väkivaltarikosten uhreiksi niin, että omilla valinnoilla ei tosiaan ole mitään tekemistä asian kanssa?

 

On myös sellaisia jotka joutuneet, ja silti ihan hyvä elämä myöhemmin kaikesta huolimatta. Kaikki ei jää uhriutumaan ja säälimään itseään, päihteitä käyttäen

Mulla on ihan hyvä elämä nykyään. Silti olen ikuisesti traumatisoitunut ja kyllä todellakin mun elämä on sillälailla ollut vaikeampaa kuin useimmilla, että useimmat eivät ole ikinä joutuneet sellaisen rikoksen uhriksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan ihmisten elämissä valtavasti eroa. Kukaan ei tietenkään vaikeuksilta säästy, mutta jotkut saavat jo alkuunsa niin karmeat lähtökohdat, että ihmettelen miten ovat edes elossa. 

Mutta sitten on niitä, jotka eivät lähtökohdistaan huolimatta valita ja sitten niitä, jotka piipittävät joka vastoinkäymisestä. Ehkä se on luonteenpiirre ja suhteellisuudentaju?

Esitätkö sä tässä jotenkin ihanteena sen, että ei valita? Sillälaillahan niitä perheensä kirveen kanssa hankeen ajavia on syntynyt. 

Olen eri, mutta kyllä minä näen paljon enemmän eteenpäin vievänä tapana sen jos ihminen keskittyy voittamaan vaikeutensa ennemmin kuin vain valittamaan niistä.

Miksi 90% näistä mielenterveydellisesti järkkyneistä marttyyreistä on lievästi sanoen jäätävän kokoisiä läskejä? Loput 10% on muuten vain narkomaaneja?

Kyllähän on olemassa yleisiä vertailukohtia. On ihan selkeät tilastot siitä, kuinka harva joutuu minkäkinlaisen rikoksen uhriksi esim. Suurin osa ei joudu.

Jos sut on yritetty vaikka tappaa, maassa joka ei käy sotaa/sisällissotaa/tms., niin voidaan kyllä sanoa, että elämäsi on silleen ollut vaikeampaa kuin muiden keskimäärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä voi selittää itselleen, miksei ole saavuttanut omia tavoitteitaan. Kun he näkevät menestyneen ihmisen, he ajattelevat että tuo on saanut kaiken annettuna. Jos minä olisin saanut kaiken valmiina, olisin minäkin saavuttanut tavoitteeni. Olen olosuhteiden uhri.

Näin ei tarvitse ottaa itse mitään vastuuta epäonnistumisistaan, mikä voi olla joillekin ainoa tapa käsitellä epäonnistumisiaan.

Millä lailla toi on sun mielestä relevanttia vaikkapa murhayrityksen uhriksi joutumisesta traumatisoituneen ihmisen kohdalla? 

Eihän se olekaan. Koko ajatusmalli on täysin absurdi.

Kun näet sen menestyneen ihmisen, niin voi olla että hän on joutunut murhayrityksen kohteeksi tai hänen lapsensa on kuollut. Voi olla, että häntä kiusattiin koko peruskoulun ajan ja hänen päänsä on tungettu vessanpönttöön kymmeniä kertoja. Sinä et voi sitä tietää. Älä siis oleta, että hänen elämänsä olisi ollut jotenkin helpompi kuin omasi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä tätä ihmisten järjetöntä vimmaa polkea toisia alas, mitätöidä ja vähätellä toisia ja raivon vimmalla syyllistämistä. Kukaan ei koskaan voi olla uhri tai kokenut vääryyttä, vaan aina kaikki on omaa vikaa ja mistään ei saisi puhua mitään. 

En ymmärrä.

Kyllä kai kaikki muut saa, paitsi helena koivu. 

Nämä valittajat ovat niitä jotka ovat päässeet elämässä aina helpolla eivätkä ole tottuneet pieniin vastoinkäymisiin elämässä. Onhan se tietysti järkyttävä kokemus kun naapurin Siiri sai uuden polkupyörän ja itse sai vain siskon vuoden vanhan fillarin. Tai kun sisko sai kerran yhden nallekarkin enemmän, kyllähän se katkeroittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan ihmisten elämissä valtavasti eroa. Kukaan ei tietenkään vaikeuksilta säästy, mutta jotkut saavat jo alkuunsa niin karmeat lähtökohdat, että ihmettelen miten ovat edes elossa. 

Mutta sitten on niitä, jotka eivät lähtökohdistaan huolimatta valita ja sitten niitä, jotka piipittävät joka vastoinkäymisestä. Ehkä se on luonteenpiirre ja suhteellisuudentaju?

Esitätkö sä tässä jotenkin ihanteena sen, että ei valita? Sillälaillahan niitä perheensä kirveen kanssa hankeen ajavia on syntynyt. 

Olen eri, mutta kyllä minä näen paljon enemmän eteenpäin vievänä tapana sen jos ihminen keskittyy voittamaan vaikeutensa ennemmin kuin vain valittamaan niistä.

Jos on vakavasti traumatisoitunit, niin niitä vaikeuksia ei kyllä voiteta millään valittamattomuudella, vaan kyllä niitä asioita nimenomaan pitää käsitellä. 

Vai miten sun mielestä PTSD "voitetaan"?

Ihmiset ovat todella huonoja myöntämään tai kestämään sitä tosi asiaa, että ovatkin etuoikeutettuja ja helpolla päässeitä. Sitä vaikka miten syyllistetään ja mitätöidään vaikeammista lähtökohdista ponnistaneita, kuin myönnettäisiin saaneen etumatkaa.

Kyllä itse olen saanut etumatkaa joihinkin nähden, mutta myös taakkaa kannettavaksi, jota muut ei näe.