Kasvatetaanko poika- ja tyttölapset edelleen eri tavoin?

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan ne on opettaa eri tavalla kuka nyt haluaisi että tyttö pissaa seisaaltaan.

 

N28

Pojat voi opettaa pissamaan istuallaan  pytylle. Eivät sitten kuseskele pytyn ohi.

Luulen että monille tyttöjen vanhemmalle on vaikea käsittää, miten paljon kovapäisempiä pojat _keskimäärin_ ovat. Ja sillä on isossa mittakaavassa (tuhat poikaa, tuhat tyttöä, kaikkien heidän erilaiset perheet) vaikutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Aihettahan on tutkittu myös aikalailla ja ihmiset suhtautuu lapseen eri tavalla, oletetun sukupuolen mukaan, myös ammattikasvattajat. Tämä pitää paikkansa myös oman pienen kokemuksen mukaan. Kun poikien jälkeen syntyi tyttö, joka toki puettiin usein niihin veljien vanhoihin vaatteisiin, niin suhtautuminen jo vauvana oli ihan eri, kuin jos päällä oli vaaleanpunaista hörselöä :D Hupaisaa ja surullista myös.

Oma kokemus on, että tytöiltä vaaditaan enemmän, esim. leikkien ja jälkien siivoamista ja pahimmillaan myös poikien jälkien siivoamista. Pitää olla hiljaa ja "kunnolla" silloinkin kun pojille sallitaan riehuminen ja painiminen. Tytöille monesti ollaan myös julmempia ja suorempia palautteessa tai kommenteissa, esim ulkonäköä saatetaan kommentoida todella törkeästi jo pienellä lapsella. Sitten kun tyttö vastaa vaatimuksiin ja osaa, tekee ja on "kunnollinen", niin sitäkin dissataan ja paheksutaan. Kympin tyttö on haukkumasana jolla

Tämä on kyllä totaalisen naurettavaa, ettei pienelle pojalle kävisi joku vaaleanpunainen potkupyörä tai rattikelkka. Sitä saatetaan perustella jollain "ettei vaan kiusata" tajuamatta ollenkaan, että itse siinä just luodaan pohjaa sille jonkun värin takia kiusaamiselle.

Eri asia toki sitten kun lapsi kasvaa ja kieltäytyy itse käyttämästä jotain väriä... Tosin tytölle varmaan sanottaisiin että kyllä käytät nyt sitä pinkkiä, vaikka tämä inhoaisi koko väriä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tyttöjen prinsessa -linja alkaa aika nuoresta. Millenium äidit pukevat tytöt some postatuksia varten toistaan söpömpeihin vaatteisiin. Siinä äitikin voi olla samassa kuvassa samaan tapaan puettuna, kuin vähän samikset -linjalla. On söpöä beanieta ja niskan taittavia mega pom pomeja, jalassa Uggia ja Monclerin toppista. Kireät trikoot jalassa, että söpöys on varmasti överi ja kirsikkana kakun päälle on tietty tyllihame, joka muuttuu moneksi.

Tytöille söpöjä nimiä Ninni, Nanna, Ninni, Nennu jne. Sitten lapsesta voi jo lähteä leipomaan bikini fitness mallia, life coachia tai ylipäätään mallia, koska kaikkihan nyt ovat tietty malleja. Just, sitten joskus keski-iässä oleva Nanna on todennäköisesti sen verran ristiriidassa habituksensa kanssa, et nimi pitää vaihtaa jo silkasta häpeästä. Nää bloggaajat eivät edes ajattele, että joskus ovat keski-iässä tai jopa myös heidän jälkikasvunsa. Eletään omassa kuplassa, elämä

Nyt puhut taas jostain someäideistä jotka on hirveän pieni osuus kaikista vanhemmista. Ja nämä söpöstä tykkäävät someäidit kyllä pukee poikansakin söpöihin vaatteisiin ja tupsupipoihin ja nimistä suosittuja on pehmeät ja söpöt Eelit ja Eemit ja Nooat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttölapsi pitää kasvattaa tulevaa perheenäidin roolia silmällä pitäen. Tärkeä tehtävä!

Kaikki naiset eivät halua lapsia.

Entäs pitääkö myös poikalapsi kasvattaa tulevaa perheenisän roolia silmällä pitäen?

Älä vastaa trollille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Aihettahan on tutkittu myös aikalailla ja ihmiset suhtautuu lapseen eri tavalla, oletetun sukupuolen mukaan, myös ammattikasvattajat. Tämä pitää paikkansa myös oman pienen kokemuksen mukaan. Kun poikien jälkeen syntyi tyttö, joka toki puettiin usein niihin veljien vanhoihin vaatteisiin, niin suhtautuminen jo vauvana oli ihan eri, kuin jos päällä oli vaaleanpunaista hörselöä :D Hupaisaa ja surullista myös.

Oma kokemus on, että tytöiltä vaaditaan enemmän, esim. leikkien ja jälkien siivoamista ja pahimmillaan myös poikien jälkien siivoamista. Pitää olla hiljaa ja "kunnolla" silloinkin kun pojille sallitaan riehuminen ja painiminen. Tytöille monesti ollaan myös julmempia ja suorempia palautteessa tai kommenteissa, esim ulkonäköä saatetaan kommentoida todella törkeästi jo pienellä lapsella. Sitten kun tyttö vastaa vaatimuksiin ja osaa, tekee ja on "kunnollinen", niin sitäkin dissataan ja paheksutaan. Kympin tyttö on haukkumasana jolla

Ihmiset suhtautuvat eri tavoin ja viestivät monin eri tavoin siitä millaista käytöstä lapselta/tytöltä/pojalta odotetaan. Eri kulttuureissakin palkitaan erilaista käytössä, suomalaisessa kulttuurissa palkitaan/odotuksen mukainen käytös lapsilla on yleensä ujoa (erittäin ekstrovertin lapsen vanhempana olen tämän huomannut). Ja toisaalta, vaikka itse ajattelisi asiasta mitä, tai luulisi ajattelevansa, niin ympäristö ja kulttuuri jossa elää vaikuttaa jokaiseen siinä elävään. Ts jos lähes jokainen lapsi käyttäytyy ujosti, niin alkaa odottaa sellaista käytöstä ja pelkästään sillä odotuksella vahvistaa ilmiötä. Kärjistetty esimerkki!

Sukupuoleen liittyvissä ennakko-oletuksissa on se ongelma, että osa eroista on luultavasti ihan biologisia, jolloin ne ovat ihan järkevä odotusarvo, vaikka kukaan ei ajattelisikaan, että kaikki tytöt tai kaikki pojat ovat asiaa X, mutta kun tarpeeksi moni on, niin sitten se vaikuttaa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen aivan ihania poikalapsia, mutta yleensä ne pahimmin ongelmaiset häiriköt ovat myös aina poikia. Koululuokissa pojat ovat yleensä niitä, jotka häiriköivät sillä tavalla, että muidenkin opiskelu vaikeutuu. Tää ei johdu biologiasta vaan kasvatuksesta.

Oletko lastenpsykiatri vai millä meriiteillä linjaat että se johtuu kasvatuksesta eikä biologiasta?

Sanoohan sen toki ärkijärkikin, ettei paska käytös ole yhden sukupuolen biologinen ominaisuus.

Eli ihan tunteen varassa mennään? Kuvittelet että tytöt ja pojat oikeasti on samanlaisia biologialtaan ja käytöksen puolesta? Ihan niinkuin kaikissa muissakin eläinlajeissa?

Ei. Siitähän tässä keskustelussa 

ei ole ollenkaan kyse. Ei olla kieltämässä sukupuolieroja, vaan puhutaan kasvatuksesta. Siis siitä, oppiiko ottamaan toiset huomioon, käyttäytymään vastuullisesti, hoitamaan elämänsä asiallisesti, olemaan ihmisiksi jne.

VastaaLainaa

 

No siinähän se on se pointti: OPPIIKO? Kuitenkin tuntuu, että odotetaan, että joku kouluikäinen osaisi jo. Ei välttämättä osaa ollenkaan, vaikka kuinka kasvatettaisiin. Impulssit vie ja seura kannustaa vieressä.



Muutenkin toi ajatus, että biologialla ei olisi tekemistä poikien ja tyttöjen käytöksen taustalla on typerä. JOo, ei se kaikilla yksilöillä samalla tavalla näy, mutta esim. oma esikoispoikani muuttui kuin nappia painamalla murrosiässä, kun testosteronin eritys alkoi kunnolla. Ei sen jälkeen vähään aikaan osannut muuta kuin möhistä menemään ja töniä kaikkia mennessään ja yrittää painia jokaisen kanssa joka suostui.



Kahden muun kanssa ei tapahtunut näin selkää muutosta.



Yksi mun pojista on ollut juuri sellainen luokan häirikkö ja levoton mölisijiä. Oikeastiko joku kuvittelee, että hänelle ei koskaan sanottu, että olepa hiljaa, katsos kun muutkin tarvitsee työrauhan tms.? Kyllähän sitä hoettiin ihan pienestä pitäen, mutta kun ei kypsyys riitä ja impulssit vie, niin ei se jatkuva naputus muuta kuin lannistaa lapsen lopullisesti. Siksi lapsi sitten sai kasvaa ja kehittyä omaa tahtiaan, ja arvatkaas mitä?



Hyvä tuli tästäkin yksilöstä, vaikka varmasti oli sitä kauheaa poikien käytöstä näiden napisijoiden mielestä. Okei, hän ei kyllä koskaan tehnyt mitään kiusaa tahallaan, ei ollut epäkohtelias tms. Mutta kun se ääni ja liike on itsessään monelle niin liikaa jo, ettei edes viitsitä katsoa onko se jotenkin tahallista tai ilkeää.



PS: nyt tuokin mölisijä on jo aikuinen. Saatatte tulevaisuudessa vaikka päätyä hänen vastaanotolleen kun menette lääkäriin. Häiriköivästä mölisijästäkin kun kasvaa aikuinen, ja varsin hyvä sellainen, jo ei jo lapsena leimata ja lytätä hengiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus miettiny saako tytöt kehuja ulkonäköstään enemmän kuin pojat? Varmaan asiaa joku on joskus myös tutkinut, mutta oma oletus on että varmasti saa. Jos oletetaan että näin on niin mitä tämä vaikuttaa tyttöjen omakuvan muodostumiseen?

Entä ohjataanko tyttöjä aktiivisesti ulkopuolelta valitsemaan harrastuksia joissa heitä ohjataan ja muokataan välillä vahvastikin kohti jotain perinteisen tyttöyden ideaalia vai valitseeko tytöt nämä harrastukset omasta mielenkiinnostaan?

Voi saada kehujakin, mutta myös arvostelua. Nykyään jo 5-vuotiaat tytöt saattavat puhua laihduttamisesta. Lapsen arvo pitäisi olla ihan muissa asioissa kuin ulkonäössä. 

AI nykyään? Kyllä mä 46 v ja varsin moni kanssasisareni on ihan samalla lailla tiennyt jo pikkulapsena, että ollaan vääränlaisia ja laihduttaa pitää. Kaveri just kertoi että hänkin osasi jo päiväkodissa juoda ensin lasillisen vettä tyhjään mahaan, ettei söisi niin paljoa...



Harmi vaan, ettei tuosta hutusta nähtäväsi päästä ikinä irti, kun joidenkin mielestä on niiiiin tärkeää kytätä ulkonäköä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Aihettahan on tutkittu myös aikalailla ja ihmiset suhtautuu lapseen eri tavalla, oletetun sukupuolen mukaan, myös ammattikasvattajat. Tämä pitää paikkansa myös oman pienen kokemuksen mukaan. Kun poikien jälkeen syntyi tyttö, joka toki puettiin usein niihin veljien vanhoihin vaatteisiin, niin suhtautuminen jo vauvana oli ihan eri, kuin jos päällä oli vaaleanpunaista hörselöä :D Hupaisaa ja surullista myös.

Oma kokemus on, että tytöiltä vaaditaan enemmän, esim. leikkien ja jälkien siivoamista ja pahimmillaan myös poikien jälkien siivoamista. Pitää olla hiljaa ja "kunnolla" silloinkin kun pojille sallitaan riehuminen ja painiminen. Tytöille monesti ollaan myös julmempia ja suorempia palautteessa tai kommenteissa, esim ulkonäköä saatetaan kommentoida todella törkeästi jo pienellä lapsella. Sitten kun tyttö vastaa vaatimuksiin ja osaa, tekee ja on "kunnollinen", niin sitäkin dissataan

Eri kulttuureissakin palkitaan erilaista käytössä, suomalaisessa kulttuurissa palkitaan/odotuksen mukainen käytös lapsilla on yleensä ujoa (erittäin ekstrovertin lapsen vanhempana olen tämän huomannut). Ja toisaalta, vaikka itse ajattelisi asiasta mitä, tai luulisi ajattelevansa, niin ympäristö ja kulttuuri jossa elää vaikuttaa jokaiseen siinä elävään. Ts jos lähes jokainen lapsi käyttäytyy ujosti, niin alkaa odottaa sellaista käytöstä ja pelkästään sillä odotuksella vahvistaa ilmiötä. Kärjistetty esimerkki!

Minulla on ekstrovertti todella puhelias lapsi, ja hän saa ihan valtavasti positiivista palautetta joka puolelta "reippaudestaan" ja avoimuudestaan. Toinen lapsistani taas on ujonpuoleinen ja hän taas saa kuulla semmoisia "veikö kissa kielesi" töksäytyksiä, jos ei heti saa suutaan auki jossain tilanteessa. En siis ollenkaan allekirjoita väitettä, että ujoutta ja hiljaisuutta pidettäisiin Suomessa(kaan) positiivisena, toivottuna ominaisuutena. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näyttää että ihan fiksut uraa tekevät korkeakoulutetut stadilaiset valitsee, että tytöt leikkii tyttöjen kanssa ja pojat poikien. Tosi rasittavaa lokeroimista. Maaseudulla vielä pahempaa kun värillä on väliä, ja tytöt pukeutuu pinkkiin ja pojat siniseen.

Höpö höpö. 

Kysymyksessä on sellainen ongelma, että jos vanhemmilta kysytään, niin jo vaikka miten kauan on kasvatettu samalla tavalla. Tutkimuksissa löydetyt erot, tyyliin että tyttöjä kehutaan enemmän ulkonäön ja poikia tekemisen perusteella tai että tyttöä kehutaan herkemmin kiltiksi kun taas poikaa reippaaksi jne. on yleensä a) tilastotason juttuja ja b) asioita, joita vanhemmat/muut lähipiirin aikuiset eivät yleensä aktiivisesti päätä tehdä eivätkä ehkä edes itse huomaa.

Esim. omassa lähipiirissä kuultua: "Se Maiju on kyllä niiiin ihanan tyttömäinen! Eikä sitä ole kukaan siihen ohjannut, se on vaan ihan luonnostaan kasvanut tuollaiseksi, että tykkää pinkistä ja koruista ja prinsessajutuista."

Kyseinen Maiju keskusteluhetkellä alle kouluikäinen, oli vauvasta asti puettu pinkkiin ja röyhelöihin, huone sisustettu viimeisen päälle prinsessatyyliin jo ennen kuin osasi puhua jne. Puhuja oli tämän kyllä nähnyt yhtä hyvin kuin minäkin. Mutta ei muistanut/ajatellut, että sillä voisi olla jotain väliä. Ihan geeneistä tuli se pinkistä tykkääminen, kuulemma.

Vierailija kirjoitti:

Mä todella toivon, että meno olisi parantunut 80- 90-luvusta, ja pojatkin opetetaan ajattelemaan muutakin kuin itseään ja ottamaan vastuuta tekemisistään ja ympäristöstään. Myös kotityöt olisi syytä oppia.

Kuka se kokkaa ja siivoaa pojan opiskelija-asunnossa? Äitikö?

Ei meillä ainakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on oikeasti tosi vaikea nähdä että naiset järjestelmällisesti kasvattaisivat poikansa lellien niin että mistään ei tarvitse ottaa vastuuta ja ketään ei tarvitse huomioida. Naiset kuitenkin pääasiassa lapset kasvattaa ja kouluttaa tässäkin maassa. Sitten ne samat naiset valittaa kuinka pojat kasvatetaan niin huonosti, ihan oikeasti hei?

Poika katsoo isästään mallia

Ja äidistään.

Miehen malli katsotaan yleensä isältä

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo huomannu ikinä että tyttöjä ja poikia kasvatetaan eritavalla vaan ihan mun lapsuudessa myös ysärillä lapset sai kasvaa vapaasti. Mutta miksi silti tytöt ja pojat valitsee erilaiset leikit ja lelut??? Pitääkö tytöille pakottaa auto ja sotaleikkejä? Pitääkö pojille pakottaa nukkeleikkejä ja mekkoleikkejä???

Tätä yritettiin 80-luvulla.

Kun poikani oli pieni, sain itseni kiinni miettimässä, voinko ostaa poikalapselle leikkikeittiötä...Ostin, ja samalla myös yhden nuken ja sille pienet sateenvarjorattaat. Mietin että kyllähän ne isätkin kokkaa, siivoaa ja hoitaa vauvoja, ainakin meillä.

Ei hän kyllä nukkea juuri hoivaillut, vaikka näytin vähän malliakin,mutta tykkäsi lykkiä sitä kärryissä. Keittiö oli ihan mieleinen aikansa. 

Mä huomaan lelliväni kotitöiden suhteen tuota nuorinta.

Kaikkia lapsiamme olen pyrkinyt kasvattamaan niin, että saa puhua. Aina olen kiitellyt, kun on ilmaissut tunteitaan.

Toki ärinään reagoin en -niin-ihastellen. Ovat saaneet äristä kans. Kunhan ei satuta itseään tai toista.

ja tiedän, että en ole pienenä osannut reagoida sisarusten väliseen - tai kun isompi on mollannut pienempää. Siihen olisi pitänyt aiemmin reagoida. No, parempi myöhään.

Ruokaa kyllä tekevät kaikki. Kaksi poikaa ja ylsi tyttö meillä.

Ei meillä kyllä sukupuolen mukaan ole kasvatettu, vaan persoonan. Kaikki ovat joutuneet lelunsa raivaamaan pois, kun leikit loppuu ulkona. Sisälle saa jättää keskeneräisiä leikkejä, esim. nuorimmaisella schleich-tallit ja hevoset on koko ajan valmiudessa. En ymmärrä sitäkään, jos leikki pitää aina lopettaa, kun aikuinen määrää. 

Meillä on 3 erilaista persoonaa. Vanhin on lempein, ja hän on itse kasvattanut paljon itseään. Hän pohdiskelee asioita ja pitää eläimistä ja luonnosta. Keskimmäinen lapsi on matemaattisesti ja kielellisesti lahjakas, mutta hiukan vakava. Hän on sääntöjä noudattava ja häntä on kyllä yritetty kasvattaa, ettei kaikki ole mustavalkoista. Nuorin lapsi on eläväisin, sellainen vilkas ja pelleilee mielellään. Hän pitää kaikesta kauniista, kimaltavasta ja värikkäästä. Nuorinta joutuu välillä komentamaan, jos menee riehumisen puolelle, Jokaista on kasvatettu omana persoonanaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun poikani oli pieni, sain itseni kiinni miettimässä, voinko ostaa poikalapselle leikkikeittiötä...Ostin, ja samalla myös yhden nuken ja sille pienet sateenvarjorattaat. Mietin että kyllähän ne isätkin kokkaa, siivoaa ja hoitaa vauvoja, ainakin meillä.

Ei hän kyllä nukkea juuri hoivaillut, vaikka näytin vähän malliakin,mutta tykkäsi lykkiä sitä kärryissä. Keittiö oli ihan mieleinen aikansa. 

 

Minä ostin tyttärelleni nuken ja nukenvaunut kirpparilta. Ikinä ei niillä leikkinyt. Tarhakaveri kävi meillä joskus kylässä ja toi mukanaan läjän nukkeja ja niiden tarvikkeita. Omaa tytärtäni ei nuo lelut kiinnostaneet vähääkään. Sen sijaan hän tykkäsi pehmoeläimistä kovasti ja ne olivat leikeissä hänen lemmikkejään. Myöhemmin innostui mm. legoista, petseistä ja pallopeleistä.

Kyllä lapsista pian näkee, mitkä lelut ja asiat heitä kiinnostavat.

 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Pojat on kiinnostuneita eriasiosta kuin tytöt.

Tytöt on kiinnostuneita eriasiosta kuin pojat.

 

Syy on biolooginen

Liisa voi olla kiinnostunut eri asioista kuin Maija. Maija voi olla kiinnostunut samoista asioista kuin Pertti. Tommi voi olla kiinnostunut eri asioista kuin Kalle, mutta samoista asioista kuin Ville ja Tiina.