Kasvatetaanko poika- ja tyttölapset edelleen eri tavoin?

Vierailija kirjoitti:

Mä todella toivon, että meno olisi parantunut 80- 90-luvusta, ja pojatkin opetetaan ajattelemaan muutakin kuin itseään ja ottamaan vastuuta tekemisistään ja ympäristöstään. Myös kotityöt olisi syytä oppia.

Jahas olipas yllättävää. Huonompi sukupuoli -narratiivista ei vaan voi millään luopua.



Jos tämän AV-kanalauman katkeruudesta saisis jollain tavalla tuoettua sähköä, olisi Suomi Euroopan suurin sähkönmyyjä.

Minä olen pyrkinyt kasvattamaan samalla tavalla, mutta kyllä se vaan tuo poika on kiinnostunut aseista ja koneista ja tytär enemmän hoivaavaa sorttia nukkeleikkeineen. Tosin, osaa poikakin nukeilla leikkiä siskon ja sen kavereitten kanssa, ja ritsalla ammuskelivat pihlajanmarjoja metsään tuossa viikonloppuna molemmat. Poika on toisaalta tosi avulias kaikessa ja esim. se siivoaminen sujuu häneltä paremmin kuin siskoltaan.

Ulkoa päin on kyllä tullut odotuksia siitä, että pojasta pitäisi tulla isille kalakaveri ja tyttö taas on saanut kehuja nukenhoivaamisistaan, siis joltain sukulaisilta nämä, mutta onneksi oma mies ja lasten isovanhemmat on vähän modernimpia ajatusmaailmaltaan ja ottavat molemmat mukaan yhtä lailla remppahommiin, kalalle kuin keittiöönkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on vain yksi poika, nyt nuori aikuinen, vaikea siksi vertailla. Olin yksinhuoltaja käytännössä koko ajan.

On kyllä myönnettävä, että kotitöitä en ole häneltä juurikaan vaatinut. Jos olisin saanut tytön, niin kuvittelen että vaikka keittiössä hääriminen olisi tullut helposti yhteiseksi äiti-tytär-jutuksi, myös jälkien siivoamisen vaatiminen.

Moni asia olisi yhdistänyt tyttäreen eri tavalla (en tarkoita että meillä pojan kanssa ei olisi yhteistä säveltä, ollaan aina oltu samanhenkisiä ja ollut paljon samoja kiinnostuksen kohteita). Mutta voisin kuvitella että yhteinen naiseus tytön kanssa väistämättä heijastuisi myös kasvatukseen hienovaraisilla tavoilla, ilman että asiaa edes kovin osaisi tiedostaa. Esim. toisten ajatteleminen ja auttaminen olisi ollut enemmän esillä keskusteluissa.

En usko, että tytön kanssa olisi noin erilaista kuin

Meinaatko että esim on sosiaalisesti ihan yhtä hyväksyttyä äidin olla poikansa kanssa yhtä läheinen kuin tyttärensä? Mieti hetki.

Äidin ja pojan läheinen suhde on kaikkein vähiten sallituin ja siitä tulee eniten ongelmia. Sitä paheksutaan selvästi eniten.

Tytär saa olla läheinen kummankin vanhempansa kanssa. Ja sekin vielä ok, että poika on isänsä kaveri.

Mutta äiti ja poika ystävinä? Sillehän on pilkkanimityksiäkin olemassa.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos menet lasten ehdoilla, niin todenäköisesti kasvatat poikia ja tyttöjä eri tavoin. Pojat ja tytöt vaativat erilaisia otteita. Vaikka säännöt olisivat samat.

 

Jos mennään lasten ehdoilla, niin sukupuolen ei tule olla mikään merkityksellinen seikka, vaan lapsi kokonaisuudessaan. Hänen persoonansa. 

Sitä en kiistä, etteikö tyttöjen ja poikien välillä ole eroja yleisellä tasolla. Mutta perheessä se, millaisia lapset ovat, on tärkeämpää. En katso siinä sukupuolta, vaan miten reagoivat, kuinka vastaanottavaisia ja yhteistyökykyisiä ovat, millainen empatiakyky.. kyky ja tapa ratkaista konflikteja tai käsitellä tunteita jne jne jne...

Ei todellakaan ole sukupuolesta kiinni

Hienosti teet lasten ehdoilla kasvattamisesta sukupuoliasian. Ei sillä etteikö se sitä pääasiassa olisi mutta huvittaa kuitenkin, kun samaan aikaan painotat kokonaisuutta.

Tuntemassani mummolassa lastenlasten roolit talkoissa:

Tytöt siivoaa talon ja haravoi lehtiä pihalla.

Poika ajaa päältä ajettavaa ruohonleikkuria. Kun on suorittanut sankarityönsä, pääsee sohvalle puhelinta näpräämään siihen asti kun tytöt ja mummo ovat saaneet ruuan valmiiksi ja pöytään.

Ruuan jälkeen tytöt laittavat astiat koneeseen.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan kuinka vanhoillisia/juntteja vanhemmat ovat.

Tai kuinka liberaaleja. Molemmissa päissä kusipäitä, joiden muksuista tulee mt-potilaita. Miksei muuten saisi kasvattaa muksuaan kohti sen omaa sukupuolta? Intersektionaalinen mädätys haluaa kasvattaa pois.

Eivät vanhemmat kasvata lapsiaan tyhjiössä. Vaikka itse miten olisit tarkka, niin ympäriltä tulee niitä asenteita. Poika tulee yks nätti päivä koulusta ja kertoo, että seiska on hyvä numero, kympin tytöt eivät oikeasti osaa mitään, ne on vaan opetelleet kaiken ulkoa, mutta Syvällisen Ymmärryksen omaavat seiskan pojat.

Tämä on tositapaus. 

Mulla on kaksospojat yhden tyttären lisäksi, ja eipä niitä lapsia ole voinut täysin samalla tavalla kasvattaa. Jokainen heistä on erilainen yksilö, ja tarvitsee erilaista kasvatusta. Tytär oli erittäin varhain oma-alotteisesti asioita tekevä, huolehti läksynsä alusta asti, lähti kouluun itsenäisesti, teki itselleen välipalat jne. mutta pojat eivät ole samanlaisia. Pojat eivät ole myöskään keskenään samanlaisia vaikka ovat kaksoset, monissa asioissa ovat ihan päinvastaisia ja päinvastaiset makutottumukset.

Kaikki lapseni ovat saaneet elää aika vapaasti, mitään asioita ei ole turhaan kielletty. Ei ole kotiintuloaikoja, ei rajoiteta ruutuaikaa jne. ja ainakin tähän asti kaikki on mennyt hyvin. Ainoa asia mikä harmittaa, on juuri se, että poikia on ollut vaikea saada ottamaan vastuuta asioista, eikä niillä käy mielessäkään tehdä vapaaehtoisesti mitään kotitöitä vanhempien avuksi. Tosin, ei tainnut tytärkään kauheasti tehdä yleisiä kotitöitä kuin vasta aikuisena, ja silloinkin melko valikoivasti, tiettyjä asioita ei tee koskaan meillä ollessaan. Toisella pojalla on adhd, joten se selittää aika paljon, ja sen kanssa itsenäisesti pärjääminen tulee varmasti olemaan haasteellista.

Antakaa lasten olla lapsia. 

Pojat haluaa leikkiä erilaisia leikkejä kuin tytöt. feministit haluaa kasvattaa kaikista pojista jotain Valttereita 

Vierailija kirjoitti:

Eivät vanhemmat kasvata lapsiaan tyhjiössä. Vaikka itse miten olisit tarkka, niin ympäriltä tulee niitä asenteita. Poika tulee yks nätti päivä koulusta ja kertoo, että seiska on hyvä numero, kympin tytöt eivät oikeasti osaa mitään, ne on vaan opetelleet kaiken ulkoa, mutta Syvällisen Ymmärryksen omaavat seiskan pojat.

Tämä on tositapaus. 

Poika on surullisen lähellä totuuksia. Riippuen toki siitä. Miksi kukin arvosana on kenellekin annettu.

Tämähän on vähän sama kuin jauhenlihan peseminen ennen paistamista. Tapoja on niin monta erilaista, kuin on ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Antakaa lasten olla lapsia. 

Pojat haluaa leikkiä erilaisia leikkejä kuin tytöt. feministit haluaa kasvattaa kaikista pojista jotain Valttereita 

Mahtavaa tämä keskustelujen tahallinen sekoittaminen. Kun aihe on, kasvatetaanko pojat ja tytöt eri tavalla ja vaaditaanko pojilta yhä vähemmän, nämä hämmentäjät vaihtavat puheenaiheen siihen, eivätkö pojat saa olla poikia.

Kasvatetaan joo, varsinkin yh-äidit kasvattavat pojistaan mihinkään kelpaamattomia sikoja ja tytöistään kaiken osaavia prinsessoja. 

Vierailija kirjoitti:

Antakaa lasten olla lapsia. 

Pojat haluaa leikkiä erilaisia leikkejä kuin tytöt. feministit haluaa kasvattaa kaikista pojista jotain Valttereita 

Ihan yhtä lailla pojat voi silti opetella laittamaan leikkinsä paikalleen, siivoamaan jälkensä ja auttamaan kotitöissä. Siitä tässä aloituksessa oli kyse. Leikkejä ei pitäisi rajoittaa tai ohjata sukupuolen mukaan, kumpaankaan suuntaan. 

Meidän perheen lapsia ei ainakaan kasvatettu mitenkään keskenään eri tavoilla, olen syntynyt 1995 ja veljeni 1996, pikkusisko taas on vuosimallia 2005. Siskoni kohdalla vanhemmat kylläkin löystivät yleisesti ottaen kasvatusotettaan huomattavasti mikä oli hetken ajan vaikeaa niellä, itseni ja veljeni kun kasvatettiin melko tiukasti. Mutta sukupuoleen perustuvia kasvatuseroja ei ollut.

Ihan tutkimustenkin mukaan vanhemmat ja ammattikasvattajat suhtautuvat lähtökohtaisesti eri tavoin poika- ja tyttölapsiin, ihan vauvasta saakka. Ei toki tietoisesti, mutta käytöstä ohjaavat tiedostamattomat käsitykset maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä, ja ne voivat olla hyvin mustavalkoisia ja pahimmillaan patavanhoillisia. Vanhemmat ja opettajat sitten huomaamattaan ohjaavat lasten toimintaa sukupuolittuneesti, kuten vaativat tytöiltä hiljaisuutta, rauhallisuutta ja tottelevaisuutta poikia enemmän.  Vastaavasti pojilta odotetaan toimeliaisuutta, kiinnostusta koneisiin ja urheiluun jne. Lapsia myös kehutaan ja palkitaan tällaisesta sukupuolittuneesta käytöksestä, ja lapsen kiinnostusta "väärän" sukupuolen mukaisiin leikkeihin tai harrastuksiin kummeksutaan. Jos vanhemnat tai muut kasvattajat eivät milloinkaan tutkaille tai kyseenalaista omia ajatuksiaan ja asenteitaan eri sukupuolia kohtaan, tulee helposti kasvattaneeksi lapsensa huomaamattaan vallitsevien roolimallien mukaisesti. Myös ympäröivä yhteiskunta vahvasti kertoo, mikä on tytöille ja pojille "sallittua" ja "toivottua" käytöstä ja toimintaa.

Kyllä. Aihettahan on tutkittu myös aikalailla ja ihmiset suhtautuu lapseen eri tavalla, oletetun sukupuolen mukaan, myös ammattikasvattajat. Tämä pitää paikkansa myös oman pienen kokemuksen mukaan. Kun poikien jälkeen syntyi tyttö, joka toki puettiin usein niihin veljien vanhoihin vaatteisiin, niin suhtautuminen jo vauvana oli ihan eri, kuin jos päällä oli vaaleanpunaista hörselöä :D Hupaisaa ja surullista myös.

Oma kokemus on, että tytöiltä vaaditaan enemmän, esim. leikkien ja jälkien siivoamista ja pahimmillaan myös poikien jälkien siivoamista. Pitää olla hiljaa ja "kunnolla" silloinkin kun pojille sallitaan riehuminen ja painiminen. Tytöille monesti ollaan myös julmempia ja suorempia palautteessa tai kommenteissa, esim ulkonäköä saatetaan kommentoida todella törkeästi jo pienellä lapsella. Sitten kun tyttö vastaa vaatimuksiin ja osaa, tekee ja on "kunnollinen", niin sitäkin dissataan ja paheksutaan. Kympin tyttö on haukkumasana jolla on paljon painolastia ja joka kuvaa just sitä miten tytöt/naiset ei ikinä tee asioita oikein. Niin tai näin, aina väärinpäin.

Toisaalta pojilla on taas paljon ahtaampi lokero minne pitäisi mahtua. Tyttö saa olla ns. poikatyttö, peppipitkätossu ja riehakas tyyppi. Mutta jos poika on herkkä ja hiljainen, niin maailma kaatuu. Pahinta, jos poika tykkää tyttömäisistä asioista, kuten pinkistä väristä, söpöistä asioita, lukemisesta, kynsilakasta, tanssista tms. Tiedän useita perheitä, joissa vaikkapa isosiskon vaaleanpunaista potkupyörää ei voi antaa pikkuveljelle ajopeliksi, koska se on tyttöjen värinen. Yhden tutun mies on ihan raivona, jos tällaista edes ehdotetaan. Säälittää nämä pienet pojat, jotka eivät saa olla omia itsejään.

Joskus miettiny saako tytöt kehuja ulkonäköstään enemmän kuin pojat? Varmaan asiaa joku on joskus myös tutkinut, mutta oma oletus on että varmasti saa. Jos oletetaan että näin on niin mitä tämä vaikuttaa tyttöjen omakuvan muodostumiseen?

Entä ohjataanko tyttöjä aktiivisesti ulkopuolelta valitsemaan harrastuksia joissa heitä ohjataan ja muokataan välillä vahvastikin kohti jotain perinteisen tyttöyden ideaalia vai valitseeko tytöt nämä harrastukset omasta mielenkiinnostaan?

Kyllä, esimerkiksi poikaa ei saa nykyään opettaa virtsaamaan seisaaltaan.