Miten olette varautuneet eläkeikään, te noin 40-vuotiaat ja alle?
Näitä leikkauslistoja kun lukee, on aika selvää että 25 vuoden päästä ei ole jäljellä juuri mitään tukijärjestelmiä, tai ainakin ne ovat surkeita.
Miten sinä varaudut? Säästätkö? Sijoitatko? Miten aiot rahoittaa elämäsi työuran jälkeen?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tule ikinä tajuamaan näitä jotka miettii asioita 30-40v päähän. Hyvä jos mietin edes ensi vuoden puolelle mitään, mitä järkeä.
Mitä järkeä? Sitä, että ei tarvitse sitten kärsiä, kun ei ole mitään suunnitelmia, ja tulot loppuu ja lääkekulut kasvaa ja tuet pienenee. Omaa elämänlaatua on syytä pohtia kyllå pitkällekin.
Pointti olikin, että sinä kuvittelet asioiden menevän tietyllä tavalla kun teet näin ja näin. Sinä saat siitä turvallisuuden tunnetta kun yrität suunnitella ja ennustella miten asiat tulee menemään. Minä taas en usko, että asioihin voi oikeasti vaikuttaa tuolla tavalla vaikka miten pähkäilisi. Ja tällaiseksi on omat näkemykseni tulleet sen jälkeen kun olen katsonut vierestä miten nuoret sairastuu ja mitkään rahat ei pelasta eikä näitä asioita
Vaikka kuolo voi korjata huomenna, voi olla ettei korjaakaan. Niinpä tulevaisuuteen panostaminen harvoin menee hukkaan. Ja vaikka minä kuolisin, läheiseni elämä helpottuisi taloudellisesti perinnön ansiosta. Ei ne siis hukkaan tai valtiolle mene.
En mitenkään. Käyn töissä. Maksan talostani lainaa. Luotan siihen että minua autetaan sitten kun olen vanha. Saan eläkettä ja minua hoidetaan. Jos niin ei tehdä niin joudun varmaan sitten varastamaan ruokaa tai menemään vankilaan.
Oma asunto, sijoitusasunto ja maltillinen sijoittaminen, siinä oma tapa turvata tulevaisuus ilman nykyisen elämän kärsimistä.
Minulla ei ole lapsia, kumppania tai muitakaan läheisiä ihmisiä joihin voisin tukeutua. Alkaa myös olla selvää, että tämä asia ei todennäköisesti muutu miksikään tulevaisuudessa. Olen henkisesti valmistautunut siihen, että elämäni ei jatku eläkeikään asti.
M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään voi realistisesti varautua asioihin mitä tapahtuu EHKÄ jossain hamassa tulevaisuudessa. Töitä tulen tekemään niin pitkään kuin vain pystyn ja siinä minun suunnitelmat. Lapsia ei ole eikä tule. Mutta en ala nyt 35v stressaamaan sitä miltä maailma näyttää kymmenien vuosien päästä ja tekemään päätöksiä sen mukaan.
Eihän ennakointi ja stressaaminen ole sama asia.
Nyt kun alkaa sijoittaa pikkusummia, on riittävästi vuosia kerryttää korkojen avulla hyvä tuotto. Jos säästää 50 euroa kuukaudessa 30 vuoden ajan, maltillisellakin korolla tuona aikana säästetty 18 000 euroa onkin yli 40 000 euroa. Ei siis ollenkaan stressaavaa, vaan stressiä lievittävää.
Ap
Miksi sitte edes kyselet täällä muiden mielipiteitä jos kerran olet keksinyt täydelliset ja ainoat oikeat keinot :D
Säästän ja sijoitan. Onneksi ei ole lapsia tai varmaan kuolisin stressiin kun pitäisi huolta kantaa heidänkin pärjäämisestä.
En mitenkään. Työtä teen ja maksan eläkemaksuja. Säästän pitkäaikaiselle tileille ja asunto on parin vuoden päästä maksettu. Nyt yhtiövastike on 230/kk.
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään. Työtä teen ja maksan eläkemaksuja. Säästän pitkäaikaiselle tileille ja asunto on parin vuoden päästä maksettu. Nyt yhtiövastike on 230/kk.
Eikö kukaan ole kertonut että ne maksamasi eläkemaksut menee tällä hetkellä eläkkeellä olevien elättämiseen?
Meidän meidän eläkkeiden maksajat on vasta kasvamassa. Siksi poliitikot ovatkin niin paniikissa syntyvyyden laskun takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään voi realistisesti varautua asioihin mitä tapahtuu EHKÄ jossain hamassa tulevaisuudessa. Töitä tulen tekemään niin pitkään kuin vain pystyn ja siinä minun suunnitelmat. Lapsia ei ole eikä tule. Mutta en ala nyt 35v stressaamaan sitä miltä maailma näyttää kymmenien vuosien päästä ja tekemään päätöksiä sen mukaan.
Eihän ennakointi ja stressaaminen ole sama asia.
Nyt kun alkaa sijoittaa pikkusummia, on riittävästi vuosia kerryttää korkojen avulla hyvä tuotto. Jos säästää 50 euroa kuukaudessa 30 vuoden ajan, maltillisellakin korolla tuona aikana säästetty 18 000 euroa onkin yli 40 000 euroa. Ei siis ollenkaan stressaavaa, vaan stressiä lievittävää.
Ap
Miksi sitte edes kyselet täällä muiden mielipiteitä jos kerran olet keksiny
En kysynyt mielipiteitä, kysyin miten muut ovat toimineet. Eikä mun mielipide ole oikea, vaan se on vain mun tapa toimia. Yleensä keskusteluissa kerrotaan ja jaetaan mielipiteitä, vastataan toisille, opitaan uusia näkemyksiä ja tapoja jne.
Esimerkiksi tässä keskustelussa on tullut monta sellaista vastausta, joita en odottanut saavani. Opin siis taas lisää siitä, miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat eri asioihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Palkasta menee suoraan osa yksityiseen eläkkeeseen ja osa rahastoihin. Asuntolainan saan maksettua ennen kuin täytän 50v. Yhteenlaskettu eläkkeeni ja säästöt pitäisi riittää hyvin peruselämiseen ja matkusteluunkin. Tosin tavoitteena on tehdä kaikki haluamani kalliit kaukomatkat nyt kun niihin vielä riittää energiaa. En usko eläkeiässä viitsiväni matkustaa Euroopan ulkopuolelle.
Toivottavasti sijoituksissa kokonaiskulut on sitten alle 1%, tai tuotto menee parempiin suihin.
Mitä takeita on että elää eläkeikään asti?
Vierailija kirjoitti:
"Ja jos sairastuu aiemmin tms. niin silloinhan ne säästöt just tarpeeseen tuleekin. Voi ostaa itselleen parempaa hoitoa, tai ainakin sairastaa ilman että samalla pitää murehtia raha-asioista."
Et ole selkeästi hoitoalalla niinkuin minä. Ei sitä "parempaa hoitoa" vain osteta. Mutta olen huomannut sen yleisestikin, että hoitoalan ihmisillä on aika erilainen näkemys elämään kun on nähnyt vähän tosiasioita kulissien takaa.
En olekaan hoitoalalla. Ajattelen silti, että on mukavampi päästä nopeammin yksityiselle hoitoon (esim. nyt olen leikkausjonossa suht pienen mutta ärsyttävän vaivan takia julkisella, ja leikkausjono on 8-10 kuukautta. Rahalla saisin sen ensi viikolla.), hankkia kotiin apuvälineitä, muuttaa jos tarvitsee (vaikkapa pyörätuolin käytön takia) tms.
Esim. äitini muutti muutama kuukausi sitten. Ei euroakaan rahaa säästössä ja selkä ollut sökönä jo vuosia. Ei mitään mahdollisuutta palkata muuttoapua, ja kaikki ystävät yhtä vaivaisia kuin hänkin. No, hänen onnekseen hänellä on kaksi lasta, jotka sitten hoitivat homman, mutta kaikilla ei ole. Tai sitten niillä lapsilla voi olla se selkä sökönä tai mitä tahansa. Noissa tilanteissa ne säästöt ovat aika ihanteellisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä takeita on että elää eläkeikään asti?
Ei mitään, mutta sitten ei rahallekaan ole tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä takeita on että elää eläkeikään asti?
Ei täällä kukaan voi mitään taata. Mutta eliniän odotteesta voi päätellä, että suurin osa meistä sinne elää.
Itse varaudun eläkeikään ja vanhuuteen siten että pyrin maksamaan asuntolainan pois mahdollisimman pois, sijoitan ja säästän. Lapsia en meinaa tälläiseen yhteiskuntaan tehdä.
Olen ajatellut näin koko aikuisikäni koska aina meillä on ollut surkea hallitus ja suomi on aina mennyt surkeampaan suuntaan. En usko että minun elinaikana suomi menee parempaan suuntaan.
M33
Pienituloisena ei ole kertynyt suurta omaisuutta. Ei ole omaa taloa eikä mitään. Laitan säästöön rahaa, mutta käytän niitä rahoja jo nyt tarvittaessa. Vakava sairastuminen on opettanut, että elämä on tässä ja nyt. En tule ikinä saamaan sellaisia säästöjä, että eläkkeellä pystyisi elämään leveästi.
Uskon, että tulevat hallitukset keksivät, että eläkeläisillä ei saa olla ollenkaan säästöjä. Niinpä siis käytän mahdolliset säästöni alle puolessa vuodessa. Sitten kun asun dementialaitoksessa, minulla on varaa vaippojen vaihtoon kerran viikossa ja ruokaan joka kolmas päivä. Silloin on luultavasti eutanasia jo käytössä, joten hallituksen salaisella sopimuksella tällaiselle ongelmajätteelle annetaan aamun kahvikorvikkeen seassa myrkkyä. Terveystietoihin se merkitään sydänkohtauksena ja kuopataan ilman ruumiinavauksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen pian 50 enkä ole koskaan miettinyt asiaa. Ei ole koskaan ollut varaa laittaa mitään säästöön, vaikka 19-vuotiaasta asti tehnyt töitä. Elän edelleen ns. päivän kerrallaan kuten aina. Teen töitä niin kauan kun kroppa kestää. Eläke tulee olemaan se mikä on, mitään säästöjä/omaisuutta ei tule olemaan.
Olen onneksi aina ollut ns. perusterve, joten ainakin tällä hetkellä jaksan tehdä työtä.
Kaikkihan voi muuttua, mille emme voi mitään...
Sori mut miten ihmeessä tuo on mahdollista? 31 vuotta työelämää takana eikä mitään ole jäänyt säästöön eikä sijoittaminen tullut mieleen?
Tein 10 lasta. Ne maksaa mun eläkeet.
6 lasta. Joka päivä joku käy vanhainkodissa sitten ja vaihtaa mulle vaipat.
"Ja jos sairastuu aiemmin tms. niin silloinhan ne säästöt just tarpeeseen tuleekin. Voi ostaa itselleen parempaa hoitoa, tai ainakin sairastaa ilman että samalla pitää murehtia raha-asioista."
Et ole selkeästi hoitoalalla niinkuin minä. Ei sitä "parempaa hoitoa" vain osteta. Mutta olen huomannut sen yleisestikin, että hoitoalan ihmisillä on aika erilainen näkemys elämään kun on nähnyt vähän tosiasioita kulissien takaa.