Miten olette varautuneet eläkeikään, te noin 40-vuotiaat ja alle?

Sijoituksia tällä hetkellä n.150000e. Eläkeikään mennessä luulisin summan olevan moninkertainen jos vaan pysyn terveenä ja töitä riittää.

En mitenkään. Elän kuin viimeistä päivää. Baariin ja röökii, krapulassa töihin.

T.m55

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään hajua, minulla ei ole mitään omaisuutta. Parhaiten varaudun eläkeikään pitämällä mielestäni, ihmissuhteistani, kunnostani ja terveydestäni huolta. 

Miten mielestä voi pitää huolta? Se on mitä on.

Jo 90-luvulla väitettiin, että eläkkeitä ei tulevaisuudessa makseta. Viimeisen, reilun 30 vuoden aikana on jatkuvasti jankutettu, että eläkkeenmaksu loppuu. Näitä pahanilmanlintuja on varmaan jatkossakin.

Muutan muutaman muun eläkeläisen kanssa kolhoosiasuntoon.

Kalastamme ja keräilemme roskiksista ruokaa. Kesäisin marjoja ja sieniä.

Lopuksi teemme toinen toisillemme eutanasian.

Vierailija kirjoitti:

En aio elää niin kauaa.

Niinhän sä sanot. Aika vaan menee nopeasti.

Olen sijoittanut reilu neljä vuotta nordnetin kautta järkevästi. Olen työmarkkinatuella.

Minä taas ajattelen niin, että minulla on velaton koti isossa kaupungissa ja säästöjä nyt 46-vuotiaana yli 50 000 Euroa rahastoissa. Ja vanhemmat elää edelleen. Heiltä jäänee jokunen satatuhatta ja olen työkykyinen ja pystyn nyt laittamaan syrjään, kun asuntolaina loppui keväällä. Jos ennakoisin, niin 20 vuoden päästä minulla on tämä asunto tai joku toinen ja rahastoissa se 600 000-800 000 Euroa. Jos pysyn työkykyisenä ja vanhemmat ei häviä rahojaan nigerialaiskirjeisiin. Toivon, että eläkettä kuitenkin saa jonkin verran. En usko, että eläkejärjestelmä täysin kaatuu. Eläkkeet vaan pienenee kovin pieniksi. Eli minimielämä, jos ei ole säästöjä.

Vierailija kirjoitti:

Säästän ja sijoitan. Haluaisin viimeistään 50-vuotiaana päästä eläkkeelle, muyta eipä näytä mahdolliselta minun palkallani ja sijoitustaidoillani.

Eläke-ikä on noin 65. Et silleen.

Olen pian 50 enkä ole koskaan miettinyt asiaa. Ei ole koskaan ollut varaa laittaa mitään säästöön, vaikka 19-vuotiaasta asti tehnyt töitä. Elän edelleen ns. päivän kerrallaan kuten aina. Teen töitä niin kauan kun kroppa kestää. Eläke tulee olemaan se mikä on, mitään säästöjä/omaisuutta ei tule olemaan. 

Olen onneksi aina ollut ns. perusterve, joten ainakin tällä hetkellä jaksan tehdä työtä.

Kaikkihan voi muuttua, mille emme voi mitään...

Aloin vähän alle nelikymppisenä siirtää pikkusumman joka kuukausi rahastoon. Siitä ei isoja kerry, mutta onpahan jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tule ikinä tajuamaan näitä jotka miettii asioita 30-40v päähän. Hyvä jos mietin edes ensi vuoden puolelle mitään, mitä järkeä. 

Mitä järkeä? Sitä, että ei tarvitse sitten kärsiä, kun ei ole mitään suunnitelmia, ja tulot loppuu ja lääkekulut kasvaa ja tuet pienenee. Omaa elämänlaatua on syytä pohtia kyllå pitkällekin.

Pointti olikin, että sinä kuvittelet asioiden menevän tietyllä tavalla kun teet näin ja näin. Sinä saat siitä turvallisuuden tunnetta kun yrität suunnitella ja ennustella miten asiat tulee menemään. Minä taas en usko, että asioihin voi oikeasti vaikuttaa tuolla tavalla vaikka miten pähkäilisi. Ja tällaiseksi on omat näkemykseni tulleet sen jälkeen kun olen katsonut vierestä miten nuoret sairastuu ja mitkään rahat ei pelasta eikä näitä asioita voi ennustaa. Sitten taas samalla töissä olen tavannut mummeleita jotka asuu pienessä yksiössä vuokralla, ilman omaisuutta, mutta heillä on laajat ystäväpiirit ja terveys kohdillaan. Jos jotain tulevalta toivon niin terveyttä, se on selkeästi kaiken ydin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään voi realistisesti varautua asioihin mitä tapahtuu EHKÄ jossain hamassa tulevaisuudessa. Töitä tulen tekemään niin pitkään kuin vain pystyn ja siinä minun suunnitelmat. Lapsia ei ole eikä tule. Mutta en ala nyt 35v stressaamaan sitä miltä maailma näyttää kymmenien vuosien päästä ja tekemään päätöksiä sen mukaan.

Eihän ennakointi ja stressaaminen ole sama asia.

Nyt kun alkaa sijoittaa pikkusummia, on riittävästi vuosia kerryttää korkojen avulla hyvä tuotto. Jos säästää 50 euroa kuukaudessa 30 vuoden ajan, maltillisellakin korolla tuona aikana säästetty 18 000 euroa onkin yli 40 000 euroa. Ei siis ollenkaan stressaavaa, vaan stressiä lievittävää.

 

Ap

Ei kannata. Loppu voi tulla jo ensi yönä 

Harva miettii nelikymppisenä eläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään hajua, minulla ei ole mitään omaisuutta. Parhaiten varaudun eläkeikään pitämällä mielestäni, ihmissuhteistani, kunnostani ja terveydestäni huolta. 

Pääasia, että olet kuitenkin töissä. Siitä kertyy ikään kuin säästöjä eläkeikään automaattisesti, kun sinulle kertyy eläkettä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tule ikinä tajuamaan näitä jotka miettii asioita 30-40v päähän. Hyvä jos mietin edes ensi vuoden puolelle mitään, mitä järkeä. 

Mitä järkeä? Sitä, että ei tarvitse sitten kärsiä, kun ei ole mitään suunnitelmia, ja tulot loppuu ja lääkekulut kasvaa ja tuet pienenee. Omaa elämänlaatua on syytä pohtia kyllå pitkällekin.

 

Pointti olikin, että sinä kuvittelet asioiden menevän tietyllä tavalla kun teet näin ja näin. Sinä saat siitä turvallisuuden tunnetta kun yrität suunnitella ja ennustella miten asiat tulee menemään. Minä taas en usko, että asioihin voi oikeasti vaikuttaa tuolla tavalla vaikka miten pähkäilisi. Ja tällaiseksi on omat näkemykseni tulleet sen jälkeen kun olen katsonut vierestä miten nuoret sairastuu ja mitkään rahat ei pelasta eikä näitä asioita

En kuvittele asioiden menevän tietyllä tavalla, enkä osaa ennustaa. Vaikka asiat menisi niin, että kun olen 65-vuotias, valtio ilmoittaa että kaikille jaetaan miljoona kun on niin paljon extraa kassassa, ei se mun säästö siellä silti yhtään haittaa.

Ja jos sairastuu aiemmin tms. niin silloinhan ne säästöt just tarpeeseen tuleekin. Voi ostaa itselleen parempaa hoitoa, tai ainakin sairastaa ilman että samalla pitää murehtia raha-asioista.

Ap

Lapseni muuttivat jo työn perään ulkomailla ja kohta lähden sinne viettämään eläkepäiviä. Enkä ole onneksi ainoa

Ihmisiähän kiinnostaa säästäminen ja sijoittaminen nykyään ihan eri tavalla kuin ennen, koska luottoa tulevaisuuteen ei enää ole. Mä pidän huolen, että mun oman lapseni ei tarvitse aloittaa tyhjästä, ja hänelle on mennyt joka kuukausi pikkuinen summa rahastoon syntymästään saakka. Toivon, että käyttää järkevästi aikanaan, esim. asunnon käsirahaan. Tosin silloin voi olla niin eri ajat jo, ettei asuntoon sijoittaminen edes ole järkevä ajatus. Olen kuitenkin huomannut, että käytännössä monien mun ystävien elämä on mennyt aika eri tavoin kuin omani, kun ovat saaneet kotoa jotain mukaansa lähtiessään. Siitä on hyvä alkaa kerryttää, kun taas tyhjästä on ihan hiton paha aloittaa. Säästän pikkuisen myös omaa vanhuutta varten siksi, ettei lapsen tarvitsisi olla musta huolissaan, ettenkö pärjäisi. Varakkaaksi en itse ehdi koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säästän ja sijoitan. Haluaisin viimeistään 50-vuotiaana päästä eläkkeelle, muyta eipä näytä mahdolliselta minun palkallani ja sijoitustaidoillani.

Eläke-ikä on noin 65. Et silleen.

Säkö aattelit, että kukaan ei voi jäädä sitä ennen? 😅 Sehän se säästämisen ja sijoittamisen pointti on, että voi itse jäädä "eläkkeelle" jo aiemmin.

Palkasta menee suoraan osa yksityiseen eläkkeeseen ja osa rahastoihin. Asuntolainan saan maksettua ennen kuin täytän 50v. Yhteenlaskettu eläkkeeni ja säästöt pitäisi riittää hyvin peruselämiseen ja matkusteluunkin. Tosin tavoitteena on tehdä kaikki haluamani kalliit kaukomatkat nyt kun niihin vielä riittää energiaa. En usko eläkeiässä viitsiväni matkustaa Euroopan ulkopuolelle.