Lue keskustelun säännöt.
Introverttiyden probleemi. Kaipaisin kavereita mutten jaksa heitä.
Kommentit (78)
Ketään ei voida pakottaa sosiaaliseksi. Käsittääkseni laissa on pykälä kanssakäymisen vapaudesta. Seuransa saa valita tai olla valitsematta mitään seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Introverttiydestä voi parantua olemalla muiden kanssa tekemisissä. Se vaatii sosiaalisuutta, mikä taas on kenen tahansa opittavissa oleva taito. Tottahan sosiaaliseksi opettelu vaatii kovaa työtä ja on vaikeampaa aikuisena, mutta ei sen vaikeampaa kuin kunnon kohottaminen.
Ei pidä paikkaansa.Sama kun sanoisit ekstrovertille, että parannut tuosta sosiaalisuudestasi, kun pysyt vuoden sisällä, etkä tapaa yhtään ihmistä.
Minä olen tehnyt työurani yli 40v ihmisten parissa, enkä ole sinä aikana "parantunut" introverttyidestä. Päinvastoin, nyt aljkaa tuntua, ettei kestäisi enää päivääkään ihmisten seurassa. Onneksi kohta pääsen eläkkelle. Vaikeutuu vaan tämä itsensä pakottaminen ihmisten seuraan. Kun pääsen eläkkellel lepuutan kroppaani ja mieltäni, enkä mene ihmisten ilmoille kuukauteen.
Itse ratkaissut siten, että muutama kiva naapuri, joiden kanssa mukava vaihtaa kuulumisia pihalla, ehkä satunnaisesti sopia yhteinen lenkki tms. Ei kuitenkaan tarvi soitella ja jauhaa turhaa puhelimessa.
Vierailija kirjoitti:
On kokemuksia. Ei ratkaisua ongelmaan.
Samoin. Parisuhde on ainut ihmissuhde, joka ei kuormita. Nyt olen tosin ollut sinkku vuoden päivät ja kaipaan rakkautta kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekstrovertit saisivat opetella tahdikkuutta ja toisten hienovaraista huomioonottamista sosiaalisissa tilanteissa.
Tämän puute on huomattavasti ärsyttävämpää kuin introverttien hiljaisuus ja veätyminen.
Introvertti ystävänä on myös raskas, koska kaikki tehtävä hänen mukaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Ratkaisu siihen oli että muutin toiseen kaupunkiin. Nyt näen ystäviä sopivan harvoin. Uusia en aio etsiä. Riittää satunnainen juttelu kaupungilla. Olen supliikki ja helposti lähestyttävä. Juttuseuraa löytyy aina.
Älykäs, ajatteleva ihminen ei viihdy tyhmempiensä seurassa. Ja heitä on suuri enemmistö.
Siksi ap:n ongelma on ratkaisematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Introilu on melko haastavaa välillä, haluan olla pääsääntöisesti yksin, mutta kerran viikossa pari tuntia seuraa riittää hyvin taas viikoksi. Aloin harrastamaan vapaaehtoistyötä lauantaisin parin tunnin ajan, saa juttuseuraa samalla kun tekee jotain hyödyllistä.
"Hyödyllistä". Niinko kenen mielestä?
Onnellinen se intro, joka löytää kaltaisensa puolison. He eivät tarvi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain parhaat ystävät aikuisiällä opiskelupaikkakunnalta. Nyt vuosikymmenien jälkeen asutaan kuka missäkin, joten tavataan hyvin harvoin, ei välttämättä edes vuosittain. Soitellaan joskus, viestitellään ja somessa pidetään yhteyttä. Sopii mulle! Ystävyydet on kestäneet vuosikymmeniä ja lapsiakin ollaan saatu. Silti aina kun tavataan, ei tunnu että olisi kulunut esim. vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Älykäs, ajatteleva ihminen ei viihdy tyhmempiensä seurassa. Ja heitä on suuri enemmistö.
Siksi ap:n ongelma on ratkaisematon.
Taas tätä, kaikki introvertit eivät viisaita, kaikki ekstrovertit eivät tyhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen se intro, joka löytää kaltaisensa puolison. He eivät tarvi muuta.
Mulla oli introkumppani ja oli kiva kun ei tarvinnut nyhjätä kylki kyljessä mutta silti oli esim reissuseuraa. Suhde kaatui muihin juttuihin.
Joku aika sitten pääsin hänen kyydisdä toiseen kaupunkiin, ja oli kiva kun pystyimme osan matkaa istua vaikka lähes puoli tuntia puhumatta, eikä ollut edes kiusallista.
Jos jonkun puolitutun kanssa matkustat niin tulee olo, että koko matka pitäisi puhua pälpättää.
Pelikavereita, ei heidän sinun kotiin tarvii tunkeilla.
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit saisivat opetella tahdikkuutta ja toisten hienovaraista huomioonottamista sosiaalisissa tilanteissa.
Tämän puute on huomattavasti ärsyttävämpää kuin introverttien hiljaisuus ja veätyminen.
Todellakin! Miksi on ok introverttia käskeä reipastumaan tai puhumaan, mutta sitten ekstrovertit saa imeä kaiken tilan ja energian itseensä?
Vierailija kirjoitti:
Minä sain parhaat ystävät aikuisiällä opiskelupaikkakunnalta. Nyt vuosikymmenien jälkeen asutaan kuka missäkin, joten tavataan hyvin harvoin, ei välttämättä edes vuosittain. Soitellaan joskus, viestitellään ja somessa pidetään yhteyttä. Sopii mulle! Ystävyydet on kestäneet vuosikymmeniä ja lapsiakin ollaan saatu. Silti aina kun tavataan, ei tunnu että olisi kulunut esim. vuotta.
"Soitellaan". Intron painajainen 😮
Vitsi kun haluaisin linkittää sen YouTube videon missä selitetään miksi sosiaalisesti kompetentit introvertit vetää luokseen sosiaalisesti EI-kompetentit ekstrovertit ja siitä se introvertin kuormittuminen (usein) syntyy.
Vastauksena kysymykseen: koen vähemmän kuormittavana kun on joku mielekäs harrastus tai aktiviteetti missä näkee ihmisiä mutta ei tartte välttämättä seurustella, esim. kuntosali tai bändihommat.
Tuttu ongelma. Opiskelut ja opiskelupaikan hälinä kuluttaa sosiaalisia voimavarojani niin, etten enää kotiin päästyäni jaksa viettää aikaa muiden kuin korkeintaan siskoni kanssa. Jos mulla olisi hyvä ystävä, jaksaisin varmaan senkin seuraa, mutta mistä hyviä ystäviä saa kun tutustumiseen ei ole energiaa? Ei mistään, etenkään kun en pysty avautumaan kunnolle millekään nettitutuille huonojen kokemusten takia (päädyin kahdesti käräjille asti, kun yksi nettikaverini paljastui ihan häiriintyneeksi stalkkeriksi josta eroon pääseminen kesti muutaman vuoden).
Sama! 😁