Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. 🤫
Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. Ei sitä tajua, jos ei itse ole vanhempi. Eikä sisarusten/kaverien lasten seuraaminen vierestä ole sama asia. Vanhempana se vastuu on ihan oikeasti 24/7, eikä sitä kukaan perheen ulkopuolinen näe.
Enkä siis tällä kommentillani tarkoita, että lapseton olisi jotenkin huonompi tai jollain tavalla vajaa. Hän ei vain voi täysin tajuta vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin en itse vaikka ymmärrä, mitä koiran omistajan elämä oikeasti on, kun minulla ei ole koiraa.
Kommentit (207)
Miksi pitäisi väkisin tajuta jotain joka ei kiinnosta paskaakaan.
Suomeksi sanottuna nyt aloittajaa kaduttaa kun meni hankkimaan lapsia.
Onhan se totta. Ei voi tajuta ennen kuin sen kokee. Sekä hyvässä että pahassa. Ei voi tajuta tunnetasolla miten kokonaisvaltaista vanhemmuus on. Se on läsnä joka hetki. Vaikka lapsi ei olisi paikallakaan, on hän silti aina jollain tasolla mielessä. Rakkaus omaan lapseen on syvempää ja pysyvämpää kuin mikään muu rakkaus. Samoin sen myötä huoli lapsesta. Raskastakin on, ja vastuu suuri. Vanhempana on se, joka huolehtii siitä, että lapsi on turvassa ja voi hyvin. Vanhempana opettaa ja kasvattaa elämää varten. Jakaa ilot ja surut. Vanhempana oppii aidosti mitä tarkoittaa laittaa jonkun toisen tarpeet aina omiensa edelle.
Vierailija kirjoitti:
Kuuleppa ap, kukaan ei ole sulle mitään velkaa tässä elämässä siitä, että olet itse mennyt lisääntymään ja ilmeisesti se nyt kaduttaa tämän aloituksen perusteella. Kanna ihan itse vastuu omista valinnoistasi, ei ole lapsettomien vastuu, vaan just sun ittes.
Näin . Useinhan näissä avautumisessa on taustalla se, että haluttaisiin sen, joka ei tajua, jotenkin enemmän joustavan sen vanhemman hyväksi.
Esim.odotetaan lapsettoman työkaverin joustavan lomissa tai työvuoroissa lapsiperheellisen hyväksi. Ja sitten kun tämä ei niin tee, valitetaan tajuamisen puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se totta. Ei voi tajuta ennen kuin sen kokee. Sekä hyvässä että pahassa. Ei voi tajuta tunnetasolla miten kokonaisvaltaista vanhemmuus on. Se on läsnä joka hetki. Vaikka lapsi ei olisi paikallakaan, on hän silti aina jollain tasolla mielessä. Rakkaus omaan lapseen on syvempää ja pysyvämpää kuin mikään muu rakkaus. Samoin sen myötä huoli lapsesta. Raskastakin on, ja vastuu suuri. Vanhempana on se, joka huolehtii siitä, että lapsi on turvassa ja voi hyvin. Vanhempana opettaa ja kasvattaa elämää varten. Jakaa ilot ja surut. Vanhempana oppii aidosti mitä tarkoittaa laittaa jonkun toisen tarpeet aina omiensa edelle.
Kumma kun mä olen kokenut ja oppinut nämä kaikki jo sisarusteni lasten kanssa.
Onneksi et tarvitse ymmärtää. Se on se pointti koko hommassa.
Vakuuttele ap vakuuttele vielä vähän enemmän itselles asiaa niin ehkä sä jonain päivänä pystyt elää itses ja valintojes kanssa ilman katumusta ja v*tutusta ..
Vierailija kirjoitti:
Lapset vievät liikaa aikaa ja rahaa.
Tottakai lapset tarvitsevat aikaa ja rahaa. Voihan sen aikansa ja rahansa laittaa muuhunkin: leppoisaan elämään, ystäviin, kynsihuoltoihin, hotellilomiin. Miten vaan. Olen kuitenkin lapsellisena sitä mieltä, että lapsiin satsaaminen antaa elämään niin paljon onnea, että - se on todella paljon. Mitä tekee lapseton nelikymppinen, jatkaa - ei enää niin hohdokasta vapaa-aikaansa. Minun puolesta kukin saa olla lapsellinen/lapseton. Itse en vaihtaisi lapsiani aikaan ja rahaan.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsellinen on ennen lasten saamista ollut lapseton, urpo.
Miksi sinä haukut vierasta ihmistä? Osuiko tämä johonkin hermoon sinulla?
Vierailija kirjoitti:
Tässä kun on kerrostalossa vuoden kuunnellut, kun äiti pahoinpitelee vauvaa, niin aika hyvin ovat ne ruusunpunaiset lasit siitä äidinrakkaudesta karisseet.
Toki olet nähnyt paljon onnellisia äitejä lapsineen myös. Pelkäätkö, että kerrostalosi vauvaa pahoinpitelevä äitiys tarttuu? Sitä paitsi, jos talosi ko. äiti on pahoinpidellyt vauvaansa jo vuoden, en usko ollenkaan, etteikö siihen olisi puututtu yhteiskunnan taholta. Kertomuksesi ei oikein vakuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset vievät liikaa aikaa ja rahaa.
Tottakai lapset tarvitsevat aikaa ja rahaa. Voihan sen aikansa ja rahansa laittaa muuhunkin: leppoisaan elämään, ystäviin, kynsihuoltoihin, hotellilomiin. Miten vaan. Olen kuitenkin lapsellisena sitä mieltä, että lapsiin satsaaminen antaa elämään niin paljon onnea, että - se on todella paljon. Mitä tekee lapseton nelikymppinen, jatkaa - ei enää niin hohdokasta vapaa-aikaansa. Minun puolesta kukin saa olla lapsellinen/lapseton. Itse en vaihtaisi lapsiani aikaan ja rahaan.
Onko sinun vaikea ymmärtää, että kaikki eivät koe samalla tavalla? Kolme vuotta lapsiperhe-elämää riitti minulle, en kyllä nauttinut juurikaan siitä arjesta. Niin me olemme erilaisia.
Nousseee nesteet päähän selkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se totta. Ei voi tajuta ennen kuin sen kokee. Sekä hyvässä että pahassa. Ei voi tajuta tunnetasolla miten kokonaisvaltaista vanhemmuus on. Se on läsnä joka hetki. Vaikka lapsi ei olisi paikallakaan, on hän silti aina jollain tasolla mielessä. Rakkaus omaan lapseen on syvempää ja pysyvämpää kuin mikään muu rakkaus. Samoin sen myötä huoli lapsesta. Raskastakin on, ja vastuu suuri. Vanhempana on se, joka huolehtii siitä, että lapsi on turvassa ja voi hyvin. Vanhempana opettaa ja kasvattaa elämää varten. Jakaa ilot ja surut. Vanhempana oppii aidosti mitä tarkoittaa laittaa jonkun toisen tarpeet aina omiensa edelle.
Vanhemmat ovat yksilöitä siinä missä muutkin ihmiset ja hirvittävän moni vanhempi ei osu tähän kuvaukseen. Valitettavasti näin.
Varmasti jokainen älykäs tajuaa, miten paljon vastuuta lapset tuovat. Sen takia en itsekään ole lapsia hankkinut, vaikka ikää kohta jo 40v. Toisaalta, minulta puuttuvat myös äidilliset vaistot ja halu saada lapsi. Jos oma lapsi olisi suurin toiveeni, niin varmasti olisin lasta yrittänyt riippumatta siitä kaikesta vastuusta.
Sitä on toki mahdotonta ymmärtää mitä tuntisin omaa lastani kohtaan ja millaista onnea se toisi tullessaan. Mutta miten voisin kaivata jotain mistä en tiedä tai ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Onhan se totta. Ei voi tajuta ennen kuin sen kokee. Sekä hyvässä että pahassa. Ei voi tajuta tunnetasolla miten kokonaisvaltaista vanhemmuus on. Se on läsnä joka hetki. Vaikka lapsi ei olisi paikallakaan, on hän silti aina jollain tasolla mielessä. Rakkaus omaan lapseen on syvempää ja pysyvämpää kuin mikään muu rakkaus. Samoin sen myötä huoli lapsesta. Raskastakin on, ja vastuu suuri. Vanhempana on se, joka huolehtii siitä, että lapsi on turvassa ja voi hyvin. Vanhempana opettaa ja kasvattaa elämää varten. Jakaa ilot ja surut. Vanhempana oppii aidosti mitä tarkoittaa laittaa jonkun toisen tarpeet aina omiensa edelle.
Kyllä jonkinlainen käsitys pitää olla ennen kuin tuohon hommaan lähtee. Yllättävän tietämätöntä porukkaa on vanhemmissa. Ja ilman muuta vanhemmuuteen kuuluu se, että on itse vastuussa omasta lapsestaan kokonaisvaltaisesti. Kuka muu, jos et sinä itse??? Hei haloo nyt.
Miksi täällä pitäisi olla huolissaan lapsettomien ymmärryksestä? Kyllä se on vanhempien oma ymmärtämättömyys, joka niitä lapsia satuttaa ja tuhoa aiheuttaa. Paukut ja vastuu sinne minne se kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset vievät liikaa aikaa ja rahaa.
Tottakai lapset tarvitsevat aikaa ja rahaa. Voihan sen aikansa ja rahansa laittaa muuhunkin: leppoisaan elämään, ystäviin, kynsihuoltoihin, hotellilomiin. Miten vaan. Olen kuitenkin lapsellisena sitä mieltä, että lapsiin satsaaminen antaa elämään niin paljon onnea, että - se on todella paljon. Mitä tekee lapseton nelikymppinen, jatkaa - ei enää niin hohdokasta vapaa-aikaansa. Minun puolesta kukin saa olla lapsellinen/lapseton. Itse en vaihtaisi lapsiani aikaan ja rahaan.
No mitä teet itse kun sun lapset lähtee kotoa ja perustaa omat perheet, johon sinä et muuten enää kuulu kuin ulkojäsenenä? Se tyhjyys tulee just sulle, jos et ole tajunnut omaa elämää rakentaa vasn roikut lapsissasi.
Vela lähtökohtaisesti rakentaa elämänsä muiden asioiden ympärille, sillä ei ole sitä tyhjyyttä tule. Selkeästi et tiedä mitä on olla vela.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset vievät liikaa aikaa ja rahaa.
Tottakai lapset tarvitsevat aikaa ja rahaa. Voihan sen aikansa ja rahansa laittaa muuhunkin: leppoisaan elämään, ystäviin, kynsihuoltoihin, hotellilomiin. Miten vaan. Olen kuitenkin lapsellisena sitä mieltä, että lapsiin satsaaminen antaa elämään niin paljon onnea, että - se on todella paljon. Mitä tekee lapseton nelikymppinen, jatkaa - ei enää niin hohdokasta vapaa-aikaansa. Minun puolesta kukin saa olla lapsellinen/lapseton. Itse en vaihtaisi lapsiani aikaan ja rahaan.
Hmm. Kyllä mä tunnen paljon lapsettomia, joiden elämä 4- kymppisenä vaikuttaa tosi hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Näin se on. Vaikka kuinka itsekin yritin henkisesti valmistautua lapsiarkeen erilaisilla mielikuvaharjoituksilla, niin se työn määrä oli jotain aivan käsittämätöntä.
Vaikka olen rakentanut taloa, toiminut yrittäjänä, opiskellut ja samaan aikaan käynyt töissä, toiminut omaishoitajana ja omistanut koiria, niin mikään absoluuttisesti mikään ei ole yhtä työlästä kuin lapsiarki pienten lasten kanssa. Kaikesta muista asioista on mahdollista aina pitää paussia, pitää taukoa, pitää lomaa tai edes huilia välillä viikonloppuna, mutta lasten kanssa se ei ole mahdollista ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Jos lapsia syntyy useita eri aikana, niin aika voi venyä vaikka 15 vuoteen.
Lasten kanssa työt ovat aina läsnä vaikka olisit 40c kuumeessa ja rankka kuukausi takana. Siltikin pitää aina herätä aikaisin, jopa ns. "lomilla" ja vaihtaa vaipat, puhdistaa potta, laittaa aamupalat, siivota keittiö (kos
Moni vapaaehtoisesti lapseton kyllä tajuaa tuon ja on lapseton ainakin osittain juuri siksi.
Mutta vaikka sinulla olisi lapsi, et voi tietää miten joku toinen kokee sen, että hänellä on lapsi. Ihmiset ovat niin erilaisia.