Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. 🤫
Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. Ei sitä tajua, jos ei itse ole vanhempi. Eikä sisarusten/kaverien lasten seuraaminen vierestä ole sama asia. Vanhempana se vastuu on ihan oikeasti 24/7, eikä sitä kukaan perheen ulkopuolinen näe.
Enkä siis tällä kommentillani tarkoita, että lapseton olisi jotenkin huonompi tai jollain tavalla vajaa. Hän ei vain voi täysin tajuta vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin en itse vaikka ymmärrä, mitä koiran omistajan elämä oikeasti on, kun minulla ei ole koiraa.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettoman pitäisi tajuta vanhemmuutta kovin syvällisesti. Kai nyt jokainen käsittää, että jos omakohtainen kokemus jostain puuttuu, niin silloin ei ole mikään asiantuntija.
Ei jokainen vanhempikaan ole vanhemmuuden asiantuntija.
On myös niin, että liian moni vanhemmista ei tiedä millaista on olla tarpeeksi hyvä vanhempi ja perseilee lapsensa elämän paskaksi.
Se, että vela tiedä, ei haittaa yhtään mitään. Ei tarvita mihinkään moista tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia aloituksia ihan turha tehdä sunnuntaina palstalle jossa 80 % kävijöistä on erittäin katkeroituneita velavanhapiikoja.
Miksi vela olisi katkera? En yritä loukata vastentahtoisesti lapsettomia, joiden tuskaa en velana varmasti pysty ymmärtämään, mutta eikö tähän keskusteluun liittyen juuri he ole todennäköisimmin niitä katkeroituneita? Velathan vaan elelevät elämäänsä, vanhoinapiikoina tai lapsettomassa suhteessa, ihan tyytyväisinä ilman mitään katkeruutta, koska sitä lasta ei siihen elämään kaivata, joten ei ole syytä olla katkera lapsettomuuden vuoksi.
Ei vela ole vanhanpiian (nykyään ikisinkun) synonyymi vaan vapaaehtoisesti lapseton.
On vähän huvittavaa, kun muutamat kaverit kuvittelevat elämäni olevan jotain hämmentävän erilaista kuin heillä. Vaikkei lapsia olekaan, niin ihan samalla tavalla töissä käydään, syödään ja pihaa laitellaan, arkea eletään.
Sä et itse taida ymmärtää ettei ainakaan vapaaehtoisesti lapsettomat just halua tajuta sitä.
Auttaisko sua ymmärtämään, jos miettisit vaikka kuinka paljon sua itseä kiinnostaa tajuta mitä virtahevon omistaminen on?
Mulle lapset ja virtahevot on suunnilleen sama asia, yhtä paljon kiinnostaa.
Näin se on. Vaikka kuinka itsekin yritin henkisesti valmistautua lapsiarkeen erilaisilla mielikuvaharjoituksilla, niin se työn määrä oli jotain aivan käsittämätöntä.
Vaikka olen rakentanut taloa, toiminut yrittäjänä, opiskellut ja samaan aikaan käynyt töissä, toiminut omaishoitajana ja omistanut koiria, niin mikään absoluuttisesti mikään ei ole yhtä työlästä kuin lapsiarki pienten lasten kanssa. Kaikesta muista asioista on mahdollista aina pitää paussia, pitää taukoa, pitää lomaa tai edes huilia välillä viikonloppuna, mutta lasten kanssa se ei ole mahdollista ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Jos lapsia syntyy useita eri aikana, niin aika voi venyä vaikka 15 vuoteen.
Lasten kanssa työt ovat aina läsnä vaikka olisit 40c kuumeessa ja rankka kuukausi takana. Siltikin pitää aina herätä aikaisin, jopa ns. "lomilla" ja vaihtaa vaipat, puhdistaa potta, laittaa aamupalat, siivota keittiö (koska kaikki astiat on jo käytetty), jne. jne. Omat rentoutumiset jää pariin tuntiin viikonloppuöisin. T. Mies 42
Jep. Jätin lapset hankkimatta kun kavereiden ja sisarusten lapsiperhearki vaikuttaa jo niin rankalta. Vaikka en edes elä heidän arkea 24/7
Okei? Miksi lapsettoman edes pitäisi tajuta se?
Niin... Eihän se sulle edes kuulu jos olen lapseton ja vielä ihan tarkoituksella, koska ei edes kiinnosta lisääntyä, mutta ihan hyvä aivopieru sinulta.
Minä ihmettelen aina näitä vanhempia, joille tulee yllätyksenä se että vanhemmuudessa vastuuta, stressiä ja työtä riittää 24/7.
T. Vela
Niin?
Näkevä ei voi täysin tajuta millaista on olla sokea kokematta sitä itse.
Kuuleva ei voi täysin tajuta millaista on olla kuuro kokematta sitä itse.
Kaikki raajat ja liikuntakyvyn omaava ei voi tajuta millaista on olla neliraajahalvautunut taikka amputoitu ellei sitä koe itse.
Jne jne
Vierailija kirjoitti:
Näin se on. Vaikka kuinka itsekin yritin henkisesti valmistautua lapsiarkeen erilaisilla mielikuvaharjoituksilla, niin se työn määrä oli jotain aivan käsittämätöntä.
Vaikka olen rakentanut taloa, toiminut yrittäjänä, opiskellut ja samaan aikaan käynyt töissä, toiminut omaishoitajana ja omistanut koiria, niin mikään absoluuttisesti mikään ei ole yhtä työlästä kuin lapsiarki pienten lasten kanssa. Kaikesta muista asioista on mahdollista aina pitää paussia, pitää taukoa, pitää lomaa tai edes huilia välillä viikonloppuna, mutta lasten kanssa se ei ole mahdollista ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Jos lapsia syntyy useita eri aikana, niin aika voi venyä vaikka 15 vuoteen.
Lasten kanssa työt ovat aina läsnä vaikka olisit 40c kuumeessa ja rankka kuukausi takana. Siltikin pitää aina herätä aikaisin, jopa ns. "lomilla" ja vaihtaa vaipat, puhdistaa potta, laittaa aamupalat, siivota keittiö (kos
Voisiko olla sittenkin niin, että ne on juurikin veloja jotka ymmärtävät nämä asiat jo etukäteen eivätkä siksi halua lapsia.
Minä en ole koskaan kuvitellut tietäväni täysin miltä vanhemmuus tai moni muukaan asia, jota en ole itse kokenut, tuntuu.
Toisaalta vanhemmuuden, kuten monen muunkin asian, ihmiset voivat kokea eri tavoin. Kellään ei ole just samanlaista elämää, lapsia, puolisoa, yksinäisyyttä, lapsettomuutta, liikaa kaikkea, liian vähän kaikkea, iloja, murheita, sattumuksia jne. vaan jokaisen elämä on oma kokonaisuutensa. Miksi kaikkea pitäisi aina vertailla?
suolessa on liian suuret lapsituet
Kuuleppa ap, kukaan ei ole sulle mitään velkaa tässä elämässä siitä, että olet itse mennyt lisääntymään ja ilmeisesti se nyt kaduttaa tämän aloituksen perusteella. Kanna ihan itse vastuu omista valinnoistasi, ei ole lapsettomien vastuu, vaan just sun ittes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia aloituksia ihan turha tehdä sunnuntaina palstalle jossa 80 % kävijöistä on erittäin katkeroituneita velavanhapiikoja.
Miksi vela olisi katkera? En yritä loukata vastentahtoisesti lapsettomia, joiden tuskaa en velana varmasti pysty ymmärtämään, mutta eikö tähän keskusteluun liittyen juuri he ole todennäköisimmin niitä katkeroituneita? Velathan vaan elelevät elämäänsä, vanhoinapiikoina tai lapsettomassa suhteessa, ihan tyytyväisinä ilman mitään katkeruutta, koska sitä lasta ei siihen elämään kaivata, joten ei ole syytä olla katkera lapsettomuuden vuoksi.
Ei vela ole vanhanpiian (nykyään ikisinkun) synonyymi vaan vapaaehtoisesti lapseton.
Se kommentoija, jolle vastaukseni on, puhui velavanhoistapiioista, ei pelkästään vanhoistapiioista. Näet tämän, kun luet alkuperäisen kommentin uudelleen tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus: Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia, kuin lapsettomat
Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia ja menestyneimpiä myösKuten tämäkin julkaisu todistaa:
Tutkimus:
Yes, Married Mothers Really Are Happier Than Unmarried and Childless Women
But children bring not only happiness. These sociologists report that women who are mothers tend to be better off financially than their childless peers.
https://dailycitizen.focusonthefamily.com/yes-married-mothers-really-ar…
Yleensä sinkkunaiset on onnellisimpia tutkimuksen mukaan, joten mikähän tutkimus tuo on? Kirkon järjestämä?
Erittäin konservatiivinen ja uskonnollinen perinteisiä perhearvoja kannattava julkaisu Yhdysvalloista. Tämä tyyppi käy laittamassa sen joka äitiys keskusteluun.
Miksi teitä haittaa se, että joku ei tee lapsia? Te halusitte ja saitte. Olkaa tyytyväisiä.
Vai onko niin, että se lapsen saaminen ei oikeasti ollutkaan mukavaa ja nyt vitu**aa ihmiset, jotka on osanneet valita toisin.
Lapseton ei jatka koko elämääänsä sitä samaa elämää, mitä perheelliset ennen perheen perustamista, vaan muuttuvat ja muokkaantuvat elämänkokemusten myötä.
Ei kukaan vanhempi voi tajuta, miltä tuntuu olla lapseton siinä iässä, kun lapsia eienää voi tulla.
Eikä se todellakaan ole aina huono ja osaton tunne, vaan hyvinkin tasapainoa ja kypsyyttä omien valintojen kanssa, omannäköistä elämää.
Kuten jokaisella henkisesti aikuisella, oli lapsia tai ei.