Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. 🤫

Oletan, että jokainen perheellinen joka kokoajan toitottaa asiaa ja omaa onnellisuuttaan lasten takia = ei ole onnellinen/on tyytymätön valintoihinsa. Kukaan ei nimittäin muuten jauha päivätolkulla tällaista ja arvostele muiden (tässä tapauksessa lapsettomien) valintoja. 

Silti on niin paljon lapsia joista vanhemmat ei huolehdi yhtään. Joku ihmeen ristiriita siinä on.

terkuin neuvolan täti 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset vievät liikaa aikaa ja rahaa.

Tottakai lapset tarvitsevat aikaa ja rahaa. Voihan sen aikansa ja rahansa laittaa muuhunkin: leppoisaan elämään, ystäviin, kynsihuoltoihin, hotellilomiin. Miten vaan. Olen kuitenkin lapsellisena sitä mieltä, että lapsiin satsaaminen antaa elämään niin paljon onnea, että - se on todella paljon. Mitä tekee lapseton nelikymppinen, jatkaa - ei enää niin hohdokasta vapaa-aikaansa. Minun puolesta kukin saa olla lapsellinen/lapseton. Itse en vaihtaisi lapsiani aikaan ja rahaan.

 

siis hetkonen? Minkä takia nelikymppisen vapaa-aika ei voisi olla hohdokasta? Vai eikö se sitä sinulla ole ja siksi ajattelet, ettei voisi olla muillakaan? Monilla nelikymppisillä nimenomaan on jo varallisuuttakin kertynyt, on itsevarmuutta, tietää mitä haluaa ja vapaa-aika voi olla hyvinkin hohdokasta. Olen itse paljon nuorempi, mutta kyllä särähti korvaan tuo etteikö nelikymppisillä olisi enää hohdokasta vapaa-aikaa, hah

Vierailija kirjoitti:

Onhan se totta. Ei voi tajuta ennen kuin sen kokee. Sekä hyvässä että pahassa. Ei voi tajuta tunnetasolla miten kokonaisvaltaista vanhemmuus on. Se on läsnä joka hetki. Vaikka lapsi ei olisi paikallakaan, on hän silti aina jollain tasolla mielessä. Rakkaus omaan lapseen on syvempää ja pysyvämpää kuin mikään muu rakkaus. Samoin sen myötä huoli lapsesta. Raskastakin on, ja vastuu suuri. Vanhempana on se, joka huolehtii siitä, että lapsi on turvassa ja voi hyvin. Vanhempana opettaa ja kasvattaa elämää varten. Jakaa ilot ja surut. Vanhempana oppii aidosti mitä tarkoittaa laittaa jonkun toisen tarpeet aina omiensa edelle. 

Ei kyllä ole pitkässä juoksussa terveellistä laittaa kenenkään tarpeita omiensa edelle. Vauva-aikana joo, mutta sitten asteittain kääntää tilanne toiseksi. Tuskin haluat lapsesta narsistikusipäätä, joka kuvittelee muiden ihmisten olevan itseään varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset vievät liikaa aikaa ja rahaa.

Tottakai lapset tarvitsevat aikaa ja rahaa. Voihan sen aikansa ja rahansa laittaa muuhunkin: leppoisaan elämään, ystäviin, kynsihuoltoihin, hotellilomiin. Miten vaan. Olen kuitenkin lapsellisena sitä mieltä, että lapsiin satsaaminen antaa elämään niin paljon onnea, että - se on todella paljon. Mitä tekee lapseton nelikymppinen, jatkaa - ei enää niin hohdokasta vapaa-aikaansa. Minun puolesta kukin saa olla lapsellinen/lapseton. Itse en vaihtaisi lapsiani aikaan ja rahaan.

 

 

siis hetkonen? Minkä takia nelikymppisen vapaa-aika ei voisi olla hohdokasta? Vai eikö se sitä sinulla ole ja siksi ajattelet, ettei voisi olla muillakaan? Monilla nelikymppisillä nimenomaan on jo varallisuuttakin kertynyt, on itsevarmuutta, tietää mitä haluaa ja va

Sama! Itse ainakin  nuorena jouduin köyhäilemään.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se totta. Ei voi tajuta ennen kuin sen kokee. Sekä hyvässä että pahassa. Ei voi tajuta tunnetasolla miten kokonaisvaltaista vanhemmuus on. Se on läsnä joka hetki. Vaikka lapsi ei olisi paikallakaan, on hän silti aina jollain tasolla mielessä. Rakkaus omaan lapseen on syvempää ja pysyvämpää kuin mikään muu rakkaus. Samoin sen myötä huoli lapsesta. Raskastakin on, ja vastuu suuri. Vanhempana on se, joka huolehtii siitä, että lapsi on turvassa ja voi hyvin. Vanhempana opettaa ja kasvattaa elämää varten. Jakaa ilot ja surut. Vanhempana oppii aidosti mitä tarkoittaa laittaa jonkun toisen tarpeet aina omiensa edelle. 

mun vanhemmat sitten taisi ilmaista rakkauttaan siten että hakkasivat minua milloin mistäkin pienestä asiasta, huusivat ja kirosivat, rikkoivat tavaroitani jne.

Näinhän se varmasti on että oman lapsen saaminen on parasta. Itse valitettavasti jäin lapsettomaksi. Turha sitä on joka päivä pohtia, miten erilaista ja parempaa elämä olisi voinut olla.. kun se ei niin ole. 

 

kun omat vanhempani ovat kuolleet ja puolison lapset kasvaneet aikuiseksi niin sitten voin päättää päiväni. 

Jotkut kuitenkin jopa katuvat lapsensaamista. Itsekin välillä.

Mä lähestyn kolmeakymppiä enkä kyllä tiedä haluanko lapsia en ole koskaan tiennyt tai no varsinaisesti ehkä enemmän sanotaan niin päin, etten tähän mennessä ole koskaan halunnut. Sen sijaan mulla on tulevaisuudessa muunlaisia haaveita, joita haluan toteuttaa ja esimerkiksi tiedän, että tulevaisuudessa tulen pyörimään työn puolesta paljon ympäri maailmaa ja elämään suhteellisen epäsäännöllistä elämää (joka itselle sopii), mutta eihän siihen kuvioon lapset sovi. 

Itse olen lapseton 50 ++ v. enkä ole koskaan tavoitellut hohdokasta tai helppoa elämää tms., mitä joissakin kommenteissa täälläkin mainitaan. En vain koskaan halunnut lapsia, ei kai sitä kannata vasten tahtoaan tavoitella. Ymmärrän ja hyväksyn, että jään paitsi jostain, mutta kukaan ei saa kaikkea - ja jos valitsee jotain, jotain jää pois. 

Lähipiirissäni on lapsiakin ja pidän siitä. Elämäni on antoisaa, ja niin on myös lapsia hankkineilla ikätovereillani. Toki kaikilla omat murheensa ja ilonsa, ei nekään tasaisesti jakaudu, on sitten lapsia tai ei. Hyvää syksyä kaikille! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset vievät liikaa aikaa ja rahaa.

Tottakai lapset tarvitsevat aikaa ja rahaa. Voihan sen aikansa ja rahansa laittaa muuhunkin: leppoisaan elämään, ystäviin, kynsihuoltoihin, hotellilomiin. Miten vaan. Olen kuitenkin lapsellisena sitä mieltä, että lapsiin satsaaminen antaa elämään niin paljon onnea, että - se on todella paljon. Mitä tekee lapseton nelikymppinen, jatkaa - ei enää niin hohdokasta vapaa-aikaansa. Minun puolesta kukin saa olla lapsellinen/lapseton. Itse en vaihtaisi lapsiani aikaan ja rahaan.

 

Hmm. Kyllä mä tunnen paljon lapsettomia, joiden elämä 4- kymppisenä vaikuttaa tosi hyvältä.

Vaikuttaahan se kun on pakko. Itse yritän elää sitä parasta elämää mitä voin. Lapsettomuudesta en ole tippaakaan onnellinen. Mutta en pääsisi ylös sängystä jos jäisin siihen ajatukseen kiinni.  Tänään mietin että olisin vaan kävellyt rekan alle, mutta en voi tehdä sitä omille vanhemmilleni enkä puolisoni lapsille. Lapset ei sinänsä ehkä surisi mutta olisi iso sosiaalinen häpeä tietää että heidän isän puoliso käveli rekan alle. Omat vanhempani eivät toipuisi järkytyksestä enkä voi tehdä sitä heille. 

 

pointti on se, että minua ei tarvitse kukaan. Tämä ei ole mitään uhriutumista, vaan fakta. Biologinen, evolutiivinen ja sosiaalinen fakta. Minä voin päättää päiväni milloin vain. 

Ok. Terve ei käsitä millaista on olla invalidi. Raitis ei käsitä millaista on olla heroiinikoukussa. Tyhjätasku ei käsitä millaista on olla miljardööri. Duunari ei käsitä millaista on olla ylikansallisen yrityksen toimitusjohtaja. Länsimaalainen ei käsitä millaista on olla koko ikänsä Brasilian favelassa asunut.

Maailmassa on paljon mitä ihmiset ei käsitä ennen kuin sattuu omalle kohdalle. Ihmeellistä, eikö vain? 

Oman lapsensa ei halua kuolevan. Siksi en ole häntä siihen pakottanut <3

Mä en tykkää siitä, että sitten jos naisella on lapsia niin hänet nähdään vain äitinä. Missä naisen minuus? Ja kaikkia tekemisiä arvostellaan vedoten siihen, että tuollahan on lapsia. Hyvä esimerkki tästä on esim S. Marin, ihan sama mitä hän tekee niin heti ollaan kauhistelemassa missä lapsi, Sannahan on äiti ja oivoi kauhia paikka. Ei miehiä kohtaan ole tuollaista. Ja kaikkia tekemisiä arvostellaan. Et voi tehdä noin etkä noin koska olet äiti.

Olen itse tyytyväinen, että olen ulkona tästä. 

Jos jotain tässä maailmassa voi suositella, niin se on lapsettomuus. Jos yhtään kiinnostelee.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kuitenkin jopa katuvat lapsensaamista. Itsekin välillä.

Ja onhan se varmasti iso tabukin. Harvempi viitsii sanoa, että katuu tai haluaa ainakin kieltää sen ajatuksen itseltä. Ja moni tottakai potee sitten tosi huonoa omaatuntoa siitä, että ajattelee niin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lapseton 50 ++ v. enkä ole koskaan tavoitellut hohdokasta tai helppoa elämää tms., mitä joissakin kommenteissa täälläkin mainitaan. En vain koskaan halunnut lapsia, ei kai sitä kannata vasten tahtoaan tavoitella. Ymmärrän ja hyväksyn, että jään paitsi jostain, mutta kukaan ei saa kaikkea - ja jos valitsee jotain, jotain jää pois. 

Lähipiirissäni on lapsiakin ja pidän siitä. Elämäni on antoisaa, ja niin on myös lapsia hankkineilla ikätovereillani. Toki kaikilla omat murheensa ja ilonsa, ei nekään tasaisesti jakaudu, on sitten lapsia tai ei. Hyvää syksyä kaikille! <3

Näin kirjoittaa AIKUINEN ihminen. Moni lapsellinen voisi ottaa itseä niskasta kiinni ja aikuistua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset vievät liikaa aikaa ja rahaa.

Tottakai lapset tarvitsevat aikaa ja rahaa. Voihan sen aikansa ja rahansa laittaa muuhunkin: leppoisaan elämään, ystäviin, kynsihuoltoihin, hotellilomiin. Miten vaan. Olen kuitenkin lapsellisena sitä mieltä, että lapsiin satsaaminen antaa elämään niin paljon onnea, että - se on todella paljon. Mitä tekee lapseton nelikymppinen, jatkaa - ei enää niin hohdokasta vapaa-aikaansa. Minun puolesta kukin saa olla lapsellinen/lapseton. Itse en vaihtaisi lapsiani aikaan ja rahaan.

 

Hmm. Kyllä mä tunnen paljon lapsettomia, joiden elämä 4- kymppisenä vaikuttaa tosi hyvältä.

Vaikuttaahan se kun on pakko. Itse yritän elää sitä parasta elämää mitä voin. Lapsettomuudesta en ole tippaakaan o

Myöskään lapsesi ei TARVITSISI sinua kuin lapsuutensa ajan. Joten kyllä kirjoituksesi nimenomaan kuulostaa uhrautumiselta.

Tsemppiä AP:lle, kuulostaa että olet löytänyt sinulle sopivan elämän, etkä ole yhtään kateellinen muille. Hyvä hyvä. 

Toisille, kuten itselle, oikea ratkaisu on elää lapsettomana sinkkuna.

T. Lapseton sinkku

PS. Kyllä kannatti! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset vievät liikaa aikaa ja rahaa.

Tottakai lapset tarvitsevat aikaa ja rahaa. Voihan sen aikansa ja rahansa laittaa muuhunkin: leppoisaan elämään, ystäviin, kynsihuoltoihin, hotellilomiin. Miten vaan. Olen kuitenkin lapsellisena sitä mieltä, että lapsiin satsaaminen antaa elämään niin paljon onnea, että - se on todella paljon. Mitä tekee lapseton nelikymppinen, jatkaa - ei enää niin hohdokasta vapaa-aikaansa. Minun puolesta kukin saa olla lapsellinen/lapseton. Itse en vaihtaisi lapsiani aikaan ja rahaan.

 

Hmm. Kyllä mä tunnen paljon lapsettomia, joiden elämä 4- kymppisenä vaikuttaa tosi hyvältä.

Vaikuttaahan se kun on pakko. Itse yritän elää sitä parasta elämää mitä voin. Lapsettomuudesta en ole tippaakaan o

Eikö sun läheiset ja perhe tarvi? Juuri itse kirjoitit ettet heidän vuoksi päiviäsi päätä. Toivottavasti saat apua lapsettomuuskriisiisi.

Itse olen vela ja juurikin siitä syystä etten halua että minua tarvitaan,cde ahdistaisi.

Mutta pystyn ymmärtämään, että koet toisin. Voimia!