Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. 🤫

Minusta lapsiperhe arki oli aina raskasta. Jatkuva huoli lapsesta oli suurempi kuin onni hänestä.

Äärimmäisen outo ajattelutapa tuo AP:n kuvaama. Eivät järkevät aikuiset (teinit ja epäkypsät varhaisaikuiset eri asia) kuvittele tietävänsä millaista on olla tai tehdä jotain, mitä eivät itse ole tai ole tehneet. Ne vähemmän järkevät saattavat toki sitten tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi antaa elämälle tarkoituksen ja suunnan. Lapseen verrattuna mikään lemmikki ei ole yhtään mitään. MInäkin ennen lasta luulin, että kissa on tärkein asia mitä voi olla. Nyt hävettää

Kerro toi mun vanhemmille, me lapset emme ole antaneet heille mitään muuta kuin kohteen purkaa vihaansa. 😁

Miksi mun pitäisi ymmärtää "millaista on olla vanhempi"? Sinä et ymmärrä, millaista on olla formulakuski, mongolialainen, kartanonrouva tai siamilainen kaksonen. Luuletko ihan oikeasti että vanhemmuus olisi joku yhtenäinen tunnetila? Tai että lapsen saatuaan ymmärtäisi toista vanhempaa? Totta on, että lapsen saanti muuttaa ihmistä, mutta miten ja missämäärin, on eri asia. Se sinun helppohoitoinen päivänsäteesi ei anna sinulle työkaluja ymmärtää naapurin koliikkilapsen vanhempia tai työkaverin kehitysvammaisen isää. Sinä et tule koskaan ymmärtämään heitä, vaikka nyt asetitkin itsesi jalustalle suuremman ymmärryksen omaavana vanhempana. Vai väitätkö olevasi identtinen sen äidin kanssa joka ajoi lapset kyydissään päin bussin keulaa? Sen äidin kanssa, joka hukutti kolme lastaan pihakaivoon? Sen äidin kanssa joka tappoi ja pakasti omat lapsensa? Sen isän kanssa joka tukehdutti Vilja Eerikan? Sen isän kanssa joka seksuaalisesti kajosi omaan lapseensa ja piti häntä seksiorjanaan parikymmentä vuotta? Vai niiden isän JA äidin, jotka käyttivät henkistä ja fyysistä väkivaltaa lapsiaan kohtaan niin että lapsi oli jo kouluun mennessään vakavasti masentunut ja sosiaalisesti eristynyt.

Joo, mä en haluakaan ymmärtää tuollaista. Lapset ovat täysin syyttömiä tullakseen kohdelluksi noin.

T. Lapseton

Kuulostaa ad hominem-argumentoinnilta: sinä et voi ottaa kantaa, koska sinulla ei ole lapsia jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle ainakin on ollut aivan selkeää tuo, etten lapsettomana tiedä vanhemmuudesta. Mutta itsessään lapsista voin ymmärtää ja tietää jotain

 

Joskus tuntuu, että lapsettomat ymmärtää lapsia paremmin kuin ne, joilla lapsia on. Siis nimenomaan sitä,miten lapsi kokee tietyt asiat. Vanhempi ei sitä ehkä nää, koska suojelee itseään esim . syyllisyydeltä ja toisten ihmisten lasten kohdalla ymmärtää sitä toista vanhempaa, jolloin lapsen kokemus voikin jäädä syrjään.

Tätä on melko paljon 🤣

Osa vanhemmista ei jotenkin tajua, että lapset on erillisiä ihmisiä, jotka tuntee ja ajattelee itse. Vanhemmat luulevat voivansa päättää, millainen lapsesta kasvaa.

Ja sitten on pettymys, suru ja viha, kun lapsi onkin jotain muuta.

Esim. minä, vela N43, josta kasvattamalla kasvatettiin äitiä ja sairaanhoitajaa. Ei tullut kumpaakaan, vaan vapaasieluinen ekonomi.

Edelleen kaikuu korvissa:

Kaiken kivan kohdalla "hahhah kuule, sitten kun naimisissa ja lapsia, niin tuollaisesta ei voi edes haaveilla!!"

Ja kaiken kurjan kohdalla " hahhah kuule, sitten kun naimisissa ja lapsia, niin on vaan pakko ja muusta ei voi edes haaveilla!"

Ihmettelen, että lapsia syntyy yhtään.

Mites ne jotka tajusivat jo lapsettomina, millaista on olla vanhempi.