Anni Kytömäki: "Ajatus siitä, että antaisin kehoni lapsen käyttöön, tuntui tosi vieraalta"

Syntyvyys laskee kuin lehmän häntä samalla kun media suoltaa juttuja kuinka lapset ovat pelkkä riesa.

HMM

Ajatus siitä, että luottaisin yhteenkään naiseen niin paljon, että voisin edes harkita lasta (perheestä puhumattakaan), on täysin vieras.

Kehoni kesti hyvin kolmen lapsen raskauden ja synnytyksen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas päästään siihen että jos naisia arvostettaisiin terveydenhuollossa enemmän niin ei olisi tälläistä kammoja. Mulla raskaudet helppoja mutta synnytyskokemukset vaihtelevia. Naisten kohtelu ala-arvoista. Osastolla synnytyksen jälkeen hirveää, ei saa nukkua/syödä/lepoa/lääkettä, ei mitään tukea. Asenne on että mitäs läksit. Ihmekkään että tälläinen asenne leviää, raskaus/synnytys ja äitiys olisi jotenkin kauheaa.

Ei kauheaa, muttei siitä nyt jalustalle tarvitse nostaa. Raskaus, synnytys eivät ole sairauksia.

Hyvin monelle ne aiheuttaa silti sairauksia: raskausdiabetes, - hepatoosi, - toksemia. On paljon sairauksia joita vain raskaus voi aiheuttaa. Vähättely on typerää. Synnytysvammoista en nyt viitsi aloittaa edes. 

"Vielä enemmän nainen saa terveysvaikutuksia, kvg." 

Tuo on teoreettista, joku vai saada joku ei, ja kuten ketjussa aiemmin todettiin, raskaaksi tulevat on lähtökohtaisesti terveempiä, joten osin kyse on harhasta. 

Lisäksi jotkin aiemmat käsitykset ovat osoittuneet vääriksi. Esim. rintasyövän riski jopa kasvaa. 

"rintasyöpäriskin havaittiin suurentuvan lähes kaksinkertaiseksi synnytystä seuraavina vuosina. Riski oli suurimmillaan viisi vuotta synnytyksestä, mutta se pieneni vähitellen seuraavien vuosikymmenten aikana. Imettäminen ei vaikuttanut tuloksiin." 

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyys laskee kuin lehmän häntä samalla kun media suoltaa juttuja kuinka lapset ovat pelkkä riesa.

 

HMM

Onko tuo mikään ihme? Jo vuosikymmeniä vanhemmat sukupolvet ovat syrjineet ja haukkuneet lapsia. Milloin mistäkin syystä. Hullua olisi tuoda yhtään ainutta lasta tähän hourulaan. Muutama sukupolvi, niin voidaan julistaa koko maa (kielestä puhumattakaan) kuolleeksi

Mulla tuli mun lapsista terveysongelmia, eli mun eds paheni, koska raskaudet löysytti niveliä ja nykyään saattaa sijoiltaan mennä niin olkapää kuin polvikin. Myös varpaat ja sormet ovat menneet jo muutaman kerran. Voi olla, että ilman raskauksia olisi pahentunut, mutta varmaa on että raskaudet ainakin nopeutti tätä. Mutta en ikinä koskaan milloinkaan ole katunut lapsiani, he ovat ihaninta ja rakkainta koko maailmassa. Joudun vaan mukautumaan elämääni niin, että välttelen asioita joissa voi mennä joku paikka sijoiltaan. Silti mulla toisinaan niin tapahtuu ja se on aina yhtä kamalaa ja surullistakin, mutta silti en koskaan ole katunut äitiyttä. Ei ole käynyt edes mielessä.

Siksi on niin outoa lukea näitä kommentteja. Syytetään mahdollisia lapsia ties mistä, vauvan saaminen on jopa oman yksinäisyyden syytä. Kyllä on peiliin katsomisen paikka monella täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ajattelumalli on sairas itsekkyyden huipentuma. Jos ajattelee näin niin parempikin ettei tee lapsia. Se että kannat lasta 9kk ja imetät vuoden ei ole mitään sen rinnalla millaista uhreutumista lapsi vaatii sinulta seuraavat 18 vuotta. Itse olen onnellinen ja ylpeä siitä että oma kehoni on lapseni pystynyt kantamaan ja ruokkimaan. En voi keksiä sille mitään tärkeämpää tehtävää.

Minäpä tiedän! Esimerkiksi työnteko, matkustelu ja urheileminen.

Työnteko. 

Se mitä kaikki katuu kuolivuoteellaan ettei tehnyt tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ajattelumalli on sairas itsekkyyden huipentuma. Jos ajattelee näin niin parempikin ettei tee lapsia. Se että kannat lasta 9kk ja imetät vuoden ei ole mitään sen rinnalla millaista uhreutumista lapsi vaatii sinulta seuraavat 18 vuotta. Itse olen onnellinen ja ylpeä siitä että oma kehoni on lapseni pystynyt kantamaan ja ruokkimaan. En voi keksiä sille mitään tärkeämpää tehtävää.

Minäpä tiedän! Esimerkiksi työnteko, matkustelu ja urheileminen.

Työnteko. 

Se mitä kaikki katuu kuolivuoteellaan ettei tehnyt tarpeeksi.

Ei lasten hankkiminen estä noista mitään. Meillä 3 lasta, akateemiset vanhemmat, urat, harrastukset, matkustelu ja urheilu. Mitään en keksi paljoakaan, josta olisi joutunut luopumaan. Ehkä turhasta itsekeskeisyydestä ja vain oman navan ympärillä toimivasta ajattelutavasta.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas päästään siihen että jos naisia arvostettaisiin terveydenhuollossa enemmän niin ei olisi tälläistä kammoja. Mulla raskaudet helppoja mutta synnytyskokemukset vaihtelevia. Naisten kohtelu ala-arvoista. Osastolla synnytyksen jälkeen hirveää, ei saa nukkua/syödä/lepoa/lääkettä, ei mitään tukea. Asenne on että mitäs läksit. Ihmekkään että tälläinen asenne leviää, raskaus/synnytys ja äitiys olisi jotenkin kauheaa.

Yksi pieni asia: minkä jumalantähden siellä osastolla pitää hoitajien metelöidä keskellä yötä? Kovaan ääneen puhutaan hereillä oleville äideille ym. Muutenkin nukkuminen vaikeaa. Tai pakotetaan ottamaan vauva viereen siinä kapealla sängyllä vaikka olisi juuri imettänyt ja vauva nukkuisi tyytyväisenä omassa sängyssään. Se univelka alkoi olla aika helvetillistä -hoitajien vuoksi! 

Tuo sama asenne taitaa olla vähän kaikkialla terveydenhoidossa. Itse oli lyhyen jakson sairaalassa terveysongelmien vuoksi. Yöllä sain hyvää hoitoa, liikuttiin hiljaa, valot oli himmeät ja tehtiin tarvittavat mittaukset, oireideni + öisten mittausten + lääkkeiden oton vuoksi kuitenkin nukuin huonosti. Aamulla sitten joku kamala hoitaja ä m mä ensi töikseen klo 7 läväyttää loisteputket päälle ja aloittaa huomenten kailotuksen. Just kun vihdoin olit saanut unenpäästä kiinni.

Sellaista olen lukenut, että raskaus sopeuttaa naisen vartalon ja psyykeen äitiytyeen. Se kroppa antaa ja joustaa eikä niin päin, että lapsi ottaa ja nainen jotenkin tyhjenee tai muuttuu vajaammaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tunsin oloni parhaimmaksi naisena raskaana ollessani, ensimmäistä kertaa todella hyväksyin vartaloni. Imetys onnistui ja oli merkityksellistä, hellää. Kaiken kaikkiaan äitiys on tehnyt minusta paremman ihmisen.

Niiden kohdalla, joista äitiys tekee paremman ihmisen, usein tekee mieli kysyä: mikähän oli lähtötaso. En nyt tarkoita sua, vaan sitä, että oon tavannut tosi monia, jotka äitiyden myötä ovat nostaneet itsensä jalustalle.

En haluaisi antaa mun siemeniä naisen käyttöön, ne on mun henk.koht. omaisuutta ja jotenkin tuntuu pahalta ajatukselta.

Vierailija kirjoitti:

"silti olen sitä mieltä että tapa jolla lapset biologisesti hankitaan on todella rujo ja vaatii naisen keholta kohtuuttoman paljon"

Mihin voimme valittaa tästä järjestelystä?

No tänne nyt ainakin :D

Elämään kuuluu paljon rujoutta. On vanhenemista, sairastamista ja kuolemaa. Raskaus ja synnytys eivät ole pahin ja se mitä se antaa on todella suurta. 

Vierailija kirjoitti:

Outoa miten luonnonrakastaja vihaa maailman luonnollisista asiaa. Mistä lie kokemuksesta kumpuaa.

Varmaan sanoi kyllä haastattelussa paljon muutakin, mutta tuo tietenkin raflaavana laitettiin otsikkoon. 

Maailmanpelastususkonto on sekä syntymä- että ihmisvihamielinen. Saatu ihmiset jo hyvin aivopestyä tähän lisääntymisen itsekkyyteen. Mitähän lopuksi jätetään sallittujen ilojen ja nautintojen listalle?

Minusta tällaiset ajatukset kuulostavat jotenkin häiriintyneiltä. Raskaus on ihan normaali asia.  En tuntenut itse missään vaiheessa,  ettei kehoni kuulu minulle tai että vatsassa asuu loinen (!). Todella todellisuudesta vieraantunutta höpinää. Varmaan pökäleen pykääminen pyllystäkin ahdistaa, saati flunssat yms., kun ei voi hallita kehoaan.

Vierailija kirjoitti:

Elämään kuuluu paljon rujoutta. On vanhenemista, sairastamista ja kuolemaa. Raskaus ja synnytys eivät ole pahin ja se mitä se antaa on todella suurta. 

Sen määrittelee jokainen itse, onko se tarpeeksi suurta uhrauksiin nähden. Kuolema on pakollinen, synnyttäminen ei. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tällaiset ajatukset kuulostavat jotenkin häiriintyneiltä. Raskaus on ihan normaali asia.  En tuntenut itse missään vaiheessa,  ettei kehoni kuulu minulle tai että vatsassa asuu loinen (!). Todella todellisuudesta vieraantunutta höpinää. Varmaan pökäleen pykääminen pyllystäkin ahdistaa, saati flunssat yms., kun ei voi hallita kehoaan.

Aika häiriintynyttä sinulta verrata synnyttämistä pökäleen ulostamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi antaa mun siemeniä naisen käyttöön, ne on mun henk.koht. omaisuutta ja jotenkin tuntuu pahalta ajatukselta.

Älä huoli, ei niitä kukaan tule sinulta pyytämäänkään.

Vierailija kirjoitti:

Luonnollista se on ja ainutlaatuinen asia elämässä. Ei sillä, että sitä kenenkään tarviis tehdä jos ei halua. Mutta en tykkää tämmöisestä nuorten naisten ihan tarpeettomasta pelottelusta ja aivopesusta. 

 

Enemmän toki saisi antaa tukea ja hoitoa heille, jotka esim. synnytyksestä saa jotain vaurioita. Onneksi näitäkin tunnistetaan ja hoidetaan nykyään enemmän kuin koskaan naisen historiassa on tehty. 

Kuolemakin on luonnollista ja ainutkertainen asia elämässä...ja voi olla lopputuloksena raskaudesta.