Anni Kytömäki: "Ajatus siitä, että antaisin kehoni lapsen käyttöön, tuntui tosi vieraalta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ehkä jotenkin outo kun en tajua miksi lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä pitäisi perustella kenellekään. Jotenkin kyse niin intiimistä ja henkilökohtaisesta asiasta kaiken kaikkiaan. Joko annetaan mahdollisuus lapsen tulla, tai annetaan mahdollisuus mutta jostain syystä ei tule tai ei ollenkaan anneta mahdollisuutta. Mielestäni sellainen asia jota ei miltään kantilta tarvitse kenellekään perustella tai selitellä. 

Jos yhteiskunnalliseen ongelmaan halutaan puuttua niin kyllähän siihen kannattaa syitä löytää. Jos sitä taakkaa, jota raskaus, synnytys ja vauva-aika tuo naiselle, voisi mitenkään keventää tai suoda naiselle enemmän valinnan mahdollisuuksia, saattaisi syntyvyyskin lähteä nousemasn. Jos esimerkiksi alatiesynnytys ja siihen painostaminen on naiselle kynnyskysymys lapsen hankinnalle, kannattaisi siihen yhteiskunnan puuttua.

Toisaalta vaikuttaa olevan myös selvä agenda pelotella naisia kaikella mikä liittyy lastentekoon ja vastuuseen. Eli sektioiden mainostus ja edistäminen tekevät synnyttämisestä epäluonnollisempaa. Kaikki liittyy viime kädessä äitiyden, isyyden ja lasten arvostukseen. 

Jos keskustelussa pyrittäisiinkin aitoon moniäänisyyteen. Nyt näin ei ole. On selvää, että lapsettomuuteen kannustetaan, nimenomaan suomalaisten lapsettomuuteen. Minkähän kumman takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin lähdössä juhliin. Minä olin syöttänyt lapset, etsinyt lasten vaatteet, silittänyt ne, laittanut lasten hiukset, pakkasin pienimmän vaipat, pyyhkeet, soseet, ruokalaput, toinen halusi vielä potalle... Sitten äkkiä omat vaatteet, vähän ripsaria, muuta ei nyt ehdi... Mies tulee ulkoa sisälle ja toteaa ärtyneenä: sä vaan täällä meikkaat, pitäis mennä jo. 

 

Ikävää, mut tämä ei ole lapsen vika.

Tällaista perhedynamiikkaa seuranneenna lapset jätetään hankkimatta juuri noiden mieslasten vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin lähdössä juhliin. Minä olin syöttänyt lapset, etsinyt lasten vaatteet, silittänyt ne, laittanut lasten hiukset, pakkasin pienimmän vaipat, pyyhkeet, soseet, ruokalaput, toinen halusi vielä potalle... Sitten äkkiä omat vaatteet, vähän ripsaria, muuta ei nyt ehdi... Mies tulee ulkoa sisälle ja toteaa ärtyneenä: sä vaan täällä meikkaat, pitäis mennä jo. 

 

Ikävää, mut tämä ei ole lapsen vika.

Ei kai mihinkään sellaiseen viitattukaan. Tuo vaan on se todellisuus minkä äitiys usein tuo, vaikka kuinka mies olisi lupaillut "yhdessä sitten hoidetaan". 

Kannatti tehdä lapsi tuollaisen miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Oltiin lähdössä juhliin. Minä olin syöttänyt lapset, etsinyt lasten vaatteet, silittänyt ne, laittanut lasten hiukset, pakkasin pienimmän vaipat, pyyhkeet, soseet, ruokalaput, toinen halusi vielä potalle... Sitten äkkiä omat vaatteet, vähän ripsaria, muuta ei nyt ehdi... Mies tulee ulkoa sisälle ja toteaa ärtyneenä: sä vaan täällä meikkaat, pitäis mennä jo. 

Ja sä teit mitä? Itku kurkussa meikkasit ripsarisi loppuun etteivät itkusta leviä ja vedit hiljaa johtopäätökset kaikista maailman miehistä? Olisit avannut suusi jo ajat sitten ja vaatinut ukkoa huolehtimaan omista lapsistaan! Jos ei se häneltä onnistu niin erotkaa. Mä en katselisi loisivaa miestä hetkeäkään enkä ole edes mikään justiina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuonkin pointin, eikä.raskaudet ole mulllekaan olleet helppoja. Kehohan kohtelee sikiötä tavallaan kuin vierasesinettä / kasvainta. Tulee pahoinvointia jne. Mutta toisaalta naisella on kohtu. Synnytys voi olla brutaali siksikin, että siihen ei valmistauduta. Jo oikeanlainen hengity, valmistautuminen tietyillä liikkeillä ja rauhallinen synnytysympäristö auttaisivat isoa osaa naisista. Minä haluaisin vielä.synnyttää. Imetyksestä sanon, että imettävänä äitinä olen kokenut palavaa rakkautta ja lempeyttä enemmän kuin milloinkaan elämässäni. Imetyshän lisää hyvin voimakkaasti oksitosiinin tuotantoa. Naisen rinnat on tarkoitettu imettämiseen, ja imetys ehkäisee myös rintasyöpää. 

Olemme täällä toisiamme varten, ja raskaana oleva ja pienen lapsen äiti on sitä hyvin konkreettisesti. Ratkaisuna voisi olla tällaisten ulostulojen sijaan myös se, että autettaisiin äitejä enem

Äidit on tosiaan jätetty aika yksin. Minulla oli vaativa koliikkivauva. Valvoin käytännössä 3 kk (vain yhden-kahden tunnin pätkäunia), sitten sairastuinkin itse vakavasti. 

 

Meillä lapsi valvotti kolme vuotta. En tiedä liten selvittiin edes hengissä siitä. Neuvolan apu oli lähinnä voivotella. Ei hankittu enempää lapsia.

Minulla ei ollut raskaus eikä synnytyskään helppoja. Silti minusta on todella vierasta ja vähän häiriintynyttä ajatella sitä kasvavaa lasta loisena. Jotenkin tosi normaalista elämän kiertokulusta vieraantunutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin lähdössä juhliin. Minä olin syöttänyt lapset, etsinyt lasten vaatteet, silittänyt ne, laittanut lasten hiukset, pakkasin pienimmän vaipat, pyyhkeet, soseet, ruokalaput, toinen halusi vielä potalle... Sitten äkkiä omat vaatteet, vähän ripsaria, muuta ei nyt ehdi... Mies tulee ulkoa sisälle ja toteaa ärtyneenä: sä vaan täällä meikkaat, pitäis mennä jo. 

 

Ikävää, mut tämä ei ole lapsen vika.

Ei kai mihinkään sellaiseen viitattukaan. Tuo vaan on se todellisuus minkä äitiys usein tuo, vaikka kuinka mies olisi lupaillut "yhdessä sitten hoidetaan". 

Kannatti tehdä lapsi tuollaisen miehen kanssa?

Mistä ihmeestä sen tunnistaa etukäteen, että onko miehestä tulossa tasavertainen vanhempi vai edellä kuvattu lusmu? Naisen vika taas eikö vain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin lähdössä juhliin. Minä olin syöttänyt lapset, etsinyt lasten vaatteet, silittänyt ne, laittanut lasten hiukset, pakkasin pienimmän vaipat, pyyhkeet, soseet, ruokalaput, toinen halusi vielä potalle... Sitten äkkiä omat vaatteet, vähän ripsaria, muuta ei nyt ehdi... Mies tulee ulkoa sisälle ja toteaa ärtyneenä: sä vaan täällä meikkaat, pitäis mennä jo. 

 

Ikävää, mut tämä ei ole lapsen vika.

Ei kai mihinkään sellaiseen viitattukaan. Tuo vaan on se todellisuus minkä äitiys usein tuo, vaikka kuinka mies olisi lupaillut "yhdessä sitten hoidetaan". 

Kannatti tehdä lapsi tuollaisen miehen kanssa?

Mistä ihmeestä sen tunnis

Jos se on sellainen niin vetää siitä johtopäätökset ja eroaa. Joka tapauksessa lapsia hankkiessa joutuu asennoitumaan niin, että loppuviimeksi ne on itse hoidettava jos toinen osoittautuukin lusmuksi. Voi niin miehillekin käydä!

Miksi "synnytyskeskustelussa" pitäisi huomioida naiset joilla ei ole aikomusta lisääntyä? Minun suurehkoon päähäni ei mahdu se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastaakohan hän seksiä? Siinäkin annetaan keho toisen käyttöön. Tosin puhutaan minuuteista lähinnä kertaluonteisesti. 

Kuka ajattelee vielä 2020-luvulla jotain näin typerää?

Miten typerästi? Ihan yhtä typerä ajatus kuin että lapsi loisii kehossasi. 

Kyllähän se loisii. Ilman naista sikiö ei pärjää ennen tiettyjä raskausviikkoja kohdun ulkopuolella.

Ei syntynytkään vauva pärjää ilman äitiä, isää tai muuta hoitajaa. Järkyty nyt siitäkin sitten. 

Aika monet vanhuksetkin tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa pysyäkseen elossa. Moni meistäkin aikanaan. Onko tämä loisimista? 

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo tuntuu kyllä oudolta ajattelutavalta. Oman kehoni olen tuntenut vahvimmaksi nimenomaan raskauden ja synnytyksen aikaan. Luonnollinen asiahan se on.

En tiedä mitään voimaannuttavampaa ja kauniimpaa kuin se, että pystyt luomaan uutte elämää, kantamaan sen kehossasi turvallisesti syntymäänsä asti ja synnyttämään sen. Se on kaunein asia maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ehkä jotenkin outo kun en tajua miksi lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä pitäisi perustella kenellekään. Jotenkin kyse niin intiimistä ja henkilökohtaisesta asiasta kaiken kaikkiaan. Joko annetaan mahdollisuus lapsen tulla, tai annetaan mahdollisuus mutta jostain syystä ei tule tai ei ollenkaan anneta mahdollisuutta. Mielestäni sellainen asia jota ei miltään kantilta tarvitse kenellekään perustella tai selitellä. 

Jos yhteiskunnalliseen ongelmaan halutaan puuttua niin kyllähän siihen kannattaa syitä löytää. Jos sitä taakkaa, jota raskaus, synnytys ja vauva-aika tuo naiselle, voisi mitenkään keventää tai suoda naiselle enemmän valinnan mahdollisuuksia, saattaisi syntyvyyskin lähteä nousemasn. Jos esimerkiksi alatiesynnytys ja siihen painostaminen on naiselle kynnyskysymys lapsen hankinnalle, kannattaisi

Ennemmin kannattaa kysyä, ketkä tähän lapsettomuuteen kehottavat? Minkä puolueen kannattajat tuovat tätä asiaa eniten esille? Lienee kaikille selvää, että asia on vihervasemmiston agendaa samoin kuin äärimmäisen moninaisuuden ajaminen, jolloin myös lapsia syntyy yhä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin lähdössä juhliin. Minä olin syöttänyt lapset, etsinyt lasten vaatteet, silittänyt ne, laittanut lasten hiukset, pakkasin pienimmän vaipat, pyyhkeet, soseet, ruokalaput, toinen halusi vielä potalle... Sitten äkkiä omat vaatteet, vähän ripsaria, muuta ei nyt ehdi... Mies tulee ulkoa sisälle ja toteaa ärtyneenä: sä vaan täällä meikkaat, pitäis mennä jo. 

 

Ikävää, mut tämä ei ole lapsen vika.

Ei kai mihinkään sellaiseen viitattukaan. Tuo vaan on se todellisuus minkä äitiys usein tuo, vaikka kuinka mies olisi lupaillut "yhdessä sitten hoidetaan". 

Kannatti tehdä lapsi tuollaisen miehen kanssa?

Mistä ihmeestä sen tunnis

Mistä naisesta tietää etukäteen, onko lusmu vai ei? Miksi kyseessä olisi jokin miehen ominaisuus? 

Raskaus ja synnytys on maailman luonnollisin asia, ei pilaa kehoa mutta kasvattaa kyllä luonnetta. Liikunta ja muu jatkuu äitinä, se pikkulapsivaihe kestää hetken vaan. Älkää hyvät ihmiset uskoko tätä lapsi- ja perhevastaista huutelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ehkä jotenkin outo kun en tajua miksi lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä pitäisi perustella kenellekään. Jotenkin kyse niin intiimistä ja henkilökohtaisesta asiasta kaiken kaikkiaan. Joko annetaan mahdollisuus lapsen tulla, tai annetaan mahdollisuus mutta jostain syystä ei tule tai ei ollenkaan anneta mahdollisuutta. Mielestäni sellainen asia jota ei miltään kantilta tarvitse kenellekään perustella tai selitellä. 

Jos yhteiskunnalliseen ongelmaan halutaan puuttua niin kyllähän siihen kannattaa syitä löytää. Jos sitä taakkaa, jota raskaus, synnytys ja vauva-aika tuo naiselle, voisi mitenkään keventää tai suoda naiselle enemmän valinnan mahdollisuuksia, saattaisi syntyvyyskin lähteä nousemasn. Jos esimerkiksi alatiesynnytys ja siihen painostaminen on naiselle kynnyskysymys lapsen hankinnalle, kannattaisi

Musta tuntuu siltä, että raskaana ollessa olen saanut enemmän paineita näistä pelotteluista kuin mistään todellisesta ongelmasta. Mitä olen äitiyspolillakin keskustellut niin sairaalassa osataan auttaa äitiä jo synnytyksissäkin niin pitkälle, että pelko on isolta osalta ihan turhaa.

Neuvolassakin on neuvottu tekemään lantionpohjalihasharjoituksia ja kaikesta voi keskustella mikä asiaan liittyy - olen mm. lapsiperhepsykologillakin käynyt. Sitten on netin vertaistuki, Facen vauvaryhmät, on kaikki mahdolliset viralliset tai kaupalliset tiedonlähteet liittyen raskausviikkoihin ja raskauden jälkeiseen aikaan jne. 

Tänä päivänä tietoa on kyllä saatavilla. Ei raskaus silti mitenkään mukavaa ole tai helppoa, mutta riskit voi minimoida jo tiedonhaun avulla. Lisäksi väitän, että raskaudessa on paljon sellaista sanoinkuvaamattoman ihanaa jota ei pysty edes perustelemaan - kuten miltä tuntuvat ne pienet muksaukset mahassa tai kun kuulee ultrassa lapsen mittoja.

Paras osuus oli varmaan ensimmäinen ultra kun näki ihan pienen siinä ultrakuvassa, kuin jonkin söpön pienen liskon. Tai neuvolakäynnit kun kuunneltiin sydänääniä...miehellekin lapsi konkretisoitui silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Se on lainassa vain hetken ja kohta se on omassa käytössä taas. Omassa kaveri- ja tuttavapiirissä kaikki ovat jatkaneet urheilua ja liikkumista ihan normaalisti ennemmin tai myöhemmin lasten saannin jälkeen.

Kenenkään ei tarvitse lapsia tehdä, mutta ihmettelen tätä nykymenoa, että mikään ei saisi olla yhtään epämukavaa tai vaatia keneltäkään mitään. Jos ei lapsia halua, niin ei siinä mitään. Mutta tällaisista syistä lapsen tekemättä jättäminen (tai siitä avautuminen) on lähinnä huomionhakuista. Ehkä parempikin jättää tosin lapsi tekemättä, jos epämukavuuden sietokyky on noin heikoissa kantimissa. 

Paitsi että ongelmat jää osalla pysyviksi. Synnytysvaurioiden ohella raskaus mm. moninkertaustaa monien autoimmuunisairauksien riskin ja ehkäpä et urheilekaan enää. Ei kaikilla ole kyse "pienestä ohimenevästä epämukavuudesta". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ehkä jotenkin outo kun en tajua miksi lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä pitäisi perustella kenellekään. Jotenkin kyse niin intiimistä ja henkilökohtaisesta asiasta kaiken kaikkiaan. Joko annetaan mahdollisuus lapsen tulla, tai annetaan mahdollisuus mutta jostain syystä ei tule tai ei ollenkaan anneta mahdollisuutta. Mielestäni sellainen asia jota ei miltään kantilta tarvitse kenellekään perustella tai selitellä. 

Jos yhteiskunnalliseen ongelmaan halutaan puuttua niin kyllähän siihen kannattaa syitä löytää. Jos sitä taakkaa, jota raskaus, synnytys ja vauva-aika tuo naiselle, voisi mitenkään keventää tai suoda naiselle enemmän valinnan mahdollisuuksia, saattaisi syntyvyyskin lähteä nousemasn. Jos esimerkiksi alatiesynnytys ja siihen painostaminen on naiselle kynnyskysymys lapsen hankinnalle, kannattaisi

Tai sitten naiset eivät enää suostu tähän samaan asemaan kuin äitinsä ja isoäitinsä. Ovat nähneet jo pienenä, kun äiti joutuu kokopäivätöiden jälkeen pyörittämään arkea samalla kun isä katsoo sohvalla formuloita. Ei se mitään pelottelua ole, kun naiset ovat sen pikkutyttöinä jo omin silmin nähneet. Siihen päälle vielä nykypäivän työelämän vaatimukset niin miksi nainen haluaisi ottaa vielä lisää vastuuta lasten myötä, kun tietää minkälaisia miehet ovat? Missä se isän vastuu on?

Suuressa osassa muuta maailmaa sektio on ollut ihan rutiinia jo vuosikymmenet ja silti sitä edelleen Suomessa vältellään vedoten ties mihin syihin, vaikka todellisuudessa kyseessä on raha. Jos niitä vauvoja halutaan tähän maahan, niin yhteiskunnan pitäisi pikkuhiljaa alkaa vastaamaan naisten toiveisiin valinnanvapaudesta. Perhevapaauudistus oli vasta alku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ehkä jotenkin outo kun en tajua miksi lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä pitäisi perustella kenellekään. Jotenkin kyse niin intiimistä ja henkilökohtaisesta asiasta kaiken kaikkiaan. Joko annetaan mahdollisuus lapsen tulla, tai annetaan mahdollisuus mutta jostain syystä ei tule tai ei ollenkaan anneta mahdollisuutta. Mielestäni sellainen asia jota ei miltään kantilta tarvitse kenellekään perustella tai selitellä. 

Jos yhteiskunnalliseen ongelmaan halutaan puuttua niin kyllähän siihen kannattaa syitä löytää. Jos sitä taakkaa, jota raskaus, synnytys ja vauva-aika tuo naiselle, voisi mitenkään keventää tai suoda naiselle enemmän valinnan mahdollisuuksia, saattaisi syntyvyyskin lähteä nousemasn. Jos esimerkiksi alatiesynnytys ja siihen painostaminen on naiselle kynnyskysymys lapsen hankinnalle, kannattaisi

Jos nyt jätettäisiin edes tästä keskustelusta salaliittoteoriat pois. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi "synnytyskeskustelussa" pitäisi huomioida naiset joilla ei ole aikomusta lisääntyä? Minun suurehkoon päähäni ei mahdu se.

Syntyvyyskeskustelu, ei synnytyskeskustelu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo tuntuu kyllä oudolta ajattelutavalta. Oman kehoni olen tuntenut vahvimmaksi nimenomaan raskauden ja synnytyksen aikaan. Luonnollinen asiahan se on.

En tiedä mitään voimaannuttavampaa ja kauniimpaa kuin se, että pystyt luomaan uutte elämää, kantamaan sen kehossasi turvallisesti syntymäänsä asti ja synnyttämään sen. Se on kaunein asia maailmassa.

Voihan sitä luoda vaikka lapamatojakin samaan tapaan. Uutta elämää sekin, ja luonnollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ehkä jotenkin outo kun en tajua miksi lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä pitäisi perustella kenellekään. Jotenkin kyse niin intiimistä ja henkilökohtaisesta asiasta kaiken kaikkiaan. Joko annetaan mahdollisuus lapsen tulla, tai annetaan mahdollisuus mutta jostain syystä ei tule tai ei ollenkaan anneta mahdollisuutta. Mielestäni sellainen asia jota ei miltään kantilta tarvitse kenellekään perustella tai selitellä. 

Jos yhteiskunnalliseen ongelmaan halutaan puuttua niin kyllähän siihen kannattaa syitä löytää. Jos sitä taakkaa, jota raskaus, synnytys ja vauva-aika tuo naiselle, voisi mitenkään keventää tai suoda naiselle enemmän valinnan mahdollisuuksia, saattaisi syntyvyyskin lähteä nousemasn. Jos esimerkiksi alatiesynnytys ja siihen painostaminen on na

Ei ainakaan minua kukaan ole lapsettomuuteen kehottanut. En vain halua lapsia. En haluaisi lasta vaikka saisin sektion (En kyllä ikimaailmassa haluaisi mitään vatsanavaustakaan...). Näissä keskusteluissa on hyvin outoa se, että ei ymmärretä ihmisten erilaisuutta. Ei ole olemassa sitä "oikeaa" tapaa elää. Ihmiset ajattelevat asioista eri tavoin ja haluavat eri asioita ja tekevät päätökset elämästään niillä perustein.