Lue keskustelun säännöt.
Anni Kytömäki: "Ajatus siitä, että antaisin kehoni lapsen käyttöön, tuntui tosi vieraalta"
01.09.2024 |
"Häntä ärsyttää, että niin ilmeinen syy on jäänyt keskustelun ulkopuolelle, kun mietitään, miksi naiset eivät halua synnyttää ja perustaa perheitä."
Ajatus raskaudesta ja synnytyksestä on aina tuntunut hänestä kammottavalta. Silloinhan hän ei enää pystyisi luottamaan kehoonsa, joka on aina ollut vahva ja kykenevä. Hänelle on jäänyt mieleen, miten lukion biologiankirjassa kerrottiin sikiön ottavan kalsiumin äidistä, jos ei muuten saa sitä riittävästi"
Olen itse aloittanut keskusteluja täällä samasta aiheesta. On erikoista miten syntyvyyskeskusteluissa unohdetaan tämä puoli. Raskaus kestää sen 9 kk, sen jälkeen "hyvän äidin" pitäisi imettää vähintään vuosi. Se on pitkä aika. Kehosi ei ole sinun vaan jonkun toisen.
Raskaana ja imettäessä nainen on kuin loisen elatusalusta, raadollisesti sanottuna. Ja synnyttäessä "loinen" kuoriutuu ulos varsin brutaalilla tavalla. Keho on runneltu ja äiti vuotaa jälkikäteen verta monta viikkoa.
Minulla on kaksi lasta ja tietenkin rakastan heitä mutta kyllä silti olen sitä mieltä että tapa jolla lapset biologisesti hankitaan on todella rujo ja vaatii naisen keholta kohtuuttoman paljon.
Kommentit (508)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomille on saatava oma kulkue. On meidän kaikkien velvollisuus tietää ja tajuta mikseivät he halua lapsia. Anni Kytömäen osuus kuultiin, kiitos siitä. Ehkä olisin voinut elää ilman tuota tietoa mutta kannatan priden tapaista kulkuetta.
Eikö kukaan tajua sarkasmia? Oikeastiko kaipaamme näitä avautumisia, että joku henkilö ei halua lapsia?
Tässä ketjussa aloituksena oli vapaaehtoisen lapsettomuuden perustelu. Anni Kytömäen perustelu oli esimerkkinä. Ihmiset ovat kertoneet perusteluja puoleen ja toiseen ja vielä muutakin mieleen juolahtavaa. Sarkasmin ymmärtäminen voi olla välillä vaativaa, sen käytössä kannattaa käyttää harkintaa. Kannattaa vaihtaa ketjua, jos avautumiset häiritsee liikaa.
Miksi pit
Miksipä ei. Onhan se kiinnostavaa kuulla syitä muiden valinnoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina todella liikunnallinen ja tuntenut kehoni joka kohdan. Pelkäsin aikoinaan tätä samaa teemaa, miten keholleni käy jos saan joskus lapsia. Pelko oli täysin turhaa, sillä kilot jäi käytännössä synnärille joka kerta (minulla on 5 lasta), palautuminen on ollut yllättävän nopeaa ja helppoa. Synnytykset ovat olleet helppoja, todella nopeita ja aivan ihania kokemuksia. Imetys on ollut vauvakohtaista 2kk-2v.
Mitähän alapeukuttamista tässä on? Minusta hän on kirjoittanut oman tarinansa kauniisti ja toteavasti.
Kateus siitä, että jollakin on ennyt hyvin ja että hän vielä kehtaa tulla kertomaan positiivisen kokemuksen tämän maan ja palstan naisten keskuuteen, jossa pitää kaikesta vetää negatiivisin esille ja sitten alkaa toimia sen mukaan.
Minullakin ollut up
No niin tietysti kateus tms. En osannut ajatella noin. Ajattelin vain, että oli positiivinen kommentti ja hyvä kokemus hänelle. Ei ole minulta pois. En oikein osaa olla kade muutenkaan. En koe, että jään jistain paitsi vaikken olekaan.
Lapsens*rmat ovat Suomessa todellinen ongelma. Hyvä että lapsiaan loisiksi luonnehtivat jättävät ne hankkimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin ne pienten lasten äidit mitä itse näen työssä vaikuttavat kukoistavilta ja ylpeiltä lapsistaan, äitiydestään. Maanläheisiltä ja siltä, että elämässä on sisältöä, jota mikään toinen asia ei korvaa.
Tästä puolesta taitaa nyt kuitenkin olla kiellettyä puhua. Naisiahan on varmaankin vain huijattu, eivät raukat ymmärrä omaa parastaan. Mistä ihanasta jäävätkään paitsi.
No mulle tuon näkeminen just vei pois halun saada lapsia.bEhkä olisin saanut lapsia, jos äidiksi tulleet olisivat olleet jotenkin enemmän isäksi tulleiden kaltaisia. Mutta näin vain naisia, jotka lapsen myötä muuttuivat eri persooniksi ja se kammotti.
Joo jos joku vei ne viimeisetkin halut tulla äidiksi, niin ne pienten lasten äidit. Enemmän lapsen tasolla kun mitkään lapset yhteensä. Joskus oltiin kavereita, mutta lapsen saannin jälkeen olivat eri ihmisiä. Miksi sulla ei oo tälläistä lässyn lässyn.. Koko maailma pyörii lapsen ympärillä.
Mä olen ehkä jotenkin outo kun en tajua miksi lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä pitäisi perustella kenellekään. Jotenkin kyse niin intiimistä ja henkilökohtaisesta asiasta kaiken kaikkiaan. Joko annetaan mahdollisuus lapsen tulla, tai annetaan mahdollisuus mutta jostain syystä ei tule tai ei ollenkaan anneta mahdollisuutta. Mielestäni sellainen asia jota ei miltään kantilta tarvitse kenellekään perustella tai selitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsens*rmat ovat Suomessa todellinen ongelma. Hyvä että lapsiaan loisiksi luonnehtivat jättävät ne hankkimatta.
Totta, tässäkin pilvessä on hopeareunus: lasten taakkana näkijöiden ei onneksi tarvitse valmistaa lasta, mutta muut edelleen saavat niin halutessaan. Toki jos saisivat itse vielä heidät kasvattaakin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ehkä jotenkin outo kun en tajua miksi lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä pitäisi perustella kenellekään. Jotenkin kyse niin intiimistä ja henkilökohtaisesta asiasta kaiken kaikkiaan. Joko annetaan mahdollisuus lapsen tulla, tai annetaan mahdollisuus mutta jostain syystä ei tule tai ei ollenkaan anneta mahdollisuutta. Mielestäni sellainen asia jota ei miltään kantilta tarvitse kenellekään perustella tai selitellä.
Jos yhteiskunnalliseen ongelmaan halutaan puuttua niin kyllähän siihen kannattaa syitä löytää. Jos sitä taakkaa, jota raskaus, synnytys ja vauva-aika tuo naiselle, voisi mitenkään keventää tai suoda naiselle enemmän valinnan mahdollisuuksia, saattaisi syntyvyyskin lähteä nousemasn. Jos esimerkiksi alatiesynnytys ja siihen painostaminen on naiselle kynnyskysymys lapsen hankinnalle, kannattaisi siihen yhteiskunnan puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsens*rmat ovat Suomessa todellinen ongelma. Hyvä että lapsiaan loisiksi luonnehtivat jättävät ne hankkimatta.
Kyllä kyllä:) Joillakin on aivot tehdä miten itse haluaa. Tosin kuin lampaat jotka ovat katkeria ja vihamielisiä lapsettomia kohtaan. Jotka ovat monet tehneet lapsensa, koska niin kuuluu tehdä.
Tollaset perheelliset jotka ovat vihaa täynnä lapsettomia kohtaan pitäis su***ta Meihin on ihan turha sitä vihaa purkaa omista valinnoistaan jos niihin on pettynyt.
Älä avaa nettiä jos tuostakin ärsyynnyt. Näistäkin asioista kun puhutaan ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina todella liikunnallinen ja tuntenut kehoni joka kohdan. Pelkäsin aikoinaan tätä samaa teemaa, miten keholleni käy jos saan joskus lapsia. Pelko oli täysin turhaa, sillä kilot jäi käytännössä synnärille joka kerta (minulla on 5 lasta), palautuminen on ollut yllättävän nopeaa ja helppoa. Synnytykset ovat olleet helppoja, todella nopeita ja aivan ihania kokemuksia. Imetys on ollut vauvakohtaista 2kk-2v.
Mitähän alapeukuttamista tässä on? Minusta hän on kirjoittanut oman tarinansa kauniisti ja toteavasti.
Olen 38, mulla on huomenna laskettu aika ja tulin juuri 2,5 tunnin kävelylenkiltä. Ymmärrän, että joillain on pirun kivulias raskaus kaikkine fyysisine ongelmineen, mutta on meitäkin joiden raskaus ei estä liikuntaakaan. Vaivoja on silti kyllä riittänyt tässäkin, ei siinä.
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa mitä sanotte, mutta mielestäni suomalainen pikkulapsen äiti on yksi surullisimmista tapauksista kaikkinensa. Ennen äitiyttä nainen on useimmiten ollut älykäs, aktiivinen ja miehen kanssa tasavertainen yksilö. Naisella on ollut harrastuksia, sosiaalisia suhteita, etenevä työura ja toimiva keho.
Sitten tulee raskaus ja synnytys, jonka aikana naisen itsemääräämisoikeus kehoaan koskeviin valintoihin viedään vain pois. Isä pitää ehkä pari viikkoa isyyslomaa ja sitten synnytyksestä toipuva nainen jääkin yksin kotiin pärjäämään vauvan kanssa. Naisen harrastukset ja muut menot jäävät, sosiaaliset suhteet jäävät, hyvät yöunet jäävät, pidätyskykykin saattaa jäädä. Koko elämä muuttuu eikä tosiaankaan aina mitenkään ihanaan suuntaan. Siitä, miksi arjen tulee muuttua tällaiseksi, selitetään rintaruokinnan hyödyillä, lapsen edulla ja ihan suoralla äidin syyllistämisellä, koska pitäisihän vauvasta olla vaan onnellinen ja
Typerämpää en ole hetkeen lukenut. Ihan itse päätin haluta lapsen, raskaus ei ollut kamalaa, synnytys oli vähän kamalaa, mutta myös asia jonka halusin kokea. Elämä muuttui paljon, ajoittain on rankkaa, mutta mitään en vaihtaisi. Mies osallistuu tasapuolisesti ja on meillä jopa enemmän kotona kuin minä itse. Harrastukset vähentyi, mutta ei loppunut kokonaan eikä harmita yhtään. Koen olevani pitkälti sama ihminen ja nukunkin varsin hyvin. Itse koen, että elämäni olisi aika surullista ilman lasta. Vuodesta toiseen samanlaista, ei minulle riittäisi elämän sisällöksi vain harrastukset, ura ja ystävät, joilla olisi oma elämä lastensa myötä. Joku trollihan sinä olet, mutta kerronpahan nyt kokemukseni ettei joku raukka usko tälläistä typerää kirjoittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa mitä sanotte, mutta mielestäni suomalainen pikkulapsen äiti on yksi surullisimmista tapauksista kaikkinensa. Ennen äitiyttä nainen on useimmiten ollut älykäs, aktiivinen ja miehen kanssa tasavertainen yksilö. Naisella on ollut harrastuksia, sosiaalisia suhteita, etenevä työura ja toimiva keho.
Sitten tulee raskaus ja synnytys, jonka aikana naisen itsemääräämisoikeus kehoaan koskeviin valintoihin viedään vain pois. Isä pitää ehkä pari viikkoa isyyslomaa ja sitten synnytyksestä toipuva nainen jääkin yksin kotiin pärjäämään vauvan kanssa. Naisen harrastukset ja muut menot jäävät, sosiaaliset suhteet jäävät, hyvät yöunet jäävät, pidätyskykykin saattaa jäädä. Koko elämä muuttuu eikä tosiaankaan aina mitenkään ihanaan suuntaan. Siitä, miksi arjen tulee muuttua tällaiseksi, selitetään rintaruokinnan hyödyillä, lapsen edulla ja ihan suoralla äidin syyllistämisellä,
SInä sinä sinä. Miksi sitten ihan tutkimustenkin mukaan yksi eniten yksinäisyyttä kokevista ihmisryhmistä on juuri pienten lasten äidit? Miksi synnytyksen jälkeinen masennus on niin yleistä? Miksi vauvavuotta ja pikkulapsiaikaa pidetään ehkäpä suurimpana parisuhteen koetinkivenä? Miksi äidit pettyvät niin usein puolisoonsa, joka välttelee omien lastensa hoitamista, ja lopulta haluavat erota tästä lusmuilevasta mieslapsesta? Miksi terveydenhuolto suhtautuu pidätyskyvyn menettämiseen ihan normaalina ja hyväksyttävänä seurauksena synnytyksestä?
Oltiin lähdössä juhliin. Minä olin syöttänyt lapset, etsinyt lasten vaatteet, silittänyt ne, laittanut lasten hiukset, pakkasin pienimmän vaipat, pyyhkeet, soseet, ruokalaput, toinen halusi vielä potalle... Sitten äkkiä omat vaatteet, vähän ripsaria, muuta ei nyt ehdi... Mies tulee ulkoa sisälle ja toteaa ärtyneenä: sä vaan täällä meikkaat, pitäis mennä jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsens*rmat ovat Suomessa todellinen ongelma. Hyvä että lapsiaan loisiksi luonnehtivat jättävät ne hankkimatta.
Kyllä kyllä:) Joillakin on aivot tehdä miten itse haluaa. Tosin kuin lampaat jotka ovat katkeria ja vihamielisiä lapsettomia kohtaan. Jotka ovat monet tehneet lapsensa, koska niin kuuluu tehdä.
Tollaset perheelliset jotka ovat vihaa täynnä lapsettomia kohtaan pitäis su***ta Meihin on ihan turha sitä vihaa purkaa omista valinnoistaan jos niihin on pettynyt.
Eikö tuo lammas-vertaus ole jo aikansa elänyttä ja varsin lapsellista kaiken kaikkiaan?
Tästä huomaa, miten nuoremmat luonnonpalvoja-naiset ovat vieraantuneet luonnosta.
Kenenkään ei ole pakko haluta lapsia, mutta voisi edes ymmärtää omaa ristiriitaisuuttaan. Se että mahavauva ottaa äidin kalsiumia tarvittaessa ei ole kammottavaa, vaan vain luonnonmukaista ja normaalia. Toimii myös eläinmaailmassa.
Sen lisäksi siinä on rakkaus, äidin rakkaus näkyy siinä että mielellään annetaan toiselle mitä tämä tarvitsee <3
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa äitiys tutkimusten mukaan pidentää elinikää.
Lapsettomilla on suurempi riski kuolla ennenaikaisesti kuin lapsen hankkineilla naisilla. Siksikin tämä parku kuolemasta tuntuu älyttömältä. Jos haluaa välttää ennenaikaisen kuoleman, kannattaa nimenomaan hankkia lapsia. Silloin elää todennäköisemmin pidempään kuin lapsettomana.
Sarjassamme epäitsekkäät syyt hankkia lapsia: Hanki lapsia, elät pidempään!
Voisi jo lopettaa sen tyhjän mantran, että lapsettomat on itsekkäitä. Omista haluista se lapsentekokin lähtee!
Vierailija kirjoitti:
Oltiin lähdössä juhliin. Minä olin syöttänyt lapset, etsinyt lasten vaatteet, silittänyt ne, laittanut lasten hiukset, pakkasin pienimmän vaipat, pyyhkeet, soseet, ruokalaput, toinen halusi vielä potalle... Sitten äkkiä omat vaatteet, vähän ripsaria, muuta ei nyt ehdi... Mies tulee ulkoa sisälle ja toteaa ärtyneenä: sä vaan täällä meikkaat, pitäis mennä jo.
Ikävää, mut tämä ei ole lapsen vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin lähdössä juhliin. Minä olin syöttänyt lapset, etsinyt lasten vaatteet, silittänyt ne, laittanut lasten hiukset, pakkasin pienimmän vaipat, pyyhkeet, soseet, ruokalaput, toinen halusi vielä potalle... Sitten äkkiä omat vaatteet, vähän ripsaria, muuta ei nyt ehdi... Mies tulee ulkoa sisälle ja toteaa ärtyneenä: sä vaan täällä meikkaat, pitäis mennä jo.
Ikävää, mut tämä ei ole lapsen vika.
Ei kai mihinkään sellaiseen viitattukaan. Tuo vaan on se todellisuus minkä äitiys usein tuo, vaikka kuinka mies olisi lupaillut "yhdessä sitten hoidetaan".
Se on lainassa vain hetken ja kohta se on omassa käytössä taas. Omassa kaveri- ja tuttavapiirissä kaikki ovat jatkaneet urheilua ja liikkumista ihan normaalisti ennemmin tai myöhemmin lasten saannin jälkeen.
Kenenkään ei tarvitse lapsia tehdä, mutta ihmettelen tätä nykymenoa, että mikään ei saisi olla yhtään epämukavaa tai vaatia keneltäkään mitään. Jos ei lapsia halua, niin ei siinä mitään. Mutta tällaisista syistä lapsen tekemättä jättäminen (tai siitä avautuminen) on lähinnä huomionhakuista. Ehkä parempikin jättää tosin lapsi tekemättä, jos epämukavuuden sietokyky on noin heikoissa kantimissa.
Miksi pitää avautua? Onko kaikkien avauduttava aiheesta kuin aiheesta? Miksi en halua naimisiin? Miksi en osta omistusasuntoa? Miksi en ota tatuointia jne? Miksi minulla ei ole kummilasta?