Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap et itsekään tarvitse niitä tavaroita? Miksi lapsesi tarvitsisi?

Ota ne omaan käyttöön äläkä yritä tuottaa muille. Sitä, mitä et itse tarvitse, voit laittaa kierrätykseen.

 

Sitten, kun ikää on tullut ja ne suvun "aarteet"alkaa kiinnostamaan, ihmetellään, että minne ne mummin kristallikruunut ja pöytähopeat on joutuneet. 

Ja tuskin kukaan äiti tarvitsee lapsensa mekkoa, mutta voisi kuvitella, että lasta itseään voisi kiinnosta ihan tunnemielessä jokin pienen pieni mekko, jota on vauvan pitänyt. 

Yleensähän tässä on ongelmana se, että nuo kyseiset asiat ei kiinnosta nuoria ihmisiä, mutta, kun ikää karttuu alkaa jokin vanha suvussa kulkenut hieno mööpeli kiinnostmaan. Siihen mennesä se on tietenkin ehtinyt jo sinne kierrätykseen jonkun toisen iloksi.

Eikä aina voi ajtella, että jos et itse tarvitse j

Olen 46-vuotias nainen. Lapsiakin on jo kaksi. Mutta vieläkään ei kiinnosta mikään suvun vanha tavara tai 46-vuotta vanhat vauvanvaatteet, joita itse olen vauvana käyttänyt. Kuinka vanhaksi pitää elää, että ne alkaa kiinnostamaan?

Sinua ehkä ei, mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Itseäni olisi kyllä parikymppisenä kiinnostanut mummon kuoltua hänen 50-luvun ruokapöytä tuoleineen mutta isäni päätti, etten tarvitse niitä ja kärräsi kaatopaikalle! Mökillä poltti 30-luvun käsinojalliset tuolit. Olin raivoissani.

Olisiko isäsi pitänyt säilyttää näitä ennenku sulla olis ollut mahdollisuus ottaa huonekalut kotiisi?

Ei voi vaatia että muut säilyttää vaikka tilaa löytyisi.

Jos on tarpeeksi vanhaa, iin sitten kelpaa museoille. Mulla on Arabian varhaistuotantoa olevat Ceres astiastot, vihreänä ja vaaleansinisenä. Helsingin vaakunaleimalla ja arabian massaleimalla. Juuttanmoiset astiastot ruokalautasineen, paistivateineen ja soppakulhoineen. 

Kun ei kelpaa lapsille ja ei vissiin muillekaan koko Arabia enää, niin menköön museoon. Kuulema kelpaa.

Tavaroitten hilloaminen vaatii tilaa. Monella vanhuksella on se ongelma että kotoonta löytyy paljon lasten tavaraa, jotka lapset ovat sanoneet hakevansa sitten joskus.

Vanhus ei saisi heittää näistä mitään.

Ystävättäreni, lähemmä 70 vee, sai nyt vihdoinkin sanottua lapsilleen että tulevat katsomaansa tavaransa läpi ja ottamaan mitä ottavat, kun siisti vinttiä ja kellaria tavarapaljoudesta. Tarkotus olisi alkaa taloa myymään lähitulevaisuudessa. Ei jaksa enää ylläpitoa.

Ap sulle lapsesi ovat antaneet vapaat kädet pistää kaikki ylimääränen tavara vaikkapa hyväntekeväisyyteen.

Hyvä tilanne, jos vaan itte raaskit tavarasta luopua.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tarpeeksi vanhaa, iin sitten kelpaa museoille. Mulla on Arabian varhaistuotantoa olevat Ceres astiastot, vihreänä ja vaaleansinisenä. Helsingin vaakunaleimalla ja arabian massaleimalla. Juuttanmoiset astiastot ruokalautasineen, paistivateineen ja soppakulhoineen. 

Kun ei kelpaa lapsille ja ei vissiin muillekaan koko Arabia enää, niin menköön museoon. Kuulema kelpaa.

Mietin onko nämä vanhat astiastot nyt sitä luokkaa etteivät päästä mitään myrkkyjä, lyijyä esm.

Tiedättekö te muut?

Multakin löytyy pari tarjoiluvatia missä kaunis maalaiskuvio, mutta ikää jo lähemmä 40 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin , että kyse 1800- luvun esineistä, jotka kulkeneet suvussa.  Ei nämä nyky - ja lähihistorian tavarat välttämättä innosta. Ei ketään voi pakottaa ottamaan tyhjänpanttista tavaraa kaappeihin.

 

Vielä vähemmän ne nykynuoret haluaa 1800-luvun "romuja" riesakseen. Ei ne sovi yksiöön tai kaksioon isot puiset huonekalut ym mööpelit. 

Itseäni harmitti kun vanhempieni vuonna 1974 ostama uusi suuri ja komea kirjahylly ei mahtunut kotiini. Oli puuviilutettua vaneria eikä lastulevyä, vähän huonekaluöljyä pintaan niin olisi taas mennyt ainakin seuraavat 50 vuotta. Kirjojakin olisi siihen laittaa vaikka kuinka. Kuolinpesien tyhjentäjät paiskasivat jätekuormaan että rutisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tarpeeksi vanhaa, iin sitten kelpaa museoille. Mulla on Arabian varhaistuotantoa olevat Ceres astiastot, vihreänä ja vaaleansinisenä. Helsingin vaakunaleimalla ja arabian massaleimalla. Juuttanmoiset astiastot ruokalautasineen, paistivateineen ja soppakulhoineen. 

Kun ei kelpaa lapsille ja ei vissiin muillekaan koko Arabia enää, niin menköön museoon. Kuulema kelpaa.

Mietin onko nämä vanhat astiastot nyt sitä luokkaa etteivät päästä mitään myrkkyjä, lyijyä esm.

Tiedättekö te muut?

Multakin löytyy pari tarjoiluvatia missä kaunis maalaiskuvio, mutta ikää jo lähemmä 40 vuotta.

Useimmiten ovat, mutta ei niitä olekaan arkikäyttöön tarkoitettu. Tosin 40 vuotta vanha astia on valmistettu 1980-luvun puolivälissä. Eli ei ole samanlainen kuin joku 1940-luvulla valmistettu astia. Mulla on aika paljon ennen sotiakin valmistettuja astioita, mutta ei ne päivittäisessä käytössä ole. Käsin tiskattavia tietenkin, koska eivät kestä konepesua. 

Meillä on kelvannut ihan kaikki. Esikoispoika kotia muuttaessaan otti mummini vanhan senkin ja kaksi entisöityä tuolia. Hän vei mukanaan myös hopeiset aterimet, jotka minun vanhemmat saaneet häälahjaksi. Minä en ole niitä ikinä käyttänyt, kiilloittanut vaan välillä. Omia vanhoja lelujaan hän itse säästeli ja otti mukaansa muutossa. 

AP, aika nuori olet tekemään kuolinsiivousta. Odota parikymmentä vuotta niin perijöitäsi saattaa hyvinkin kiinnostaa vanhat esineet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tarpeeksi vanhaa, iin sitten kelpaa museoille. Mulla on Arabian varhaistuotantoa olevat Ceres astiastot, vihreänä ja vaaleansinisenä. Helsingin vaakunaleimalla ja arabian massaleimalla. Juuttanmoiset astiastot ruokalautasineen, paistivateineen ja soppakulhoineen. 

Kun ei kelpaa lapsille ja ei vissiin muillekaan koko Arabia enää, niin menköön museoon. Kuulema kelpaa.

Mietin onko nämä vanhat astiastot nyt sitä luokkaa etteivät päästä mitään myrkkyjä, lyijyä esm.

Tiedättekö te muut?

Multakin löytyy pari tarjoiluvatia missä kaunis maalaiskuvio, mutta ikää jo lähemmä 40 vuotta.

En käytä näitä, mutta ovat ilo silmälle.

Pitäis jotenkin testata,  muuten täytyy hävittää tulevaisuudessa ettei vaan kukaan käytä ruokapöydässä.

Kysyin AI ltä, niin vanhoissa kristallilaseissakin saattaa olla lyijyä.

Mainittiin lyijy ja kadium. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.

Ei noita tarvita nykyajan elämässä yhtään mihinkään. 

Woltilla tilataan kaikki ja kertakäyttölautasilla teillä pärjätään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tarpeeksi vanhaa, iin sitten kelpaa museoille. Mulla on Arabian varhaistuotantoa olevat Ceres astiastot, vihreänä ja vaaleansinisenä. Helsingin vaakunaleimalla ja arabian massaleimalla. Juuttanmoiset astiastot ruokalautasineen, paistivateineen ja soppakulhoineen. 

Kun ei kelpaa lapsille ja ei vissiin muillekaan koko Arabia enää, niin menköön museoon. Kuulema kelpaa.

Mietin onko nämä vanhat astiastot nyt sitä luokkaa etteivät päästä mitään myrkkyjä, lyijyä esm.

Tiedättekö te muut?

Multakin löytyy pari tarjoiluvatia missä kaunis maalaiskuvio, mutta ikää jo lähemmä 40 vuotta.

40 vuotta on kylläkin astiana nuori. Itse olen 50-vuotias, ja 70-luvun astioita on käytössä. Sen sijaan 50-luvun kahvikupit on pelkästään vitriinissä koristeena, koska eihän niiden kultaukset kauan kestäisi käytössä. Ne on sitoa posliinia. Jos joku miettii, mistä sen tietää, niin kun katsoo valoa vasten, aidosta posliinista voi nähdä sormen läpi. Halvemmista ja huonolaatuisesta ei näe. Vanha aito posliini säilyttää arvonsa. Yleensä en pidä kotona esillä mitään, mikä ei ole kallista ja kaunista. Meillä on upeita vanhoja maljakkoa koristeena. Kun jatsin niitä, tulee hyvä mieli. En oikein tajua ihmisiä, jotka koko ajan vaihtelee halpaa roinaa. Taulunkin on oltava aito eikä mikään ikean halpis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.

Jotkut esim. astiastot vie ihan älyttömästi tilaa, eivätkä kuitenkaan ole kovin käyttökelpoisia/käytännöllisiä. Sama noi liinat, kristallilasit ja pöytähopeat. Ajat ovat muuttuneet, tavaraa ei enää haalita, ne eivät ole ns. tärkeitä.

Ai ei haalita vai, täälläkin on ketju tavarapaljoudesta. Eikä sduurimmalla osalla kirjoittajilla ollut kyse perintötavaroista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tarpeeksi vanhaa, iin sitten kelpaa museoille. Mulla on Arabian varhaistuotantoa olevat Ceres astiastot, vihreänä ja vaaleansinisenä. Helsingin vaakunaleimalla ja arabian massaleimalla. Juuttanmoiset astiastot ruokalautasineen, paistivateineen ja soppakulhoineen. 

Kun ei kelpaa lapsille ja ei vissiin muillekaan koko Arabia enää, niin menköön museoon. Kuulema kelpaa.

Mietin onko nämä vanhat astiastot nyt sitä luokkaa etteivät päästä mitään myrkkyjä, lyijyä esm.

Tiedättekö te muut?

Multakin löytyy pari tarjoiluvatia missä kaunis maalaiskuvio, mutta ikää jo lähemmä 40 vuotta.

En käytä näitä, mutta ovat ilo silmälle.

Pitäis jotenkin testata,  muuten täytyy hävittää tulevaisuudessa ettei vaan kukaan käytä ruokapöydässä.

Kysyin AI ltä, niin vanhoissa kristallilaseissakin saattaa olla lyijyä.

Mainittiin lyijy ja kadium. 

Kai nyt lyijylasissa, jota kristalli on, on lyijyä.

Vierailija kirjoitti:

Eli hamstraaja yllättyy, kun lapsensa ei halua olla hänen tavaroidensa roskasankona.

Niinkö luit tuon? Ainakaan henkilö itse ei pitänyt tavaroitaan roskina vaan arvokkaina. Etkö huomannut tätä? Sinä pidät niitä tavaroita roskina, ja sen perään vedät johtopäätöksen, että kyseinen henkilö halusikin päästä niistä eroon. Aika itsekeskeistä. :)

Et ymmärrä lukemaasi tai sitten lähellä toisiaan olevien asioiden erottelukyky on sinulla heikentynyt. Se on aika yleistä, ihmiset ei osaa enää erotella asoita toisistaan, vaan niistä tulee epämääräistä mössöä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tarpeeksi vanhaa, iin sitten kelpaa museoille. Mulla on Arabian varhaistuotantoa olevat Ceres astiastot, vihreänä ja vaaleansinisenä. Helsingin vaakunaleimalla ja arabian massaleimalla. Juuttanmoiset astiastot ruokalautasineen, paistivateineen ja soppakulhoineen. 

Kun ei kelpaa lapsille ja ei vissiin muillekaan koko Arabia enää, niin menköön museoon. Kuulema kelpaa.

Mietin onko nämä vanhat astiastot nyt sitä luokkaa etteivät päästä mitään myrkkyjä, lyijyä esm.

Tiedättekö te muut?

Multakin löytyy pari tarjoiluvatia missä kaunis maalaiskuvio, mutta ikää jo lähemmä 40 vuotta.

Useimmiten ovat, mutta ei niitä olekaan arkikäyttöön tarkoitettu. Tosin 40 vuotta vanha astia on valmistettu 1980-luvun puolivälissä. Eli ei ole samanlainen kuin joku 1940-luvulla valmistettu astia. Mulla on aika paljon ennen sotiakin valmistettuja astioita, mutta ei ne päivittäisessä käytössä ole. Käsin tiskattavia tietenkin, koska eivät kestä konepesua. 

Ymmärrän hyvin mitä kirjotat.

Mutta sinä omistat nämä nytten, pistät nämä eteenpäin lapsillesi taikka lapsenlapsillesi. Tai myyt eteenpäin, tai lahjotat.

Mikä on vastuusi että tulevat sukupolvet käyttävät ainoastaan suurpyhisin? Nykyään asutaan ahtaammin, harvalla on mahdollisuutta säilyttää kahta astiastoa. 

Ehkäpä tulevaisuudessa astiastosi tulee olemaan vielä jonku ihmisen arkiastiasto.

Tässäkin ketjussa puhutaan raskasmetalleista vasta näissä viimisissä viesteissä.

Kuka tiskaa tulevaisuudessa/ enää nyttenkään käsin kun esm ruokaa on tarjoiltu lähemmä 20 ihmiselle?

Älkää pistäkö tietoisesti tavaraa, mikä saattaa fuskata raskasmetalleja, eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tarpeeksi vanhaa, iin sitten kelpaa museoille. Mulla on Arabian varhaistuotantoa olevat Ceres astiastot, vihreänä ja vaaleansinisenä. Helsingin vaakunaleimalla ja arabian massaleimalla. Juuttanmoiset astiastot ruokalautasineen, paistivateineen ja soppakulhoineen. 

Kun ei kelpaa lapsille ja ei vissiin muillekaan koko Arabia enää, niin menköön museoon. Kuulema kelpaa.

Mietin onko nämä vanhat astiastot nyt sitä luokkaa etteivät päästä mitään myrkkyjä, lyijyä esm.

Tiedättekö te muut?

Multakin löytyy pari tarjoiluvatia missä kaunis maalaiskuvio, mutta ikää jo lähemmä 40 vuotta.

En käytä näitä, mutta ovat ilo silmälle.

Pitäis jotenkin testata,  muuten täytyy hävittää tulevaisuudessa ettei vaan kukaan käytä ruokapöydässä.

Kysyin AI ltä, niin vanhoissa kristallilaseissakin saattaa olla lyijyä.

Mainittiin lyijy ja kadium. 

Kai nyt lyijylasissa, jota kristalli on, on lyijyä.

Vuodesta 2000 valmistetut pitäis AIn mukaan olla lyijyttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tarpeeksi vanhaa, iin sitten kelpaa museoille. Mulla on Arabian varhaistuotantoa olevat Ceres astiastot, vihreänä ja vaaleansinisenä. Helsingin vaakunaleimalla ja arabian massaleimalla. Juuttanmoiset astiastot ruokalautasineen, paistivateineen ja soppakulhoineen. 

Kun ei kelpaa lapsille ja ei vissiin muillekaan koko Arabia enää, niin menköön museoon. Kuulema kelpaa.

Mietin onko nämä vanhat astiastot nyt sitä luokkaa etteivät päästä mitään myrkkyjä, lyijyä esm.

Tiedättekö te muut?

Multakin löytyy pari tarjoiluvatia missä kaunis maalaiskuvio, mutta ikää jo lähemmä 40 vuotta.

Useimmiten ovat, mutta ei niitä olekaan arkikäyttöön tarkoitettu. Tosin 40 vuotta vanha astia on valmistettu 1980-luvun puolivälissä. Eli ei ole samanlainen kuin joku 1940-luvulla valmistettu astia. Mulla on aika paljon ennen sotiakin valmistettuja astioita, mutta ei ne päivittäisessä käytössä ole. Käsin tiskattavia tietenkin, koska eivät kestä konepesua. 

Ymmärrän hyvin mitä kirjotat.

Mutta sinä omistat nämä nytten, pistät nämä eteenpäin lapsillesi taikka lapsenlapsillesi. Tai myyt eteenpäin, tai lahjotat.

Mikä on vastuusi että tulevat sukupolvet käyttävät ainoastaan suurpyhisin? Nykyään asutaan ahtaammin, harvalla on mahdollisuutta säilyttää kahta astiastoa. 

Ehkäpä tulevaisuudessa astiastosi tulee olemaan vielä jonku ihmisen arkiastiasto.

Tässäkin ketjussa puhutaan raskasmetalleista vasta näissä viimisissä viesteissä.

Kuka tiskaa tulevaisuudessa/ enää nyttenkään käsin kun esm ruokaa on tarjoiltu lähemmä 20 ihmiselle?

Älkää pistäkö tietoisesti tavaraa, mikä saattaa fuskata raskasmetalleja, eteenpäin.

Mä tiedän jo nyt, että ei mun lapseni noita "mummoastioitani" halua. Esikoiseni on jo 40v ja hänelle tuli joitakin vuosia sitten eräänlainen nostalgiavaihe. Ihastui astioihin, joita mulla oli hänen lapsuudessaan 1980- ja 1990-luvulla. Mutta ei hän noita mun "mummoastioitani" tule koskaan haluamaan. Kuopus vieläkin vähemmän. Nyt, kun en enää pariin vuoteen itsekään ole järjestänyt mitään meidän suvun perinteisiä sukujuhlia (en enää edes jouluja), niin mulla on ihan liikaa kaikenlaisia juhla-astioita. Jäin tän kuun alussa eläkkeelle ja pikkuhiljaa alan käymään noita astioita läpi. Laitan pois - enkä todellakaan lapsilleni riesaksi - kaikki ne, mitä en itse enää tarvitse. Pistän jonnekin Facebookin roskalavaryhmään, että ilmaiseksi saa hakea. Jos kukaan ei pariin viikkoon kiinnostu, nakkaan roskiin. 

Mulla on joitain keittiötavaroita 1970-luvulta, jotka tiedän esikoiseni ottavan melellään. Sitten aikanaan. Mutta toistaiseksi ne on mulla itselläni vielä käytössä. Isäni kuoli viikko sitten torstaina ja jossain vaiheessa menen siskoni kanssa käymään siellä tavaroita läpi. Tiedän jo nyt, että en mä sieltä halua kuin just yhdet Muranon lasitehtaan kristallilasit. Puoli tusinaa. Vaikka siis vanhempieni huusholli onkin täynnä suomalaista designeä. En jaksa alkaa myymään jossain kirppiksillä tai Torissa yhtään mitään. Jos siskoni jaksaa, niin myyköön. Tai noh, kun isän kuoleman jälkeen ekaa kertaa käytiin siskoni kanssa siellä, kysyin siskoltani, voinko ottaa tämän kävelykepin. Siskolleni se oli ihan ok. Oli nimittäin isäni isän (joka kuoli ennen mun syntymääni) kävelykeppi. Saatan tarvita sitä jossain vaiheessa ihan oikeastikin, kun sekä nivelreuma että moninivelrikko tässä päivä päivältä etenee. 

Voi jestas sentään. Että ihan lyijyä. Työnnptte joka päivä suuhun torjuntaa-aineita, säilöntäaineita, lisäaineita, väriaineita, pintakäsittelyaineira. Riittää e-koodia. Ja sitten vouhotetaan jostain kristallilasn lyijystä? Eihän sitä lasia ole tapana syödä. 

Nykyajan nuoret ihmiset ehkä arvostavat tavaraa eri tavalla. Itse voisin ottaa muutamia mieluisia tavaroita sukulaiselta, mutta en mitä tahansa vain siksi, että sillä on tunnearvoa. Eihän kerrostaloasuntoon edes mahtuisi vuosikymmenten aikana haalittua tavaraomaisuutta, joten vastaan otetun tavaran pitää oikeasti sopia perheeni elämään ja asuntoon.

Etenkin mitä tulee lasten leluihin ja vaatteisiin, en ymmärrä miksi niitä ei voi laittaa kiertoon lasten kasvaessa, kun tavarat ovat vielä hyväkuntoisia ja nykyaikaisia. 20-40 vuoden kuluttua jos ja kun saa lapsenlapsia, suuri osa lastentarvikkeista tuskin kiinnostaa sen ajan vanhempia ja lapsia. Itse olen säilyttänyt lasten vauvavuosilta muutamia tärkeitä vaatteita, esim. nimiäisvaatteet. Lisäksi päiväkotiaskarteluja myöhemmiltä vuosilta. Kaikki nämä muistot mahtuvat kahden lapsen osalta yhteen äitiyspakkauslaatikkoon. Enkä todellakaan oleta lasten näitä itselleen haluavan, kotona käydessä saavat katsella jos haluavat. Äitini puolestaan on säästänyt kaikki lelut ja vaatteistakin varmaan suurimman osan vaatteistakin. Näitä romuja on ulkorakennuksessa kokonainen huoneellinen ja siellä odottavat sitä päivää, kun minä ja sisareni perimme äitimme ja kaikki romu joutaa roskalavalle. Voihan siellä homehtuneiden pehmolelujen ja vaatteiden joukossa olla jotain käyttökelpoista tai arvokastakin, mutta tuskin niin arvokasta, että maksaisi takaisin lajitteluun käytetyn ajan. Varsinkin kuin muutakin romua on hordattu useamman sukupolven ajalta raaskimatta heittää mitään pois.

Tämä on ja 2 vuotta sitten aloitettu ketju ja olen saattanut vastata jo joskus aiemminkin. En vaan jaksanut kahlata  läpi yli viittäkymmentä sivua. 

Kun omat lapseni ovat muuttaneet omilleen, niin yksiöihinhän he ensin muuttivat. Ottivat mukaansa sänkynsä, koulupöytänsä, omia tärkeimpiä tavaroitaan ja vaatteitaan, pari pyyheliinaa ja parit lakanat ja tyynyliinat. Pari pehmoleluakin, mutta ei kaikkia niitä viittäkymmentä. Muuten sitten pari mukia, pari lautasta jne. Eihän niissä yksiöissä mitään isompia juhlia olisi voitu edes järjestää. Paljon tavaroitaan jättivät tänne mulle. Ajatuksella, että sitten joskus, kun saavat isomman asunnon, hakevat ne pois. Kun sen isomman sitten saivat, niin eivät olleetkaan enää sinkkuja. Siinä oli sitten sen kumppaninkin mielipide otettava huomioon. Yli 10 vuotta sitten kysyin esikoiseltani, voinko antaa hänen pehmolelunsa koiran leluiksi vai tuleeko hakemaan ne. Sanoi, että anna vaan koiralle. Vuosia säilytin hänen Lundian kirjahyllyn osia kotonani, mutta yhdessä vaiheessa kysyin, tuleeko hakemaan vai saanko tehdä niille mitä itse haluan. Sanoi, että saat. Joten tein sitten niin. Muutaman niistä osista otin käyttöön itselleni ja loput otti mun naapurini, joka tarvitsi ulkovarastoonsa hyllytilaa. 

Vain kaksi kertaa multa on myöhemmin kysytty, että onks mulla vielä se tai tuo. Ja olen sanonut, että ei ole. Näitä kysyttyjä tavaroita (jotka siis olivat mun lasteni tavaroita) olin jo aiemmin ehdottanut, että tuutteko hakemaan vai heitänkö mäkeen. Sanoivat, että heitä vaan mäkeen. Ja niin heitin.