Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (1110)
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Nuo "kokonaiset astiastot" ovat kyllä hauskoja. Itselle sattui kerran et oli väkeä tulossa ja ulkomaisen kaverin kaa laitettiin pöytää. Hän meinas kaapista ottaa ne paremmat astiat niin sanoin vahingossa et ne on paremmille vieraille ja vain Jouluna. Kyllä sitä nauratti. Ja ketähän hävetti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää.
Voisivatko he myöhemmin kiinnostua.
Miksi suvun vanhat esineet pitäisi säästää?
Esim. huonekalut ovat usein jotain 30 luvun sodan jälkeen jätelaudoista tehtyjä, joita on vaikea entisöidä, kun runko on niin surkea, vääntyillyt ja halkeillut. Lisäksi ne on rumia ja usein epämukavia.
Kerman savea ja Pentikkiä ei huoli nykyään kukaan, rumia, raskaita ja kömpelöitä. Iittalassa vain joku harva esine jos ilmaiseksi antaa.
t. Exän entisöintiä ja kirpputori kauppaa seuranneena.
Satavarmasti tulee aika kun Kerman savea ja Pentikiä himoitaan ja ollaan valmiita maksamaan huikeita summia. Se kiertokulku menee aina näin.
Ihmetyttää myös, että ollaan valmiina tuhoamaan kaikki hyvä tavara, koska se ei nyt vain satu olemaan muodikasta tällä hetkellä. Mites se ekologisuus? Uuden tavaran jatkuva ostaminen kuluttaa tämän palloparan yhä nopeqmmin loppuun, luonto ja eläimet kuolevat ihmisten itsekkyyden takia. Uudet sukupolvet ovat aivan samanlaisia kuluttavia pinnallisia ääliöitä kuin vanhemmatkin sukupolvet, uutta pitää saada koko ajan, viis luonnosta tai mistään muustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vaan kaikki. Astiat, kipot ja kupit kannattaa rikkoa, että ei kukaan voi niitä sieltä roskiksesta ottaa itselleen.
Olet törkee. Itse kun välillä vähennän laseja ja lasten leluja ja kattiloita ja pannuja ja taulujakin ja ihan mitä vaan niin vien kerrostalossa alakertaan. Laitan lapun et tarttetko? Siitäne on aina lähteneet.
Meillä on tämä tilanne, kun äitini siivoaa kaappejaan ja itsellekin on kertynyt kaikenlaista. Osan ovat omat lapset ottaneet, mutta suurinta osaa ei. Arvottomat kapistukset on lahjoitettu kirpputoreille ja osa paremmasta tavarasta on myyty. Kaikki omasta mielestä arvokkaampikin tavara ei ole mennyt kaupaksi, niin nekin on sitten vaan lahjoitettu pois. Kaikkea ei voi säästää ja voi ajatella, että jonkun tarpeeseen sekin on mennyt. Hyvin vähän on sellaista, mikä on oikeasti arvokasta joko tunnearvon tai rahallisen arvon takia. Niitä sitten enemmän mietitään, että jos joku perheestä kuitenkin ottaisi ja yleensä arvokkaalle tavaralle löytyykin ottajia.
Huvittava tuo "rahallisesti arvokkaita", jos ei kukaan niistä senttiäkään maksa, eivät ne ole arvokkaita.
Sanoihan huutokeisarikin talonpoikaisesineen kympillä myydessään "turhaan on joku tuotakin 400 vuotta hyllyssä säilytellyt".
Oma nuoriso ei silloin vähän alle kaksikymppisinä halunneet kotoa pois muuttaessaan mukaansa muuta kuin omat tavaransa, mutta ovat nyt kolmekymppisinä alkaneet luonani käydessään katsella sillä silmällä antiikkikalusteitani ja keräämiäni (omaksi ilokseni) astioita ja maljakoita ym. ja säästämiäni heidän lelujaan, kun ovat omia lapsia saaneet; osaa ei enää saa oikein mistään esim. tiettyjä Lego-sarjoja. Itsekin ovat kirpputoreilta mieleisiään Arabioita ja Iittaloita hankkineet.
Että älä ap vielä hävitä keräilemiäsi, lasten mieli voi muuttua kunhan vähän ikää tulee.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on niin, että jokainen täysi-ikäinen ihminen tulee toimeen ilman vanhempiensa "lahjoittamia" esineitä.
Eihän sellaiset vanhat maljakot, kupit, lautaset, taulut, korut ja helmet, ruokailuvälineet jne ole tarpeellisia kenellekään. Turhaa ne ihmiset maksaa tuollaisista tavaroista huutokaupoissa ja antiikkiliikkeissä satoja ja jopa tuhansia euroja.
Miksi helvetisså pitää koko ajan tehdä ja ostaa uutta huonolaatuista paskaa kun maailma on jo täynnä kestävää kunnollisiakin tavaraa, jotka ovat kestäneet vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja.. No kun ei miellytä silmää saatana ja pitää saada ostaa ja sikailla, viis mehiläisistä tai muista jotka kuolevat ihmisen itsekkyyden takia. .
Vihaan ihmiskuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on niin, että jokainen täysi-ikäinen ihminen tulee toimeen ilman vanhempiensa "lahjoittamia" esineitä.
Eihän sellaiset vanhat maljakot, kupit, lautaset, taulut, korut ja helmet, ruokailuvälineet jne ole tarpeellisia kenellekään. Turhaa ne ihmiset maksaa tuollaisista tavaroista huutokaupoissa ja antiikkiliikkeissä satoja ja jopa tuhansia euroja.
Hyvin harvalla se lahjoitettu tavara on satojen tai tuhansien eurojen arvoista. Ne on ostettu vuosikymmeniä sitten Tiimarista tai "osta-nyt sadalla-markalla-sohvakalusto-vain-tänään"-helppoheikiltä.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti tyrkyttää mulle edelleen vanhoja tavaroita lapsuuden kodisfa. Olen jo kohta keski-ikäinen ja perheellinen. Ei vaan kiinnosta ne muumimukit, arabian astiastot ja aallon tuolit. Noh ehkä, jos olisi rahapulaa niin noi voisi pistää myyntiin mutta skarppina eläkeläisenä äiti voisi myydä ne ihan itse, hänellä on alkaakin. Lisäksi omat tulot ovat paljon isommat kuin äidin eläke, joten en minä niitä rahoja tarvitse.
Mitäs aiot omille kamoillesi tehdä, itsekin vanhenet lujaa vauhtia. Kärrätä kaatopaikalle koska ethän halua rasittaa tavaroillasi ketään, lapsesi eivät tyylitöntä paskaasi halua periä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on niin, että jokainen täysi-ikäinen ihminen tulee toimeen ilman vanhempiensa "lahjoittamia" esineitä.
Eihän sellaiset vanhat maljakot, kupit, lautaset, taulut, korut ja helmet, ruokailuvälineet jne ole tarpeellisia kenellekään. Turhaa ne ihmiset maksaa tuollaisista tavaroista huutokaupoissa ja antiikkiliikkeissä satoja ja jopa tuhansia euroja.
Miksi helvetisså pitää koko ajan tehdä ja ostaa uutta huonolaatuista paskaa kun maailma on jo täynnä kestävää kunnollisiakin tavaraa, jotka ovat kestäneet vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja.. No kun ei miellytä silmää saatana ja pitää saada ostaa ja sikailla, viis mehiläisistä tai muista jotka kuolevat ihmisen itsekkyyden takia. .
Vihaan ihmiskuntaa.
Tarkoitatko, että ihmisten pitää ostaa itselleen huoneklauja ja muita tavaroita, joista he eivät pidä ja vain siksi, että tavarat ovat jo olemassa? Miksei saisi hankkia sellaista, mistä itse pitää, ja käyttää niitä vuosikymmeniä ja olla edelleen sitä mieltä, että tykkää niistä?
Vierailija kirjoitti:
Huvittava tuo "rahallisesti arvokkaita", jos ei kukaan niistä senttiäkään maksa, eivät ne ole arvokkaita.
Sanoihan huutokeisarikin talonpoikaisesineen kympillä myydessään "turhaan on joku tuotakin 400 vuotta hyllyssä säilytellyt".
Kyllä, mutta jos taulu on vaikka 20 000 e hintaluokassa, niin sitä voi hyvin odotella, jos joku sen vaikka joskus ostaisi. Ei siihen tarvita kuin vain yksi henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vaan kaikki. Astiat, kipot ja kupit kannattaa rikkoa, että ei kukaan voi niitä sieltä roskiksesta ottaa itselleen.
Kyllä, eivätpähän rasita ketään sitten. Ja, sitten vaan ostamaan uutta ja uutta loputtomasti. On aivan oikein, että ihmiskunta tuhoutuu omaan mielnvikaisuuteensa, mutta sääli luontoa ja eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on niin, että jokainen täysi-ikäinen ihminen tulee toimeen ilman vanhempiensa "lahjoittamia" esineitä.
Eihän sellaiset vanhat maljakot, kupit, lautaset, taulut, korut ja helmet, ruokailuvälineet jne ole tarpeellisia kenellekään. Turhaa ne ihmiset maksaa tuollaisista tavaroista huutokaupoissa ja antiikkiliikkeissä satoja ja jopa tuhansia euroja.
Miksi helvetisså pitää koko ajan tehdä ja ostaa uutta huonolaatuista paskaa kun maailma on jo täynnä kestävää kunnollisiakin tavaraa, jotka ovat kestäneet vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja.. No kun ei miellytä silmää saatana ja pitää saada ostaa ja sikailla, viis mehiläisistä tai muista jotka kuolevat ihmisen itsekkyyden takia. .
Vihaan ihmiskuntaa.Tarkoitatko, että ihmisten pitää ostaa itselleen huoneklauja ja muita tavaroita, joista he eivät pidä ja vain siksi, että tavarat ovat jo olemassa? Miksei saisi hankkia sellaista, mistä itse pitää, ja käyttää niitä vuosikymmeniä ja olla edelleen sitä mieltä, että tykkää niistä?
Ja sitten vanhana heittää kaikki pois koska seuraava sukupolvi inhoaa niitä. Ja taas ostetaan uutta ja uutta. Ihmiset ovat niiiin perseestä, Maailma roihuaa ilmastonmuutoksen kourissa mutta ihmisiä kiinnostaa vain oma napa aina ja ikuisesti. Tokihan ihmiskunta törmää aika nopeassakin aikataulussa lopullisesti seinään koska luonto ei enää kestä meitä ja sitten on muuta ajateltavaa kuin perintöastiat. Ja hyvä niin, ihmiskunta saa tasan sen minkä ansaitseekin.
Ne alkaa vanhemmiten kyllä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on niin, että jokainen täysi-ikäinen ihminen tulee toimeen ilman vanhempiensa "lahjoittamia" esineitä.
Eihän sellaiset vanhat maljakot, kupit, lautaset, taulut, korut ja helmet, ruokailuvälineet jne ole tarpeellisia kenellekään. Turhaa ne ihmiset maksaa tuollaisista tavaroista huutokaupoissa ja antiikkiliikkeissä satoja ja jopa tuhansia euroja.
Miksi helvetisså pitää koko ajan tehdä ja ostaa uutta huonolaatuista paskaa kun maailma on jo täynnä kestävää kunnollisiakin tavaraa, jotka ovat kestäneet vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja.. No kun ei miellytä silmää saatana ja pitää saada ostaa ja sikailla, viis mehiläisistä tai muista jotka kuolevat ihmisen itsekkyyden takia. .
Vihaan ihmiskuntaa.Tarkoitatko, että ihmisten pitää ostaa itselleen huoneklauja ja muita tavaroita, joista he eivät pidä ja vain siksi, että tavarat ovat jo olemassa? Miksei saisi hankkia sellaista, mistä itse pitää, ja käyttää niitä vuosikymmeniä ja olla edelleen sitä mieltä, että tykkää niistä?
Ja sitten vanhana heittää kaikki pois koska seuraava sukupolvi inhoaa niitä. Ja taas ostetaan uutta ja uutta. Ihmiset ovat niiiin perseestä, Maailma roihuaa ilmastonmuutoksen kourissa mutta ihmisiä kiinnostaa vain oma napa aina ja ikuisesti. Tokihan ihmiskunta törmää aika nopeassakin aikataulussa lopullisesti seinään koska luonto ei enää kestä meitä ja sitten on muuta ajateltavaa kuin perintöastiat. Ja hyvä niin, ihmiskunta saa tasan sen minkä ansaitseekin.
Minä olen hankkinut valtaosan astioistani 90-luvulla. Ostin niitä pikkuhiljaa, kun kerralla ei ollut varaa. Tykkään astioista edelleen ja ne kestää minun loppuiän. Jos en kuole ennen aikojani, lapseni ovat siinä vaiheessa 50-60-vuotiaita ja uskon, että heillä ei ole tarvetta niille. Uskon senkin, että niitä ei kukaan huoli edes ilmaiseksi. Käyttötavara kuluu käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Ne alkaa vanhemmiten kyllä kiinnostaa.
Kuinkahan vanhaksi pitää elää, että alkaisi kiinnostamaan. Olen nyt 66-vuotias, mutta en todellakaan ole katunut, että laitoin eteenpäin perimäni kalut.
En halua tupakanhajuisia tavaroita kotiini, en halua myöskään kalusteita, joita en jaksa siirrellä millään ilveellä. jotkut piirongit voivat painaa satoja kiloja ja ne eivät enää luonnistu nykyasuntoihin. Mitä tekisin joillain 50-luvulta peräisin olevilla kahviastiastoilla, koska käytän kahvimukeja ja näitä vanhoja astioita ei voi edes pestä koneessa. Tai no voi, mutta sen jälkeen niissä ei ole enää kuvioita. Mitä tekisin joillakin kymmenillä kynttilänjaloillakaan?
Pidän paljon kirjoista, en voi asuntooni ottaa näitä perittyjä kirjoja, ne haisevat! Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava tuo "rahallisesti arvokkaita", jos ei kukaan niistä senttiäkään maksa, eivät ne ole arvokkaita.
Sanoihan huutokeisarikin talonpoikaisesineen kympillä myydessään "turhaan on joku tuotakin 400 vuotta hyllyssä säilytellyt".
Kyllä, mutta jos taulu on vaikka 20 000 e hintaluokassa, niin sitä voi hyvin odotella, jos joku sen vaikka joskus ostaisi. Ei siihen tarvita kuin vain yksi henkilö.
Hyvin harvalla on noin kalliita tauluja. Tuon hintaluokan taulut pitää vakuuttaa erikseen, niitä ei edes laaja kotivakuutus korvaa. Ja jos tavaralla on vain yksi ostaja, hän määrää hinnan, kun kilpailua ei ole. 20000 euron taulun voi saada myytyä tonnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vaan kaikki. Astiat, kipot ja kupit kannattaa rikkoa, että ei kukaan voi niitä sieltä roskiksesta ottaa itselleen.
Olet törkee. Itse kun välillä vähennän laseja ja lasten leluja ja kattiloita ja pannuja ja taulujakin ja ihan mitä vaan niin vien kerrostalossa alakertaan. Laitan lapun et tarttetko? Siitäne on aina lähteneet.
Samoin. Olin kerran siivoamassa varastoa ja viemässä tavaraa kierrätyskeskukseen, kun naapuri tuli siihen. Hän katsoi tavarat läpi ja otti astioita ja jotain pientä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on niin, että jokainen täysi-ikäinen ihminen tulee toimeen ilman vanhempiensa "lahjoittamia" esineitä.
Eihän sellaiset vanhat maljakot, kupit, lautaset, taulut, korut ja helmet, ruokailuvälineet jne ole tarpeellisia kenellekään. Turhaa ne ihmiset maksaa tuollaisista tavaroista huutokaupoissa ja antiikkiliikkeissä satoja ja jopa tuhansia euroja.
Hyvin harvalla se lahjoitettu tavara on satojen tai tuhansien eurojen arvoista. Ne on ostettu vuosikymmeniä sitten Tiimarista tai "osta-nyt sadalla-markalla-sohvakalusto-vain-tänään"-helppoheikiltä.
Toisilla on, meillä ei. Älä yleistä.
Roskiin vaan kaikki. Astiat, kipot ja kupit kannattaa rikkoa, että ei kukaan voi niitä sieltä roskiksesta ottaa itselleen.