Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.

Näitä on useimmilla suvuilla ihan älyttömästi. Valitettavasti näitä aletaan arvostaa usein vasta siinä 40v. iässä. Mutya totuus on että niitä on lähes kaikilla ihan liikaa omiin ja suvun tarpeisiin, ja siksi niitä pyörii kirppiksillä polkuhintaan. Just tätä ”vähän parempaa” tavaraa, joka arjessa vain pyörii kaappien täytteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roskiin vaan kaikki. Astiat, kipot ja kupit kannattaa rikkoa, että ei kukaan voi niitä sieltä roskiksesta ottaa itselleen. 

Kyllä, eivätpähän rasita ketään sitten. Ja, sitten vaan ostamaan uutta ja uutta loputtomasti. On aivan oikein, että ihmiskunta tuhoutuu omaan mielnvikaisuuteensa, mutta sääli luontoa ja eläimiä. 

Et ole koskaan tullut ajatelleeksi, että ehkä sillä perijällä on jo kaapit täynnä omia ostamiaan tavaroita, eikä hän halua enää yhden yhtä kippoa tai koriste-esinettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää. 

Voisivatko he myöhemmin kiinnostua. 

Miksi suvun vanhat esineet pitäisi säästää? 

Esim. huonekalut ovat usein jotain 30 luvun sodan jälkeen jätelaudoista tehtyjä, joita on vaikea entisöidä, kun runko on niin surkea, vääntyillyt ja halkeillut. Lisäksi ne on rumia ja usein epämukavia.

Kerman savea ja Pentikkiä ei huoli nykyään kukaan, rumia, raskaita ja kömpelöitä. Iittalassa vain joku harva esine jos ilmaiseksi antaa.

t. Exän entisöintiä ja kirpputori kauppaa seuranneena.

Satavarmasti tulee aika kun Kerman savea ja Pentikiä himoitaan ja ollaan valmiita maksamaan huikeita summia. Se kiertokulku menee aina näin. 

Ihmetyttää myös, että ollaan valmiina tuhoamaan kaikki hyvä tavara, koska se ei nyt vain satu olemaan muodikasta tällä hetkellä. Mites se ekologisuus? Uuden tavaran jatkuva ostaminen kuluttaa tämän palloparan yhä nopeqmmin loppuun, luonto ja eläimet kuolevat ihmisten itsekkyyden takia. Uudet sukupolvet ovat aivan samanlaisia kuluttavia pinnallisia ääliöitä kuin vanhemmatkin sukupolvet, uutta pitää saada koko ajan, viis luonnosta tai mistään muustakaan. 

Pentikin astiat ovat rumia ja joku kaamoskivi näyttää ulkohuussin pohjalta kaivetulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla on tavaratauti. Aika moni ankeita aikoja elänyt sairastuu siihen. Alkaa rojun keruu. Tavaroista tulee suorastaan aarteita. He eivät itse tajua mihin psykologiseen loukkuun ovat joutuneet. Muistoja kannattaa vaalia pääkopassa. Sinne mahtuu, eivätkä ole muiden riesana.

Ei se ankeista ajoista johdu, on muuten vaan paha mt-ongelma. 

 

Liikkistä kun joku tuossa vouhotti marimekosta ja kermansavesta ja iittalasta kuin olisi suurikin ihme että niitä löytyy kaapeista. Että on oikein arvotavaraa. Ja kristallilasejakin vielä. 

 

Ikään kuin kaikki ei olisi saaneet tuollaista kamaa ihan riittämiin rippi- ja ylioppilaslahjaksi. Ainakin meidän suvussa tytöt hukutettiin astioihin. 

Kiva kuulla. Minulle ei edes pidetty rippijuhlia eikä ylioppilasjuhlia, meitäkin on joilla ei ole suurta sukua tai olemme kodeista, joissa jotain muuta haastetta. Olisin ollut tosi kiitollinen jos jotain olisin saanut lahjaksi. Se on tietysti vaikea yrittää ajatella oman navan ulkopuolelle että on myös ihmisiä, jotka eivät kylve  Iittaloissa ja Arabian astoissa. Viekää ne edes kierrätyskeskukseen niin sieltä voi sitten ostaa niitä ne, joilla on ekologiset arvot ja osaavat arvostaa niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää. 

Voisivatko he myöhemmin kiinnostua. 

Miksi suvun vanhat esineet pitäisi säästää? 

Esim. huonekalut ovat usein jotain 30 luvun sodan jälkeen jätelaudoista tehtyjä, joita on vaikea entisöidä, kun runko on niin surkea, vääntyillyt ja halkeillut. Lisäksi ne on rumia ja usein epämukavia.

Kerman savea ja Pentikkiä ei huoli nykyään kukaan, rumia, raskaita ja kömpelöitä. Iittalassa vain joku harva esine jos ilmaiseksi antaa.

t. Exän entisöintiä ja kirpputori kauppaa seuranneena.

Satavarmasti tulee aika kun Kerman savea ja Pentikiä himoitaan ja ollaan valmiita maksamaan huikeita summia. Se kiertokulku menee aina näin. 

Ihmetyttää myös, että ollaan valmiina tuhoamaan kaikki hyvä tavara, koska se ei nyt vain satu olemaan muodikasta tällä hetkellä. Mites se ekologisuus? Uuden tavaran jatkuva ostaminen kuluttaa tämän palloparan yhä nopeqmmin loppuun, luonto ja eläimet kuolevat ihmisten itsekkyyden takia. Uudet sukupolvet ovat aivan samanlaisia kuluttavia pinnallisia ääliöitä kuin vanhemmatkin sukupolvet, uutta pitää saada koko ajan, viis luonnosta tai mistään muustakaan. 

Pentikin astiat ovat rumia ja joku kaamoskivi näyttää ulkohuussin pohjalta kaivetulta.

Hys hiljaa kaikki, arvoisa  tyylijumala puhuu, kuunnelkaamme siis häntä kun antaa kultovoituneen ja selkeästi älykkään tuomionsa. 
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roskiin vaan kaikki. Astiat, kipot ja kupit kannattaa rikkoa, että ei kukaan voi niitä sieltä roskiksesta ottaa itselleen. 

Kyllä, eivätpähän rasita ketään sitten. Ja, sitten vaan ostamaan uutta ja uutta loputtomasti. On aivan oikein, että ihmiskunta tuhoutuu omaan mielnvikaisuuteensa, mutta sääli luontoa ja eläimiä. 

Et ole koskaan tullut ajatelleeksi, että ehkä sillä perijällä on jo kaapit täynnä omia ostamiaan tavaroita, eikä hän halua enää yhden yhtä kippoa tai koriste-esinettä?

No niinpä, ja sitten tämä kyseinen henkilö puolestaan yrittää antaa omia tavaroitaan eteenpäin ja seuraavalle ei mahdu koska on jo kaapit täynnä omaa mieleistään tavaraa.. Sama kierre jatkuu sukupolvesta toiseen. 

ihmiskunta on oikeasti  mielenvikainen ja ansaitsee tuhoutua. Maailma palaa ilmastonmuutoksen kynsiä, meret saastivat Ja idiootit ihmiset rohmuavat vain lisää tavaraa, sukupolvi toisensa jälkeen. Syytellään jotain mummoa kun itse toimitaan tasan samalla tavalla .

Vierailija kirjoitti:

Huvittava tuo "rahallisesti arvokkaita", jos ei kukaan niistä senttiäkään maksa, eivät ne ole arvokkaita.

Sanoihan huutokeisarikin talonpoikaisesineen kympillä myydessään "turhaan on joku tuotakin 400 vuotta hyllyssä säilytellyt".

No niin minuakin! Tuolla tavarapaljous keskustelussa sain vihaa ja kuraa päälleni sen verran, etten viitsinyt tuota samaa kommentoida. Tyyliin, minulla on torissa kolmesataa ilmoitusta, mikään ei mene kaupaksi mutta ne on rahan arvoista tavaraa. Ei se ole nimenomaan rahan arvoista tavaraa jos se ei mene kaupaksi, tai tuntipalkaksi jää 50 senttiä, vaikka päivät pitkät puljaa niitä ilmoituksia.  Ne tavarat maksoivat aikanaan rahaa, mutta ne eivät enää ole rahan arvoisia.  
Itsekin olen sortunut joskus ajattelemaan, että Tunturin pyörästä voisi pyytää 200€ kun itse maksoin 400€. Ja sitten huomaa, että torissa niitä myydään oikeasti neljälläkympillä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on niin, että jokainen täysi-ikäinen ihminen tulee toimeen ilman vanhempiensa "lahjoittamia" esineitä.

Eihän sellaiset vanhat maljakot, kupit, lautaset, taulut, korut ja helmet, ruokailuvälineet jne  ole tarpeellisia kenellekään. Turhaa ne ihmiset maksaa tuollaisista tavaroista huutokaupoissa ja antiikkiliikkeissä satoja ja jopa tuhansia euroja.

Miksi helvetisså pitää koko ajan tehdä ja ostaa  uutta huonolaatuista paskaa kun maailma on jo täynnä kestävää kunnollisiakin tavaraa, jotka ovat kestäneet vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja.. No kun ei miellytä silmää saatana ja pitää saada ostaa ja sikailla, viis mehiläisistä tai muista jotka kuolevat ihmisen itsekkyyden takia. . 

Vihaan ihmiskuntaa. 

Tarkoitatko, että ihmisten pitää ostaa itselleen huoneklauja ja muita tavaroita, joista he eivät pidä ja vain siksi, että tavarat ovat jo olemassa? Miksei saisi hankkia sellaista, mistä itse pitää, ja käyttää niitä vuosikymmeniä ja olla edelleen sitä mieltä, että tykkää niistä?

Sepä se, kun monetkaan eivät kestä vuosikymmeniä. Jos viisikään vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää. 

Voisivatko he myöhemmin kiinnostua. 

Miksi suvun vanhat esineet pitäisi säästää? 

Esim. huonekalut ovat usein jotain 30 luvun sodan jälkeen jätelaudoista tehtyjä, joita on vaikea entisöidä, kun runko on niin surkea, vääntyillyt ja halkeillut. Lisäksi ne on rumia ja usein epämukavia.

Kerman savea ja Pentikkiä ei huoli nykyään kukaan, rumia, raskaita ja kömpelöitä. Iittalassa vain joku harva esine jos ilmaiseksi antaa.

t. Exän entisöintiä ja kirpputori kauppaa seuranneena.

Satavarmasti tulee aika kun Kerman savea ja Pentikiä himoitaan ja ollaan valmiita maksamaan huikeita summia. Se kiertokulku menee aina näin. 

Ihmetyttää myös, että ollaan valmiina tuhoamaan kaikki hyvä tavara, koska se ei nyt vain satu olemaan muodikasta tällä hetkellä. Mites se ekologisuus? Uuden tavaran jatkuva ostaminen kuluttaa tämän palloparan yhä nopeqmmin loppuun, luonto ja eläimet kuolevat ihmisten itsekkyyden takia. Uudet sukupolvet ovat aivan samanlaisia kuluttavia pinnallisia ääliöitä kuin vanhemmatkin sukupolvet, uutta pitää saada koko ajan, viis luonnosta tai mistään muustakaan. 

Pentikin astiat ovat rumia ja joku kaamoskivi näyttää ulkohuussin pohjalta kaivetulta.

Hys hiljaa kaikki, arvoisa  tyylijumala puhuu, kuunnelkaamme siis häntä kun antaa kultovoituneen ja selkeästi älykkään tuomionsa. 
 

Menikö tunteisiin? Sinulla on varmaan kaapit pullollaan kömpelöitä Pentikin ja Kermansaven tekeleitä jälkipolville. Kun sinusta aika jättää, ne ovat alta aikayksikön kaatopaikalla.

Älkää ihmiset ottako niitä kahviastiastoja vastaan edes säälistä. Minä tein niin. Minulla on nyt kellari pullollaan isoäitien yms. Rörstrandin ja Arabian hentoja posliiniastiastoja, joita kukaan ei halua. Seuraava osoite niille on lajitteluasema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittava tuo "rahallisesti arvokkaita", jos ei kukaan niistä senttiäkään maksa, eivät ne ole arvokkaita.

Sanoihan huutokeisarikin talonpoikaisesineen kympillä myydessään "turhaan on joku tuotakin 400 vuotta hyllyssä säilytellyt".

Kyllä, mutta jos taulu on vaikka 20 000 e hintaluokassa, niin sitä voi hyvin odotella, jos joku sen vaikka joskus ostaisi. Ei siihen tarvita kuin vain yksi henkilö.

Hyvin harvalla on noin kalliita tauluja. Tuon hintaluokan taulut pitää vakuuttaa erikseen, niitä ei edes laaja kotivakuutus korvaa. Ja jos tavaralla on vain yksi ostaja, hän määrää hinnan, kun kilpailua ei ole. 20000 euron taulun voi saada myytyä tonnilla.

Tai sitten juuri sillä 20 000 eurolla, kun ei niitä halvemmalla kukaan suostu myymään ja jos nimenomaan joku sellaisen haluaa. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää. 

Voisivatko he myöhemmin kiinnostua. 

Miksi,

Ja tässä tapauksessa ovat selvästi sanoneet etteivät halua.

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset ottako niitä kahviastiastoja vastaan edes säälistä. Minä tein niin. Minulla on nyt kellari pullollaan isoäitien yms. Rörstrandin ja Arabian hentoja posliiniastiastoja, joita kukaan ei halua. Seuraava osoite niille on lajitteluasema.

Laita facen roskalavalle viesti niistä niin varmasti on ottajia jotka hakee pois.

Kun vanhin lapsemme syntyi niin saatiin miehen vanhoja vauvanvaatteita. Mies syntynyt 60 luvulla, lapsi 90 luvulla. Kuminauhat oli mitä oli.

Haperoitu käsiin ja värit oli ihan eri maailmaa.

Joitakin lakanoita saatiin kanssa, niille tuli käyttöä.

Itse ole säästänyt pari vauvan kudottua ohuempaa villatakkia. Käy vaikka nukelle.

Lapseni ovat poikia, nyt jo 30 vee miehiä. 

Pidän paljon lasisista kynttilänjaloista, vaaseista j n e. 

Antakoot vaikka kissakodille jos ei sitten poikia itseä kiinnosta.

Kukapa tarvitsee kuutta eri vaasia?  Taikkapa yli 40 lasista kynttilänjalkaa.

Kai tämäkin hastraaminen on jonku asteen sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.

Näitä on useimmilla suvuilla ihan älyttömästi. Valitettavasti näitä aletaan arvostaa usein vasta siinä 40v. iässä. Mutya totuus on että niitä on lähes kaikilla ihan liikaa omiin ja suvun tarpeisiin, ja siksi niitä pyörii kirppiksillä polkuhintaan. Just tätä ”vähän parempaa” tavaraa, joka arjessa vain pyörii kaappien täytteenä.

No sehän on sen tavaran omistajan vika, jos ei niitä käytä. Ei ole pakko halpismukista sumppiaan hörppiä, jos on kauniimpiakin astioita. Ai niin, kun sen kupin tiskaaminen on niiiiiin työlästä, ei voi laittaa tiskariin.

T: tiskaan aina käsin enkä omista konetta.

Ne on sinulle tärkeitä. Sinä olet päättänyt, että ne on tärkeitä ja arvokkaita.

Lapsesi eivät ajattele samoin. Heille ne eivät ole tärkeitä.

Riko symbioosi ja ymmärrä että olette erillisiä ihmisiä.

Kuulin äidin ja tyttären joutuneen välirikkoon, kun äiti kertoi tyttärelle antavansa muumimukit perinnöksi ja tyttö sanoi pistävänsä ne myyntiin....

Vierailija kirjoitti:

Boomeri-ikäisillä on seinät täynnä tauluja ja isot kirjahyllyt. Tauluista vain keräijöiden keräämät muutamien eturivin taiteilijoiden työt voi kelvata pilkkahintaan jollekin. Ehkä niiden arvon tunnista alle perillisellekin. Tusinamatrikkelitaiteilijoiden työt ovat arvottomia.

Kirjat ovat kaatiskamaa, kuten kirjahyllytkin.

Mä luen kyllä kirjat kirjoina. En ala mistään äänikirjoista tms. maksamaan kuukausimaksuja. Fyysisen kirjan voi jättää odottamaan jos ei ehdi lukea, virtuaaliversioitten maksut juoksevat koko ajan. Sitäpaitsi kirjoja on kirppareilla laidasta laitaan pilkkahinnalla. Uutuuksia suosikkikirjailijaltani ostan joskus kirjakaupasta, tai vinkkaan lahjaideana, jos joku kysyy.

Vierailija kirjoitti:

Kuulin äidin ja tyttären joutuneen välirikkoon, kun äiti kertoi tyttärelle antavansa muumimukit perinnöksi ja tyttö sanoi pistävänsä ne myyntiin....

No voi hemmetti.

Toivottavasti huumorilla heitetty.

Ottakaa arkikäyttöön ne kaikki kauniit esineenne, astianne, kipponne ja kannunne.

Esm toi ainoastaan käytössä suuret juhlapyhät, niin harvaan jää käyttökerrat.

Ja mitä niille tapahtuu kun laitetaan kiertoon seuraavalle sukupolvelle, jota tavarat ei kiinnosta, yksin Herra tietää.

Niin kerkeääpä itsellä olla iloa silmälle kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap et itsekään tarvitse niitä tavaroita? Miksi lapsesi tarvitsisi?

Ota ne omaan käyttöön äläkä yritä tuottaa muille. Sitä, mitä et itse tarvitse, voit laittaa kierrätykseen.

 

Sitten, kun ikää on tullut ja ne suvun "aarteet"alkaa kiinnostamaan, ihmetellään, että minne ne mummin kristallikruunut ja pöytähopeat on joutuneet. 

Ja tuskin kukaan äiti tarvitsee lapsensa mekkoa, mutta voisi kuvitella, että lasta itseään voisi kiinnosta ihan tunnemielessä jokin pienen pieni mekko, jota on vauvan pitänyt. 

Yleensähän tässä on ongelmana se, että nuo kyseiset asiat ei kiinnosta nuoria ihmisiä, mutta, kun ikää karttuu alkaa jokin vanha suvussa kulkenut hieno mööpeli kiinnostmaan. Siihen mennesä se on tietenkin ehtinyt jo sinne kierrätykseen jonkun toisen iloksi.

Eikä aina voi ajtella, että jos et itse tarvitse j

Olen 46-vuotias nainen. Lapsiakin on jo kaksi. Mutta vieläkään ei kiinnosta mikään suvun vanha tavara tai 46-vuotta vanhat vauvanvaatteet, joita itse olen vauvana käyttänyt. Kuinka vanhaksi pitää elää, että ne alkaa kiinnostamaan?

Sinua ehkä ei, mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Itseäni olisi kyllä parikymppisenä kiinnostanut mummon kuoltua hänen 50-luvun ruokapöytä tuoleineen mutta isäni päätti, etten tarvitse niitä ja kärräsi kaatopaikalle! Mökillä poltti 30-luvun käsinojalliset tuolit. Olin raivoissani.