Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (957)
Vierailija kirjoitti:
Lasten mieli muuttuu kun elämä vakiintuu. Nyt alussa muuttavat usein opiskelun ja töiden takia. Sitten kun tulee perhe ja oma isompi talo niin alkaa arvostamaan ja muistelemaan lapsuuttaan ja haluaakin jotain menneisyydestä.
Jos minä muistelen lapsuuttani, niin olen entistä varmempi, että en halua lapsuuskodista yhtään mitään. Äitini elää vielä enkä usko, että hän nyt eläessään alkaisi luopua huonekaluistaan tai muista tavaroista. Olen 62-vuotias ja lapsenikin ovat yli kolmekymppisiä. Heillä, kuten meillä, on kodit jo valmiina ja sisustettu puolisoiden kanssa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varastointi esim Helsingissä on kalllista. Pienikin varasto 300 € kuussa. Pitää olla todella arvokasta , että viitsii varastoida. Lapsilla saa olla oma maku . Jotkut petintöhuonekalut eivät kiinnosta. Astiat, joita ei voi adtianpesukoneessa pestä tai vääränväriset, ei kiinnosta.
No nyt oli tarpeetonta valetta, vai mikä sinulle on pieni varasto? Voit katsoa todellisia hintoja esim. Cityvaraston tai Pelicanin sivuilta.
Kunhan viisikymppisen ap:n lapset hiukan keski-ikäistyvät, saattaa Ikea-buumi mennä ohi ja tiedostavat suomalaisen laadun.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan viisikymppisen ap:n lapset hiukan keski-ikäistyvät, saattaa Ikea-buumi mennä ohi ja tiedostavat suomalaisen laadun.
Tarkoitatko niitä 80-90-luvun melamiinikirjahyllyjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varastointi esim Helsingissä on kalllista. Pienikin varasto 300 € kuussa. Pitää olla todella arvokasta , että viitsii varastoida. Lapsilla saa olla oma maku . Jotkut petintöhuonekalut eivät kiinnosta. Astiat, joita ei voi adtianpesukoneessa pestä tai vääränväriset, ei kiinnosta.
No nyt oli tarpeetonta valetta, vai mikä sinulle on pieni varasto? Voit katsoa todellisia hintoja esim. Cityvaraston tai Pelicanin sivuilta.
Annan vuokralle Turussa autotallia hintaan 150 kuussa. Lämmin ja siisti. Sijainti keskustassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varastointi esim Helsingissä on kalllista. Pienikin varasto 300 € kuussa. Pitää olla todella arvokasta , että viitsii varastoida. Lapsilla saa olla oma maku . Jotkut petintöhuonekalut eivät kiinnosta. Astiat, joita ei voi adtianpesukoneessa pestä tai vääränväriset, ei kiinnosta.
No nyt oli tarpeetonta valetta, vai mikä sinulle on pieni varasto? Voit katsoa todellisia hintoja esim. Cityvaraston tai Pelicanin sivuilta.
Annan vuokralle Turussa autotallia hintaan 150 kuussa. Lämmin ja siisti. Sijainti keskustassa.
Ap ei todennäköisesti tarvinnut autotallin kokoista tilaa lastensa tavaroille, eikä tarvitse kukaan muukaan, joka säilöö 1-3 lapsen lempileluja, koulukirjoja tai matkalaukullista vaatetta.
Sen hävität mitä et itse arvosta. Sen mitä arvostat säästät. Lasten mieli voi muuttua hyvinkin paljon 10-15 vuoden jälkeen. Nuorena en itsekään arvostanut mitään vanhaa, mutta nykyään on ihana että on säästetty asioita. Ja etpä ole siitäkään loukkaantumassa jos kaiken hävittävät kuoltuasi. Loppujen lopuksi tavara on tavaraa ja vain ihmiset merkitsevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siirtyisikö rakkaus ja kiinnostus tavaroihin esimerkiksi sillä tavoin, että mummot kertoisivat esineen tai tavaran historiaa lapsenlapsilleen. Kuin satuna tai seikkailuna. Syntyisikö esineestä muisto, jonka lumo säilyy, vaikka aikuisena eläisikin monimuotoisemmassa tavarapaljoudessa?
Yhä koskee muisto äitini virkkaamista kauniista ikkunakapoista, joita ei koskaan nähty hänen miniänsä kodissa esillä. Ja kyllä: Lupa oli kysytty , ennen kuin ne annettiin.
Ja taas äiti ahdistui kun muut eivät tykänneet siittä mistä äiti halusi. Varsinkin äideillä tuo muiden hallinta ja kontrolli oikein korostuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siirtyisikö rakkaus ja kiinnostus tavaroihin esimerkiksi sillä tavoin, että mummot kertoisivat esineen tai tavaran historiaa lapsenlapsilleen. Kuin satuna tai seikkailuna. Syntyisikö esineestä muisto, jonka lumo säilyy, vaikka aikuisena eläisikin monimuotoisemmassa tavarapaljoudessa?
Yhä koskee muisto äitini virkkaamista kauniista ikkunakapoista, joita ei koskaan nähty hänen miniänsä kodissa esillä. Ja kyllä: Lupa oli kysytty , ennen kuin ne annettiin.
Miksi et laittanut niitä virkattuja perintökappojasi omiin ikkunoihisi, miksi niitä miniälle tyrkytit?
Minä olen vuosien mittaan hävittänyt paljon tavaraa juuri siksi, ettei minun jälkeeni tarvitse lasten tuskailla tavaramäärää. Otan kuvia ja lähetän perheen whatsapp-ryhmään kysymyksellä haluaako joku. Harvoin kukaan mitään on ottanut. Sen jälkeen surutta Punaiselle ristille, en jaksa alkaa myydä mitään missään.
Viimeksi poistin käytöstä harvinaiset 5 Muumimukia, joista lehtitietojen mukaan voisi saada jopa 200€/kpl. Ne tyttäreni lupasi yrittää myydä, joten odottavat laatikossa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä jotkut ehdottavat maksullisia varastotiloja. Mitä järkeä on säilyttää turhaa tavaraa ja vielä maksaa siitä!
Onko tämä aloittaja edes tosissaan? Ei kai kukaan kerää lapsilleen tuolla tavalla jotain kerman savea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä jotkut ehdottavat maksullisia varastotiloja. Mitä järkeä on säilyttää turhaa tavaraa ja vielä maksaa siitä!
Sitä tapahtuu koko ajan.
Mun äiti tyrkyttää mulle edelleen vanhoja tavaroita lapsuuden kodisfa. Olen jo kohta keski-ikäinen ja perheellinen. Ei vaan kiinnosta ne muumimukit, arabian astiastot ja aallon tuolit. Noh ehkä, jos olisi rahapulaa niin noi voisi pistää myyntiin mutta skarppina eläkeläisenä äiti voisi myydä ne ihan itse, hänellä on alkaakin. Lisäksi omat tulot ovat paljon isommat kuin äidin eläke, joten en minä niitä rahoja tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
olen jo 70v enkä ole ymmärtänyt mokomaa ostamista. Kukin ostaa oman makunsa mukaan.
Vanha ketju, mutta jättäisin tavarat omaan kotiini. Siivotkoon joku sitten jälkeeni pois. Joku tulee nyt tietysti väittämään, että jokaisen pitää jättää jälkeensä mahdollisimman vähän, jotta muilla olisi helpompaa, mutta kun ei se laissa ole, niin pakkoakaan ei ole.