Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää.
Voisivatko he myöhemmin kiinnostua.
Miksi suvun vanhat esineet pitäisi säästää?
Esim. huonekalut ovat usein jotain 30 luvun sodan jälkeen jätelaudoista tehtyjä, joita on vaikea entisöidä, kun runko on niin surkea, vääntyillyt ja halkeillut. Lisäksi ne on rumia ja usein epämukavia.
Kerman savea ja Pentikkiä ei huoli nykyään kukaan, rumia, raskaita ja kömpelöitä. Iittalassa vain joku harva esine jos ilmaiseksi antaa.
t. Exän entisöintiä ja kirpputori kauppaa seuranneena.
Ei liity aiheeseen, mutta pakko kysyä:
Mikä ihmeen 30 -luvun sota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo "vuosikymmeniä vanhoja kameroita"... Vanhoja kameroita harrastetaan, niitä kerätään ja niillä on kysyntää. Katso vaikka jostain ebaysta, heititköhän rahan arvoista tavaraa roskiin? Eikä pelkästään ammattilaistason kameroita keräillä, vaan ihan myös tavallisia halpis kuluttaja laitteita. Mutta jos ovat rikkinäisiä, joutuisi myymään varaosiksi tai korjattavaksi. Ja kyllä, niitä voidaan korjata ja jotkut vielä osaakin korjata asioita, sen sijaan että ostetaan vain uusi.
Selvitin joo. Tunnen yhden vanhojen kameroiden harrastajan ja kysyin häneltä. Totesi että rahallista arvoa varsinkaan rikkinäisenä ei oikein ole eikä ehjänäkään niin paljoa että myyntimielessä kannattaisi korjata. Joku toinen harrastelija saattaisi ilmaiseksi ottaa ja näperrellä niiden kanssa ihan mielellään omaksi iloksi. Elektroniikkaromuun lensi.
Mun äiti heitti kaiken vanhempiensa jutut pois ysärillä tai siis myi. Hän e halunnut kenenkään vanhoja romuja kotiinsa. Ok, vaikka mä olin parista astiastosta kiinnostunut ja räsymatoista, muutamasta kärrynpyörästä jne. Sisko kanssa katteli isovanhempien jäämistöä sillä silmällä, että voisi omaan varastoon ottaa, kun löytyy remppafiilistä. Ei, kirpparille lähti.
Sitten se sama äiti osti niillä rahoilla mulle astiaston ja mattoja ja sisustusjuttuja Anttilasta. Siskolle hyllyä ja muovikrääsää.
Ei kiitos, en ole kiinnostunut niistä moderneista kipoista, enkä yhdenpuolen buklee matoista. Nehän on hirveitä. Äiti sitten loukkaantui ja yhä tänä päivänäkin niitä tyrkyttää, kun ei siloin kelvannut.
Tämmöstäkin p*skaa voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Kermansavi on roskaa
Ei ole. Minulla on Kerman saven eri kokoisia vuokia koko ajan käytössä ja ne toimii hyvin.
Kerman saven se tummanruskea kahviastiasto laitetaan meillä joka vuosi joulukahvipöytään. Siihen se sopii tosi hyvin. Ne kupit ei edes ole liian pieniä, niin kuin monet vanhat kahvikupit on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Lahjoita SPR:n Konttitorille. Näin minä teen.
Ei vaan myy. Marimekko, Iittala ja Kermansavi on rahanarvoista tavaraa. Ne jotka ei tajuu, ei tajuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "vuosikymmeniä vanhoja kameroita"... Vanhoja kameroita harrastetaan, niitä kerätään ja niillä on kysyntää. Katso vaikka jostain ebaysta, heititköhän rahan arvoista tavaraa roskiin? Eikä pelkästään ammattilaistason kameroita keräillä, vaan ihan myös tavallisia halpis kuluttaja laitteita. Mutta jos ovat rikkinäisiä, joutuisi myymään varaosiksi tai korjattavaksi. Ja kyllä, niitä voidaan korjata ja jotkut vielä osaakin korjata asioita, sen sijaan että ostetaan vain uusi.
Selvitin joo. Tunnen yhden vanhojen kameroiden harrastajan ja kysyin häneltä. Totesi että rahallista arvoa varsinkaan rikkinäisenä ei oikein ole eikä ehjänäkään niin paljoa että myyntimielessä kannattaisi korjata. Joku toinen harrastelija saattaisi ilmaiseksi ottaa ja näperrellä niiden kanssa ihan mielellään omaksi iloksi. Elektroniikkaromuun lensi.
Niin että mieluummin romuksi kuin harrastajalle näperreltäväksi. Hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästä vain muutama juttu. Muistoksi. Luovu suurimmasta osuudesta. Myy kirppikselle, saat hyvän mielen!
Vierailija kirjoitti:
En minäkään omaan kotiin muuttaessa halunnut oikein mitään mukaan. Silloin oli tärkeää tehdä siitä ensimmäisestä kodista ihan oman näköinen, vaikka se sitten tarkoittikin halpaa sohvaa ja Ikean pöytää.
Nyt 20 vuotta myöhemmin vanhempieni talosta lähtee melkein aina jotain muistotavaraa tai astioita mukaan.
Mulla ei ollut varaa opiskelijana tehdä ensimmäisestä asunnosta "oman näköinen", vaan kiitollisena otin vanhempieni kotoa mitä sain.
Ilmeisesti on ajat muuttuneet, ja nuorilla enemmän (veronmaksajien) rahaa käytössä, kun voi nirsoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi jonkun (esim aikuisen lapsen) pitäisi kiinnostua muiden (esim vanhempiensa) hamstraamista romppeista? Sellaisista, joista eivät edes pidä. Osaatko ap kertoa syyn miksi heidän pitäisi kiinnostua niistä?
No, Mihin katosi kierrätysaate?
Tämä on kyllä vanha ketju, mutta miten vasta viisikymppinen voi olla hamstraaja ? Olen kymmenen vuotta vanhempi ja olen minimalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Vanhemmillani, jotka ovat sodan jälkeen syntynyttä sukupolvea, on talo täynnä tavaraa. Mitään ei voida heittää pois. Viimeksi minulle tyrkytettiin mukaan Arabian munakippoja. Mitä ihmettä niillä tekisin?! En huoli tavaraa jota en tarvitse. Ihan sama mitä merkkiä ja kuinka arvokasta. Jos en tarvitse eikä ole makuuni, niin sellainen tavara ei kotiini tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Vanhemmillani, jotka ovat sodan jälkeen syntynyttä sukupolvea, on talo täynnä tavaraa. Mitään ei voida heittää pois. Viimeksi minulle tyrkytettiin mukaan Arabian munakippoja. Mitä ihmettä niillä tekisin?! En huoli tavaraa jota en tarvitse. Ihan sama mitä merkkiä ja kuinka arvokasta. Jos en tarvitse eikä ole makuuni, niin sellainen tavara ei kotiini tule.
Aloittaja ei tainnut tarkoittaa munakuppeja. Kyse taitaa olla siitä että viisikymppisillä ei tosiaan ollut varaa nirsoilla ensimmäisen eikä ehkä seuraavankaan asunnon sisustuksessa. Ei ainakaan niillä, jotka lähtivät opiskelemaan. Useimmilla tuttavillani kaikki oli eriparista ja mielellään otettiin vastaan, jos ilmaiseksi jotakin sai. Ei siinä sisustusta mietitty, kun varaa oli soluasuntoon.
Nyt asutaan yksiössä, mielellään kaupungin keskustassa ja kaikki tavara ostetaan uutena. Vaikka miten saisi halvalla, ihmettelen miten nuorilla on varaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä vanha ketju, mutta miten vasta viisikymppinen voi olla hamstraaja ? Olen kymmenen vuotta vanhempi ja olen minimalisti.
Eihän se ikää katso!!!
Terveisiä miniältä, jonka anoppi on hamstraaja. Meille on ollut tyrkyllä 1970-luvun leluja, jotka eivät täytä nykyajan turvallisuusstandardeja ja osa on ollut rikkinäisiäkin. Kirjapinoissa on ollut mukana myös erilaisia lasten kirjakerhojen mainoksia. Miksi ihmeessä säästää moisia?
Iso osa tavaroista on säilötty miten sattuu. On homepilkkuja ja ummehtunutta hajua. Ei kiitos, sanon minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Vanhemmillani, jotka ovat sodan jälkeen syntynyttä sukupolvea, on talo täynnä tavaraa. Mitään ei voida heittää pois. Viimeksi minulle tyrkytettiin mukaan Arabian munakippoja. Mitä ihmettä niillä tekisin?! En huoli tavaraa jota en tarvitse. Ihan sama mitä merkkiä ja kuinka arvokasta. Jos en tarvitse eikä ole makuuni, niin sellainen tavara ei kotiini tule.
Munakupit on aivan loistavia dippikippoja lapsille!
Mihin ihmeeseen 16 neliön yksiön keittiössä tai soluasunnossa laitetaan 12 hengen astiasto. kysynpä vaan. Saattavat haluta ne 20 vuoden päästä, mieti säästätkö siihen asti.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Juu jep.. näitä lahjaksi kertyneitä persoonattomia tavaroita.
Mitä ihmettä mä teen jollain Muurlan kynttilänjaloilla? Monet niistä on sellasia, että mulla ei ole niille todellista tarvetta ja minimalistisena ihmisenä yritän vältellä kaiken tarpeettoman päätymistä nurkkiin pölyttymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Nuo ovat ongelmajätettä. Pois ei voi heittää, koska suvussa kulkeneet (vähintään joku tädin miehen lanko pahoittaisi mielensä). Toisaalta kukaan ei huoli noita, puhumattakaan että maksaisi. Tee palvelus perillisille; hävitä kaikki.
Perintötavara, jonka luulisi kelpaavan kaikille: Just viimekuussa uutena ostettu reilun tonnin läppäri. Ostaja oikaisi koipensa pari päivää oston jälkeen. Kuoli kolmekymppisenä vain sen takia, kun oli suunnitellut tulevaisuutta vähän liikaa.