Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Vanhemmillani, jotka ovat sodan jälkeen syntynyttä sukupolvea, on talo täynnä tavaraa. Mitään ei voida heittää pois. Viimeksi minulle tyrkytettiin mukaan Arabian munakippoja. Mitä ihmettä niillä tekisin?! En huoli tavaraa jota en tarvitse. Ihan sama mitä merkkiä ja kuinka arvokasta. Jos en tarvitse eikä ole makuuni, niin sellainen tavara ei kotiini tule.
Munakupit on aivan loistavia dippikippoja lapsille!
Ei käytetä dippikippoja. 🙄
Ketsuppi laitetaan lautaselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "vuosikymmeniä vanhoja kameroita"... Vanhoja kameroita harrastetaan, niitä kerätään ja niillä on kysyntää. Katso vaikka jostain ebaysta, heititköhän rahan arvoista tavaraa roskiin? Eikä pelkästään ammattilaistason kameroita keräillä, vaan ihan myös tavallisia halpis kuluttaja laitteita. Mutta jos ovat rikkinäisiä, joutuisi myymään varaosiksi tai korjattavaksi. Ja kyllä, niitä voidaan korjata ja jotkut vielä osaakin korjata asioita, sen sijaan että ostetaan vain uusi.
Selvitin joo. Tunnen yhden vanhojen kameroiden harrastajan ja kysyin häneltä. Totesi että rahallista arvoa varsinkaan rikkinäisenä ei oikein ole eikä ehjänäkään niin paljoa että myyntimielessä kannattaisi korjata. Joku toinen harrastelija saattaisi ilmaiseksi ottaa ja näperrellä niiden kanssa ihan mielellään omaksi iloksi. Elektroniikkaromuun lensi.
No nyt joku harrastaja menetti hyvät vara osat. Hyi sinua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Juu jep.. näitä lahjaksi kertyneitä persoonattomia tavaroita.
Mitä ihmettä mä teen jollain Muurlan kynttilänjaloilla? Monet niistä on sellasia, että mulla ei ole niille todellista tarvetta ja minimalistisena ihmisenä yritän vältellä kaiken tarpeettoman päätymistä nurkkiin pölyttymään.
Eikä raha kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi jonkun (esim aikuisen lapsen) pitäisi kiinnostua muiden (esim vanhempiensa) hamstraamista romppeista? Sellaisista, joista eivät edes pidä. Osaatko ap kertoa syyn miksi heidän pitäisi kiinnostua niistä?
No, Mihin katosi kierrätysaate?
Niinpä, täällä sitä vaan joka toisessa viestissä hoetaan että roskiin / hävitä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Juu jep.. näitä lahjaksi kertyneitä persoonattomia tavaroita.
Mitä ihmettä mä teen jollain Muurlan kynttilänjaloilla? Monet niistä on sellasia, että mulla ei ole niille todellista tarvetta ja minimalistisena ihmisenä yritän vältellä kaiken tarpeettoman päätymistä nurkkiin pölyttymään.
Lisään vielä, että jos oikeasti on jotakin käsityönä tehtyä uniikkia, laadukasta tavaraa, jolle on käyttöä, niin ne kelpuutan kyllä.
Mutta en tuota persoonatonta iittalaromua, jolle ei ole tarvetta (10 eriväristä tuikkukippoa tms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvotonta rihkamaa. Jos ei vielä, niin kohta on. Mitäs luulette, arvostaako tiktok-sukupolvi tuota rihkamaa aikanaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Vanhemmillani, jotka ovat sodan jälkeen syntynyttä sukupolvea, on talo täynnä tavaraa. Mitään ei voida heittää pois. Viimeksi minulle tyrkytettiin mukaan Arabian munakippoja. Mitä ihmettä niillä tekisin?! En huoli tavaraa jota en tarvitse. Ihan sama mitä merkkiä ja kuinka arvokasta. Jos en tarvitse eikä ole makuuni, niin sellainen tavara ei kotiini tule.
Munakupit on aivan loistavia dippikippoja lapsille!
Ei käytetä dippikippoja. 🙄
Ketsuppi laitetaan lautaselle.
Kertakäyttölautaselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No muodit tulee ja menee
mummon astiastoa ei kukaan halunnut ysärillä ja se jäi äidilleni. Nyt se on muodikas ja tätini kuolaa sitä. Liian myöhäistä
Poronsarvet ym,ristallikruunu,arvottomat maalaukset,gopeliini....Tavaralla on käyttöarvo ja reaaliarvo.Jonkun majakon,jolla on tunnearvo voin ottaa :) Tiedoksi nimim.minä vaan.Vie vaan poijes,niin ei tarvi uhriutua.Nyt on nykyaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvun tärkeinä esineinä pidän itse esim. evakkomatkalla länteen tuotua vanhaa esiäidin kapiokirstua ja vanhoja esivanhempien kultakoruja. Myös yksittäiset pienet esineet kuten isoäidin äidin nukke on tärkeä, säilytettävä muisto. Ihan kaikkea koti-irtaimistoa ja vaatteita ei voi säilyttää, pitää valita tärkeimmät. Lapsille on hyvä kirjoittaa faktat ja muistot tällaisista esineistä ja ehkä ilmaista toive, että suvun muistot siirtyisivät suvussa eteenpäin nuoremmille, mahdollisuuksien mukaan.
Arabian munakupitkin on ihan rahanarvoista tavaraa... No mutta jos ei raha kelpaa, niin sitä on sitten varmaan muuten riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Juu jep.. näitä lahjaksi kertyneitä persoonattomia tavaroita.
Mitä ihmettä mä teen jollain Muurlan kynttilänjaloilla? Monet niistä on sellasia, että mulla ei ole niille todellista tarvetta ja minimalistisena ihmisenä yritän vältellä kaiken tarpeettoman päätymistä nurkkiin pölyttymään.
Eikä raha kelpaa?
Ei niistä niin paljon saa, että jaksaisin nähdä sitä vaivaa. Niitä on Tori ja kirppikset pullollaan, että eivät välttämättä edes mene kaupaksi..
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti heitti kaiken vanhempiensa jutut pois ysärillä tai siis myi. Hän e halunnut kenenkään vanhoja romuja kotiinsa. Ok, vaikka mä olin parista astiastosta kiinnostunut ja räsymatoista, muutamasta kärrynpyörästä jne. Sisko kanssa katteli isovanhempien jäämistöä sillä silmällä, että voisi omaan varastoon ottaa, kun löytyy remppafiilistä. Ei, kirpparille lähti.
Sitten se sama äiti osti niillä rahoilla mulle astiaston ja mattoja ja sisustusjuttuja Anttilasta. Siskolle hyllyä ja muovikrääsää.
Ei kiitos, en ole kiinnostunut niistä moderneista kipoista, enkä yhdenpuolen buklee matoista. Nehän on hirveitä. Äiti sitten loukkaantui ja yhä tänä päivänäkin niitä tyrkyttää, kun ei siloin kelvannut.
Tämmöstäkin p*skaa voi olla.
I feel your pain, totally.
Itselläni ei ole kyllä samaa kokemusta, mutta tuollainen on varmasti ärsyttävää. Alkaahan niissä kamoissa tosin olla jo sellaista 90-luvun kitch-nostalgiaa, mutta kyllä silti itsekin edelleen ottaisin mieluummin ne ysärillä pois heitetyt kamat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kermansavi on roskaa
Ei ole. Minulla on Kerman saven eri kokoisia vuokia koko ajan käytössä ja ne toimii hyvin.
Kerman saven se tummanruskea kahviastiasto laitetaan meillä joka vuosi joulukahvipöytään. Siihen se sopii tosi hyvin. Ne kupit ei edes ole liian pieniä, niin kuin monet vanhat kahvikupit on.
Mun mielstä Kerman Saven astiat on ihan kivoja ja minulla on niitä jokunen. Alkaa ärsyttää tämä Kerman Saven haukkuminen niin, että haempa esille omasta kaapistosta aikanaan jostain lahjaksi saadut Kerman saven kahvikupit ja juonkin seuraavan kuukauden ajan kahvit, kaakaot ja teet niistä! Mitäs siihen sanotte, häh??
Kitsch, ei kitch. Opetelkaa kirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kitsch, ei kitch. Opetelkaa kirjoittamaan.
ööö, äikänmaikka relaa vähän. kouluviikko on jo ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Juu jep.. näitä lahjaksi kertyneitä persoonattomia tavaroita.
Mitä ihmettä mä teen jollain Muurlan kynttilänjaloilla? Monet niistä on sellasia, että mulla ei ole niille todellista tarvetta ja minimalistisena ihmisenä yritän vältellä kaiken tarpeettoman päätymistä nurkkiin pölyttymään.
Itsekin olen hyvin vahvasti minimalismiin taipuvainen. Olen huomannut, että tätä elämäntapaa ei kaikki ymmärrä. (Ulotan minimalismin ihmissuhteisiin, rahankäyttöön, ajankäyttöön, pukeutumiseen ym.)
Kaikki eivät pysty käsittämään, että on ihmisiä jotka eivät saa iloa tavaroiden omistamisesta. Turha tavara lisää myös henkistä taakkaa. Meille minimalisteille vähemmän on enemmän.
Omat vanhempani ovat 50-luvulla syntyneitä ja oppineet säästämään kaiken. Heillä on esimerkiksi jokaisella mahdollisella tasolla koristeita keittiötä myöten. Tavaramäärä heidän kodissaan on hurja. Joulukoristeita löytyy ysäriltä asti, mutta silti on joka vuosi ostettava uusia. Kun kohteliaasti yritin ehdottaa tavaroiden karsimista, koska joku päivä meillä jälkeläisillä on tajuton urakka edessä. Vastaus oli vaan, että se on sitten meidän ongelma. Eli tuo sukupolvi osaa olla aika itsekeskeinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Arabian munakupitkin on ihan rahanarvoista tavaraa... No mutta jos ei raha kelpaa, niin sitä on sitten varmaan muuten riittävästi.
Kaikilla ei aina ole ensimmäisenä rahankiilto silmissä. Minulle tavara on vain tavaraa. Ei muuta. Minulle esimerkiksi tarjottiin aidosta silkistä tehtyjä verhoja, mutta en huolinut, koska en pitänyt niistä.
Vierailija kirjoitti:
Poronsarvet ym,ristallikruunu,arvottomat maalaukset,gopeliini....Tavaralla on käyttöarvo ja reaaliarvo.Jonkun majakon,jolla on tunnearvo voin ottaa :) Tiedoksi nimim.minä vaan.Vie vaan poijes,niin ei tarvi uhriutua.Nyt on nykyaika.
Vielä kun oppisit kirjoittamaan...
Tuota noin, se taitaa olla se "nukuin aina koulussa hissantunneilla-sota"...
Ja sitten aiheeseen liittyen, täällä on oikein olan takaa mollattu tuota Kerman savea, ja minä kun tunnen aina sellaista lukkarin rakkautta altavastaajia kohtaan, enkä myöskään hyväksy kiusaamista tai dissaamista, niin minua alkoi ihan tosissaan kiinnostamaan että millaisia luomuksia ne oikein on (en tosiaan tiennyt). Googlasin, ja nehän on niitä pyöreähkön muotoisia vaalean ja tumman värisiä sympaattisen näköisiä kuppeja. Muistin että minähän aikanaan vanhemmilta sain jokusen niitä! Kaivankin ne tuolta astiakaapista ja juon seuraavat kahvit niistä ihanista Kerman Saven kupeista joissa muistaakseni oli minun nimi, (tai sitten jonkun sisaruksen nimi kun ne meni vähän sekaisin...) ja nautiskelen oikein kovasti hyvästä vaaleapaahtoisesta kahvista, ja Kerman Saven mieleenpainuvasta designista, ihan teitä kaikkia Kerman Saven mollaajia ajatellen ;-D