Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
En minäkään omaan kotiin muuttaessa halunnut oikein mitään mukaan. Silloin oli tärkeää tehdä siitä ensimmäisestä kodista ihan oman näköinen, vaikka se sitten tarkoittikin halpaa sohvaa ja Ikean pöytää.
Nyt 20 vuotta myöhemmin vanhempieni talosta lähtee melkein aina jotain muistotavaraa tai astioita mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Ei noita tarvita nykyajan elämässä yhtään mihinkään.
Kerman Savella ei ole arvoa. Tunkkaisia ovat myös. Liian vanhanaikaisia. Marimekko ja Iittala taas...no en haluaisi tusinatavaraa. Näitä kun on kaikilla.
Entäs käyttöarvo? Mitä ihmeen väliä on, minkä merkkisessä potissa uuniruuan tekee, jos astia on hyvän kokoinen, hyvän mallinen ja kestävä?
Sinä haluat siis jotain uniikkia? Ala tekemään astiasi itse!
Vierailija kirjoitti:
En minäkään omaan kotiin muuttaessa halunnut oikein mitään mukaan. Silloin oli tärkeää tehdä siitä ensimmäisestä kodista ihan oman näköinen, vaikka se sitten tarkoittikin halpaa sohvaa ja Ikean pöytää.
Nyt 20 vuotta myöhemmin vanhempieni talosta lähtee melkein aina jotain muistotavaraa tai astioita mukaan.
Ja miltäs tuntuisi, jos ne kaikki olisi jo myyty tai lahjoitettu pois, kun ei kerran aikanaan kelvannut?
Meidän aikuinen, opiskelemassa ollut tytär ilmoitti meidän muuttaessa täysin varmana, että hänen huoneestaan ei tartte sitten säilyttää mitään muuta kuin heppatarvikelaatikko sisältöineen. Siis sellainen pieni pakki.
No, säilytin toki muutakin, kertomatta. Ja nyt vuosia myöhemmin on milloin mitäkin vailla, onkohan tallessa sitä tai onko tätä. Jotain on, jotain ei - ja jälkimmäisessä tapauksessa ihmetys, että MIHIN se on joutunut ja MIKSI???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän aikuinen, opiskelemassa ollut tytär ilmoitti meidän muuttaessa täysin varmana, että hänen huoneestaan ei tartte sitten säilyttää mitään muuta kuin heppatarvikelaatikko sisältöineen. Siis sellainen pieni pakki.
No, säilytin toki muutakin, kertomatta. Ja nyt vuosia myöhemmin on milloin mitäkin vailla, onkohan tallessa sitä tai onko tätä. Jotain on, jotain ei - ja jälkimmäisessä tapauksessa ihmetys, että MIHIN se on joutunut ja MIKSI???
Tähän lisään, että myin muuton yhteydessä myös ison kasan Duploja, joita olin säilyttänyt parikymmentä vuotta, mutta koska tyttö ilmoitti ettei hanki ikinä lapsia, niin katsoin järkeväksi luopua niistä. Tyttö vaikutti pettyneeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Ei noita tarvita nykyajan elämässä yhtään mihinkään.
Kerman Savella ei ole arvoa. Tunkkaisia ovat myös. Liian vanhanaikaisia. Marimekko ja Iittala taas...no en haluaisi tusinatavaraa. Näitä kun on kaikilla.
Täällä onkin haukuttu lähes kaikki kotimainen muotoilu ja astiastot mutta ei Pentikiä. Onko käynyt vahinko, vai onko niin että Pentik tuotteet onkin ketjussa esiintyneiden kriitikkojen, joille mikään ei ole tarpeeksi tyylikästä, mielestä ihan OK?
Itselläni on Pentikin vanhoja astioita, ja kyllä tykkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun vanhempieni kalloon oli vaikeaa takoa sitä tosiseikkaa, etten todellakaan halua ostaa heiltä vanhaa omakotitaloaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Ei noita tarvita nykyajan elämässä yhtään mihinkään.
Kerman Savella ei ole arvoa. Tunkkaisia ovat myös. Liian vanhanaikaisia. Marimekko ja Iittala taas...no en haluaisi tusinatavaraa. Näitä kun on kaikilla.
Täällä onkin haukuttu lähes kaikki kotimainen muotoilu ja astiastot mutta ei Pentikiä. Onko käynyt vahinko, vai onko niin että Pentik tuotteet onkin ketjussa esiintyneiden kriitikkojen, joille mikään ei ole tarpeeksi tyylikästä, mielestä ihan OK?
Itselläni on Pentikin vanhoja astioita, ja kyllä tykkään.
On Pentik haukuttu monet kerrat jos tarkemmin luet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi oksennus joku huoltoasemalta ostettu kermansaven muki. Lukeeko siinä vielä jokin "mumma" kyljessä.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Sinne opiskelijayksiöön onkin helppo ottaa muutamia kokonaisia astiastoja talteen. Kristallilaseja koska käytit viimeksi itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitat lapsillesi ajan, koska voivat tulla hakemaan haluamansa tavarat. Sen jälkeen voit hyvällä omallatunnolla hankkiutua lopuista tavaroista eroon. Se mikä sinulle on muisto ja tärkeää, ei sitä välttämättä lapsillesi ole.
Ajattelussa tapahtuu usein muutos kun tulee enemmän ikää ja perspektiiviä. Esim minua ei kiinnostanut vanhat tavarat pätkääkään. Antiikki ja isovanhempien perintö oli noloa. Nyt itse olen eläkeiässä ja harmittelen, kun nuorempana ehdin hävittämään niin paljon historiaa. Nyt asun isoisäni rintamamiestalossa ja vaalin kaikkea mitä jäi.
Vinkki AP:lle. Elleivät lapset halua mitään, kysele lasten serkuilta, omilta serkuiltasi jne. Joka suvussa löytyy kyllä henkilö joka arvostaa ja vaalii mm vanhoja valokuvia ja vuosisadan alun tavaroita.
Nyttemmin on paljastunut että nuoret parikymppiset pikkuserkkuni tekevät sukututkimusta ja ovat kiinnostuneita kaikesta vanhasta. Voimme jakaa kuvia ja tietoa, aikanaan ehkä sukukirjaksi asti.
Ei opiskelijan yksiöön tungeta mitään ylimääräistä tavaraa. Ne pitää säilyttää omassa kodissa, kunnes lapsella on isompi kämppä kuin itsellä. Siinä kohtaa on makukin jo muuttunut ja moni vanha tavara kelpaa jo hyvin. Sitten taas jos ei malta antaa niitä aarteita nelikympppiselle lapselle, se hankkii elintasotavaransa itse eikä enää kuusikymppisenä ole kiinnostunut uusista tavaroista. Siinä kohtaa haluaa jo eroon omistaankin,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Ei noita tarvita nykyajan elämässä yhtään mihinkään.
Kerman Savella ei ole arvoa. Tunkkaisia ovat myös. Liian vanhanaikaisia. Marimekko ja Iittala taas...no en haluaisi tusinatavaraa. Näitä kun on kaikilla.
Täällä onkin haukuttu lähes kaikki kotimainen muotoilu ja astiastot mutta ei Pentikiä. Onko käynyt vahinko, vai onko niin että Pentik tuotteet onkin ketjussa esiintyneiden kriitikkojen, joille mikään ei ole tarpeeksi tyylikästä, mielestä ihan OK?
Itselläni on Pentikin vanhoja astioita, ja kyllä tykkään.
On Pentik haukuttu monet kerrat jos tarkemmin luet.
No ajattelinkin että jopas olisi päässyt palstan tyylitietäjille virhe käymään, jos ei myös Pentikiä olisi haukuttu. Jäi huomaamatta kun ei tätä kaikkea negatiivisuutta viitsi niin tarkaan perata.
Mutta ihan mielenkiinnosta, kun noiden kaikkien yllämainittujen kahvikupit yms on "tunkkaisia, liian vanhanaikaisia, rumia jne" ja kotimaisia tuotteita on toki muutenkin aina niin kiva haukkua, niin millainen on sitten palstan tyylitietäjien mielestä tyylikäs kahvikuppi?
Ei kai nyt vaan, joku sellainen about 3 - 4 dl vetoinen, lähes suoraseinäisen sylinterin muotoinen muki joita nyt vaikka ikeassa näkee, ja joka mahdollisesti on väriltäänkin valkoinen, tai joku "Sad beige"? Ihan tiedoksi vaan, jos joku on muotoilultaan suoraseinäisen sylinterin muotoinen, niin sitä ei käytännössä ole muotoiltu lainkaan, siis ainakaan mitään luovuutta ei sellaisen "suunnittelu" ole edellyttänyt, ja monien mielestä valkoinen ei oikeastaan ole edes väri, eikä "Sad beige" ole juuri parempi....
Jos voit niin säilytä. Kun lapset lähenee 40 vuotispäivää, kummadti rupee sellaset kiinnostanaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyi oksennus joku huoltoasemalta ostettu kermansaven muki. Lukeeko siinä vielä jokin "mumma" kyljessä.
Minä tykkään Kermansavesta kyllä, kestävää myöskin ja vanha Iittalakin ok.
Ajat ovat muuttuneet niin paljon. Ennen vanhaan nuo esineet olivatkin aarteita, osalla niistä saattaa olla edelleenkin jonkinlainen rahallinen arvo, mutta nykypolven ihminen ei ole kokenut sellaista aikaa jolloin kaiken laisesta oli puutetta.
Muodissa on yksinkertaisempi sisustus eikä tavaraa kerätä, edes 'pahan päivän varalle'. Itsellenikin tuottaa lähinnä lievää stressiä kun joka laatikko ja lipasto tursuaa tavaraa.
Täällä on jo annettukin ohjeita hankkiutua eroon tavaroista, se varmasti on hyvä ajatus varsinkin jos jälkikasvu saa ensin valita itselleen kelpaavat tavarat. Kukaan ei tuosta kauheasti kärsi vaikka se varmasti tuntuukin surulliselta ap:n ajan ihmiselle.
Sitten vähän asian vierestä: Palstoilla epäkohteliaasti möläyttelijöitä ei voi kuin ihmetellä. Mitä väliä sillä on kuinka ihania vihastumisia saatte aikaan, se kai trolleilla on aina tarkoituksenaan. Minä olisin enemmän huolissani omasta käytöksestäni sillä yllätys yllätys; ette pääse ikinä itsestänne eroon. Oletteko ylpeitä teoistanne ja käytöksestänne? Minua ei kiinnosta "totta kai" vastaukset nimettömänä keskustelupalstoilla öyhöttäjiltä, sillä ei ole mitään väliä mitä minä mistäkin ajattelen. Trollien tosin olisi ihan hyvä ajatella kasvattaako käytöksenne omaa onnellisuuttanne ihan aikuisten oikeasti. Ihmisen arvo on sivistyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Lapsillasi ei ole esineisiin tunnesidettä ja joku kerman savi sattuu silmiin. Pöytähopeita ei enää kukaan käytä, astiastot ovat usein muotokieleltään vanhentuneita ja kauheita.
Meistä on tullu niin rikkaita, että uusilla sukupolvilla on varaa jättää pöytähopeat ja liinat jälkeensä ja ostaa omannäköisiä esineitä. Design on sidoksissa aikaan ja sen estetiikkaan. Tietyt muodot, värit ja materiaalit yhdistyvät vahvasti johonkin aikakauteen. Kun trendit vaihtuvat, aiemmat muodot alkavat näyttää vanhanaikaisilta, koska ne muistuttavat "menneestä tyylistä".
Muotokieli ei ole pelkkää estetiikkaa, vaan siihen liittyy arvoja ja merkityksiä. Esimerkiksi 1980-luvun kulmikas elektroniikka viestii eri asioita kuin tämän päivän pyöristetyt, pehmeät muodot. Kun arvot ja kulttuuri muuttuvat, myös muotoilu vanhenee.
Kun jokin muotokieli yleistyy liikaa, siitä tulee arkipäiväinen. Ihmiset alkavat kaivata uutta, erilaista ja erottuvaa muotokieltä, mikä saa vanhan tuntumaan kuluneelta.
Uusilta sukupolvilta puuttuu nostalgia esineisiin, joihin sinulla on tunneside.
Vastaava kokemus kuolinpesän tyhjentämisestä.
muutama juttu otettiin talteen. Myrna-astiasto ihan vitsillä. Isän vasara muistoksi.
Äiti otti kaksioonsa joitain huonekaluja ja käyttötavaroita. Ikealla täydennettiin.
Ei ollut voimia ruveta funtsimaan, että saisiko tuon rukin myytyä ja kiirekin oli saada talo tyhjäksi. Ulkovarastot ja vintit täynnä tavaraa.
Iso siirtolava, ulkopuoliset siivoamaan ja kaatikselle kaikki. Jotain saatiin annettua.
ihan hemmettillinen urakka jota kiroan vieläkin. Lastulevyä ja tietokirjasarjoja, ei mitään oikeasti arvokasta. Ja mitään en jäänyt kaipaamaan.
Antiikki ja arvotaide on sitten erikseen ja jotkut keräilyjutut. Niitä ei ollut.
Myy kaikki aarteesi pois äläkä kerro lapsillesi. Käytä rahat kuten itse haluat, nauti! Matkusta, satsaa hyvinvointihoitoihin, harrastuksiin, mihin itse haluat.
Lapsesi eivät arvosta aarteitasi, joten ei heidän pidä niiden tuotostakaan päästä nauttimaan.