Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Säilytät arvokkaat ja tunnearvoiset tavarat, jotka eivät vie paljon tilaa. Muusta tavarasta luovut sitä mukaa kun en itse tarvitse niitä. Muovisia tavaroita kuten keittiövälineitä, rasioita jne. on turha säilyttää lapsia varten jos itselläsi ei ole niille tarvetta. Menevät kuitenkin kiertoon kun sinusta aika jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mykyään ei kyllä kannata mitään säilöä seuraaville sukupolville, ei ne kelpaa kuitenkaan. Jos on itse heittämässä jotain pois, voi ensin kysyä lapsilta haluaako joku sen itselleen, ja jos ei halua, niin sitten vain hankkiutuu siitä eroon.
Näin minä olen tehnyt, olen 63-v. En kerää turhaa krääsää ja aika ajoin hankkiudun vanhoista eroon. Joskus otan kuvia ja lähetän lapsilleni whatsapissa ja kysyn haluaako joku. Yleensä eivät halua, joten seuraavana päivänä kärrään ne Punaiselle Ristille.
Missä ap noita tavaroita tällä hetkellä säilyttää? Kotonaan vai jossain varastossa? Jos ne on hönelle rakkaita, miksei hän pidä niitä itsellään? Miksi hän yrittää päästä niistä eroon?
70 luku rocks.
Myy kamat aina kun kysyntä kohtaa. Vintage jne. Käytä rahat omaan hyvinvointiin surutta. Spa, kosmetologi, kampaaja, hieroja. Nauti!
Kysypä heiltä uudestaan, kun ovat kolme-nelikymppisiä. Suvun historia ei yleensä kiinnosta nuoria. Nyt 35-vuotiaana olisin ikionnellinen perintöantiikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mykyään ei kyllä kannata mitään säilöä seuraaville sukupolville, ei ne kelpaa kuitenkaan. Jos on itse heittämässä jotain pois, voi ensin kysyä lapsilta haluaako joku sen itselleen, ja jos ei halua, niin sitten vain hankkiutuu siitä eroon.
Näin minä olen tehnyt, olen 63-v. En kerää turhaa krääsää ja aika ajoin hankkiudun vanhoista eroon. Joskus otan kuvia ja lähetän lapsilleni whatsapissa ja kysyn haluaako joku. Yleensä eivät halua, joten seuraavana päivänä kärrään ne Punaiselle Ristille.
Mahtaa olla kämppä täynnä joutavaa jos ottaa koko ajan kuvia ja kärräilee niitä sitten spr:lle. Toisaalta ihmettelen etteikö ole muita kuin omat lapset joita niitä tarjota, niitä suvun juttuja, voittehan te kysyä sisarustenne lapsilta haluavatko mummon vanhat kerman savet.
Mä olen 61v eikä mulla ole yhtä ainutta suvun vanhaa tavaraa kodissani. Ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. Jostain kumman syystä olen kuitenkin elänyt ihan onnellisen elämän itse ostamieni tavaroiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla on tunneside tavaroihin, sen ei tarvitse tarkoittaa että muilla olisi samoin. Vaikka olisi omat lapset. Tunneside on aika yksilöllinen asia ja eivät kaikki muodosta esimerkiksi tavaroihin sitä. Harmittaa toki saa, mutta ei tuollaista voi edellyttää. Olen minäkin säästänyt joitakin tavaroita, mutta tiedostan että lapset voivat ja saavat valita myös toisin. Sitten pidän tavarat itse tai tarjoan esimerkiksi siskoni lapsille. Mitä niille kuolemani jälkeen tapahtuu niin sitäpä en ole enää näkemässä. Tavaroita ne kuitenkin vain ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää.
Voisivatko he myöhemmin kiinnostua.
Miksi suvun vanhat esineet pitäisi säästää?
Esim. huonekalut ovat usein jotain 30 luvun sodan jälkeen jätelaudoista tehtyjä, joita on vaikea entisöidä, kun runko on niin surkea, vääntyillyt ja halkeillut. Lisäksi ne on rumia ja usein epämukavia.
Kerman savea ja Pentikkiä ei huoli nykyään kukaan, rumia, raskaita ja kömpelöitä. Iittalassa vain joku harva esine jos ilmaiseksi antaa.
t. Exän entisöintiä ja kirpputori kauppaa seuranneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yli 50 en minäkään mitään lapsuuden kodista mukaan ottanut, lelut jne oli jo pistetty eteenpäin. Huonekaluja en halunnut, vanhemmatkin niistä luopuivat ja vaihtoivat nykyaikaisiin. Ei meillä kotona hamstrattu enkä minäkään hamstraa. Joten ikä ei ole selitys, vaikka äitini on yli 80 ja isä olisi myös.
Miksi et pidä itse tavaroita?Lapset ottavat ne mitä haluavat.Eikä opiskelijakämppään nyt mitkään perintövitriinit mahdu.Voivat toki katua myöhemmin.Itsekin inhosin parikymppisenä kaikkea tuollaista,nyt harmittaa että ne annettiin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilleni oli suuri kriisi, kun en halunnut mummolastani eli äidin vanhempien kodista heidän kuoltua kuin yhden esineen muistoksi. Äitini ei millään ymmärtänyt miksi en suostunut ottamaan pinoa pitsiliinoja, kasaa 70 vuotta vanhoja verhoja jne jne itselleni. Minä taas en ymmärtänyt mitä kummaa olisin niillä tehnyt ja minne laittanut, kun kotiimme (neliö) ei mahdu edes meidän perheen tarpeelliset normaalit käyttötavarat ja vaatteet, kun asunnossa on kaappitilaa niin vähän.
Ap ei ole vieläkään vastannut, miksei halua pitää niitä säilömiään esineitä itse. Huhuu, ap? Mikset vastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säilytä ne astiat ja käytä itse. Muu laita myyntiin. Astiastoja voivat haluta sitten myöhemmällä iällä.
Itselleni äiti ei halunnut antaa mitään kun muutin kotoa. Olen esikoinen ja piti salassa viedä pari lautasta ja lasia kun ei ollut varaa heti ostaa omia. Huoritteli kun sai kuulla. Veljelleni (perheen kultapoika) veivät autolastillisen tavaraa ja astioita, vaikka ei ollut edes vailla.
Ilmoita, että nyt syyskuun aikana pitää tulla hakemaan, jos jotain haluavat, 1.10 viet tavarat kirppikselle pois.
Minulle kelpasi omilleni muuttaessa huonekalut ja muutamat verhot, joita oli tarjolla valmiiksi, vaan opiskeluvuosien jälkeen koti on uudistunut huonekalu huonekalulta eikä jäljellä ole juuri mitään vanhaa.
Astioita ei onneksi edes ollut tarjolla enkä olisi huolinut, koska minulla on aivan oma mieltymykseni niistä. Minulla on edelleen jäljellä aivan ehjiä ei niin ihmeellisiä muinoin lahjaksi saatuja lautasia, mutta sen rinnalle olen ostanut sellaisia mistä oikeasti pidän.
Itselleni ja ehkä monelle muullekin on tullut sellainen asenne että ei odoteta että saadaan mistään mistään eikä ainakaan odoteta että jonkun kuolleen jäljiltä jää mitään itselle. Ei ainakaan tule pettymystä eikä myöskään halua saada jotain mille ei löydy tilaa.
Mä en ymmärrä yhtään tällaista hamstraamista. Leluista voi säilyttää pienen osan. Vanhat huonekalut harvoin sopii uusiin asuntoihin. Astioitakin monilla hirveät määrät ja kukaan ei halua toisten "lähes uusia" tusina iittaloita ja pentikkejä. Kirppikset on näitä täynnä eikä ne liiku edes muutamalla eurolla. Arvoa mitataan vain sillä mitä siitä saa.
Saattaa myös olla että he eivät juuri nyt välitä, mutta vanhempana välittävät. Jos sinulla on tilaa niitä säilyttää niin säilytä jos luopuminen tuntuu pahalta. Muistan teininä vihanneeni vanhoja rojuja ja kun muutin omaan kotiin, en halunnut mitään. Nyttemmin keski-iässä onkin mieli muuttunut.
Säilytä noita esineitä vielä vuosia eteenpäin itselläsi. Ei nuoria kiinnosta vanhat tavarat. Myöhemmin heitä kyllä alkaa kiinnostaa oman suvun tapahtumat ja myös tavarat. Täällä monet kehoittavat heittämään vanhat "roinat" roskiin, mikä on ihan älytöntä. Jos kaikki sukupolvet olisivat näin tehneet, meillä ei olisi mitään tallella edellisten sukupolvien historiasta. Samalla logiikalla voisi hävittää myös historialliset rakennukset kelvottomana jätteenä.
Säästä joitakin suvun arvokkaimpia ja anna lasten päättää niistä kuolinpesän tavaroina.