Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulle kelpaa tehdä kirppislöytöjä tavaroista, joiden arvoa omistaja ei selkeästi ole tajunnut.
Mä olen antanut srk kirppikselle mummoni kuolinpesästä paljon tavaraa jonka arvon olen tajunnut. Tarkoitan nyt mm 30-50-l kalusteita, suomalaista lasitavaraa/taidetta, sellaista kamaa joista olisi voinut hyvänä päivänä saada joitain kymppejä, max pari kolme neljä sataa €/kpl. Se kuolinpesän tavaramäärä oli vaan niin älytön että ei riittänyt rahkeet mihinkään face/kirppari/huuto/tori tms kauppapaikkasäätöön. Kunhan pääsi tavarasta eroon. Mahdollinen tavaroista saatava rahamäärä ei vastannut siihen kuluvan vaivan arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se arvostus tulee vasta myöhemmällä iällä. Ei kaksikymppinen vielä ymmärrä asiaa. Älä heitä kaikkea ainakaan pois.
Minä olen yli 50 enkä ymmärrä Mari mekkoa en ymmärrä kerman saven rumia astioita, enkä ymmärrä mariskooleja enkä muumimukeja. Enkä käytä pöytäliinoja pölyä keräämässä
Me käytetään joka karkkipäivä Mariskooleja karkkikulhoina. Lapselle on oma sellainen pienempi. Jouluna ja pääsiäisenä niissä on tarjottavia. Käteviä.
Mutta olen ne itse ostanut. Suvussa on vain yksi jolla niitä on, ja hän on elossa.
Ei meillekään kyllä kovin montaa Mariskoolia enempää mahdu.
Muumimukejakin on. Itse kerättyjä nekin.
T: n40
Meilläkin Mariskoolit ovat karkkikippana tai muina tarjoilukulhoina, siis ihan arkisessa käytössä eikä missään kaapin päällä säilössä. Niitä on kuusi, ne värit, jotka halusin itse ostaa. En halua enempää enkä ainakaan halua muiden ylijäämiä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Mihin varastoon? Tarkoitatko jotain kellarikopperoa, jossa käy rosvot kerran vuodessa?
Jos et ymmärrä mitä varasto tarkoittaa lainaus
Olipa hyvä kommentti tuo "varasto" käsite, se voi olla tosiaan kaappi / laatikko johon haluaa varastoida tavaraa jota ei halua vielä antaa tai myydmyydä pois. On täällä sentään joku järkevä kommentoija, joka ei käsitä kaikkea väärin 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli rurhanpäiväistä krääsää ja kaappien täytettä. Ei kukaan noita enää esille laita tai käytä.
Ovatko hopeiset aterimet krääsää?
On ne. Romuhopeasta ei paljoa saa ja e on epäkäytännöliset. Aina saa olla kiillottamssa ja pitää käsin pestä.
Voi, voi, on se ikävää kun kaikkea ei voi tunkea sinne tiskikoneeseen, kun mitään ei viitsitä tehdä 😈!!! Itse kiillota hopeani neljä kertaa vuodessa, ja hopeista riittää.... 😅
Mikä ongelma sinulla on, kun käytät noin paljon emojeita ja välimerkkejä? Todella rasittavaa lukea noin huonosti tuotettua tekstiä. Vaikutat kyllä raskaalta muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olem viisikymppinen ja jouduimme siskoni kanssa viime vuonna käymään lähes kaikki äitimme tavarat läpi, kun hän muutti hoivakotiin. Oli paljon sellaista, mitä halusimme omiin koteihimme, myös isovanhemmiltamme jäänyttä tavaraa, jota äiti oli säilyttänyt.
En kuitenkaan olisi kaksi- tai vielä kolmekymppisenökään ollut kiinnostunut tuosta tavarasta, mutta niin vain iän myötä mieli muuttuu ja esineissä alkaa nähdä nostalgia-arvoakin. Eli jos teillä vaan on tilaa säilyttää, niin ei kannata kaikesta hankkiutua eroon!
On täällä sentään joku "järkeväkin" kommentoimassa - oli hyvä kommentti 👏👏👏!!!
Sun on nyt varmaan parempi ottaa ne iltalääkkeesi. Alat käydä jo sellaisilla kierroksilla, että saat pian rytmihäiriöitä.
Kuule älä pelkää, eikä se ole sinun murheesi, huolehdi sinä vain omasta terveydestäsi - hyvää lauantain jatkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Mihin varastoon? Tarkoitatko jotain kellarikopperoa, jossa käy rosvot kerran vuodessa?
Jos et ymmärrä mitä varasto tarkoittaa lainausmerkeissä, niin turhaa sinulle on asiaa enempää s
No kun ei ole ylimääräistä varastoa lainausmerkeissä, eikä ilman lainausmerkkejä. Kaapit ovat täynnä arjen käyttötavaraa. Ei ole mitään ekstrahyllyjä tyhjänä museoesineille joita ei koskaan käytetä.
Ymmärrätkö sinä?
Lapset eivät haluakaan.... Ovatko ne siis joskus ilmaisseet haluavansa ko romppeet vai onko se ollut vain äidin toive?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niistä vanhoista Arabian astioista ja kristallilaseista eikö joku aika sitten varoitettu käyttämästä niitä, koska kristallilaseissa on liikaa lyijyä ja posliiniastioistakin sai liikaa jotain pitoisuutta? Turvallisinta pitää ne koriste-esineinä.
Totta, mutta ei satunnainen käyttö ole vaarallista. Enemmän saamme myrkkyjä ruokien säilöntäaineista, kuin viinin juomisesta joskus kristallilasista.
Minä en säilö astioita ja sen sellaisia, ne on kaikki itsellä käytössä ja menevät sitten minne menevät, kun kuolen. Mutta olen laittanut talteen lasteni vanhoja vauvanvaatteita ja vielä sitäkin vanhempia. Esim. suvussa kulkenut kastemekko, ollut ensimmäisen kerran käytössä v. -48. Ja minulla on tallessa anopin tekemiä vauvanvaatteita samalta vuodelta. Eli ne on mieheni käyttämiä, kun oli vauva. Anoppi oli erittäin taitava ompelija ja ne on todella hienoja. Niitä en hennoisi mihinkään pois heittää, koska alkavat olla jo museokamaa. Ja minulla on vielä joitakin silloin, v. -48 äitiyspakkauksessa olleita vauvanvaatteita. Ne on säilyneet hyvin ja nehän on jo historiaa. Jos ei niitä lapset halua, niin voisin tietysti kysyä jostain kotiseutumuseosta vaikka, ottaisivatko sinne. Yhdessä lastenvaatenäyttelyssä ne on olleetkin edustamassa omaa aikaansa.
Samoin olen säilyttänyt jokaisen lapseni ensimmäisen saamansa lelun. Omat leluni meni aikanaan sen siliän tien, kun nuoremmat sisarukset leikki ne loppuun ja monisssa muutoissa muutenkin hävisivät. Harmi, koska mulla oli paljon leluja, mutta niin ne vain kaikki katosi.
Mutta lasteni lapsuusaikaisia tavaroita ja leluja on minulla tallessa, onneksi on tilaa kun on iso talo. Sieltäpähän löytävät sitten aikanaan, olen kaikki pakannut omiin laatikoihinsa.
Jos eivät tahdo sitten itselleen, niin heittäkööt pois.
Minulla on mummoni tekemiä patalappuja ja joitakin emalikulhoja, ne on 30-luvulta. Papan tupakkatarjotin kelpasi pojalleni. Muistan itse lapsena ihailleeni sitä, se oli niin hieno sen ajan esine kaikkine tarvikkeineen. Toisen papan hopea-aterimet otti toinen tytär.
Mutta vaikka nämä kaikki lapsilleni joskus kelpaisivatkin, niin heidän lapsensa tuskin enää mitään arvostavat senkään vertaa ja tavaroitten ym. kohtalo on sitten mikä on. Niinhän sitä sanotaan, että ei meistä paljon jäljelle jää, kaikista ei muistoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää.
Voisivatko he myöhemmin kiinnostua.
Museoita ja vanhan tavaran myyjiä on vaikka millä mitalla ympäri Suomea. Jos on hyvää tavaraa, eikö voi myydä tai lahjoittaa niille? Vieläkin on olemassa ihmisiä, jotka arvostavat menneiden sukupolvien työtä, vaikka juuri omassa perheessä/suvussa ei olisi.
Eli tarkoitat, on parempi antaa ilmaiseksi "trokajille" jotka myyvät ne hyvällä voitolla kirpparilla tai antiikkiliikkeissä, mitäänhän ne eivät niistä maksa myyjälle...!!
Harmittaa, vaikka minun onni, löysin kirpparilta jonkun "mummun" kuolin pesästä Iittalan singneeratun "lasiastian" 2:lla eurolla. Oli Tapio Wirkkalan "yhden ruusun maljakko" vuodelta 1955, n
Kunhan vain totesin asiasta, anteeksi hirveästi. Se pitää paikkansa että "toisen roska on toisen aarre".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Mihin varastoon? Tarkoitatko jotain kellarikopperoa, jossa käy rosvot kerran vuodessa?
Jos et ymmärrä mitä varasto tarkoittaa lainaus
Varmaan nuo kirjoittajat ei tarkoittaneet ihan sinua henkilökohtaisesti.
Monilla muilla kas kun saattaa hyvinkin olla varastointitilaa sen verran, että sinne voi jotain laittaa tallteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo yhden sukupolven kakkulapiokiima on kyllä jotenkin outo ilmiö. Olivat ostamassa kaikille kakkulapiota, elämästä ei kerta kaikkiaan tule mitään ilman sitä.
Haha. Meilläkin on kasa hopeisia kakkulapioita jossain kaapin perukoilla. Alkuperäispakkauksissa käyttämättöminä, kun kakut leikataan sillä kestävällä itse hankitulla teräksisellä.
Nro 306: "Olipa hyvä kommentti tuo "varasto" käsite, se voi olla tosiaan kaappi / laatikko johon haluaa varastoida tavaraa jota ei halua vielä antaa tai myydmyydä pois. On täällä sentään joku järkevä kommentoija, joka ei käsitä kaikkea väärin 👍"
Jossain vaiheessa - varsinkin jos tilaa on jo muutenkin vähän - tulee eteen se, ettei suvun tavaroille voi varata edes yhtä kaappia. Mä olen tässä sivusta seurannut, miten järjettömän vähän kaappitilaa uusissa asunnoissa on. Asun itse 1985 rakennetussa asunnossa ja vaikka tämä 98 m2 4h+k onkin mulle jo vähän turhan iso, silti mun pitää silittää ne f*cking lakanat, jotta saan ne mahtumaan liinavaatekaappiin. Säilytyslaatikot sänkyni alta olen jo poistanut, jotta siivoaminen olisi helpompaa. Mun lähisuvussa kenelläkään nuoremmassa polvessa ei ole edes näin isoa asuntoa ja näillä nuoremmilla on myös parisuhteet ja joillain jopa lapsiakin.
Vaikka pidätkin mua ehkä "järkevänä", niin mä kuitenkin ymmärrän nuoria, joilla ei ole tällaisia tiloja. Kuten ketjussa olen aiemminkin kirjoittanut, on ihan eri asia ottaa jotain sellaista omaan kotinsa, jolle on käyttöä, kuin jotain sellaista, mille varataan vaan joku kaappi tai laatikko ja sitten joku 50-100 vuoden päästä miettii, oisko näiden esineiden arvo jo noussut niin, että näillä saisi edes yhden vuokran tai asuntolainan lyhennyksen maksettua. Kaikilla mun sukuni mun ikäluokastani on isommat asunnot kuin heidän lapsillaan tai lapsenlapsaillaan. Joten musta on ihan ok, että se säilyttää tavaroita, joka ensinnäkin haluaa niitä säilyttää ja jolla on myös tilaa niden säilyttämiseen.
En usko, että kenenkään maailmaa kaataa yksi mariskooli. Sitähän voi käyttää vaikka pihalla tuhkakuppina, jos joskus käy tupakoivia vieraita tai tupakoi itse. Mutta jos sulla on koko parisängyn alus täynnä laatikoita, joissa on 10 mariskoolia, pinoittain Marimekon verhoja ja isoisoäidin kalastajalangasta 100 vuotta sitten virkkaamia pöytäliinoja,, 10 Iittalan lasimaljakkoa jne, joita et tarvitse yhtään mihinkään, niin se alkaa jo vaikuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli rurhanpäiväistä krääsää ja kaappien täytettä. Ei kukaan noita enää esille laita tai käytä.
Ovatko hopeiset aterimet krääsää?
On ne. Romuhopeasta ei paljoa saa ja e on epäkäytännöliset. Aina saa olla kiillottamssa ja pitää käsin pestä.
Voi, voi, on se ikävää kun kaikkea ei voi tunkea sinne tiskikoneeseen, kun mitään ei viitsitä tehdä 😈!!! Itse kiillota hopeani ne
Kuule en osaa sanoa kuin että koulussa äidinkieli oli päästötodistuksessa 9, eikä opettaja ollut kyllä huono. Kirjankin olen kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niistä vanhoista Arabian astioista ja kristallilaseista eikö joku aika sitten varoitettu käyttämästä niitä, koska kristallilaseissa on liikaa lyijyä ja posliiniastioistakin sai liikaa jotain pitoisuutta? Turvallisinta pitää ne koriste-esineinä.
Totta, mutta ei satunnainen käyttö ole vaarallista. Enemmän saamme myrkkyjä ruokien säilöntäaineista, kuin viinin juomisesta joskus kristallilasista.
Tässä tosiaan pointtina tuo satunnainen. Mä käytän tällaisia astioita itseasiassa aika useinkin eli joka sunnuntai aamiaisella ja jos on joku muu juhlapäivä, niin vielä lounaalla ja päivälliselläkin. Mutta en käyttäisi arkiastioina.
Vierailija kirjoitti:
Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää.
Voisivatko he myöhemmin kiinnostua.
Mutta jotain marimekkoa ja kermansavea? Mitä semmoisista, jolleivät lapset halua, pois vaan. Itsellä on enemmän sellaista antiikkiesineistöä, jonka suhteen ei mielellään laittaisi roskiin. Saahan sellaistakin antiikkiliikkeistä, mutta tietty arvo on sillä, jos se on oman suvun vanha esine säilyisi suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Mihin varastoon? Tarkoitatko jotain kellarikopperoa, jossa käy rosvot kerran vuodessa?
Jos et ymmärrä mitä varasto tarkoittaa lainaus
En ole valitettavasti käynyt asunnossasi enkä tiedä ongelmistasi missä mitäkin säilytät. Mutta hyvä kun kerroit täällä.
'One day Son all this will be yours.'
Oma koti on oma koti ja mummola on mummola. Miksi oman kodin pitäisi näyttää mummolalta? Kyllä muistot mummosta säilyy, vaikkei omaa kotiaan sisustaisikaan kuten mummo aikoinaan omaansa.
Alue: Aihe vapaa
Kukaan mitään roinaa halua nurkkiinsa. Boomereillakin on jo sellainen digijalanjälki, että teistä saadaan tehtyä halutessaan digitaalinen versio, kenties joku päivä hologrammihahmokin joulunviettoa ilahduttamaan. Voi toki olla, ettei kukaan halua teitä enää nähdä ja muistaa kun arkun kansi suljetaan.