Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (1146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua kokonaan mutta meillä on kyllä kuolinpesät hoidettu ihan helpomman kautta eli osto- ja myyntiliike hakee kaiken. Ensin perilliset saa ottaa mitä haluaa ja loput haetaan pois. Näitä liikkeitä on pienilläkin kylillä. Tässä on ollut monta kuolinpesää parin vuoden sisään ja kaikki on olleet todella suurella tavaramäärällä. Tietenkin paljon on mennyt lopuksi kaatopaikalle ja kierrätyskeskukseen (hakivat) mutta oli myös liike joka otti ihan kaiken ja he sitten hoitivat myös kierrätyksen. Ja Helsingissä huutokauppa kävi hakemassa arvotavarat. Ja siis ihan hyvän hinnan näistä tavaroista maksoivat.
Voitko suositella jotain tiettyä yrittäjää? Olitte ilmeisesti tyytyväisiä? Kertoisitko lisää, miten kaikki sujui.
Näitä on satoja yrittäjiä ympäri Suomen. Kun googlaa kuolinpesän tyhjennys ja paikkakunta niin löytyy. Heidän sivuiltaan näkee mitä palveluuta tarjoavat. Oli monenlaista mutta huutokaupat tulevat arvoimaan ja vievät minkä tietävät menevän. Pienemmät osto/tyhjennytliikkeet sitten hakee käyttötavaraa, tulevat katsomaan ja tekevät tarjouksen. Jotkut ottavat kaiken mitä on, loppusiivous mukana. Nämä firmat kierrättää romut ja krääsät, vie kierrätykeskukseen esim vaatteet ja osan myyvät itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nämä "suuret sukuaarteet" monesti ole kummoisiakaan, siksihän niitä tyrkytetään nuoremmille. Itselleni yksi sukulainen tarjotteli kymmenisen vuotta sitten vanhempieni häälahjaksi saamaa astiastoa, joka oli kulkeutunut hänen vintilleen. Muisti oikein pari kertaa mainita siitä häälahja-jutusta. No, olin silloin köyhä ja tarvitsin astioita, joten otin sen näkemättä ensin.
Se oli virhe, koska ko. astiasto oli Arabian Meri-sarjaa. Sellainen järkyttävän ruma, tiedättehän: Tunkkainen sininen likaisen näköisillä pilkuilla, ja astioiden reunoja kiertää ohut paskanruskea raita. Meripä tosiaan, koska tuli ihan 80-luvun saastainen Itämeri mieleen. Ne olivat myös ylettömän raskaat niin, että pelkäsin yksiöni heppoisen tiskikaapin pettävän. Lopputulemana käytinkin niitä sen kamalan ulkonäön vuoksi vain silloin, kun kaikki muut astiat olivat likaisia. Heti kun sain rahaa, ostin nätin, kevyen ja käytännöllisen halpisastiaston (joka on palvellut kunnialla nyt yli 5 vuotta) ja heivasin Meret lahjoituskirpparille. Niistä ei olisi saanut edes rahaa itse myydessä, koska niitä oli selvästi käytetty jo ennen kuin itse sain ne. Äitini kun kuuli tästä niin tuumasi että sielläkö ne rumat astiat olivatkin sitten, eipä ollut muistanutkaan. Eli jos nämä "aarteet" ovat 70-80-luvun sontadesigniä, kannattaa vaikka nakata ne roskiin ennemmin kuin hillota kaapin perällä. Maailma muuttuu kauniimmaksi sillä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua kokonaan mutta meillä on kyllä kuolinpesät hoidettu ihan helpomman kautta eli osto- ja myyntiliike hakee kaiken. Ensin perilliset saa ottaa mitä haluaa ja loput haetaan pois. Näitä liikkeitä on pienilläkin kylillä. Tässä on ollut monta kuolinpesää parin vuoden sisään ja kaikki on olleet todella suurella tavaramäärällä. Tietenkin paljon on mennyt lopuksi kaatopaikalle ja kierrätyskeskukseen (hakivat) mutta oli myös liike joka otti ihan kaiken ja he sitten hoitivat myös kierrätyksen. Ja Helsingissä huutokauppa kävi hakemassa arvotavarat. Ja siis ihan hyvän hinnan näistä tavaroista maksoivat.
Voitko suositella jotain tiettyä yrittäjää? Olitte ilmeisesti tyytyväisiä? Kertoisitko lisää, miten kaikki sujui.
Näitä on satoja yrittäjiä ympäri Suomen. Kun googlaa kuolinpesän tyhjennys ja paikkakunta niin löytyy. Heidän sivuiltaan näkee mitä palveluuta tarjoavat. Oli monenlaista mutta huutokaupat tulevat arvoimaan ja vievät minkä tietävät menevän. Pienemmät osto/tyhjennytliikkeet sitten hakee käyttötavaraa, tulevat katsomaan ja tekevät tarjouksen. Jotkut ottavat kaiken mitä on, loppusiivous mukana. Nämä firmat kierrättää romut ja krääsät, vie kierrätykeskukseen esim vaatteet ja osan myyvät itse.
Vielä kun oikeasti löytäisi niitä, jotka vievät kaiken, kun tähän mennessä on aina osunut kohdalle vain niitä, jotka kuorisivat kermat päältä ja jättäisivät hommasta pois sen osan, jonka takia sitä palveluntarjoajaa nimenomaan tarvitsisi.
Ei nyt sinäsä yllätä.
Aika moni ennen 2000-lukua tehty mööpeli ja tavara on vain rumia ja kämpätkin (varastoineen) on pieniä ellei sitten maksa ylimääräistä.
Ei se etteikö esim. tänä päivänäkin joutuisi joitain huonekaluja ostaessa valitsemaan tsernobylin harmaan, tupakanpolttajan valkoisen tai jonkun porkkanaripulioksennus-sekoituksen väliltä kun mitään muita värivaihtoehtoja ei ole, tai sit on se yks kirkkaan keltainen poikkeuksena mut siinäpä ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua kokonaan mutta meillä on kyllä kuolinpesät hoidettu ihan helpomman kautta eli osto- ja myyntiliike hakee kaiken. Ensin perilliset saa ottaa mitä haluaa ja loput haetaan pois. Näitä liikkeitä on pienilläkin kylillä. Tässä on ollut monta kuolinpesää parin vuoden sisään ja kaikki on olleet todella suurella tavaramäärällä. Tietenkin paljon on mennyt lopuksi kaatopaikalle ja kierrätyskeskukseen (hakivat) mutta oli myös liike joka otti ihan kaiken ja he sitten hoitivat myös kierrätyksen. Ja Helsingissä huutokauppa kävi hakemassa arvotavarat. Ja siis ihan hyvän hinnan näistä tavaroista maksoivat.
Voitko suositella jotain tiettyä yrittäjää? Olitte ilmeisesti tyytyväisiä? Kertoisitko lisää, miten kaikki sujui.
Näitä on satoja yrittäjiä ympäri Suomen. Kun googlaa kuolinpesän tyhjennys ja paikkakunta niin löytyy. Heidän sivuiltaan näkee mitä palveluuta tarjoavat. Oli monenlaista mutta huutokaupat tulevat arvoimaan ja vievät minkä tietävät menevän. Pienemmät osto/tyhjennytliikkeet sitten hakee käyttötavaraa, tulevat katsomaan ja tekevät tarjouksen. Jotkut ottavat kaiken mitä on, loppusiivous mukana. Nämä firmat kierrättää romut ja krääsät, vie kierrätykeskukseen esim vaatteet ja osan myyvät itse.
Vielä kun oikeasti löytäisi niitä, jotka vievät kaiken, kun tähän mennessä on aina osunut kohdalle vain niitä, jotka kuorisivat kermat päältä ja jättäisivät hommasta pois sen osan, jonka takia sitä palveluntarjoajaa nimenomaan tarvitsisi.
Hyvin on löytynyt. Googlaa kuolinpesä loppusiivous.
Juuri tuota vanhanaikaista sontaa, jota ei edes nykyiset viisikymppiset halua.
Koittakaa ymmärtää, että kaikki (tai siis ei juuri kukaan) eivät halua kaiken maailman kuppeja ja liinoja täyttämään kaappeja, kun sellaisille ei ole mitään käyttöä ja ovat aivan ristiriidassa oman käsityksen kanssa siitä, miltä oman kodin halutaan näyttävän. Kaikkein vähiten jotkut omatekoiset käsityöt....OMG!
Tämä lapsille tavaran tyrkyttäminen taitaa olla jonkinlainen laajennettu hamstraushäiriö; kun tavarasta luopuminen ahdistaa, niin halutaan varmistaa että vielä kuolinvuoteellakin voi olla levollisin mielin kun tietää että sama neuroosi jatkuu seuraavaan sukupolveen ja tavarat pysyvät suvussa ikuisesti, lisääntyen sukupolvi sukupolvelta.
Joku samanlainen hamstraaja tuollaisesta merkkitavarasta varmasti jotain maksaa, laittakaa myyntiin ja antakaa rahaa perinnöksi, jos haluatte jotenkin "auttaa" jälkikasvuanne. Mutta myyntitavarakin kannattaa hinnoitella realistisesti; kukaan ei maksa senttiäkään toisen ihmisen tunnearvosta. Käytetyn tavaran kirpparihinta on enintään 20% uuden hankintahinnasta.