Miksi avo- tai avio-eron jälkeen etenkin monet naiset, joilla on lapsi tai lapsia, hylkäävät samalla miehen koko suvun?

No hän eroaa siitä miehestä. Mihin hän enää miehen sukulaisia tarvitsee? Naisella on omat sukulaiset.

Tiedän parikin eronnutta naista, jotka eivät juuri koskaan anna lapsiaan isänsä mukaan, kun tämä vierailee vanhempiensa luona. He puhuvat lapsilleen pahaa isästään ja tämän suvusta. Ja jos joskus käy niin onnekkaasti, että lapset sitten pääsevät käymään isänsä sukulaisten luona, he ovat hyvin varautuneita, jännittyneitä ja vähäpuheisia. Mitä tällä voitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän parikin eronnutta naista, jotka eivät juuri koskaan anna lapsiaan isänsä mukaan, kun tämä vierailee vanhempiensa luona. He puhuvat lapsilleen pahaa isästään ja tämän suvusta. Ja jos joskus käy niin onnekkaasti, että lapset sitten pääsevät käymään isänsä sukulaisten luona, he ovat hyvin varautuneita, jännittyneitä ja vähäpuheisia. Mitä tällä voitetaan?

Miten niin ei anna?

Molemmat hoitaa omat sukulaisensa.

Jos mukana ei ole ollut pettämistä, valehtelua tai minkäänmuotoista väkivaltaa, niin kyllä silloin ne lapsien äidit ovat yhä miehen sukuun yhteydessä, vaikkeivät enää niin tiiviisti. 

Mutta kun erotilanteissa on niin usein mukana jotain noista ylläolevaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni on useita eronneita äitejä, jotka kaikki olisivat halunneet pysyä väleissä ex-appivanhempien kanssa. Ainakin olisivat halunneet, että lapsilla olisi edelleen kahdet isovanhemmat. Isovanhempien taholta on pistetty välit poikki entiseen miniään ja samalla ilmoitettu, ettei lapsenlapsia haluta tavata. Surullista.

Outoa, että isät eivät vie lapsiaan vanhempiaan tervehtimään. Niin yleensä toimitaan.

Jos mä eroaisin lasteni isästä, niin ei mua kyllä huvittaisi enää pätkääkään hengata ex-miehen sukulaisten kanssa. Nytkin näen heitä vain koska on pakko. Lapset totta kai pysyvät sukulaisina ja tärkeinä näille, mutta mies hoitakoon lastensa välit omiin sukulaisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän parikin eronnutta naista, jotka eivät juuri koskaan anna lapsiaan isänsä mukaan, kun tämä vierailee vanhempiensa luona. He puhuvat lapsilleen pahaa isästään ja tämän suvusta. Ja jos joskus käy niin onnekkaasti, että lapset sitten pääsevät käymään isänsä sukulaisten luona, he ovat hyvin varautuneita, jännittyneitä ja vähäpuheisia. Mitä tällä voitetaan?

No jos parisuhde päättyi siksi että mies petti? Miksi äiti antaisi lapsensa epäluotettavan mukaan? Hirveästi riippuu niistä syistä jotka eroon johtivat, missä tekemisissä lasten äiti on ei-miehen, tai mihinkään häneen liittyvän kanssa on.

Niinpä, miksi pilata elämäänsä jonkun pahasuisen taakse jääneen outosukuisen satunnaisen anopin tekeleen takia, kun ei ole mikään pakko, ja vaikka olisikin. Nou nou. Lifes go on.

En ihan ymmärrä. Lapsilla on edelleen sama isä? No kai se isä pitää yllä niitä lapsen kontakteja omaan sukuunsa? 

Vierailija kirjoitti:

Eikö isillä oli mitään roolia ja vastuuta siitä, että lapset pitävät yhteyttä hänen omaan sukuunsa? Kaikestako se vastuu pitää vierittää naiselle. 

Jos odotukset olisivat tasapuoliset, ihmeteltäisiin miksi mies ei pidä yhteyttä ex-vaimonsa sukuun. Väitän että tämä on vielä harvinaisempaa kuin päinvastoin, mutta silti miehiä ei syyllistetä tästä. Eihän heiltä odoteta edes että pitäisivät yhteyttä edes omaankaan sukuunsa. Kaksoisstandardi jyllää. 

Vain jos lapsen isä kuolee on velvollisuus pitää yhteyttä lapsen isän sukuun.

Vierailija kirjoitti:

Eikö isillä oli mitään roolia ja vastuuta siitä, että lapset pitävät yhteyttä hänen omaan sukuunsa? Kaikestako se vastuu pitää vierittää naiselle. 

Tämä vastuu vieritetään usein myös parisuhteessa naisille, oletetaan että naisten pitäisi hoitaa yhteydenpito miehen sukuun. Itse väsyin tähän ja varsinkin anoppiin, jolla on mt-ongelmia ja aloitti aina meille tullessaan valittamisen omista asioistaan. On myös edelleen katkera hänen ja miehen isän erosta, josta on jo lähes 30 vuotta aikaa. Myös miehen isän uusi vaimo on hankala ihminen. Muutamia vuosia sitten väsyin tähän, koska hoidan muutenkin kaikki metatyöt ym.lapsiin kuuluvat asiat. Ajattelin että mies saa hoitaa jatkossa yhteydenpidon omaan sukuunsa. Nyt sitten ei olla enää hirveästi tekemisissä miehen suvun kanssa, mutta minua ei haittaa. Päinvastoin olen helpottunut kun ei jatkuvasti tarvitse hoitaa hankalia ihmissuhteita.

Samahan se on ydinperheissäkin. Kumpikin huolehtii väleistä omaan sukuunsa.

Niin miehetkin hylkäävät exänsä koko suvun. Vai oletko kuullut miehestä joka exänsä sukuun pitäisi yhteyttä pitääkseen isovanhemmuutta yllä exänsä puolesta? Et ole, etkä sellaista miehiltä edes odota vaan keskityt löytämään vikoja naisista.

Siis miten "hylkäävät" miehen suvun? En minä ole osa mieheni sukua, vaikka anoppi joskus teennäiseen sävyyn niin sanoikin. Minulla on oma sukuni.

Kyllä meillä vain suku on hylännyt. Olen eron jälkeen soitellut. Minulle ei ole soiteltu. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no meillä eron jälkeen oma mutsi ja exä liittoutui mua vastaan. Laitoin välit poikki kumpaankin. En tarvi paskaa mutsia.

Kaikella on varmasti syynsä. Kannattaa siis katsoa peiliin ja lopettaa syyttävän sormen kääntäminen itsestä poispäin.

Vierailija kirjoitti:

Mummojen pitää vaan roikkua mukana eikä olettaa, että ex-miniä alkaa erikseen kyläillä.

Niin.

Miten ihmeessä se on sen naisen vika? Onko miehet todella niin kyvyttömiä etteivät saa itse järjestettyä tapaamista? Miksi me annetaan miesten äänestää ylipäänsä?