Miksi avo- tai avio-eron jälkeen etenkin monet naiset, joilla on lapsi tai lapsia, hylkäävät samalla miehen koko suvun?

Jestas sentään, mitkä rinnat!

Oli sitten avo- tai aviopari, niin ei se toisen suku ole omaa vaikka miten suvut olevinaan yhdistyisivät naimisiin mennessä. Kun ero jossain kohtaa tulee niin on aivan luonnollista mennä eri suuntiin ja jättää vanha taakse. Myös mahdolliselle uudelle puolisolle ja tämän suvulle on annettava tilaa elämässä. Mies on aivan yhtä kyvykäs huolehtimaan siitä, että lapset näkevät isän puoleista sukuaan.

Koska jos se yhteydenpito olisi miehestä kiinni, niin sitä ei olisi ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Ei eron jälkeen tarvitse olla tekemisissä eksän suvun kanssa. Eksä ottaa lapset mukaan oman sukunsa tapaamisiin (ja hankkii lapsille juhlavaatteet). Mikä tässä on niin vaikeaa?

Varmaan ap:n vaikea myöntää ettei ole välilöissä luuseripoikansa kanssa.

Te ette ole minun sukulaisiani. Oletan, että lasten isä huolehtii yhteyksistä omiin sukulaisiinsa.

Jos ei, kysy syytä siihen häneltä.

Ehkä tajuat samalla, miksi tuli ero. Kukaan jaksa sellaista sanatonta, passiivista kivirekeä loputtomiin. 

Katkasin välit alkoholisoituneisiin isovanhempiin samalla, kun erosin heidän jatkuvasti juopottelevasta pojastaan. 

En siedä huonoja elintapoja. 

Vierailija kirjoitti:

Katkasin välit alkoholisoituneisiin isovanhempiin samalla, kun erosin heidän jatkuvasti juopottelevasta pojastaan. 

En siedä huonoja elintapoja. 

Ja kuitenkin menit yksiin alkoholistimiehen kanssa.

Miehen koko suku hylkäsi minut jo avioliittomme aikana. Puhuivat pahaa ja anoppi etunenässä arvostelemassa minua ja äitiyttäni. Mitään apua en saanut. Miksi haluaisin olla sellaisten ilkimysten kanssa tekemisissä, kun ei ole enää minkäänlainen "pakko".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni on useita eronneita äitejä, jotka kaikki olisivat halunneet pysyä väleissä ex-appivanhempien kanssa. Ainakin olisivat halunneet, että lapsilla olisi edelleen kahdet isovanhemmat. Isovanhempien taholta on pistetty välit poikki entiseen miniään ja samalla ilmoitettu, ettei lapsenlapsia haluta tavata. Surullista.

Outoa, että isät eivät vie lapsiaan vanhempiaan tervehtimään. Niin yleensä toimitaan.

Yhdelle tutulle ex-anoppi oli todennut, että koska lapsenlapset on miniän pentuja, ei ne oikeasti edes ole hänen lapsenlapsiaan. Ei vaikka anoppi oli näiden lasten isän äiti.

Aika karua lapsia kohtaan, varsinkin kun toiset isovanhemmat olivat kuolleet.

Isä hoitaa isän suvun tapaamiset, tietysti. Jos ei hoida niin valita sillä miehelle, älä äidille. Ja ne tapaamiset ei muuten sitten järjesty niin että isäviikot vietetäänkin mummilla hoidossa, vaan isän vahtivuorolla, koska lapsen täytyy olla siellä ja sen henkilön huostassa mistä on sovittu äidin kanssa. Miksi joku olettaa että nainen hoitaa sukuloimiset molemmilta puolilta niin aviossa ja erossakin?

Itse en kyllä mielellään antaisi lapsen isän äidin tavata lastani, koska on aiemminkin aiheuttanut tälle henkistä vahinkoa ilkeilyllään. Haukkunut vamman takia jne.. Oli tietysti minullekin ilkeä, mutta nimenomaan lapsen vahingoittaminen (ja exäni reaktion puute tähän) oli yksi iso syy minkä takia me päädyimme eroon.

Tyttö, tyttö, miks en sua mä nää?

Vierailija kirjoitti:

Isä hoitaa isän suvun tapaamiset, tietysti. Jos ei hoida niin valita sillä miehelle, älä äidille. Ja ne tapaamiset ei muuten sitten järjesty niin että isäviikot vietetäänkin mummilla hoidossa, vaan isän vahtivuorolla, koska lapsen täytyy olla siellä ja sen henkilön huostassa mistä on sovittu äidin kanssa. Miksi joku olettaa että nainen hoitaa sukuloimiset molemmilta puolilta niin aviossa ja erossakin?

Itse en kyllä mielellään antaisi lapsen isän äidin tavata lastani, koska on aiemminkin aiheuttanut tälle henkistä vahinkoa ilkeilyllään. Haukkunut vamman takia jne.. Oli tietysti minullekin ilkeä, mutta nimenomaan lapsen vahingoittaminen (ja exäni reaktion puute tähän) oli yksi iso syy minkä takia me päädyimme eroon.

Nyt tuli itku.

Tuleva ex on peitellyt pahoinpitelyni näppärästi äidilleen sanoen etten halua heitä tavata.

Kävi itkemässä kuinka kohtuuton olen kun jatkuvasti huonolla tuulella. Unohtanut toki mainita että minkä takia.

Tuskin muuten tulee tavattua. Toki asianlaita olisi kiva oikaista mutta onko sen väärtti?

Samoin tapahtuu, kun äiti jää leskeksi. Oma äitini katkaisi täysin kaikki yhteydet isäni sukuun hänen kuoltuaan, kun olin pieni, enkä tunne ketään heistä. Äidin suvun luona kyllä sukuloitiin viikkokaupalla joka kesä.