Miksi avo- tai avio-eron jälkeen etenkin monet naiset, joilla on lapsi tai lapsia, hylkäävät samalla miehen koko suvun?

Mummojen pitää vaan roikkua mukana eikä olettaa, että ex-miniä alkaa erikseen kyläillä.

Isäviikolla tapaa sitten sitä sukua.

Tulee uutta sukua ja kaikkiin ei riitä yksinkertaisesti aika. Eikä kiinnostus.

Miksei se mies huolehdi, että lapset pysyvät yhteyksissä hänen puolensa sukuun?

Jaa, no meillä eron jälkeen oma mutsi ja exä liittoutui mua vastaan. Laitoin välit poikki kumpaankin. En tarvi paskaa mutsia.

Kai ne toiset isovanhemmat ovat yhteyksissä lapsenlapsiinsa miehen kautta. 

Ei eron jälkeen tarvitse olla tekemisissä eksän suvun kanssa. Eksä ottaa lapset mukaan oman sukunsa tapaamisiin (ja hankkii lapsille juhlavaatteet). Mikä tässä on niin vaikeaa?

Se on se biologinen juttu, että äiti suojelee poikastaan. Sama kuin isästä erkaannuttaminen ja nainen tulee mustikseksi, jos jälkeläisellä on vaikka esim. kivaa isin kanssa ja haluaisi viettää enemmänkin aikaa sen kanssa. Tämän takia eristäminen, kontrollointi ja manipulointi on viisainta. Valitettavasti oikeuslaitokset usein ovat äitien puolella. En tiedä johtuisiko siitä, että suurin osa tuomareista/notaareistakin on naisia.

Koska ovat naisia. Ei tässä mistään yliälykkäästä valtiasrodusta ole kysymys.

Eikö isillä oli mitään roolia ja vastuuta siitä, että lapset pitävät yhteyttä hänen omaan sukuunsa? Kaikestako se vastuu pitää vierittää naiselle. 

Olisin halunnut olla yhteyksissä eikä mulla ollut mitään heitä vastaan. Ex-mies oli puhunut paljon paskaa musta eivätkä halunneet olla mun kanssa tekemisissä. Ero tuli exän useasta pettämisestä sekä kun kavalsi rahoja vanhemmiltaan sekä multa. Sai sen käännettyä mua vastaan.

Sehän on sen isän vastuulla, ei äidin.

En minäkään tuota ymmärrä.

Isäni kuoli kun olin lapsi ja isän äiti haukkui äitimme jo siunaustilaisuuden jälkeen kun oltiin tultu ulos kirkosta. Syytti isän kuolemasta huutaen ja meuhkaten. Arvaa, kiinnostiko ketään pitää tähän yhteyttä?

No eiköhän mies ole velvollinen hoitamaan lasten yhteydenpidon omaan sukuunsa, nainen omaansa. En ole eronnut, mutta näin meillä toimitaan joka tapauksessa. 

Tuttavapiirissäni on useita eronneita äitejä, jotka kaikki olisivat halunneet pysyä väleissä ex-appivanhempien kanssa. Ainakin olisivat halunneet, että lapsilla olisi edelleen kahdet isovanhemmat. Isovanhempien taholta on pistetty välit poikki entiseen miniään ja samalla ilmoitettu, ettei lapsenlapsia haluta tavata. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli kun olin lapsi ja isän äiti haukkui äitimme jo siunaustilaisuuden jälkeen kun oltiin tultu ulos kirkosta. Syytti isän kuolemasta huutaen ja meuhkaten. Arvaa, kiinnostiko ketään pitää tähän yhteyttä?

Kuinka minä vieläkin kaipaan isääni! Olin 10, kun hän kuoli aivan yllättäen sydänkohtaukseen. Vaikka tästä on aikaa jo 38 vuotta, niin silti kaipuuni häntä kohtaan on pohjattoman suuri. (Isin tyttö)

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no meillä eron jälkeen oma mutsi ja exä liittoutui mua vastaan. Laitoin välit poikki kumpaankin. En tarvi paskaa mutsia.

Herranjesta.

Miksi sen suvun kanssa pitäisi olla tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli kun olin lapsi ja isän äiti haukkui äitimme jo siunaustilaisuuden jälkeen kun oltiin tultu ulos kirkosta. Syytti isän kuolemasta huutaen ja meuhkaten. Arvaa, kiinnostiko ketään pitää tähän yhteyttä?

Kuinka minä vieläkin kaipaan isääni! Olin 10, kun hän kuoli aivan yllättäen sydänkohtaukseen. Vaikka tästä on aikaa jo 38 vuotta, niin silti kaipuuni häntä kohtaan on pohjattoman suuri. (Isin tyttö)

Sinulla ilmeisesti oli hyvä isä. Minulle tämä isä ei ollut kovinkaan läheinen, häipyi elämästä ekan kerran kun olin 2v. Kun olin 4-6v hän tsemppasi muutamaksi vuodeksi ja sitten jo kuolikin. En voi sanoa että kaipaisin.