Lue keskustelun säännöt.
Muita syrjäytyneiden vanhempia paikalla?
30.08.2024 |
Niin, olisiko palstalla vertaistukea muista syrjäytyneiden lasten vanhemmista?
Oma tyttäreni on syrjäytynyt kokonaan. Hän on 22, asuu jo omillaan. Ei ole löytänyt mitään töitä, ei ole saanut mitään tutkintoa käytyä loppuun. Monta kertaa aloittanut lukion tai amiksen ja aina jättänyt kesken heti ensimmäisten päivien jälkeen. Kavereitakaan hänellä ei juurikaan ole, netissä muutamia onneksi joiden kanssa pitää yhteyttä. Tyttäreni ei juurikaan poistu kotoaan kuin lähikauppaan. Ruokavalio päin peetä, syö ihan mitä sattuu, onneksi kuitenkin syö jotain. Painoa tullut ihan reippaasti ja rahat meneekin ilmeisesti pääsääntöisesti roskaruokaan ja siideriin.
Yritän viedä hänelle mahdollisimman usein ruokakasseja ja terveellisempää ruokaa tarjolle, mutta jääkaappiin jää ruoat homehtumaan. Hänen kotinsa on muutenkin ihan kuin kaatopaikka, täynnä roskia ja pizzalaatikoita, karkkipapereita, avaamattomia laskujakin vino pino. Käräjäoikeudeltakin jäänyt kirjeitä avaamatta vino pino, viimeksi yritin niitä katsoa ja tytär kielsi avaamasta. Kuulemma menossa ulosottoon.
Tyttären ulkomuoto on muuttunut kovasti, on lihonut huolestuttavan paljon eikä pidä enää huolta itsestään. Kulkee rähjäisissä vaatteissa hiukset rasvaisina. Kävelykin mennyt jo vaikean ylipainon vuoksi huonoksi. Sydäntä särkee häntä katsoa, oma rakas tyttöni.
Hänellä on todettu masennus, lääkkeitä syö kyllä mutta terapiaan on pitkät jonot. Kriisikeskuksella kävi lyhytterapian etänä ja nyt etsimme aktiivisesti yksityistä terapeuttia, mutta jonot ovat valtavan pitkiä.
Ulosotto huolettaa myös. Tyttö on ottanut erilaisia pikavippejä rahoittaakseen syömisiään, hakee usein sushia tai muuta roskaruokaa ja näihin käyttää pikavippinsä. Järkipuhe ei ole auttanut, kotona oli tiukka kuri rahan suhteen mutta nyt on vaikea enää aikuista naista estää rahojaan tuhlailemasta.
Olo alkaa olla neuvoton. Toivoisin, että hän saisi kunnollisen ammatin ja työpaikan. Siivoaisi kotinsa, pääsisi parempaan kuntoon ja saisi ystäviä. Huoh.
Onko muita vanhempia samassa tilanteessa?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Minulla samankaltainen tilanne. Tyttö on pari vuotta nuorempi, hänellä jäi myös lukio kesken eikä ole sen jälkeen opiskellut. Hänellä on todettu masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Asuu yhdessä poikakaverinsa kanssa. Hänellä on myös ruokavalion ja ajoittain päivärytmin kanssa ongelmia, mutta ylipainoa tms ei ole tullut, koska ulkoilee päivittäin koirien kanssa. Hän on ollut tuen piirissä jo useamman vuoden. Usemman Nuotti-jakson kokeili, on kokeillut päivätoimintaa, on terapiaa ja lääkäriä ja lääkitys, mutta toistaiseksi siihen suurimpaan ongelmaan eli opiskeluun jatkoon ei ole keksitty läpimurtoa. Tällä hetkellä tyttö on Oma väylä -kuntoutuksessa. Ongelmallisinta on se, että tyttö pelkää koulua tai lähinnä muita oppilaita siellä ja toi tämän esille jo 7.luokalla. En itsekään tajunnut miten vaikea tilanne oli, kunnes koulu loppui kuin seinään. Ei ole kukaan lukuisista asiantuntijoistakaan keksitty, miten saisi palamaan opi
Mulla 20 v tytär jolla myös koulu jäi kesken. Lukihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, nepsy-haastetta, itsetuhoisuutta. Työtön ja syrjäytymässä. Asuu yksin ja vetäytynyt kaikesta. Ei anna meidän vanhempien auttaa. Se on kai sekaantumista. Suru on iso. Haluttaisiin auttaa, mutta väkisinkään ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi erakoitua ja elää kuin hikikomorit? Mikä siinä pelottaa? Jos toinen on niin onnellisin niin antaa elää.
Sellaista elämäntyyliä ei valita vaan siihen ajaudutaan. Jokainen siihen ajautunut kärsii siitä, koska se on ihmisen perusluonteen vastaista olla aina yksin ja ilman mitään järkevää tekemistä.
Minulla parikymppisenä meinasi käydä noin, ala jota menin opiskelemaan lukiosta ei ollutkaan oma juttu joten muutenkin masennus- ja ahdistustaustaisena lakkasin käymästä koulussa, istuin yöt tietokoneella ja päivällä nukuin. Ylipainoa ei tullut siksi, että ei ollut varaa ostaa ruokaa joka olisi lihottanut, ja päihteet pysyivät onneksi poissa. Olisin todennäköisesti tuossa tilassa vieläkin, jos samassa tilassa ollut paras ystäväni ei olisi yllättäen saanut töitä ja motivoinut itseänikin ryhdistäytymään. Tapauksessani auttoi myös se, että äitini sanoi heti suoraan että hän ei aikuista naista rupea paapomaan vaan töitä on vähintäänkin haettava jos tahtoo apua. Nykyisin kolmekymppisenä elän ihan normaalia elämää. Masennus ja ahdistus on olemassa edelleen, mutta kävin koulut ja työelämässä olen ollut vuosia. Tuntemani syrjäytymistapaukset ovat valitettavan usein olleet nepsyjä jotka eivät ole saaneet tarvitsemaansa tukea, eli tukea normaalin arjen pyörittämiseen eikä passivoivaa lellimistä tai nöyryyttävää kuria. Kun ulosoton kirjeitä alkaa tulla luukusta on avun hakemisen kynnys todella korkea kun tietää millaista murhetta sillä lähipiirille aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla parikymppisenä meinasi käydä noin, ala jota menin opiskelemaan lukiosta ei ollutkaan oma juttu joten muutenkin masennus- ja ahdistustaustaisena lakkasin käymästä koulussa, istuin yöt tietokoneella ja päivällä nukuin. Ylipainoa ei tullut siksi, että ei ollut varaa ostaa ruokaa joka olisi lihottanut, ja päihteet pysyivät onneksi poissa. Olisin todennäköisesti tuossa tilassa vieläkin, jos samassa tilassa ollut paras ystäväni ei olisi yllättäen saanut töitä ja motivoinut itseänikin ryhdistäytymään. Tapauksessani auttoi myös se, että äitini sanoi heti suoraan että hän ei aikuista naista rupea paapomaan vaan töitä on vähintäänkin haettava jos tahtoo apua. Nykyisin kolmekymppisenä elän ihan normaalia elämää. Masennus ja ahdistus on olemassa edelleen, mutta kävin koulut ja työelämässä olen ollut vuosia. Tuntemani syrjäytymistapaukset ovat valitettavan usein olleet nepsyjä jotka eivät ole saaneet tarvitsemaansa tukea, eli tukea normaal
Toivottavasti kehtaisivat kysyä apua kotoa, kuitenkin vaikka hävettäisi. Vanhemmat auttavat jos vain pystyvät taloudellisesti
Mut varmaan lytätään täällä, mutta aloituksessa kuvaillaan hyvin tyypillistä diagnosoimattoman ADHD-naisen elämää. Nimim. kokemusta on, masentuneena, psykoottisena ja epävakaana vuosikausia väärin hoidettu.
Masennuslääkkeet pahentavat asiaa. Nyt pitäisi päästä ihan erilaisen avun piiriin. Tsemppiä teille molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän, en lukenut joka viestiä. Tuliko yhtään viestiä siitä missä meni pieleen, vai surjäytyykö lapsi automaattisesti? Ei kai, kyllä siihen on syy ja täällä voisi olla avuksi jos löytyy pienikin syy siihen miksi lapsi surjäytyy. Syyllistäminen ei auta, vaan pohtiminen, mitä olisin vanhempana voinut tehdä toisin.
Ap täällä. Kiitos vastauksista. ADHD:ta ei ole tytöllä koskaan epäilty eikä ole siihen viittavia oireita esiintynyt koskaan, on ollut aina "ihan tavallinen".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä kovin samanlaiselta kuin minun poikani, joka on juuri täyttänyt 21. On nyt menossa adhd-tutkimuksiin, joista toivotaan jotain apua. Päivät menevät hänellä nukkuessa ja yöt pelatessa, ja koti on juuri tuollainen pizzalaatikoiden täyttämä läävä. En tiedä, onko hän jo saanut maksuhäiriömerkinnän; perintätoimistojen kirjeitä ainakin löytyy asunnosta tukuittain. Lukion hän sai käytyä, mutta sen jälkeen on kaksi koulua jäänyt kesken. Kavereita on vain netissä, esim. nyt koko kesänä hän ei ole ollut livenä tekemisissä kuin meidän vanhempien kanssa.
Minä olen samantyylinen kuin AP:n tyttö. Koulu jäi kesken monta kertaa, nyt vasta päässyt jotenkin kiinni opintoihin. Amiksen olen käynyt ja nyt opiskelen ammattikorkeakoulussa. Minun kohdallani taisi kyse olla ihan vain kypsymättömyydestä, amikseen menin kun en muuta keksinyt ja lintsailin suurimman osan ajasta, harjoitteluissa viihdyin.
Amiksen jälkeen ehdin reilun vuoden olla työttömänä ja sitten kyllästyin ja päätin hakea opiskelemaan. Nyt pikkuhiljaa olen alkanut saada asioita kuntoon, ulosottoon asti en itse ehtinyt onneksi hankkiutua, mutta kyllä tuli osamaksujen ja raha-asioiden kanssa sekoiltua huolella ihan viime vuonnakin vielä. Nyt olen hiljalleen alkanut ymmärtää, miten rahaa kannattaa käyttää. Velkaantuminen säikäytti ja luottotietojen menetys alkoi pelottaa tosissaan.
Koti on usein melko hujan hajan, roskat kyllä vien ja perussiisteydestä pidän huolen, mutta vaatteita lojuu pitkin lattioita ja levittelen usein aamuisin vaatekaapin sisällön lattialle kun mietin mitä laittaisin päälleni. Kavereita ei ole minulla kovinkaan paljoa, mutta yksi hyvä ystävä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi erakoitua ja elää kuin hikikomorit? Mikä siinä pelottaa? Jos toinen on niin onnellisin niin antaa elää.
Sellaista elämäntyyliä ei valita vaan siihen ajaudutaan. Jokainen siihen ajautunut kärsii siitä, koska se on ihmisen perusluonteen vastaista olla aina yksin ja ilman mitään järkevää tekemistä.
Eri mieltä tuosta. Kyllä meitä erakon elämäntyylin valinneitakin on, eivätkä kaikki siitä kärsi. Elämä on niukkaa, mutta mielekästä tekemistä löytyy kaupungista aina. Työ ja opiskelu eivät sopineet minulle, koska en jaksanut muiden ihmisten seuraa, jatkuvaa kiirettä enkä aikatauluihin pakottautumista.
Minun näkökulmastani ratkaisevaa on se, onko taipumusta päihteisiin. Usein niillä turrutetaan ahdistuneisuutta ja masennusta, ja päihteily tietysti syventää molempia.
Uskoisin kuitenkin kerrotun perusteella, että se kodistaan käsin etätöitä tekevä on ihan tyytyväinen elämäänsä, ja vanhemman pitäisi hänen valintansa hyväksyä, vaikka omat ovat olleet toisenlaisia. Sen sijaan Ap:n tytöllä ei selvästikään ole asiat hyvin, ja hänen tapauksessaan kyse lienee ajautumisesta ja näköalattomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Kiitos vastauksista. ADHD:ta ei ole tytöllä koskaan epäilty eikä ole siihen viittavia oireita esiintynyt koskaan, on ollut aina "ihan tavallinen".
Ap
Se tie diagnoosiin voi olla pitkä ja kivinen. Varsinkin nyt kun ADHD:ta rummutetaan joka mediassa ja vääriä diagnooseja on tehty varsinkin nuorille pojille. Aloituksessa paistaa tarkkaamaton muoto eli entisin termein ADD, jota on vaikeampi tunnistaa koska se muistuttaa oirekuvaltaan masennusta.
Naisten on vaikea saada apua ylipäätään mihinkään vaivaan. Mutta nykyisellään tyttäresi tilanne eivoi jatkua. Jos on rahaa, niin yksityiselle psykiatrille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syrjäytyneitä tulee olemaan kohta puolet kansasta tällä menolla, kiitos hallitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen oli lapsuus, ei varmaan ihan normaali? Tytär on itsetuhoinen ja kipeä.
Voi v...u, taas yksi syyllistäjä. Kuule toivon, että masennut joskus tai saat jonkun mt ongelman. Tai jopa syövän. Tulen kysymään sitten, että mikä meni vikaan. Miksi olet tyhmä tai vanhempasi ovat niin tyhmiä, että sait syövän. Ja mikä muuten on mennyt kasvatuksessa, niin pieleen, ettet ymmärrä aloitusta? Tai et ymmärrä, mikä on vertaistuki? Taisi olla vähän pieleen mennyt lapsuus, vai mitä? Eri
Et ole ensinnäkään ihan terve, kun tuollaista kirjoittelet. Olen eri, mutta lapsuudella ymmärtäisin viitattavan myös vaikka lapsuudenajan ystävyyssuhteisiin, mahd. koulukiusaamiseen yms. Ei tässä kukaan vanhempia ole syyllistämässä.
Kyllä monessa viestissä syyllistetään. Niin tuossa jota lainaatte. Iljeitä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa tukia karsitaan, jolloin syrjäytyneillä ei enää ole varaa tilata pitsaa ja sushia.
Ymmärsitkö lukemasi? Tytär on ottanut pikavippejä rahoittaakseen syömisensä.
Voimia ap:lle ja muille samassa tilanteessa oleville! En ole kokenut samaa, mutta minulla on samanikäisiä lapsia, joten saan tuskasta ja huolesta jotenkin kiinni. Joku kuntoutusjakso varmaan olisi hyvä, että saisi päivärytmistä kiinni? Kai aikuissosiaalityössä osataan ohjata noihin Nuottiin yms?
Tulis se sota, loppuis tuo oman navan ympärillä pyöriminen näiltä vätyksiltä
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Kiitos vastauksista. ADHD:ta ei ole tytöllä koskaan epäilty eikä ole siihen viittavia oireita esiintynyt koskaan, on ollut aina "ihan tavallinen".
Ap
Tytöt osaa maskata oireet "tavallisuudeksi", eli pelkästään siihen ei kannata luottaa. Jatkuva oireiden maskaaminen syö kaiken energian.
Yhteys aikuissosiaalityöhön. Voisitko ottaa tyttären kotiin siksi aikaa, että ongelman syy ratkeaa ja hän saa hoitoa?
Rahalla saa terapiaa ja lääkärihoitoa heti ja voi vapaammin valita tekijän. Olen itse käyttänyt 10000 euroa siihen, etten olisi samassa tilassa ja olen saanut hyvää hoitoa. Onko tärkeämpää käyttöä säästöille kuin terveys, minulla ei.
Eipä tuolle mitään voi Aikuinen tytär jo, itse vastuussa itsestään. Olet velvollisuutesi jo tehnyt.