Lue keskustelun säännöt.
Muita syrjäytyneiden vanhempia paikalla?
30.08.2024 |
Niin, olisiko palstalla vertaistukea muista syrjäytyneiden lasten vanhemmista?
Oma tyttäreni on syrjäytynyt kokonaan. Hän on 22, asuu jo omillaan. Ei ole löytänyt mitään töitä, ei ole saanut mitään tutkintoa käytyä loppuun. Monta kertaa aloittanut lukion tai amiksen ja aina jättänyt kesken heti ensimmäisten päivien jälkeen. Kavereitakaan hänellä ei juurikaan ole, netissä muutamia onneksi joiden kanssa pitää yhteyttä. Tyttäreni ei juurikaan poistu kotoaan kuin lähikauppaan. Ruokavalio päin peetä, syö ihan mitä sattuu, onneksi kuitenkin syö jotain. Painoa tullut ihan reippaasti ja rahat meneekin ilmeisesti pääsääntöisesti roskaruokaan ja siideriin.
Yritän viedä hänelle mahdollisimman usein ruokakasseja ja terveellisempää ruokaa tarjolle, mutta jääkaappiin jää ruoat homehtumaan. Hänen kotinsa on muutenkin ihan kuin kaatopaikka, täynnä roskia ja pizzalaatikoita, karkkipapereita, avaamattomia laskujakin vino pino. Käräjäoikeudeltakin jäänyt kirjeitä avaamatta vino pino, viimeksi yritin niitä katsoa ja tytär kielsi avaamasta. Kuulemma menossa ulosottoon.
Tyttären ulkomuoto on muuttunut kovasti, on lihonut huolestuttavan paljon eikä pidä enää huolta itsestään. Kulkee rähjäisissä vaatteissa hiukset rasvaisina. Kävelykin mennyt jo vaikean ylipainon vuoksi huonoksi. Sydäntä särkee häntä katsoa, oma rakas tyttöni.
Hänellä on todettu masennus, lääkkeitä syö kyllä mutta terapiaan on pitkät jonot. Kriisikeskuksella kävi lyhytterapian etänä ja nyt etsimme aktiivisesti yksityistä terapeuttia, mutta jonot ovat valtavan pitkiä.
Ulosotto huolettaa myös. Tyttö on ottanut erilaisia pikavippejä rahoittaakseen syömisiään, hakee usein sushia tai muuta roskaruokaa ja näihin käyttää pikavippinsä. Järkipuhe ei ole auttanut, kotona oli tiukka kuri rahan suhteen mutta nyt on vaikea enää aikuista naista estää rahojaan tuhlailemasta.
Olo alkaa olla neuvoton. Toivoisin, että hän saisi kunnollisen ammatin ja työpaikan. Siivoaisi kotinsa, pääsisi parempaan kuntoon ja saisi ystäviä. Huoh.
Onko muita vanhempia samassa tilanteessa?
Kommentit (85)
Millainen oli lapsuus, ei varmaan ihan normaali? Tytär on itsetuhoinen ja kipeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä Vamokseen tai muuhun vastaavaan nuorten palveluun, voimia <3
Kuulostaa siltä, että tytär ei ole käynyt missään tutkimuksissa. Suosittelisin ihan perusteellista apua. Esimerkiksi hyvin usein lievä kehitysvammaisuus jää diagnosoimatta ö, niin uskomattomalta kuin se kuulostaa.
Millaisissa tutkimuksissa tytär on ollut? Oliko lapsena ja teininä erityisopetuksessa tai mitä silloin sanottiin? Ei tuollainen ala yhtäkkiä vaan merkit on tyytyneet näkyä jo pitkään.
Huoli-ilmoituksen paikka. Huoli-ilmoituksen jälkeen sosiaalitoimi ohjaa nuoren kuntouttavaan työtoimintaan, missä hänen elämänhallintaansa jämäköitetään. Kuntouttavassa työtoiminnassa on tarjolla terve, itsetuntoa vahvistava sosiaalinen ympäristö, ohjaajien jatkuva tuki, arjen taitojen kuten kotiruuan valmistuksen ja siivouksen käytännön opettelua sekä polku eteenpäin elämässä esimerkiksi työkokeiluun, kun kuntoutuminen on edennyt riittävän pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Huoli-ilmoituksen paikka. Huoli-ilmoituksen jälkeen sosiaalitoimi ohjaa nuoren kuntouttavaan työtoimintaan, missä hänen elämänhallintaansa jämäköitetään. Kuntouttavassa työtoiminnassa on tarjolla terve, itsetuntoa vahvistava sosiaalinen ympäristö, ohjaajien jatkuva tuki, arjen taitojen kuten kotiruuan valmistuksen ja siivouksen käytännön opettelua sekä polku eteenpäin elämässä esimerkiksi työkokeiluun, kun kuntoutuminen on edennyt riittävän pitkälle.
huutonaurua t syrjäytynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen oli lapsuus, ei varmaan ihan normaali? Tytär on itsetuhoinen ja kipeä.
Voi v...u, taas yksi syyllistäjä. Kuule toivon, että masennut joskus tai saat jonkun mt ongelman. Tai jopa syövän. Tulen kysymään sitten, että mikä meni vikaan. Miksi olet tyhmä tai vanhempasi ovat niin tyhmiä, että sait syövän. Ja mikä muuten on mennyt kasvatuksessa, niin pieleen, ettet ymmärrä aloitusta? Tai et ymmärrä, mikä on vertaistuki? Taisi olla vähän pieleen mennyt lapsuus, vai mitä? Eri
Et ole ensinnäkään ihan terve, kun tuollaista kirjoittelet. Olen eri, mutta lapsuudella ymmärtäisin viitattavan myös vaikka lapsuudenajan ystävyyssuhteisiin, mahd. koulukiusaamiseen yms. Ei tässä kukaan vanhempia ole syyllistämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen oli lapsuus, ei varmaan ihan normaali? Tytär on itsetuhoinen ja kipeä.
Voi v...u, taas yksi syyllistäjä. Kuule toivon, että masennut joskus tai saat jonkun mt ongelman. Tai jopa syövän. Tulen kysymään sitten, että mikä meni vikaan. Miksi olet tyhmä tai vanhempasi ovat niin tyhmiä, että sait syövän. Ja mikä muuten on mennyt kasvatuksessa, niin pieleen, ettet ymmärrä aloitusta? Tai et ymmärrä, mikä on vertaistuki? Taisi olla vähän pieleen mennyt lapsuus, vai mitä? Eri
narsku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole syrjäytyneen vanhempi, mutta olin itse ap:n tyttären iässä aika samanlainen kuin ap kuvaa tytärtään. Olin jotenkin ihan hukassa elämässä, kaikki vaan v*tutti epämääräisesti, halusin jotain mutten tiennyt mitä, joten päädyin vain syömään ja tissuttelemaan siideriä. Siinä masentuneena ja ahdistuneena ja siideriä lipitellessä tosiaan en avannut laskuja, sitten tuli perintätoimiston kirjeitä, ulosottoa, luottotietojen meno. Koti oli kuin niissä amerikkalaisissa hamstraajaohjelmissa mutta en välittänyt.
Mulla outoa kyllä tuosta tie ulos oli ihastuminen mieheen. Jossain ihan lähibaarissa hänet tapasin, mutta hän ei ollutkaan renttu vaan yliopiston opiskelija. Ihastuminen sai minussa aikaan sellaisen tarmon, että aloin muuttaa elämääni siinä toivossa että voisin saada hänet, jos eläisin normaalia kunnollista elämää, laihtuisin jne. Pyysin vanhemmiltani apua laskujen kanssa ja sain sitä. Äiti auttoi myös siivoamaan lääväni, jossa tosi osin oli tuhoja joita ei voinut enää korjata esim. syöpynyt tiskipöytä ja lattioissa kosteusvaurioita. Minä ja se mies tosiaan alettiin seurustella, ja sain idean hakea yliopistoon. En tiennyt yhtään mitä opiskella, mutta päätin mennä samaa alaa opiskelemaan kuin hän - jos kerran mikään ei kiinnosta ihmeemmin, sama kai se mitä opiskelee. Pääsinkin opiskelemaan, ja elämä sai ryhtiä ja suuntaa. Meidän suhde kesti 4 vuotta ja loppui, mutta sitten mulla oli jo elämässä loppuvaiheessaa olevat opinnot, siintävä työura, asunnon hankinta jne - en enää tippunut siihen merkityksettömyyden ja päämäärättömyyden kuiluun.
Lähinnä kerroin tämän siksi, että joskus se voi olla pienestäkin kiinni. Varmaan moni joka olisi nähnyt mut siinä alkutilassa olisi arvellut että mulla on vakavia häiriöitä, jotain mt-juttuja tai neuroepätyypillisyyttä tai jotain, ja tarvisin apua ja tuskin silläkään normaaliksi tulisin. Mutta mun tapauksessa olikin kyse vain siitä, että kun en tiennyt mitä halusin, tipuin päämäärättömyyden suohon vellomaan, ja heti kun löytyi joku virvatuli mitä kohti pyrkiä, lähti homma sujumaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole syrjäytyneen vanhempi, mutta olin itse ap:n tyttären iässä aika samanlainen kuin ap kuvaa tytärtään. Olin jotenkin ihan hukassa elämässä, kaikki vaan v*tutti epämääräisesti, halusin jotain mutten tiennyt mitä, joten päädyin vain syömään ja tissuttelemaan siideriä. Siinä masentuneena ja ahdistuneena ja siideriä lipitellessä tosiaan en avannut laskuja, sitten tuli perintätoimiston kirjeitä, ulosottoa, luottotietojen meno. Koti oli kuin niissä amerikkalaisissa hamstraajaohjelmissa mutta en välittänyt.
Mulla outoa kyllä tuosta tie ulos oli ihastuminen mieheen. Jossain ihan lähibaarissa hänet tapasin, mutta hän ei ollutkaan renttu vaan yliopiston opiskelija. Ihastuminen sai minussa aikaan sellaisen tarmon, että aloin muuttaa elämääni siinä toivossa että voisin saada hänet, jos eläisin normaalia kunnollista elämää, laihtuisin jne. Pyysin vanhemmiltani apua laskujen kanssa ja sain sitä. Äiti auttoi myös siivoamaan lääv
huhhuh mikä teksti. täytyy miehenä varoa tälläistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa oli ihan keskiverto oppilas, kävi matematiikasta kyllä tukiopetuksessa silloin tällöin ja sai numeroksi peruskoulun päättötodistukseen matikasta 6. Muuten numerot olivat 7-9. Ei ole koskaan ollut erityisen kova lukemaan eikä ole kiinnostunut opiskelusta muutenkaan. Lapsena hän harrasti liikuntaa ja oli normaalipainoinen, kävi tanssitunneilla ja judossa. Oli ihan hyvä ja tavallinen lapsuus, normaali ydinperhe, isoveli ja me vanhemmat. Tavallisissa duunaritöissä olemme, mieheni sähköasentaja ja minä lastenhoitaja. Ei alkoholia tai muita päihteitä, isovanhemmat molemmilta puolilta mukana tiiviisti lapsuudessa, rauhallinen asuinalue maaseudulla.
Isoveljensä kävi ammattikoulun ja on nyt rakennusalalla töissä, hoitaa hyvin kotiaan ja on muutenkin "normaali". En vertaile lapsiani heidän kuullen enkä mitenkään nosta veljeä ylemmälle tasolle, tämä vain toteamuksensa. Saman kasvatuksen ovat saaneet kummatkin lapset.
Mitään viitteitä mielenterveysongelmista en nähnyt hänen lapsuudessaan, lapsena hänellä oli kavereita, joskus koulussa oli kiusaamista mutta loppui kun aikuiset puuttuivat. Kaverit jäivät yläasteelta päästyä. Lukiossa tyttö kävi vuoden mutta sitten lopetti. Ei kokenut omaksi jutukseen. Vaihtoi ammattikouluun, kokeili lähihoitajaksi ja sitten lastenhoitajaksi, ei napannut kumpikaan. Myöhemmin yritti media-alaa, ei sekään kiinnostanut viikkoa pidempään. Tämä alamäki alkoi, kun hän muutti omilleen asumaan. Olen tarjonnut mahdollisuutta muuttaa takaisin kotiin lepäämään, mutta sitä hän ei missään nimessä halua.
Etsivään nuorisotyöhön laitoin pyynnön että kontaktoisivat tyttären, mutta häntä ei kiinnostanut asiakkuus. Terapeuttia tosiaan myös ollaan etsitty kissojen ja koirien kanssa. Lääkärissä olen ollut mukana ja masennus diagnosoitu, ei muita mt-ongelmia. Ei myöskään vaikuta nepsypiirteiseltä enkä hänen koulumenestyksellään usko myöskään kehitysvamman mahdollisuuteen.
Velkaneuvojallekin kehoitin soittamaan ja lähetin whatsapissa takuusäätiön numeron hänelle ja kehoitin sinnekin soittamaan ja kysymään neuvoa. Siivousapuna olen ollut monta kertaa, mutta aina kun seuraavan kerran menen, on asunto taas kuin pommin jäljiltä.
Ap
Jatkossa tukia karsitaan, jolloin syrjäytyneillä ei enää ole varaa tilata pitsaa ja sushia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla samankaltainen tilanne. Tyttö on pari vuotta nuorempi, hänellä jäi myös lukio kesken eikä ole sen jälkeen opiskellut. Hänellä on todettu masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Asuu yhdessä poikakaverinsa kanssa. Hänellä on myös ruokavalion ja ajoittain päivärytmin kanssa ongelmia, mutta ylipainoa tms ei ole tullut, koska ulkoilee päivittäin koirien kanssa. Hän on ollut tuen piirissä jo useamman vuoden. Usemman Nuotti-jakson kokeili, on kokeillut päivätoimintaa, on terapiaa ja lääkäriä ja lääkitys, mutta toistaiseksi siihen suurimpaan ongelmaan eli opiskeluun jatkoon ei ole keksitty läpimurtoa. Tällä hetkellä tyttö on Oma väylä -kuntoutuksessa. Ongelmallisinta on se, että tyttö pelkää koulua tai lähinnä muita oppilaita siellä ja toi tämän esille jo 7.luokalla. En itsekään tajunnut miten vaikea tilanne oli, kunnes koulu loppui kuin seinään. Ei ole kukaan lukuisista asiantuntijoistakaan keksitty, miten saisi palamaan opiskelujen pariin. Luulen, että taustalla on ollut jotain kiusausta, vaikkei ole koskaan sitä myöntänyt. Luki-häiriö todettiin vasta lukiossa, mikä osaltaan selittää sitä, kuinka raskaaksi koki opiskelun.
Tavallaan, tosin tilanne ei ole noin paha koska tytär on töissä. Mutta hän on eristäytynyt ihan hikikomori-tyyliin ulkomaailmasta eikä halua apua. Hän sanoo, että haluaa elää niin ja on kuulemma tyytyväinen. Se työkin tehdään kotoa etänä, joten käytännössä hän ei näe ihmisiä juuri koskaan. Kyllähän se huolestuttaa, että mitä tuollaisesta seuraa, ei se ihan normaalia ole noin erakkomainen elämä nuorena naisena. Mutta ei sitä voi toista väkisin auttaakaan, jos ei halua apua, ja jos yritän liikaa puhuttaa ja kysellä, tytär suuttuu ja jos ei "utelu" lopu, niin kuulemma katkaisee välit kokonaan.
En tiedä oikein mikä tuollaiseen on johtanut. Introvertti hän on ollut aina, teininäkin sellainen kotona viihtyvä kirjatoukka. Mutta sentään kävi jossain harrastuksissa ja koulussa tietysti. Koulussa yläasteella häntä kiusattiin, mutta ajattelin ettei olisi jättänyt niin kovin pahoja jälkiä, koska meni yliopistoon ja opiskeli siellä normaalisti ja valmistui nopeasti. Vaan sitten kun sai töitä, teki tuon cityerakoitumisen, mikä minua huolettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vanhempi, mutta syrjäytyneen serkku. Tutulta kuulostaa tuo ap:n kuvaama tilanne. Serkku ei enää vastaa minullekaan, mutta kuulen asioista hänen äitinsä eli tätini kautta. Sydäntä särkevää ja läheiset ovat niin voimattomia tällaisessa tilanteessa. Kaikkea hyvää ap sinulle ja tyttärellesi.
Entäs sitten kun nuori 21v (poika) asuu kotona ja käy töissä, mutta ei poistu huoneestan muuta kuin töihin, syömään (vanhemmat tekee ruoan), suihkuun ja kauppaan ostamaan energiajuomia ja muuta roskaa?
Sulkeutuu kun yrittää puhua. Huone kuin sikolätti. Lakanoita ei vaihda eikä juurikaan vaatteita muuta kuin alusvaatteet sekä sukat.
Lisään vielä äskeiseen, että minunkaan tyttäressäni ei ollut havaittavissa mitään mt-ongelmien viitteitä nuorempana. Hän oli keskiverto oppilas, vaikkei lukihäiriötä tunnistettu tuolloin. Erityisesti hän sai aina kiitosta ystävällisestä käytöksestä muita oppilaita kohtaan ja oli äärimmäisen kiltti. Ei koskaan mitään riitoja tms kenenkään kanssa. Hänellä oli harrastuksia ja ystäviä. Murrosiässä alkoi muuttua ja alkoi olla pää- ja mahakipua ja kouluun meneminen oli vaikeaa. Sinnitteli lukion ensimmäisen vielä tehden valtavasti kursseja. Sen jälkeen alkoi saada paniikki/ahdistuskohtauksia koulussa ja sanoi haluavansa olla vaan kotona.
t.se toisen syrjäytyneen äiti
aikuisia ihmisiä ja tekevät miten tahtovat omien tuntojensa mukaan. helikopterivanhemmat surraa pitkin nettifoorumeita selvittämässä mikä meidän lasta vaivaa kun on oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten kun nuori 21v (poika) asuu kotona ja käy töissä, mutta ei poistu huoneestan muuta kuin töihin, syömään (vanhemmat tekee ruoan), suihkuun ja kauppaan ostamaan energiajuomia ja muuta roskaa?
Sulkeutuu kun yrittää puhua. Huone kuin sikolätti. Lakanoita ei vaihda eikä juurikaan vaatteita muuta kuin alusvaatteet sekä sukat.
Sanoo vaan että muuttaa omilleen. Saa varmaan kaikki tuetkin. Sosiaali ja asumistuet. On sen ikäinenkin jo. Oppii elämään.
Ensimmäinen syy on masennuslääkkeet vielä pahempaa jos syö psykoosilääkkeitä.
Tiedän mistä puhun, lähimmäinen ollut samassa tilanteessa. Jätti lääkkeet pois, nyt menee jo paremmin.
Ja mitäs muuta apua on haettu?