Lue keskustelun säännöt.
Muita syrjäytyneiden vanhempia paikalla?
30.08.2024 |
Niin, olisiko palstalla vertaistukea muista syrjäytyneiden lasten vanhemmista?
Oma tyttäreni on syrjäytynyt kokonaan. Hän on 22, asuu jo omillaan. Ei ole löytänyt mitään töitä, ei ole saanut mitään tutkintoa käytyä loppuun. Monta kertaa aloittanut lukion tai amiksen ja aina jättänyt kesken heti ensimmäisten päivien jälkeen. Kavereitakaan hänellä ei juurikaan ole, netissä muutamia onneksi joiden kanssa pitää yhteyttä. Tyttäreni ei juurikaan poistu kotoaan kuin lähikauppaan. Ruokavalio päin peetä, syö ihan mitä sattuu, onneksi kuitenkin syö jotain. Painoa tullut ihan reippaasti ja rahat meneekin ilmeisesti pääsääntöisesti roskaruokaan ja siideriin.
Yritän viedä hänelle mahdollisimman usein ruokakasseja ja terveellisempää ruokaa tarjolle, mutta jääkaappiin jää ruoat homehtumaan. Hänen kotinsa on muutenkin ihan kuin kaatopaikka, täynnä roskia ja pizzalaatikoita, karkkipapereita, avaamattomia laskujakin vino pino. Käräjäoikeudeltakin jäänyt kirjeitä avaamatta vino pino, viimeksi yritin niitä katsoa ja tytär kielsi avaamasta. Kuulemma menossa ulosottoon.
Tyttären ulkomuoto on muuttunut kovasti, on lihonut huolestuttavan paljon eikä pidä enää huolta itsestään. Kulkee rähjäisissä vaatteissa hiukset rasvaisina. Kävelykin mennyt jo vaikean ylipainon vuoksi huonoksi. Sydäntä särkee häntä katsoa, oma rakas tyttöni.
Hänellä on todettu masennus, lääkkeitä syö kyllä mutta terapiaan on pitkät jonot. Kriisikeskuksella kävi lyhytterapian etänä ja nyt etsimme aktiivisesti yksityistä terapeuttia, mutta jonot ovat valtavan pitkiä.
Ulosotto huolettaa myös. Tyttö on ottanut erilaisia pikavippejä rahoittaakseen syömisiään, hakee usein sushia tai muuta roskaruokaa ja näihin käyttää pikavippinsä. Järkipuhe ei ole auttanut, kotona oli tiukka kuri rahan suhteen mutta nyt on vaikea enää aikuista naista estää rahojaan tuhlailemasta.
Olo alkaa olla neuvoton. Toivoisin, että hän saisi kunnollisen ammatin ja työpaikan. Siivoaisi kotinsa, pääsisi parempaan kuntoon ja saisi ystäviä. Huoh.
Onko muita vanhempia samassa tilanteessa?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten kun nuori 21v (poika) asuu kotona ja käy töissä, mutta ei poistu huoneestan muuta kuin töihin, syömään (vanhemmat tekee ruoan), suihkuun ja kauppaan ostamaan energiajuomia ja muuta roskaa?
Sulkeutuu kun yrittää puhua. Huone kuin sikolätti. Lakanoita ei vaihda eikä juurikaan vaatteita muuta kuin alusvaatteet sekä sukat.
Mun veli oli tuollainen aikoinaan. Meidän tapauksessa äidiltä meni lopulta hermo, ja käytännössä heitti ulos. Vanhemmat auttoivat saamaan kunnalta vuokra-asunnon, kalustamaan sen ja muuten alkuun. Tässä tapauksessa tämä linnunpoikasen pesästä ulos potkaisu toimi. Ei kauaa kulunut, kun veli sai työtä tehtaasta (muistaakseni vähän te-toimiston pakottamana, eli käskettiin hakea ja hän joutui sinne) ja alkoi tienaamaan, ja elämäntapoihin tuli työn myötä pakosta säännöllisyyttä ja kurinalaisuutta. Ei ollut vissiin aikaa enää velloa niissä synkissä mietteissä päiviä pitkiä. Mutta onhan tuollainen ulos heittäminen iso riski. Olisi voinut käydä ihan toisinkin, vaikka alkaa juoda siellä vuokrakämpässään yksinäisyyteen ja ties mihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla samankaltainen tilanne. Tyttö on pari vuotta nuorempi, hänellä jäi myös lukio kesken eikä ole sen jälkeen opiskellut. Hänellä on todettu masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Asuu yhdessä poikakaverinsa kanssa. Hänellä on myös ruokavalion ja ajoittain päivärytmin kanssa ongelmia, mutta ylipainoa tms ei ole tullut, koska ulkoilee päivittäin koirien kanssa. Hän on ollut tuen piirissä jo useamman vuoden. Usemman Nuotti-jakson kokeili, on kokeillut päivätoimintaa, on terapiaa ja lääkäriä ja lääkitys, mutta toistaiseksi siihen suurimpaan ongelmaan eli opiskeluun jatkoon ei ole keksitty läpimurtoa. Tällä hetkellä tyttö on Oma väylä -kuntoutuksessa. Ongelmallisinta on se, että tyttö pelkää koulua tai lähinnä muita oppilaita siellä ja toi tämän esille jo 7.luokalla. En itsekään tajunnut miten vaikea tilanne oli, kunnes koulu loppui kuin seinään. Ei ole kukaan lukuisista asiantuntijoistakaan keksitty, miten saisi palamaan opiskelujen pariin. Luulen, että taustalla on ollut jotain kiusausta, vaikkei ole koskaan sitä myöntänyt. Luki-häiriö todettiin vasta lukiossa, mikä osaltaan selittää sitä, kuinka raskaaksi koki opiskelun.
Ongelma on siinä, että kun teinejä ei enää nykyään pakoteta kouluun, niin heidän elämänsä suistuu raiteilta ja teini päätyy syrjäytymiskierteeseen. Ei ymmärretä sitä, että on paljon parempi käydä koulua pakotettuna kuin olla käymättä ollenkaan. Niitä ongelmia mitkä koulussa käymättömyydestä seuraavat ei kalliskaan terapia korjaa, eikä varsinkaan mikään syrjäytyneiden työpaja missä heitä leikitetään.
Entisaikaan homma oli helppo, kun teini joko meni kouluun tai sai remmiä ja meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten kun nuori 21v (poika) asuu kotona ja käy töissä, mutta ei poistu huoneestan muuta kuin töihin, syömään (vanhemmat tekee ruoan), suihkuun ja kauppaan ostamaan energiajuomia ja muuta roskaa?
Sulkeutuu kun yrittää puhua. Huone kuin sikolätti. Lakanoita ei vaihda eikä juurikaan vaatteita muuta kuin alusvaatteet sekä sukat.
Sanoo vaan että muuttaa omilleen. Saa varmaan kaikki tuetkin. Sosiaali ja asumistuet. On sen ikäinenkin jo. Oppii elämään.
Nimenomaan ketään ei kiinnosta poikien tai miesten hyvinvointi, tai korkeintaan vanhemmat tai suku ehkä välittää. Potkase vaikka taivas alle niin siinä kasvatetaan pojasta mies kun joutuu ottamaan vastuuta elämästään, ja hellä ohjaus kelan sivuille "kato siältä miten se toimeentulo hakemus täytetään" aikuinen mies!
Ongelma on siinä, että kun teinejä ei enää nykyään pakoteta kouluun, niin heidän elämänsä suistuu raiteilta ja teini päätyy syrjäytymiskierteeseen. Ei ymmärretä sitä, että on paljon parempi käydä koulua pakotettuna kuin olla käymättä ollenkaan. Niitä ongelmia mitkä koulussa käymättömyydestä seuraavat ei kalliskaan terapia korjaa, eikä varsinkaan mikään syrjäytyneiden työpaja missä heitä leikitetään.
Entisaikaan homma oli helppo, kun teini joko meni kouluun tai sai remmiä ja meni.
Lukio (toinen aste) oli vielä vapaaehtoinen, kun tyttö aloitti lukion. Hän täytti silloin keväällä 18, joten miten hänet olisi sen jälkeen voinut sinne kouluun pakottaa? Oli toki koulun kirjoilla, mutta vaikea tuon ikäistä on siellä väkisin pitää. Sieltä pystyy kävelemään ihan vapaasti pois hetkenä minä hyvänsä. Tuohon remmi-osuuteen en jaksa edes kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Minulla samankaltainen tilanne. Tyttö on pari vuotta nuorempi, hänellä jäi myös lukio kesken eikä ole sen jälkeen opiskellut. Hänellä on todettu masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Asuu yhdessä poikakaverinsa kanssa. Hänellä on myös ruokavalion ja ajoittain päivärytmin kanssa ongelmia, mutta ylipainoa tms ei ole tullut, koska ulkoilee päivittäin koirien kanssa. Hän on ollut tuen piirissä jo useamman vuoden. Usemman Nuotti-jakson kokeili, on kokeillut päivätoimintaa, on terapiaa ja lääkäriä ja lääkitys, mutta toistaiseksi siihen suurimpaan ongelmaan eli opiskeluun jatkoon ei ole keksitty läpimurtoa. Tällä hetkellä tyttö on Oma väylä -kuntoutuksessa. Ongelmallisinta on se, että tyttö pelkää koulua tai lähinnä muita oppilaita siellä ja toi tämän esille jo 7.luokalla. En itsekään tajunnut miten vaikea tilanne oli, kunnes koulu loppui kuin seinään. Ei ole kukaan lukuisista asiantuntijoistakaan keksitty, miten saisi palamaan opi
Lukihäiriöön voi liittyä muitakin neurologisia ja hahmotuksen ongelmia. Onko tutkittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Velkaa ei pysty enää ottamaan sen jälkeen kun luottotiedot on menneet.
Tsemppiä teille omaisille - ei tähän oikein muuta voi sanoa.
Syrjäytyneen täytyy itse olla motivoitunut muuttumaan jotta muutos voi tapahtua. Ei se auta, että vanhempi, sukulaiset, kuraattori, sosiaalityöntekijä tai naapuri on huolissaan ja toivoo muutosta, jos ihminen ei itse halua muuttua.
Ap suosittelisin ottamaan takapakkia. Sano tyttärellesi, että olet huolissasi ja aina saa ottaa yhteyttä jos apua tarvitsee missä asiassa tahansa. Ylenpalttinen häsääminen voi myös ahdistaa tytärtäsi vielä enemmän. Voit yrittää ehdottaa, että kävisitte vaikka ruokakaupassa yhdessä kerran viikossa, mutta muuten jättäisin hänet rauhaan ellei hän itse halua viettää enemmän aikaa yhdessä. Huoli ilmoituksen voit tehdä, mutta sosiaalityöntekijäkään ei voi häntä pakottaa muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli ihan keskiverto oppilas, kävi matematiikasta kyllä tukiopetuksessa silloin tällöin ja sai numeroksi peruskoulun päättötodistukseen matikasta 6. Muuten numerot olivat 7-9. Ei ole koskaan ollut erityisen kova lukemaan eikä ole kiinnostunut opiskelusta muutenkaan. Lapsena hän harrasti liikuntaa ja oli normaalipainoinen, kävi tanssitunneilla ja judossa. Oli ihan hyvä ja tavallinen lapsuus, normaali ydinperhe, isoveli ja me vanhemmat. Tavallisissa duunaritöissä olemme, mieheni sähköasentaja ja minä lastenhoitaja. Ei alkoholia tai muita päihteitä, isovanhemmat molemmilta puolilta mukana tiiviisti lapsuudessa, rauhallinen asuinalue maaseudulla.
Isoveljensä kävi ammattikoulun ja on nyt rakennusalalla töissä, hoitaa hyvin kotiaan ja on muutenkin "normaali". En vertaile lapsiani heidän kuullen enkä mitenkään nosta veljeä ylemmälle tasolle, tämä vain toteamuksensa. Saman kasvatuksen ovat saaneet kummatkin lapset.
Mitään vii
Tuossa yksi iso ydinongelma näyttäisi olevan, ettei ole löytynyt sopivaa opiskelualaa tai sitten ihan työtä. Onko kokeiltu esim. ammatinvalintapsykologi? Te-keskuksissa on sellaisia ja palvelut on ilmaisia. Meidän tytär sai sieltä hyvän avun, kun ei millään keksinyt mihin mennä opiskelemaan. Hänen ydinongelmansa oli, että hän ei missään nimessä halunnut ihmisten kanssa tehtävää työtä, mutta ei myöskään erityisemmin tykännyt lukemisesta eli akateemiset opinnot oli poissuljettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla samankaltainen tilanne. Tyttö on pari vuotta nuorempi, hänellä jäi myös lukio kesken eikä ole sen jälkeen opiskellut. Hänellä on todettu masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Asuu yhdessä poikakaverinsa kanssa. Hänellä on myös ruokavalion ja ajoittain päivärytmin kanssa ongelmia, mutta ylipainoa tms ei ole tullut, koska ulkoilee päivittäin koirien kanssa. Hän on ollut tuen piirissä jo useamman vuoden. Usemman Nuotti-jakson kokeili, on kokeillut päivätoimintaa, on terapiaa ja lääkäriä ja lääkitys, mutta toistaiseksi siihen suurimpaan ongelmaan eli opiskeluun jatkoon ei ole keksitty läpimurtoa. Tällä hetkellä tyttö on Oma väylä -kuntoutuksessa. Ongelmallisinta on se, että tyttö pelkää koulua tai lähinnä muita oppilaita siellä ja toi tämän esille jo 7.luokalla. En itsekään tajunnut miten vaikea tilanne oli, kunnes koulu loppui kuin seinään. Ei ole kukaan lukuisista asi
Pakko sanoa, että haista p....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukihäiriöön voi liittyä muitakin neurologisia ja hahmotuksen ongelmia. Onko tutkittu?
Psykologin testit on tehty, ei ole mitään hahmotusongelmaa. Sairaalalla taas on tehty omat tutkimukset, en osaa sanoa onko varsinaisesti neurologisia tutkimuksia tehty, mutta varmaan ne olisi tehty jo tässä vaiheessa, jos olisi koettu tarpeelliseksi.
#17: tukihenkilö, etsivä nuorisotyö tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma rakas lapseni, yksi heistä, on jo 30 v. Ei tutkintoa, ei ammattia, ei töitä. Hänellä on edelleen kiinnostus tiettyyn alaan, ja on siinä itseoppinut - mutta kun se ei elätä. Tekee satunnaisia hanttihommia, kun niitä saa. Masennus-ahdistusta on ollut teinistä asti. On herkkä, taiteellinen sielu.
Muut lapset ovat työelämässä ja pärjäävät hyvin.
Myönnän, että vähän paapon tätä nuorinta, erityisesti nyt, kun tukia leikattiin ja toimeentulonsa huononi entisestään. Asuu kumminkin omillaan eri paikkakunnalla, eli mitään ruokakasseja, siivousta tms. paöveluja en tarjoa. Lähinnä raha-apua annan ja olen ostanut tarvitsemiaan laitteita, joihin hänellä ei olisi ollut mitään osaa ilman ulkopuolista rahoitusta.
Elän itse hyvin niukasti, se on minulle elämäntapa. En koe uhrautuvani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten kun nuori 21v (poika) asuu kotona ja käy töissä, mutta ei poistu huoneestan muuta kuin töihin, syömään (vanhemmat tekee ruoan), suihkuun ja kauppaan ostamaan energiajuomia ja muuta roskaa?
Sulkeutuu kun yrittää puhua. Huone kuin sikolätti. Lakanoita ei vaihda eikä juurikaan vaatteita muuta kuin alusvaatteet sekä sukat.
Sanoo vaan että muuttaa omilleen. Saa varmaan kaikki tuetkin. Sosiaali ja asumistuet. On sen ikäinenkin jo. Oppii elämään.
Nimenomaan ketään ei kiinnosta poikien tai miesten hyvinvointi, tai korkeintaan vanhemmat tai suku ehkä välittää. Potkase vaikka taivas alle niin siinä kasvatetaan pojasta mies kun joutuu ottamaan vastuuta elämästään, ja hellä ohjaus kelan sivuille "kato siältä miten se toimeentulo hakemus täytetään" aikuinen mies!
No kyllä tätä tytöillekin tehdään. Mullekin tehtiin. Äiti sanoi, ettei ala katselemaan kun iso aikuinen ä mmä laiskana lojuu vanhempiensa nurkissa, että se on nyt aloitettava itsenäinen elämä. Mä iskin jonkun vanhemman miehen, jonka kanssa menin asumaan sitten. Yhdessä vedettiin viinaa ja huumeitakin, minä niitä tosin aika vähän, mies säännöllisesti muuten paitsi kesäaikaan kun oli duunissa. Tuo viina on pirullinen, koska sillä saa hyvänolontunteen ja tyytyväisyyden ilman oikeaa syytä. Esim. mulla meni 30 vuotta elämästä siinä, kun en välittänyt tavoitella mitään, koska mun mielestä kaikki oli hyvin kunhan sain ne päivittäiset vitutuksen poistavat kaljani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukihäiriöön voi liittyä muitakin neurologisia ja hahmotuksen ongelmia. Onko tutkittu?
Psykologin testit on tehty, ei ole mitään hahmotusongelmaa. Sairaalalla taas on tehty omat tutkimukset, en osaa sanoa onko varsinaisesti neurologisia tutkimuksia tehty, mutta varmaan ne olisi tehty jo tässä vaiheessa, jos olisi koettu tarpeelliseksi.
Kannattaa kysyä ja tehdä. Suomessa on runsaasti diagnosoimatonta nepsy-ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihäiriöön voi liittyä muitakin neurologisia ja hahmotuksen ongelmia. Onko tutkittu?
Psykologin testit on tehty, ei ole mitään hahmotusongelmaa. Sairaalalla taas on tehty omat tutkimukset, en osaa sanoa onko varsinaisesti neurologisia tutkimuksia tehty, mutta varmaan ne olisi tehty jo tässä vaiheessa, jos olisi koettu tarpeelliseksi.
Kannattaa kysyä ja tehdä. Suomessa on runsaasti diagnosoimatonta nepsy-ongelmaa.
Kouluikäisistä vasta kolmasosa on diagnosoitu nepsyiksi, joten diagnooseja on varaa lisätä reilusti.
"Toivoisin, että hän saisi kunnollisen ammatin ja työpaikan."
Jos on pahoja elämänhallinnan vaikeuksia ja ilmeisesti myös mielenterveysongelmia niin ollaan aika kaukana tästä. Toivottavasti et toitota tätä toivettasi joka tapaamiskerralla tyttärellesi.
Oletko kysynyt kertaakaan minkälaista apua tytär itse kaipaa, sinulta tai ulkopuolisilta?
Tuntuu vähän siltä kuin lasta olisi pidetty 20 vuotta jossain pumpulissa opettamatta mitään, kurilla ja rajoituksilla halliten, sitten petytään kun se itsenäinen elämä ei sujukaan.
Vierailija kirjoitti:
Millainen oli lapsuus, ei varmaan ihan normaali? Tytär on itsetuhoinen ja kipeä.
Äskettäin 24 vuotias tuttava läksi oman käden kautta tästä vointivaltiosta. Mutta työvoimaa vastaanottokeskukset täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Oma rakas lapseni, yksi heistä, on jo 30 v. Ei tutkintoa, ei ammattia, ei töitä. Hänellä on edelleen kiinnostus tiettyyn alaan, ja on siinä itseoppinut - mutta kun se ei elätä. Tekee satunnaisia hanttihommia, kun niitä saa. Masennus-ahdistusta on ollut teinistä asti. On herkkä, taiteellinen sielu.
Muut lapset ovat työelämässä ja pärjäävät hyvin.
Myönnän, että vähän paapon tätä nuorinta, erityisesti nyt, kun tukia leikattiin ja toimeentulonsa huononi entisestään. Asuu kumminkin omillaan eri paikkakunnalla, eli mitään ruokakasseja, siivousta tms. paöveluja en tarjoa. Lähinnä raha-apua annan ja olen ostanut tarvitsemiaan laitteita, joihin hänellä ei olisi ollut mitään osaa ilman ulkopuolista rahoitusta.
Elän itse hyvin niukasti, se on minulle elämäntapa. En koe uhrautuvani.
Mitä laitteita olet hankkinut?
Miksi ei saisi erakoitua ja elää kuin hikikomorit? Mikä siinä pelottaa? Jos toinen on niin onnellisin niin antaa elää.
https://www.rapport.fi/jani-kaaro/nain-kuoro-voi-pelastaa-demokratian-i…