Muita syrjäytyneiden vanhempia paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuolle mitään voi Aikuinen tytär jo, itse vastuussa itsestään. Olet velvollisuutesi jo tehnyt.

Monet lapsetkin aikuisina auttavat aikuisia vanhempiaan. Tukeminen ja omaishoitaminen ei ole kiellettyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten kun nuori 21v (poika) asuu kotona ja käy töissä, mutta ei poistu huoneestan muuta kuin töihin, syömään (vanhemmat tekee ruoan), suihkuun ja kauppaan ostamaan energiajuomia ja muuta roskaa?

Sulkeutuu kun yrittää puhua. Huone kuin sikolätti. Lakanoita ei vaihda eikä juurikaan vaatteita muuta kuin alusvaatteet sekä sukat. 

Sanoo vaan että muuttaa omilleen. Saa varmaan kaikki tuetkin. Sosiaali ja asumistuet. On sen ikäinenkin jo. Oppii elämään.

Nimenomaan ketään ei kiinnosta poikien tai miesten hyvinvointi, tai korkeintaan vanhemmat tai suku ehkä välittää. Potkase vaikka taivas alle niin siinä kasvatetaan pojasta mies kun joutuu ottamaan vastuuta elämästään, ja hellä ohjaus kelan sivuille "kato siältä miten se toimeentulo hakemus täytetään" aikuinen mies!

 

En nyt sanoisi noin. Kaikki poikani työllistää suurta joukkoa sosiaalialan ihmisiä,Kela, te toimistoa, psykiatreja, opettajia, kuraattoreja, opintopsykologeja ja ohjaajia ja vanhempiaan, isovanhempiaan jopa vanhempien puolikkaitaan. Tässä on populaa kuin pienessä kylässä mukana. Lapseni luo enemän työpaikkoja kuin perssekoko hallituksemme ja onnistuu vieläpä pitämään ne töissä. Se on vaan niin, että moni nuori mies on niin tottunut siihen passattavana olemiseen, että ei vain kyvyttömyyttään arvostaa muiden ihmisten työpanosta elämässään, huomaa kuinka paljon heitä koitetaan auttaa samalla kun laittavat kaikin keinoin vastaan ja sabotoivat kaikki yritykset auttaa heitä.

Olin 20-vuotiaana vähän samassa tilanteessa, mutta siitä parissa vuodessa suoritin yo-tutkinnon aikuislukiossa ja ammatillisen perustutkinnon ammatillisen kuntoutuksen ja psykoterapian avulla. Nykyään pyyhkii hyvin, ja olen perheellinen korkeakoulutettu vakituisessa työpaikassa. Toivottavasti tyttäresi saa apua.

Ei syrjäytymistä kannata nähdä kokonaan huonossa valossa, Itse jäin vapaaehtoisesti heti 18 vuotiaana työttömäksi. Jos jonnekin siihen aikaan 8 euron orjakursseille yritettiin pakottaa hain sairauslomaa vedoten mielenterveyssyihin. Miksi haluan olla mieluummin normaalin yhteiskunnan ulkopuolella ja en ole juurikaan tekemisissä ihmisten kanssa? En halua osallistua tällaiseen maailmaan jossa pitää kyynerpäätaktiikalla ym. keinoin "edetä urallaan" tai nuolla jonkun pomon pyllyä, että ylenisi, alistua tekemään asioita, jotka ovat moraalisesti vääriä tai jos et tee, sinut uhataan erottaa töistä. Kaiken tässä syrjäytymisessä kruunaa sen, että näkee oikeasti miten sokeita ns. tavan ihmiset ovat ihan vaalikäyttäymisiään yms. myöten. Sillä ei ole väliä jos muilla menee huonosti, kunhan itsellä ja läheisellä ois hyvä olla ja rahaa pitää saada sitä mukaa enemmän mitä enemmän sitä on. 3000 palkat ei kuulemma riitä mihinkään kun vuosituhannen alussa, sellaisia ei juuri kenelläkään edes ollut. Tiedän kyllä että hinnat ovat erilaiset nykyään, mutta itse olette velaksi eläneet ja olette nyt onneksi pissassa monet ns. kunnon kansalaisetkin kun äänestitte tuonne tuollaisia ihmisiä ajamaan asioita, jotta joudutte tekemään töitä ja käymään sossun luukulla samaan aikaan. Ette myöskään kerkeä ajattelemaan sitä tosi asiaa, että media pyrkii jatkuvasti tekemään vastakkainasetteluja ja manipulointia, jotta saataisi ihmiset eroteltua eri leireihin ja tämä aiheuttaa sitä juoruilua, kiusaamista yms. lieveilmiöitä. Mielestäni omaehtoisessa syrjäytymisessä ei ole mitään pahaa. Ei kaikkia kiinnosta osallistua sairaan yhteiskunnan pyörittämiseen. Olemme silti vähemmistö ja meihin kuluvat kulungit ovat kissan pieru verrattuna näihin tunnin juniin ja satojen terveysasemien lakkauttamisiin ja sitä kautta jopa satojentuhansien ihmisten kuolemiseen. Olen myös nepsy, enkä näe järkeä maailmassa jossa oma elämä tuhlataan niinkin järjettömän asian perässä juoksemiseen kuin rahan. Mitä teet sillä kuoleman jälkeen? Joku heittää aina argumentin "jos kaikki ois työttömiä niin pälä pälä". Niin no kaikki eivät ole, eivätkä tule olemaan työttömiä ja toisekseen jos näin hypoteettisesti olisi, niin sitten minäkin keksisin jonkun muun ratkaisun ja itse asiassa teenkin ihan hyvin rahaa tarvittaessa, vaikken osallistu normaaliin yhteiskuntaan millään tavoin, mutta ahne en sen suhteen ole koskaan ollut, enkä toivottavasti tulekaan. Rahan siis. Eiks siin Raamatussakin sanottu, että älä palvo epäjumalia, joista yksi on raha.

Vierailija kirjoitti:

Ei syrjäytymistä kannata nähdä kokonaan huonossa valossa, Itse jäin vapaaehtoisesti heti 18 vuotiaana työttömäksi. Jos jonnekin siihen aikaan 8 euron orjakursseille yritettiin pakottaa hain sairauslomaa vedoten mielenterveyssyihin. Miksi haluan olla mieluummin normaalin yhteiskunnan ulkopuolella ja en ole juurikaan tekemisissä ihmisten kanssa? En halua osallistua tällaiseen maailmaan jossa pitää kyynerpäätaktiikalla ym. keinoin "edetä urallaan" tai nuolla jonkun pomon pyllyä, että ylenisi, alistua tekemään asioita, jotka ovat moraalisesti vääriä tai jos et tee, sinut uhataan erottaa töistä. Kaiken tässä syrjäytymisessä kruunaa sen, että näkee oikeasti miten sokeita ns. tavan ihmiset ovat ihan vaalikäyttäymisiään yms. myöten. Sillä ei ole väliä jos muilla menee huonosti, kunhan itsellä ja läheisellä ois hyvä olla ja rahaa pitää saada sitä mukaa enemmän mitä enemmän sitä on. 3000 palkat ei kuulemma riitä mihinkään kun vuosituhannen a

Minusta tuossa ei ole mitään värää ja kuten sanoit olet nepsy. Olisit suurella todennäköisyydellä työelämässä ollessa täysin työkyvytön 40 ikävuoteen mennessä. Minä pärjäsin 2 vuotta työelämässä jonka jälkeen olen ollut burnout ja pääsin sairasloman kautta kuntoutusrahalle ja eläkkeelle. Piti vuosikymmen levätä, että jaksan hieman töitä ja nyt olen taas burnout. Ei tällaisessa ole oikeasti mitään järkeä. Kärsimyksen voi jättää kokemattakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei syrjäytymistä kannata nähdä kokonaan huonossa valossa, Itse jäin vapaaehtoisesti heti 18 vuotiaana työttömäksi. Jos jonnekin siihen aikaan 8 euron orjakursseille yritettiin pakottaa hain sairauslomaa vedoten mielenterveyssyihin. Miksi haluan olla mieluummin normaalin yhteiskunnan ulkopuolella ja en ole juurikaan tekemisissä ihmisten kanssa? En halua osallistua tällaiseen maailmaan jossa pitää kyynerpäätaktiikalla ym. keinoin "edetä urallaan" tai nuolla jonkun pomon pyllyä, että ylenisi, alistua tekemään asioita, jotka ovat moraalisesti vääriä tai jos et tee, sinut uhataan erottaa töistä. Kaiken tässä syrjäytymisessä kruunaa sen, että näkee oikeasti miten sokeita ns. tavan ihmiset ovat ihan vaalikäyttäymisiään yms. myöten. Sillä ei ole väliä jos muilla menee huonosti, kunhan itsellä ja läheisellä ois hyvä olla ja rahaa pitää saada sitä mukaa enemmän mitä enemmän sitä on. 3000 palka

Ruotsissa 70-80 % vanhan liiton asseista on eläkkeellä, jonne toki kuuluisivat, elleivät satu pääsemään esim. tutkijoiksi tms. mikä on heille monesti mieluista hommaa. Kiva että on ihmisiä jotka ymmärtää nepsyjen näkökulmankin. Eikä se neurotyypillinen maailmankuva välttämättä olekaan se oikea näkökulma, vaikka se enemmistö onkin ainakin tällä hetkellä. Näkeehän tää jon tästä maailmasta minkälainen härdelli tää on. Ihmiset ihan itse sotii keskenään, kiusaavat, juoruilevat jne. ja jos tietää kaaosteroriasta mitään, niin jossakin kohtaa kakka lentää tuulettimeen ja taas joutuu aloittaa kaiken alusta sen jälkeen kun taas yksi "sivilisaatio" on tuhottu omaan mahdottomuuteensa. Ongelma on toki siinä, että onko enää maapalloa jolla elää kun se tuhotaan, "kun eihän minun valinnoilla ole mitään väliä".

Autistisen ihmisen aivot toimii 42% tehokkaammin kuin neurotyypillisen. Miten helppoa olisi elää noin vajaalla kapasiteetilla.

Tiedätkö ap yhtään, paljonko tytöllä on ulosottoon menossa?

Miten olisi huoli ilmoitus?

https://www.suomi.fi/palvelut/ilmoitus-sosiaalihuollon-tarpeesta-huoli-…

Tässä on nyt pohjois-pohjanmaa mutta saman voi tehdä sillä paikkakunnalla missä asuu tai huolen kohde asuu. 

Itsestäni tuntuisi todella pahalta jos en toimisi kun sivusta näkee että toisen elämä valuu katastrofiin.  Kyseessä oma tyttäresi, toimi.  Kyseessä nuori ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi erakoitua ja elää kuin hikikomorit? Mikä siinä pelottaa? Jos toinen on niin onnellisin niin antaa elää. 

Sellainen elämäntyyli ei ole tervettä. Ihmisten kuuluu olla tekemisissä toistensa kanssa, edes jossain määrin.

Paskamyrskyä odotellessa, mutta siltikin kysyn, onko verikokeet tsekattu? 

Ferritiini, B12, kalsidoli (D), folaatti, kilpirauhaskokeet? 

Paskamyrskyä odotellessa, mutta siltikin kysyn, onko verikokeet tsekattu? 

Ferritiini, B12, kalsidoli (D), folaatti, kilpirauhaskokeet? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi erakoitua ja elää kuin hikikomorit? Mikä siinä pelottaa? Jos toinen on niin onnellisin niin antaa elää. 

Sellainen elämäntyyli ei ole tervettä. Ihmisten kuuluu olla tekemisissä toistensa kanssa, edes jossain määrin.

Mihin perustat väitteesi? Ei kaikki ihmiset halua olla toisten kanssa tekemisissä juuri jonkun burgerinkin tässä ketjussa mainittujen syiden takia. 

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä äskeiseen, että minunkaan tyttäressäni ei ollut havaittavissa mitään mt-ongelmien viitteitä nuorempana. Hän oli keskiverto oppilas, vaikkei lukihäiriötä tunnistettu tuolloin. Erityisesti hän sai aina kiitosta ystävällisestä käytöksestä muita oppilaita kohtaan ja oli äärimmäisen kiltti. Ei koskaan mitään riitoja tms kenenkään kanssa. Hänellä oli harrastuksia ja ystäviä. Murrosiässä alkoi muuttua ja alkoi olla pää- ja mahakipua ja kouluun meneminen oli vaikeaa. Sinnitteli lukion ensimmäisen vielä tehden valtavasti kursseja. Sen jälkeen alkoi saada paniikki/ahdistuskohtauksia koulussa ja sanoi haluavansa olla vaan kotona. 

 

t.se toisen syrjäytyneen äiti

Tuo viittaa vahvasti koulukiusaamiseen. 

Ap tässä. En ole varma paljonko ulosottoon on velkaa jo ehtinyt mennä, tyttö ei suostu kertomaan. Epäilen että melko muhkea summa ehtinyt tulla, on ehtinyt asua jo 4 vuotta omillaan ja on luottotiedoton. Kesällä hänellä katkesi asunnosta sähköt muutamaksi päiväksi ja siitä lähti tämä rahavyyhti selviämään, oli jättänyt sähkön siirtomaksuja maksamatta. Puhelinliittymä häneltä on suljettu jo pari kertaa aikuisiällä laskujen maksamattomuuden takia. 

Olen välillä laittanut tytölle rahaa ja maksanut useita laskuja, kehottanut laittamaan ne tililtä suoraveloitukseen koska ei avaa paperipostejaan. Nyt tyttö on kotona käymässä ja makaa puhelimella sängyssä, ei halunnut lähteä kaupungilla käymään vanhempien kanssa. Ei halua puhua mistään.

Verikokeissa hänen olisi syytä käydä jo nousseen painon vuoksi. Minäkin olen ylipainoinen ja sairastan 2 tyypin diabetesta ja suvussa on vahva alttius diabetekselle ja tästä olen tyttöä yrittänyt valistaa. Hän painaa jo reilusti yli 100 kiloa. Ei jaksa käydä edes pientä lenkkiä koiran kanssa. Asumme pienellä paikkakunnalla ja herikokeisiin pääsisi nopeasti mutta hän ei ainakaan toistaiseksi ole halunnut mennä. Olen todella huolissani hänen terveydestään. Ehdotin nyt viikonloppuna myös takuusäätiölle soittoa mutta hän ei halua sitä tehdä. Aika neuvoton on olo. Syksyn yhteishausta juteltiin, muttei ole kuulemma tällä hetkellä kiinnostunut koulusta.

Ap

Kuulostaa siltä, että sinä ap vain autat, ymmärrät, säälit, jaksat kantaa huolta, patistaa ja kannustaa.

Jospa vain lopetat, kun tyttö ei ota kuuleviin korviin. Nyt on varmaan aika lopettaa paapominen ja oikeasti suuttua tytölle. Sanot, että olet aikuinen ja elä elämäsi ja siivoa sotkusi. Ihan alkoi ärsyttämään puolestasi. 

Minusta lapsesi kuulostaa kyllä lähinnä laiskalta tai jälkeenjääneeltä. Miksi annat hänen elää noin? Lakkaa paapomasta! Älä tuhlaa omaa energiaasi häneen enää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi erakoitua ja elää kuin hikikomorit? Mikä siinä pelottaa? Jos toinen on niin onnellisin niin antaa elää. 

Sellainen elämäntyyli ei ole tervettä. Ihmisten kuuluu olla tekemisissä toistensa kanssa, edes jossain määrin.

Jos sellainen elämäntyyli tekee ihmisen onnelliseksi, niin vitunko väliä, onko jonkun määritelmän mukaan tervettä vai ei.

Kyllä minä olen jaksamisen kanssa äärirajoilla. Monta kertaa on käynyt mielessä että lopetan tukemisen mutta kun kyseessä on oma lapsi, on se todella vaikeata. Olen toki samaa mieltä että hänen pitäisi ottaa itse vastuuta asioistaan ja "lorvikatarria" epäilen pääsyyksi pian itsekin.. olen yrittänyt hänen kanssaan keskustella ettei aina voi tehdä juuri sitä unelmatyötä tai unelmien opintoja, jostain pitäisi vaan aloittaa. Ongelma on se, ettei häntä kiinnosta yhtään mikään. Mietin myös hänen ikäänsä, pian alkaa olla jo myöhäistä etsiä työpaikkaa tyhjällä CV:llä, sitten häntä tulee harmittamaan myöhemmin kun tuhlasi nuoruutensa.. en tosiaankaan tiedä mitä tekisin. Ei kai kukaan tälläista toivo omalle lapselleen :( 

Ap

Tytär luottaa siihen, että vanhemmat auttaa. Joidenkin pitää mennä todella alas ennen kuin herääminen tapahtuu. Lopettakaa apu niin tytön on pakko toimia.