Odotanko liikaa/mitä miehenne tekee kun itkette?

Mun mies lopettaa kaiken toiminnan ja keskittyy minuun, jos olen surullinen, vihainen tai kiihtynyt tai jos itken. Hän on hyvä kuuntelija ja haluaa että asia selvitetään perin pohjin. Sellaista ei tapahdu kovin usein, ehkä kerran vuodessa, että jokin asia aiheuttaa konfliktin.

Jos miehesi sanoi sinulle jotain mistä et ole varma mitä se tarkoitti, niin kannattaa kysyä siitä tarkemmin. Väärinkäsitykset voivat aiheuttaa paljon harmeja.

Jotkut miehet on alkaneet huutamaan. 

Harvempi tajunnut vaan ottaa syliin. 

Sit jotkut vaan seisoi ja tuijottaa ja voivottelee kun ei yhtään tiedä mitä tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies lopettaa kaiken toiminnan ja keskittyy minuun, jos olen surullinen, vihainen tai kiihtynyt tai jos itken. Hän on hyvä kuuntelija ja haluaa että asia selvitetään perin pohjin. Sellaista ei tapahdu kovin usein, ehkä kerran vuodessa, että jokin asia aiheuttaa konfliktin.

Jos miehesi sanoi sinulle jotain mistä et ole varma mitä se tarkoitti, niin kannattaa kysyä siitä tarkemmin. Väärinkäsitykset voivat aiheuttaa paljon harmeja.

Hän kuulostaa ihanalta ja välittävältä mieheltä! Olet oikeassa, että minun pitää kysyä häneltä. Aristelen tätä liikaa, koska itse jotenkin jähmetyn noissa tilanteissa ja prosesslin asiaa jälkikäteen. Sitten kun palaan asiaan hän on sitä mieltä että eikö tämä asia ole jo käsitelty ja tuskastuu :(

Kuinka usein sä itket? Jos nyt joka asian jälkeen pillittää niin kaipa miehelle tulee olo että jaha, taas (tyyliin sisarvaimojen Robyn). Miehen on varmaan hankala keskustella kanssasi jos aina alkaa itkun vääntäminen eli useammin kun kerran kuussa. 

Minä en itke, jos mieheni loukkaa minua niin minä suutun. En yhtään ihmettele jos miehesi ei osaa reagoida itkuusi. Miehet yleisesti jäätyvät kun nainen alkaa itkemään. Monilla miehillä saattaa olla myös kokemus siitä että nainen käyttää itkua manipulointitarkoituksissa. Kun jossakin vaiheessa riitaa nainen alkaa itkemään niin riita päättyy siihen tai mies päätyy hyvittelemään, jolloin riitaa ei oikeasti koskaan käydä reilusti loppuun ja käsitellä. Ethän sinä syyllisty tähän?

Eksä ei oikein mitenkään. Siis silloinkaan, kun ei ollut riita vaan itkin vaikkapa menetettyä läheistä. Ei varmaan pahuuttaan -on sellainen jäyhä vähän hölmähtänyt tyyppi vaan- mutta kyllä jossain vaiheessa elämää läpi käytyä alkoi tuntua, että suhteesta puuttui yksi keskeisimmistä asioista joita siltä kaipasin: henkinen tuki. 

Nykyinen kumppani on hyvä lohduttaja. En sellaista usein kaipaa (ehkä siksi kesti edellisen kanssa tajuta tuollaisen taidon arvo) mutta niinä hetkinä kun kaipaan, osaan kyllä arvostaa! 

Jos parisuhteessa tuntee olevansa yksin, niin mikä se silloin on? 

Onpa täällä sisäistettyä misogyniaa. Tunteet ovat ihan ok naisille että miehille ja heti pomppaaminen ajatukseen, että nainen käyttää itkua aseenaan kertoo kyllä paljon kommentoijan omasta mielenlaadusta. Saati ajatus, että ap itkisi hysteerisenä lähes päivittäin. Saisitte naiset hävetä.

Ei miesten edessä kannata itkeä. Itken yksikseni tai äidin nähden.

Lopettaa sen mitä on juuri tekemässä, tulee luokseni, halaa ja ottaa syliin. Silittää hiuksiani.

En minäkään riidellessä itke. Silloin suutun ja pidän puoleni. Ei me kyllä paljoa riidellä, ehkä kerran vuodessa nykyään. 26 v. yhdessä.

Jos minä itken, niin mies todennäköisesti halaa ja käskee lepäämään. Varmaan yrittää lohduttaa. Mutta en minä kyllä normaalisti itke jos ei ole oikeaa hätää. Viimeksi itkin miehen nähden, kun kerroin hevoseni saamasta lohduttomasta diagnoosista, sitä ennen varmaan kun veljeni kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Ei miesten edessä kannata itkeä. Itken yksikseni tai äidin nähden.

Olen tehnyt paljon työtä, että uskallan näyttää tunteeni ja tuohon en enää ryhdy. Lapsena tunteiden näyttäminen tarkoitti kunnon selkäsaunaa.

Jos komean miehen kanssa seurustelee niin ei saa tervettä parisuhdetta koska jokainen komeamies on jännämies. Hyvä kumppani ei sano rumasti  edes riidan aikana joten kannattaa miettiä että haluatko olla sen miehen kanssa loppuelämäsi vai olisiko jossain kunnollinen mies joka oikeesti osaa keskustella ilman että sanoo rumasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei miesten edessä kannata itkeä. Itken yksikseni tai äidin nähden.

Olen tehnyt paljon työtä, että uskallan näyttää tunteeni ja tuohon en enää ryhdy. Lapsena tunteiden näyttäminen tarkoitti kunnon selkäsaunaa.

Ei tarvitse, mutta itkeminen varsinkin toisen ihmisen nähden ei ole usein kovin rakentavaa. Parempi pysyä itse asiassa kuin itkeä. 

Eipä juuri tule itkeskeltyä. Ehkä vanhemman hautajaisissa - silloin koppasi kainaloon.

Vaimo on erittäin tapaturmaherkkä ja valmiiksi vähäinen empaattisuuteeni ei riitä mihinkään.

Minulla on miehenä lukkiutumisreaktio naisten itkuun. Äitini ja useampi naisystävä on käyttänyt itkua aseena riidoissa ja nyt en osaa suhtautua siihen lainkaan. Nykyinen puoliso on tästä joskus pahoillaan, mutta en vain voi sille mitään, että koen sen agressioksi itseäni kohtaan. 

Kun sanat ja argumentit loppuu, niin krokotiilin kyyneleet alkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lopettaa sen mitä on juuri tekemässä, tulee luokseni, halaa ja ottaa syliin. Silittää hiuksiani.

Siis silloinkin kun riitelette?

Mä en halua että mies tulee halaamaan kun itken. En halua mitään lohdutusta sillä hetkellä, haluan käsitellä asian ensin itse. En pysty puhumaan kun itkettää. Siis jos tosiaan itku on tullut jostain parisuhteeseen liittyvästä. Jos se liittyisi johonkin muuhun, silloin toki. 

Mieheni osaa nykyään antaa mulle tilaa ja aikaa. 

Hienoa, että olet kosketuksissa tunteisiisi ja uskallat näyttää ne! Me ihmiset koemme asioita eri tavalla ja ei ole mikään flexaus, että ei ole itkenyt niin ja niin moneen vuoteen, kuten ei myöskään sekään, että itkee jatkuvasti. Me olemme yksilöitä. Minä itken kun uppoudun elokuvaan ja siinä tapahtuu jotain surullista, eikä siinä ole mitään hävettävää.

Voi olla, että miehesi ei tiedä mitä tehdä tilanteessa. Oletteko jutelleet asiasta? Voisitko pyytää häneltä asioita, joita haluaisit hänen tekevän kun olet surullinen ja itket? 

Kuulostaa, että sinulla on ollut hyvin traumaattinen lapsuus ja riitatilanteet voivat laukaista nuo traumat ja reagoit niihin silläkin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä sisäistettyä misogyniaa. Tunteet ovat ihan ok naisille että miehille ja heti pomppaaminen ajatukseen, että nainen käyttää itkua aseenaan kertoo kyllä paljon kommentoijan omasta mielenlaadusta. Saati ajatus, että ap itkisi hysteerisenä lähes päivittäin. Saisitte naiset hävetä.

Jos sellaisilla riidoilla, jossa nainen on ollut väärässä on taipumus päättyä naisen itkuun ja sellaisilla riidoilla, jossa mies on ollut väärässä ei ole tuota taipumusta, niin kyllähän siinä helposti tulee tuollainen mieleen.