Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat kovia kokeneet ihmiset , jotka eivät ole murskautuneet vastoinkäymisten alle?
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Niitä, jotka eivät tunne asioita voimakkaasti. Kovimmat ovat todella tunteettomia, mikään ei vaan tunnu missään.
Kyse on enemmänkin siitä, että tarvittaessa ne tunteet voi työntää sivuun ja toimia. Se tunne käsitellään sitten myöhemmin, pala palalta. Se on ihan opeteltavissaki oleva taito, ehkä tietysti toisille luontaisempaa kuin toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallisia ihmisiä, jotka eivät ainakaan rutise mistään jonninjoutavista asioista
Kyllä. Minä. Liittyy lapsiin ja avioeroon, lienee turha kertoa enempää. Vakava masennus, itsemurha- ajatukset mutta juuri lapset antoivat toivoa että vielä nähdään. Ja nähdään. Naurattaa nää joille on ongelma esim. sää tai kyselevät miksi miksi sitä ja tätä... tai mollaavat muita.... ei voisi toisten elämät vähempää kiinnostaa, oma elämä on ihan riittävän mielenkiintoista ja sellaisena sen haluan pitää. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
Miksi se naurattaa? Eihän erilaiset ongelmat sulje pois toisiaan.
Ja itse tässä just nyt arvostelet muita. Miten meni niinku omasta mielestä?
Olen tuollainen ihminen. Lapsuus rikkinäinen ja koin väkivaltaakin perheessä. Ei ollut kauheasti tukiverkkoja. Kuolemaakin sain kokea lähipiirissä. Mutta minulla on tietynlainen joustavuus ja sinnikkyys ja olen luonteeltani perusoptimistinen. Taivun mutten taitu. Uskon itseeni, tulevaisuuteen ja parempaan huomiseen. Olen kiitollinen noista luonteenpiirteistä, ne ovat auttaneet todella paljon.
Lainaus ei toimi, kommenttiin 64:
Märehtimisellä? Päässäsi käänsit siis heti asian niin että olen työtön kun kysyin sinulta tuollaisen kysymyksen, johon et muuten vastannut vaan aloit sen sijaan syyttelemään märehtimisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itselläni ainakin oli surkea lapsuus. Vanhemmat alkoholisteja. Eikä turvaverkot ole mitenkään häävit. Mutta olen ratkaisukeskeinen ihminen. En usko mihinkään ongelmien märehtimiseen, vaan tekemiseen.
Kolmisen vuotta sitten meni kerralla työ, avioliitto, rahat, ja meinasi mennä asuntokin. Mutta asenteeni on se, että ladun varteen ei jäädä makaamaan. Ihan järkyttävä ajanjakso, mutta pääsin eteen päin, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei vaan ollut kun on lapsetkin.
Velvollisuudentunne, se että keskittyy tekemiseen, ei mieti liikaa,,, näillä pärjää pitkälle.
Olen pitkälti samanlainen. Alkkisäiti, eikä huolenpitoa. Opin huolehtimaan itse itsestäni ja olen selviytynyt edes jotenkin aikuisuuteen, joskin alisuoriutuen. Kaksi nepsy-lasta olen kasvattanut aikuisuuteen yksin, puolison sairastuttua.
Olen ratkaisuke
Lapsen täytyy kasvaa noin nelikymppiseksi ennen kuin pystyy näkemään vanhempansa tavallisina ihmisinä puutteineen ja ehkä siinä vaiheessa myös hyväksymään vanhempansa sellaisena kuin on. Ei täällä vanhempanakaan pysty kuin parhaansa tekemään. Ehkä olisit voinut näyttää tunteitasi enemmän ja nyt lapsesi valittaisi, miten kaadoit huolet hänen niskaansa. Ei voi tietää. Kai tuo on joku vanhempi-lapsi-suhteen yksi vaihe, että sitä ruoditaan ongelmien kautta. Taitaa olla aika yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen ihminen. Lapsuus rikkinäinen ja koin väkivaltaakin perheessä. Ei ollut kauheasti tukiverkkoja. Kuolemaakin sain kokea lähipiirissä. Mutta minulla on tietynlainen joustavuus ja sinnikkyys ja olen luonteeltani perusoptimistinen. Taivun mutten taitu. Uskon itseeni, tulevaisuuteen ja parempaan huomiseen. Olen kiitollinen noista luonteenpiirteistä, ne ovat auttaneet todella paljon.
Tuo joustavuus on muuten varmasti olennainen juttu. Että pystyy hyväksymään sen, että elämä on jatkuvaa muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumatisoituneita ja henkisesti loppu tai sekaisin.
Eivät ole ..tuommoset eivät selviä kovista kolhuista .
Vähänpä sinäkin mistään tiedät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lainaus ei toimi, kommenttiin 64:
Märehtimisellä? Päässäsi käänsit siis heti asian niin että olen työtön kun kysyin sinulta tuollaisen kysymyksen, johon et muuten vastannut vaan aloit sen sijaan syyttelemään märehtimisestä.
Tuo märehtimisestä puhuva ei tiedä mistään mitään. Kuvittelee kylläkin olevansa kaikessa asiantuntija.
Yleensä sellaisia joilla on suojaavia tekijöitä. Esimerkiksi hyvä perhe tai muita läheisiä sekä ovat saaneet riittävästi tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, mistä puhut. Ptsr tuttu termi. Ei vaan mahdollisuutta hoitaa sitä mitenkään. Eikä ehkä näin vanhana enää jaksa/viitsi kaikkea penkoakaan. Seuraavassa elämässä sitten.
En minäkään usko penkomiseen,itsellä se vaan pahensi oloa. Meitä on varmasti monta, harvemmin siitä kukaan kuitenkaan puhuu
Upea ihminen, joka on ystävällinen ja lämmin, mutta samalla täysipäinen, päättäväinen ja osaa pitää rajansa. Menestynyt ja huokuu onnea. Osaa iloita jokaisesta päivästä ja on kiitollinen elämästä. Yksikään ns. tavallisen lapsuuden elänyt kaverini ei ole jotenkin, en edes löydä sopivaa sanaa, samalla tasolla. Hänellä on sellainen hyvällä tavalla kunnioitusta herättävä aura.
Rämpi läpi lapsuuden väkivallan, heitettiin kotoa tyhjän päälle, minkä jälkeen eli henkisesti todella raskaassa suhteessa ja miehen mielenterveysongelmien vuoksi velkaantui pahasti. Mitään tukea ei perheeltään saanut. Nousi tästä suosta. Maksoi velkansa ja kasvatti vahvan talouden. Käsitteli kaikki menneisyyden haamut ja tunteet vihaa myöten . Ei noista kokemuksistaan huolimatta vihaa ketään tai ole katkera menneisyydestään. On kyllä sanonut, että kyllä hän mieluummin olisi kulkenut helpomman polun, mutta se ei ole ollut hänen käsissään. En alkuun ymmärtänyt, miten sellaisen tien kulkenut voi olla niin levollinen. Mutta hän on todennut, että me kaikki täällä pelataan niillä korteilla mitä ollaan saatu. Tehdään valintoja, jotka siinä hetkessä nähdään mahdollisiksi ja parhaiksi. Niin myös hänen vanhempansa ja isovanhempansa jne. Ja että kaikilla ei ole mahdollisuutta valita toisin, eikä välttämättä sitä rohkeutta, mitä muutos vaatii ja että hän oli omassa ketjussa se, jolle oli annettu riittävästi vahvuutta ja joka pystyi katkaisemaan pahan ketjun ja suojaamaan seuraavia sukupolvia. Ja toki hänellä on ollut vastoinkäymisiä elämässä myös tämän jälkeen, niin kuin meillä kaikilla, mutta hän ei sorru niiden alle. Luottamus omaan selviämiseen on hänellä tosi vahva. Hän ei tarvitse ketään, mutta on valmis auttamaan muita niissä rajoissa kun pystyy. Sellainen outo yhdistelmä, että vaikka hän on joutunut selviytymään yksin, niin ei oleta että muut selviäisivät, vaan tukee muita. Ja on muuten hyvä johtaja. Ei pelkää oman asemansa puolesta ja aidosti haluaa, että muut onnistuvat tekemisessään ja hellästi kannustaa ja tukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä.
Ei mua ole vastoinkäymiset ja kriisit jalostaneet mitenkään kovaksi tai vahvemmaksi. Päinvastoin, silloin tuntuu että se vähäisinkin itseluottamus karkaa johonkin ja sen rippeitä sitten keräillään taas.
Ja kyllä olen oikein tiukoissa paikoissa ottanut töistä parin viikon huilin vaikka joidenkin mielestä ei "saisi". Silloin on tosissaan tuntunut että en jaksa enää yhtään ja kuolen tähän. Mutta sen se vaan välillä vaatinut että saanut itseni sen verran kasaan että voinut taas alkaa haalimaan palikoita ja rakentamaan niistä mitä on rakennettavissa.
Hirveästi olen itseäni syyllistänyt herkkyydestäni ja siitä ettei vastoinkäymiset ole kasvattaneet luonteesta kovempaa. Ei, vaikka olen lähtöisin kodista jossa "kaikki on vain itsestä kiinni" ja "heikot ne sortuu". No en vielä ole sortunut kokonaan mutta lähellä ollut useasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Timantinkovia sisäisesti, mutta pehmeitä pinnalta. Ottavat asiat omiin käsiinsä ja toimivat. Eivät jää tuleen makaamaan, tekevät sen minkä voivat. Ottavat vastoinkäymiset tilaisuutensa kehittyä vielä paremmaksi. If life gives lemons to them, they make lemonade.
Mulla toinen kokemus, timantin kova pinta, asiat menee kuin vesi hanhen selästä, mutta aivan pehmeä sydän!
Keseinen nainen on kokenut niin kamalia ja kovia, etten toista tiedä. En niitä tähän kerro, koska ovat sen verran erikoinen tapahtuma ketju, ettei tunnisteta.Osaa olla muiden tukena, jotka kokevat kovia oikealla tavalla, ei läksyjä, saarnaa, tuomitse, vaan on rinnalla. Ollut minun rinnallani omissa vaikuksissani.
Hänessä vaikeudet sai aikaan lempeyttä ja ymmärrystä. Uskoo toki Jumalaan, johon turvasi omissa vaikeuksistaan ja niistä siten selvisi sydän pehmeänä.
Muut ystäväni, joilla on ollut ehjempi elämä eivät ymmärrä tai tue samalla tavalla. Kovia kokenut tietää.
Sisukkaita, periksiantamattomia ja vahvoja, eivät valita pikkuasioista.
Enpä tiedä onko niitä työkaluja asioiden työstämiseen ollut. Mitäs vaihtoehtoja te luulette ihmisillä olevan kuin selvitä? Anteeksi nyt vain. Sodassa olleilla ihmisillä? Ne jotka selviävät selviävät.
Yleensä älykkäillä on enemmän keinoja pärjätä vaikeassa tilanteessa. Viisailla on keinoja olla joutumatta vaikeisiin tilanteisiin. Sekin auttaa, jos pystyy hallitsemaan tunteitaan.
Resilienssi: He ovat oppineet sopeutumaan ja selviytymään vaikeuksista. Resilienssi tarkoittaa kykyä toipua nopeasti ja joustavasti vastoinkäymisistä.
Optimismi: Vaikka he ovat kohdanneet vaikeuksia, he pystyvät silti näkemään valoa tunnelin päässä. Heillä on usein positiivinen asenne tulevaisuuteen ja usko siihen, että asiat voivat vielä parantua.
Itsetuntemus ja -luottamus: Kovia kokenut ihminen tuntee itsensä hyvin ja luottaa kykyihinsä selviytyä. He tietävät, missä ovat hyviä ja mihin voivat vaikuttaa.
Empatia: Vastoinkäymiset ovat saattaneet tehdä heistä herkempiä muiden ihmisten kärsimyksille ja tarpeille. He ymmärtävät, mitä vaikeuksien keskellä eläminen voi tarkoittaa, ja ovat usein tukevia ja empaattisia muita kohtaan.
Kärsivällisyys: He ovat oppineet, että elämässä hyvät asiat vaativat aikaa ja että vaikeuksista ei pääse nopeasti eroon. Kärsivällisyys auttaa heitä sietämään epävarmuutta ja pitämään kiinni toivosta.
Selkeys ja päättäväisyys: Heillä on usein selkeä näkemys siitä, mikä elämässä on tärkeää. He osaavat asettaa tavoitteita ja tehdä suunnitelmia, vaikka olosuhteet olisivatkin haastavia.
Kiitollisuus: Vaikka elämä on voinut olla vaikeaa, he ovat oppineet arvostamaan pieniä asioita ja olemaan kiitollisia siitä, mitä heillä on. Kiitollisuus voi olla merkittävä voimavara vaikeuksien keskellä.
Rohkeus: Vastoinkäymisten kohtaaminen vaatii rohkeutta. Nämä ihmiset ovat usein rohkeita sekä toiminnassaan että ajattelussaan. He uskaltavat ottaa riskejä ja tehdä vaikeita päätöksiä.
Mun terapeutin mukaan mulla on hyvä resilienssi ja ollut lapsesta saakka.
Kyllä. Minä. Liittyy lapsiin ja avioeroon, lienee turha kertoa enempää. Vakava masennus, itsemurha- ajatukset mutta juuri lapset antoivat toivoa että vielä nähdään. Ja nähdään. Naurattaa nää joille on ongelma esim. sää tai kyselevät miksi miksi sitä ja tätä... tai mollaavat muita.... ei voisi toisten elämät vähempää kiinnostaa, oma elämä on ihan riittävän mielenkiintoista ja sellaisena sen haluan pitää. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.