Millaisia ovat kovia kokeneet ihmiset , jotka eivät ole murskautuneet vastoinkäymisten alle?

Ihminen, joka ymmärtää, että elämä on kovaa, ja sitten kuolee. Ja sitten päällesi heitetään multaa, ja madot syövät sinut. Ja on tyytyväinen siihen, että asiat tapahtuvat juuri tässä järjestyksessä.

Ovat nipin napin hengissä. Sanonta -> Mikä ei tapa, vahvistaa. On taas näitä lohdutuslauseita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Timantinkovia sisäisesti, mutta pehmeitä pinnalta. Ottavat asiat omiin käsiinsä ja toimivat. Eivät jää tuleen makaamaan, tekevät sen minkä voivat. Ottavat vastoinkäymiset tilaisuutensa kehittyä vielä paremmaksi. If life gives lemons to them, they make lemonade.

😂 Eikö sua edes hävetä

Ei, koska olen tälläinen ihminen. Vastoinkäymisiä on annettu enemmän kuin lääkäri määrää ja koko ajan tulee lisää. Talvesta tulee paha. Lisätään vielä ominaisuuslistalle että eivät luovuta helposti ja odota että joku tulee auttamaan.

Mä ole myös tämmöinen. Sitä on vaan ajatellut kun vastoinkäymisiä on tullut eteen että no nyt lämähti tällainen ja eteenpäin on menty kun muitakaan vaihtoehtoja ei ole. Varmaan just tää on ollut ohjaava tekijä, että romahtaminen ja luovuttaminen tai läskiks lyöminen ei vaan ole ikinä vaihtoehto. Helvetin raskasta ja kuluttavaa vuosikausien katastrofit ovat olleet, töihin on silti aamuisin menty. Ei liiallinen omissa tunteissa vellominen auta, vaan pahentaa asioita.

No yhtään kukaan ei ole täydellinen, vaikka ulospäin voi esittää. Jokaisella ihmisellä on joku heikkous tai huono tapa purkaa stressiä tai pahaa oloa. Ihan jokaisella, niillä "niin hyvilläkin" ja muka täydellisillä.

Joku polttaa tupakkaa, joku litkii viiniä, joku polttelee pilveä, joku käyttää lääkkeitä ja muita huumeita, joku elää terveellisesti mutta on toisille ihmisille ja eläimille sitten ilkeä ja kohtelee julmasti ja inhottavasti toisia. Yhtään kukaan ei elä täydellisesti, se on varma. Joku purkaa pahaa oloaan lapsiinsa tai puolisoonsa, joku työpaikalla toisiin ja joku ihan kaikkiin. Joku on kaikille nössömäisen kiltti, mutta myrkyttää kehoaan ja on itselleen ankara ja julma.

Tunteet voi jäädyttää ja ajatella asioita älyllistämällä. En väitä, etteikö jotain kriiseissä mennyt rikki, mutta sitkeä selviää. En jää tuleen makaamaan, vaan ajattelen sitä, mitä asian eteen voi tehdä. Sellainen koiran logiikka: Tutki, haistele, kuse päälle ja jatka matkaa. Turha jäädä menneitä potemaan, koska elämä eletään tässä ja nyt. 

 

Mielenkiintoinen kysymys, oikeasti!

Itse ajattelisin, että kyseessä on monen asian summa; hyvä resilienssi, joka voi olla osaltaan sekä relatiivista, että persoonaan liittyvä piirre. Hyvät tukiverkot ja oikeanlainen avun saanti ja tapa käsitellä vaikeita asioita auttavat myös.

Tiedän, että palstalla ollaan montaa mieltä uskonnollisuudesta tai hengellisistä asioista, mutta viime vuosina on tuotettu esimerkiksi Briteissä tieteellistä tutkimusta siitä, että uskonnollisuus edistää hyvinvointia (Keep the Faith: Mental Health in the UK, 2004, Rakib Ehsan). Eli myös tällaisilla asioilla voi olla merkitystä.

Minä ainakin olen huomannut, että kannattaa poistaa elämästä kaikki sellaiset henkilöt jotka tuottavat mielipahaa ja sen

myötä masennusta. Tukiverkkoja ei ole, luulin näitä valehtelijoita, hyväksikäyttäjiä tukiverkoikseni mutta meni kauan aikaa

ennen kun tajusin mistä kiikastaa. Yksinäinen tallaaja 60 v nainen

Olen joskus murskautunut useamman kerran mutta noussut aina uudestaan näennäisesti. 

Millainenko olen? No aika loppu totta puhuen. Ja jollain tasolla kuollut sisältä, lakannut tuntemasta joitain tunteita lähes kokonaan enkä koe yhteyttä muihin ihmisiin. Paahdan ilmeisesti jossain puolisumussa ja välillä havahdun hirveään häpeäntunteeseen jos teen pienenkin virheen. Häpeä on suurin tunne mitä koen. 

Välillä siis luulen että olen ns. parantunut kunnes jostain suuresta negatiivisesta tunteesta huomaan etten olekaan.

Itse olen selvinnyt ei ollut kuin ehkä tuuria ja usko apuna. Vähän flipahtanut olen mutta mitäs siitä. Selvisin koska valintoja oli kaksi, joko selvitä tai kuolla. 

Jaa. Voin kertoa omasta kokemuksesta.

Mun vanhemmat päihdeongelmaisia, väkivaltaakin oli ja mut huostaanotettiin. Olin laitoksissa ns. musta lammas, joka sai koko ajan rangaistuksia, vaikka olin ihan tavallinen nuori, en juonut tai riekkunut missään yötä myöten. Mulla oli vaan luottamusongelmia. Olin useammassa laitoksessa. Toinen vanhempi kuoli hiljattain, elossa olevalla mt ongelmia.

Ollessani teini koko suku pirstaloitui, pari sukulaista kuoli ja tapahtui asioita, joiden takia kukaan ei ole väleissä keskenään. 

Tapasin miehen, joka joi ja aloin itsekin juomaan aika usein. Sai häädön ja muutti mun luokse ilman ennakkovaroitusta. Oli korviaan myöten veloissa kertomatta siitä mulle.

Niinä vuosina kaikki isovanhemmat sairastuivat Alzheimeriin ja joutuivat laitokseen.

Sitten vaan päätin eräänä iltana, että nyt riittää juominen ja sanoin miehelle, etten jaksa enää juoda ja jos hän ei pysty samaan, meidän tiet erkanee.

Lopetin juomisen ja mies lopetti myös, vaikka hänellä tulikin retkahduksia. 

Meillä on nyt lapsi ja elämä on hyvää ja tasaista

Tuntuu kun olisin saanut elämältä suuren lahjan. Otan kiitollisena vastaan kaikki kokemukset elämässä ja ajattelen, että jokainen kokemus opettaa jotakin. Vähän niinkuin jokainen koettelemus toisi esiin todellisen minän ja näyttäisi miten suhtaudun asioihin.

Olen kiinnostunut buddhalaisesta ajatusmaailmasta ja raamattukin on tuttu kirjasarja.

Olen ajatellut aina, että kannattaa yrittää ja täydellinen luovuttaminen vain pahentaa asioita. Realistina en myöskään osaa odottaa, että ihme tai yliluonnolliset tapahtumat olisivat tulleet korjaamaan elämäni. Joten vaihtoehtoja on ollut vähän.

Vierailija kirjoitti:

Neurotyypillisiä, ei ADHD tai autismin piirteitä

Tällä palstalla ainakin nentit itkevät kymmeniä sivuja siitä, kuinka autistiset ihmiset ovat traumatisoineet heidät ihan silkalla olemassaolollaan loppuelämäksi.

Aistikas, ujo ja hyvin herkkä olen kaikin tavoin, haluan olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Voin kertoa omasta kokemuksesta.

Mun vanhemmat päihdeongelmaisia, väkivaltaakin oli ja mut huostaanotettiin. Olin laitoksissa ns. musta lammas, joka sai koko ajan rangaistuksia, vaikka olin ihan tavallinen nuori, en juonut tai riekkunut missään yötä myöten. Mulla oli vaan luottamusongelmia. Olin useammassa laitoksessa. Toinen vanhempi kuoli hiljattain, elossa olevalla mt ongelmia.

Ollessani teini koko suku pirstaloitui, pari sukulaista kuoli ja tapahtui asioita, joiden takia kukaan ei ole väleissä keskenään. 

Tapasin miehen, joka joi ja aloin itsekin juomaan aika usein. Sai häädön ja muutti mun luokse ilman ennakkovaroitusta. Oli korviaan myöten veloissa kertomatta siitä mulle.

Niinä vuosina kaikki isovanhemmat sairastuivat Alzheimeriin ja joutuivat laitokseen.

Sitten vaan päätin eräänä iltana, että nyt riittää juominen ja sanoin miehelle, etten jaksa enää juoda ja jos hän ei pysty samaan, meidä

Miksi alapeukkua? Kysyn ihan tosissani

Sama

Kyyninen nihilisti. Silti ihan järjissään ja elossa.

Vierailija kirjoitti:

Ovat nipin napin hengissä. Sanonta -> Mikä ei tapa, vahvistaa. On taas näitä lohdutuslauseita. 

Mikä ei tapa, se vituttaa.

Heidän aivokemiansa eivät ole luonnostaan viturallaan eikä ole mennyt elämän aikana muutenkaan vituralleen. 

"Vastoinkäymiset eivät murra ihmistä, vaan tapa jolla ne kohdataan"

 Heillä on ollut työkalut ongelmien työstämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Aistikas, ujo ja hyvin herkkä olen kaikin tavoin, haluan olla rauhassa.

Mulla sama. Paitsi, että haluaisin elämänkumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat nipin napin hengissä. Sanonta -> Mikä ei tapa, vahvistaa. On taas näitä lohdutuslauseita. 

Mikä ei tapa, se vituttaa.

Luulisin, että ihminen, jolla on tosiasiallista resilienssiä, voisi hyvinkin sanoa, että mikä ei tapa, vahvistaa vain.