Millaisia ovat kovia kokeneet ihmiset , jotka eivät ole murskautuneet vastoinkäymisten alle?

Vahvoja.

Hyvät geenitkin.

Henkisesti vahvoja.

Vierailija kirjoitti:

Timantinkovia sisäisesti, mutta pehmeitä pinnalta. Ottavat asiat omiin käsiinsä ja toimivat. Eivät jää tuleen makaamaan, tekevät sen minkä voivat. Ottavat vastoinkäymiset tilaisuutensa kehittyä vielä paremmaksi. If life gives lemons to them, they make lemonade.

Tämä oli erittäin hyvin sanottu 🥰🥰🥰

Sellaisia, jotka eivät vähästä hermoile ja ymmärtävät muita ihmisiä. Kun on ollut tarpeeksi pahassa paikassa on ymmärtänyt mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei. On ymmärtänyt myös että kenelle vain voi tapahtua mitä vain, eikä kukaan voi tietää mitä muilla ihmisillä on meneillään.

Kuulemma he ovat "vaan niin vahvoja". Hohhhoijjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumatisoituneita ja henkisesti loppu tai sekaisin.

Eivät ole ..tuommoset eivät selviä kovista kolhuista .

Ihminen voi olla yllättävän resilientti.

Vieteriukkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Voin kertoa omasta kokemuksesta.

Mun vanhemmat päihdeongelmaisia, väkivaltaakin oli ja mut huostaanotettiin. Olin laitoksissa ns. musta lammas, joka sai koko ajan rangaistuksia, vaikka olin ihan tavallinen nuori, en juonut tai riekkunut missään yötä myöten. Mulla oli vaan luottamusongelmia. Olin useammassa laitoksessa. Toinen vanhempi kuoli hiljattain, elossa olevalla mt ongelmia.

Ollessani teini koko suku pirstaloitui, pari sukulaista kuoli ja tapahtui asioita, joiden takia kukaan ei ole väleissä keskenään. 

Tapasin miehen, joka joi ja aloin itsekin juomaan aika usein. Sai häädön ja muutti mun luokse ilman ennakkovaroitusta. Oli korviaan myöten veloissa kertomatta siitä mulle.

Niinä vuosina kaikki isovanhemmat sairastuivat Alzheimeriin ja joutuivat laitokseen.

Sitten vaan päätin eräänä iltana, että nyt riittää juominen ja sanoin miehelle, etten ja

Ei täällä kannata juuri tosissaan kysellä, ei ole sellaista porukkaa paljon joiden peukutuksista kannattaisi välittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Timantinkovia sisäisesti, mutta pehmeitä pinnalta. Ottavat asiat omiin käsiinsä ja toimivat. Eivät jää tuleen makaamaan, tekevät sen minkä voivat. Ottavat vastoinkäymiset tilaisuutensa kehittyä vielä paremmaksi. If life gives lemons to them, they make lemonade.

😂 Eikö sua edes hävetä

Ei, koska olen tälläinen ihminen. Vastoinkäymisiä on annettu enemmän kuin lääkäri määrää ja koko ajan tulee lisää. Talvesta tulee paha. Lisätään vielä ominaisuuslistalle että eivät luovuta helposti ja odota että joku tulee auttamaan.

😁 Ok

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Timantinkovia sisäisesti, mutta pehmeitä pinnalta. Ottavat asiat omiin käsiinsä ja toimivat. Eivät jää tuleen makaamaan, tekevät sen minkä voivat. Ottavat vastoinkäymiset tilaisuutensa kehittyä vielä paremmaksi. If life gives lemons to them, they make lemonade.

😂 Eikö sua edes hävetä

Ei, koska olen tälläinen ihminen. Vastoinkäymisiä on annettu enemmän kuin lääkäri määrää ja koko ajan tulee lisää. Talvesta tulee paha. Lisätään vielä ominaisuuslistalle että eivät luovuta helposti ja odota että joku tulee auttamaan.

Mä ole myös tämmöinen. Sitä on vaan ajatellut kun vastoinkäymisiä on tullut eteen että no nyt lämähti tällainen ja eteenpäin on menty kun muitakaan vaihtoehtoja ei ole. Varmaan just tää on ollut

Eli et kykene edes pohtimaan sellaista vaihtoehtoa että miten sinun olisi käynyt jos et esim. olisi saanut työpaikkaa? Jotkut ihmiset todella luulevat että ihan kaikkea voi elämässä kontrolloida

Niitä, jotka eivät tunne asioita voimakkaasti. Kovimmat ovat todella tunteettomia, mikään ei vaan tunnu missään.

Vierailija kirjoitti:

Niitä, jotka eivät tunne asioita voimakkaasti. Kovimmat ovat todella tunteettomia, mikään ei vaan tunnu missään.

Elämä ei ole pelkkää tunnetta.

Kaikki vertailu (tai itsensä nostaminen muiden yläpuolelle) on suorastaan typerää. Ihmisen elämä on ainutlaatuinen, kukaan ei koskaan koe täysin samanlaista elämää. Siksi on täysin älytöntä vertailla sitä kuka on jotenkin henkisesti vahva ja kuka ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Timantinkovia sisäisesti, mutta pehmeitä pinnalta. Ottavat asiat omiin käsiinsä ja toimivat. Eivät jää tuleen makaamaan, tekevät sen minkä voivat. Ottavat vastoinkäymiset tilaisuutensa kehittyä vielä paremmaksi. If life gives lemons to them, they make lemonade.

😂 Eikö sua edes hävetä

Ei, koska olen tälläinen ihminen. Vastoinkäymisiä on annettu enemmän kuin lääkäri määrää ja koko ajan tulee lisää. Talvesta tulee paha. Lisätään vielä ominaisuuslistalle että eivät luovuta helposti ja odota että joku tulee auttamaan.

Mä ole myös tämmöinen. Sitä on vaan ajatellut kun vastoinkäymisiä on tullut eteen että no nyt lämähti tällainen ja eteenpäin on menty kun muitakaan vaihtoehtoja ei ole. Varmaan just tää on ollut

Mielenkiinnosta kysyn, että millaisia nämä vastoinkäymiset on olleet? Ihmiset kun koskevat nämäkin niin monin eri tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Neurotyypillisiä, ei ADHD tai autismin piirteitä

Totta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neurotyypillisiä, ei ADHD tai autismin piirteitä

Totta 

Miten nämä poissulkee toisensa?

Vaikea vastata kun emme tiedä millaisiin "murskaaviin vastoinkäymisiin" viittaat.

No itselläni ainakin oli surkea lapsuus. Vanhemmat alkoholisteja. Eikä turvaverkot ole mitenkään häävit. Mutta olen ratkaisukeskeinen ihminen. En usko mihinkään ongelmien märehtimiseen, vaan tekemiseen. 

 

Kolmisen vuotta sitten meni kerralla työ, avioliitto, rahat, ja meinasi mennä asuntokin. Mutta asenteeni on se, että ladun varteen ei jäädä makaamaan. Ihan järkyttävä ajanjakso, mutta pääsin eteen päin, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei vaan ollut kun on lapsetkin. 

 

Velvollisuudentunne, se että keskittyy tekemiseen, ei mieti liikaa,,, näillä pärjää pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

No itselläni ainakin oli surkea lapsuus. Vanhemmat alkoholisteja. Eikä turvaverkot ole mitenkään häävit. Mutta olen ratkaisukeskeinen ihminen. En usko mihinkään ongelmien märehtimiseen, vaan tekemiseen. 

 

Kolmisen vuotta sitten meni kerralla työ, avioliitto, rahat, ja meinasi mennä asuntokin. Mutta asenteeni on se, että ladun varteen ei jäädä makaamaan. Ihan järkyttävä ajanjakso, mutta pääsin eteen päin, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei vaan ollut kun on lapsetkin. 

 

Velvollisuudentunne, se että keskittyy tekemiseen, ei mieti liikaa,,, näillä pärjää pitkälle.

Kaikki vaan selittää upeita sankaritarinoita jättäen ne kohdat tarinasta pois joissa on ollut tuuria tai on saatu apua. :D Ja mulla on asiat onneksi hyvin mutta onhan toi nyt koomista