Minä en saa lainkaan perintöä

Hoi ap, täällä kohtalotoveri. Ikää +50 eikä mitään perintöä ole odotettavissa, sitten kun ainoasta vanhemmasta aika jättää. Eli et ole ainoa. 

Koska tämä maailma pyörii rahan ymprillä, niin olishan se mukavaa, jos jotain perintöä aikanaan saisi. Ei odottamalla kenenkään kuolemaa, vaan sitten ajallaan, kun se luonnollisesti tulee. Toivon siis vanhemmalleni hyvää ja pitkää ikää perinnöllä tai ilman.

Mutta näin ne asiat vaihtelevat. Erilaiset elämänpolut, tiedot, taidot ja valinnat muokkaavat lopputuloksen tämänkin osalta. Toiset perivät paljon, jotkut ei mitään ja monet jotain siltä väliltä.

Toivon sulle ap mahdollisesta perinnöttömyydestä huolimatta (ainahan onni voi potkaista ja tilanne muuttua) rikasta ja runsasta elämää, hyvä tuuriakin. Ja että saat kaiken sen, mitä tarvitset, jotta voit hyvin <3

On se sääli, ettei elämässään saa mitään aikaiseksi. Tietysti jos ei ole lapsia niin kannattaa elämä vain hummailla menemään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, jotka jäävät ilman perintöjä, olkaa onnellisia, sillä Teidän ei tarvitse maksaa perintöveroa!

Vanhempani kuoli juuri, ja esim. sisarukseni saa nyt oman asunnon parin tonnin perintöverolla. Ei huono diili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, jotka jäävät ilman perintöjä, olkaa onnellisia, sillä Teidän ei tarvitse maksaa perintöveroa!

Vanhempani kuoli juuri, ja esim. sisarukseni saa nyt oman asunnon parin tonnin perintöverolla. Ei huono diili.

Miten niin parin tonnin? Minkä arvoinen talo? Kyllä minä maksoin perintöveroa useamman kymppitonnin.

Vierailija kirjoitti:

Kun isäni menehtyi niin teimme veljen kanssa päätöksen että emme ota perintöä. Ne oli isin ja äidin rahat ja nyt kun isiä ei ole niin ne on sitte äidin rahat. Isillä oli jotain sijoituksia, saattaapi olla että arvo nykysin 0 e. Aivan sama. Emme ole perintöhotkoja.

Niinhän ne ylensä ovat, kun enemmistöllä suurin osa rahoista on kiinni pariskunnan yhteisessä asunnossa, mökissä, autossa jne, eikä niitä jaeta. Ylensä perintö siirtyy lapsille vasta kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet.

Ja rahansa se, kenen kuolemaa perinnön toivossa odotellaan, voi halutessaan lahjoittaa omaisuutensa vaikka yleishyödylliselle säätiölle. Ennen kuolemaansa.

Äidiltä jäi 200€, isä testamenttasi kaikki yhdelle. Tulee aika ikävä perinnönjako jos me muut vaaditaan lakiosuutta

Ei ole tulossa perintöä. Sen sijaan olen hermoillut, osaanko tehdä tarvittavat toimet sen suhteen, etteivät velat periytyisi minulle. Esimerkiksi saanko tiedon vanhemman kuolemasta riittävän ajoissa, jne. Osaisikohan joku täällä vastata/omaa kokemusta? Minulla ei ole kontaktia vanhempiini, joilla päihde- ym. ongelmia.

En tule saamaan mitään. Jos isältä jää rahaa edes hautajaisiin, niin hyvä. Äiti on jo edesmennyt, eikä siltä jäänyt mitään. Kerrostaloasunto jää riesaksi muuttotappioalueelta velkaisesta taloyhtiöstä, ehkä sen joku parilla tonnilla ostaa, toivottavasti.

Vastasin jo mutta tiesin jo kauan sitten, että joudun hankkimaan omaisuuteni täysin ilman perintöä. Sitä ei tulisi ja nyt se on jo täysin varmaa. Kaverit ovat saaneet kukin satoja tuhansia euroja.

Ahdistaahan se, erityisesti kun suku oli alunperin rikas ja omisti yhden kunnan suurimmista tiloista. Viina ja omituinen perinnönjako teki siitä selvää. Toisaalta verenperintönä saadut älynlahjat ovat auttaneet kartuttamaan lähtökohtaan verrattuna aika huomattavan omaisuuden. Noin 10 vuoden kuluttua ohitan nuo perijät tällä tietoa.

Emme sisarusteni kanssa perineet yhtikäs mitään. Molemmat vanhemmat on kuolleet jo, vaikka olen vasta 40v. Nippa nappa riitti rahat hautajaisiin.

Ei tämä minusta mitenkään erikoista ole. Valtavan paljon on ihmisiä, joilla ei rahat riitä edes elämiseen saati että voisivat jotain jättää perinnöksi.

Perintöä odotellessa..

Minä. Toinen vanhemmistani on jo kuollut, toinen vielä elossa, eikä kummankaan rahoilla makseta/maksettu edes omia hautajaisia.

Olen perinyt isoja summia niin toiselta vanhemmalta, kuin lapsettomilta sukulaisilta. Edelleen olen niitä rahoja sitten lahjoittanut jossain määrin omille lapsille. Jää niille vielä useampi satatuhatta per nokka perittäväksi. ellei tässä ihan riehaannu tuhlaamaan. Epäilen vahvasti. 

Koen aika ahdistavana ajatuksen, että aikuiset lapseni odottaisivat minun kuolevan, jotta pääsevät ns. rahoihin käsiksi. Toivottavasti näin ei ole. 

Minäkään en saanut. Sain elinaikana rakkautta niin paljon, etten ole katkera. Köyhyys ei ole kirous. 

Eikö sulla itsellä ole tuossa iässä jo omaisuutta ettei tarvitse mitään perintöjä harmitella?

Ei ole tulossa yhtään mitään. Mielisairaan äidin vuoksi jää vain ikävät muistot. 

Saman ikäinen kuin ap, mutta perinnöt tulevat sitten aikanaan kun en niitä enää tarvitse. Harkitsen kieltäytymistä niin menevät sitten lapsille - nuorilla niitä rahareikiä enemmän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tulee saamaan ihan kivasti perintöä.

Minä saan jotain hiluja ehkä koska äiti kulta tekee kaikkensa etten saisi senttiäkään. Isä jo kuollut kun olin teini,  äiti on ostanut osuudellani sijoitusasuntoja. Sisko sai kyllä oman osuutensa perintö rahoista kun täytti 18v

Tätä silloin kritisoin ja välit meni. Olin silloin alaikänen ja muutin pois enkä taakseni katsonut.

Jos äipällä on sijoitusasuntoja, saat sinä ihan mukavasti pelkällä lakiosallakin.

Veikkaan että äiti siirtää ne siskolle kun alkaa näyttää että elämä on ehtoo puolella. Sellaista keskustelua on suku pitänyt yllä. En ala tappelemaan jos näin on. Sisko ja äiti ovat mitä ovat, eikä raha ole tehnyt kumpaakaan onnelliseksi.

Nehän on sinun rahoja, jos olet kerran jo teini-ikäisenä perinyt isäsi. Ei äitisi voi niistä enää määrätä. https://www.minilex.fi/a/alaik%C3%A4inen-ja-perint%C3%B6

Toivoisin että vanhempani käyttäisivät omaisuutensa mahdollisimman tarkkaan itseensä elinaikanaan.