Haluatko kysyä jotain pitkän työkokemuksen (yli 20v.) omaavalta pari- ja perheterapeutilta

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajatuksia pariskunnasta, jossa toinen käyttäytyy ristiriitaisen kiintymyssuhdemallin mukaan, mutta ei tunnista sitä itse eikä siis ota siitä vastuuta?

Aika usein pariskunnan toinen osapuoli keskittyy puolisoon itsensä sijasta. Pariterapiasta olisi kyseiselle parille hyötyä siinä, että pysyttäisiin "omalla tontilla" ja päästäisiin kiinni niihin asioihin, joista pitää keskustella. Ne tulevat esille vasta muutanien tapaamisten jälkeen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ominaisuudet yhdistää pariutuneita ihmisiä? Millainen pitäisi olla että saisi parisuhteen?

Pariutuminen on niin tavallista, että siihen mahtuvat melkein kaikenlaiset ominaisuudet, joten en näkisi, että tuohon on olemassa vastausta. Ap

En halua kysyä mitään pitkän työkokemuksen (yli 20v.) omaavalta pari- ja perheterapeutilta, enkä muiltakaan psykologisteilta ja keittiöpsykologeista.

Sosiaalipolitiikan ongelmat ja hallituksen järjestelmällinen ja lopullinen hyvinvointivaltion tuhoaminen sekä sosiaaliturvan tietoinen leikkaaminen aiheuttavat paljon ongelmia myös parisuhteisiin ja sukulaisuussuhteisiin. On myös täysin väärin, että koska yhteiskunta ei halua auttaa pakotetaan käytännössä itsekin moniongelmainen autistinenkin lapsi huolehtimaan vanhasta, sairaasta ja vihaisesta vanhemmastaan, vaikka tuo lapsi ei oikein pysty huolehtimaan edes itsestään ja lapsen ja vanhemman välit ovat aina olleet huonot.

Tuskin olet mikään terapeutti. Terapeutti on työpaikallaan ei vauva sivustolla typeriä kommentoimassa

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ne julkisen varassa olevat köyhät ovat usean moniongelmaisia ja tarvitsisivat sitä terapiaa ja apua, mutta kun terapeutit, kuten tämä ap. pitävät näitä selvästi huonompina ja liian vaikeina tapauksina, eivätkä suostu ottamaan asiakkaita, joiden terapian Kela maksaa. Varmasti se on tässäkin ammattiryhmässä mukavampaa hoitaa niitä itse käyntinsä maksavia rikkaita, joiden ongelmatkin ovat helpompia. Toki eihän terapeutti ole mikään sosiaalityöntekijä, mutta sitten taas toisinpäin sosiaalityöntekijä joutuu ratkomaan moniongelmaisten köyhien kohdalla näitä ongelmia, joiden vuoksi rikkaat pääsevät ja menevät terapiaan. Moniongelmainen köyhä saattaa myös pitää pakon sanelemaakin sosiaalityöntekijän kanssa asiointia eräänlaisena terapiana, vaikka harvoin kai sosiaalityöntekijällä varsinaista terapeutin koulutusta tai pätevyyttä on. Opinnoissa voi kuitenkin opiskella psykologiaankin sivuaineena.

Terapeutin on pakko kantaa vastuu omasta jaksamisestaan. Jos on liikaa ja liian haastavia asiakkaita, helposti uupuu työssään. Täysin ymmärrettävää, ettei voi ottaa kalenteria täyteen KELA-asiakkaita.

Näkyykö tietyillä ikäpolvilla selkeästi tietynlaisia ongelmia parisuhteissa? Esim. 90-luvulla lapsuutensa eläneillä. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ne julkisen varassa olevat köyhät ovat usean moniongelmaisia ja tarvitsisivat sitä terapiaa ja apua, mutta kun terapeutit, kuten tämä ap. pitävät näitä selvästi huonompina ja liian vaikeina tapauksina, eivätkä suostu ottamaan asiakkaita, joiden terapian Kela maksaa. Varmasti se on tässäkin ammattiryhmässä mukavampaa hoitaa niitä itse käyntinsä maksavia rikkaita, joiden ongelmatkin ovat helpompia. Toki eihän terapeutti ole mikään sosiaalityöntekijä, mutta sitten taas toisinpäin sosiaalityöntekijä joutuu ratkomaan moniongelmaisten köyhien kohdalla näitä ongelmia, joiden vuoksi rikkaat pääsevät ja menevät terapiaan. Moniongelmainen köyhä saattaa myös pitää pakon sanelemaakin sosiaalityöntekijän kanssa asiointia eräänlaisena terapiana, vaikka harvoin kai sosiaalityöntekijällä varsinaista terapeutin koulutusta tai pätevyyttä on. Opinnoissa voi kuitenkin opiskella psykologiaankin sivuaineena.

Minulla ei ole koulutusta yksilöterapian antamiseen, siksi en tee Kela-terapioita. Pari- ja perheterapiaakin voi nykyisin saada kela-korvattuna, mutta se on erittäin harvinaista. En itse asiassa ole kuullut niin taphtuvan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Näkyykö tietyillä ikäpolvilla selkeästi tietynlaisia ongelmia parisuhteissa? Esim. 90-luvulla lapsuutensa eläneillä. 

Mielenkiintoinen kysymys. Itselläni on ollut niin vähän 90-luvulla syntyneitä asiakkaita, etten osaa sanoa. Nuoremmista sukupolvista miehet hakevat apua aiemmin kuin ennen. Vanhemmissa sukupolvissa miehet myös hakevat apua hyvin usein apua, mutta vasta silloin kun tilanne on jo aika paha, ikään kuin viimeisenä oljenkortena. Sellaisen eron olen huomannut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten paljon naurattaa parit jotka terapiassa käyvät? Silloinhan pitäisi erota, jos parisuhdeterapiaan pitää mennä.

Parisuhdeterapiaan haimme siksi koska emme osanneet keskenään ratkaista asioitamme ja haimme työkaluja ja näkemyksiä parisuhteemme pelastamiseksi. 

Minusta pariterapiaan meneminen kertoo paljon vastuu otosta. Asiat halutaan ratkaista. 

Oletko työssäsi paljon kohdannut löheisriippuvuutta parisuhteissa?

Jotenkin koen sen yhtä rikkovana kuin päihderiippuvuus.

Onko 12 askeleen parissa työskentely sinulle tuttua? 

Vierailija kirjoitti:

En halua kysyä mitään pitkän työkokemuksen (yli 20v.) omaavalta pari- ja perheterapeutilta, enkä muiltakaan psykologisteilta ja keittiöpsykologeista.

Samaanit, kupparit ja kansanparantajat (= noidat) olivat yhtä tehokkaita, ellei tehokkaampiakin kuin nykyiset perheterapeutit.

Vierailija kirjoitti:

Oletko työssäsi paljon kohdannut löheisriippuvuutta parisuhteissa?

Jotenkin koen sen yhtä rikkovana kuin päihderiippuvuus.

Onko 12 askeleen parissa työskentely sinulle tuttua? 

 

Läheisriippuvuus on termi, jota en käytä omassa ammatissani, mutta tiedän kyllä ilmiön, johon sillä viitataan. Perheterapian näkökulmasta kyse on kietoutuneista suhteista, joissa ei pysytä ns. omalla tontilla. Perheterapia soveltuu hyvin ns. läheisriippuvuuden hoitamiseen, huomattavasti paremmin kuin yksilöterapia. Myös ryhmäterapioista on apua. 

AA:sta ovat jotkut asiakkaani saaneet tukea, kun taas toiset ovat kokeneet AA:n hyödyttömänä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua kysyä mitään pitkän työkokemuksen (yli 20v.) omaavalta pari- ja perheterapeutilta, enkä muiltakaan psykologisteilta ja keittiöpsykologeista.

Samaanit, kupparit ja kansanparantajat (= noidat) olivat yhtä tehokkaita, ellei tehokkaampiakin kuin nykyiset perheterapeutit.

 

Perheterapeutit ovat ehkä kuolemassa sukupuuttoon, koska koulutusta ei enää järjestetä, samaaneja, noitia yms. varmaan on aina ollut ja tulee olemaan. Listalle voisi lisätä vielä papin tai papittaren. Tarve hakea ulkopuolista näkökulmaa omaan elämään on ollut varmaankin yhtä kauan kuin ihmisyhteisökin on ollut olemassa. Hengellinen näkökulma paranemiseen voi olla hyvinkin tehokas, mutta myös vaarallinen, jos hoidetaan vakavia psyykkisiä sairauksia kuten psykoosisairaudet. Perhe- ja psykoterapian menetelmät perustuvat tieteeseen eli tutkimustietoon. Hengelliset menetelmät taas perustuvat elämänarvoihin ja elämän tarkoitukseen, joten sopinevat erityisen hyvin ns. kehityskriiseihin, joita on kaikilla ihmisillä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ominaisuudet yhdistää pariutuneita ihmisiä? Millainen pitäisi olla että saisi parisuhteen?

Pariutuminen on niin tavallista, että siihen mahtuvat melkein kaikenlaiset ominaisuudet, joten en näkisi, että tuohon on olemassa vastausta. Ap

Ok, kysytään näin päin: mitkä ominaisuudet yhdistää ihmisiä jotka eivät saa parisuhdetta? Nykymaailmassa yhä yleisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ikisinkku josta kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut saisi parisuhteen? 

Tässä en valitettavasti osaa auttaa. Mutta olisi mielenkiintoista ohjata sinkkuryhmää, jossa asiaa voisi käsitellä yhdessä. Kyseessä on varmaankin aika monisyinen asia. Ap

Erikoista ettei pariterapeutti tiedä eikä ymmärrä mitään parisuhteiden syntymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ominaisuudet yhdistää pariutuneita ihmisiä? Millainen pitäisi olla että saisi parisuhteen?

Pariutuminen on niin tavallista, että siihen mahtuvat melkein kaikenlaiset ominaisuudet, joten en näkisi, että tuohon on olemassa vastausta. Ap

Ok, kysytään näin päin: mitkä ominaisuudet yhdistää ihmisiä jotka eivät saa parisuhdetta? Nykymaailmassa yhä yleisempää.

En oikein tähän osaa oman ammattitaitoni puolesta vastata, koska mun leipälajini on parisuhde ja perhe, siis ryhmädynamiikka (perhekin on ryhmä).

Mutta sanoisin mutupohjalta, että yhteiskunnan muutoksilla ja demografialla on iso merkitys. Parisuhdetta ei enää koeta välttämättömänä eikä sopivalta tuntuvaa kumppania välttämättä löydy. Lapsettomiksi jää yhä useampi myös omasta tahdostaan ja siksi, etteivät suhteet kestä niin kauan, että lapsiasia tulisi ajankohtaiseksi. Tällaisia selityksiä olen kuullut asiaa tutkineilta tutkijoilta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua kysyä mitään pitkän työkokemuksen (yli 20v.) omaavalta pari- ja perheterapeutilta, enkä muiltakaan psykologisteilta ja keittiöpsykologeista.

Samaanit, kupparit ja kansanparantajat (= noidat) olivat yhtä tehokkaita, ellei tehokkaampiakin kuin nykyiset perheterapeutit.

 

Perheterapeutit ovat ehkä kuolemassa sukupuuttoon, koska koulutusta ei enää järjestetä, samaaneja, noitia yms. varmaan on aina ollut ja tulee olemaan. Listalle voisi lisätä vielä papin tai papittaren. Tarve hakea ulkopuolista näkökulmaa omaan elämään on ollut varmaankin yhtä kauan kuin ihmisyhteisökin on ollut olemassa. Hengellinen näkökulma paranemiseen voi olla hyvinkin tehokas, mutta myös vaarallinen, jos hoidetaan vakavia psyykkisiä sairauksia kuten psykoosisairaudet. Perhe- ja psykoterapian menetelmät perustuva

Miten niin koulutusta ei enää järjestetä? Koulutus on nykyään yliopistojen alaista ja psykoterapeutti on nimikesuojattu (Valvira). Seksaaliterapeutti ei ole nimikesuojattu, mutta auktorisoidun terapeutin koulutus ja työkokemus on tarkistettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ikisinkku josta kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut saisi parisuhteen? 

Tässä en valitettavasti osaa auttaa. Mutta olisi mielenkiintoista ohjata sinkkuryhmää, jossa asiaa voisi käsitellä yhdessä. Kyseessä on varmaankin aika monisyinen asia. Ap

Erikoista ettei pariterapeutti tiedä eikä ymmärrä mitään parisuhteiden syntymisestä.

"Ymmärtää mitään" on eri asia kuin "osata auttaa". Ammattilainen on henkilö, joka tunnistaa ammattitaitonsa rajat eikä sählää joka asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ikisinkku josta kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut saisi parisuhteen? 

Tässä en valitettavasti osaa auttaa. Mutta olisi mielenkiintoista ohjata sinkkuryhmää, jossa asiaa voisi käsitellä yhdessä. Kyseessä on varmaankin aika monisyinen asia. Ap

Erikoista ettei pariterapeutti tiedä eikä ymmärrä mitään parisuhteiden syntymisestä.

Parisuhde perustuu hyvin pitkälti varhaisen vuorovaikutuksen ja lapsuusiän kokemuksiin sekä malleihin, joita lapsuudenperheestä, suvusta tai muilta läheisiltä on saatu. Siinä on mallioppimista, mutta myös kehon ja ruumiillisuuden rytmejä, tuoksuja ja esikielellisiä elementtejä sekä viettimaailmaa, joka on erittäin arkaaista eikä kovinkaan yksilöllistä. Mutta tällaista vastausta et ehkä tähän kaivannut?

Mielestäni ammattilaisen ohjaama psykodynaaminen vertaisryhmä voisi olla avuksi tuollaisen kysymyksen selvittämiseen. Mihinkään hokkuspokkus-juttuihin en usko, sillä parisuhde ja rakkaus viriävät loppujen lopuksi aika vaarallisessa maastossa.

En itse ole kokenut mitään vetoa tehdä perinteisiä yksilöterapioita, sillä olen nähnyt, miten hirveän tehokasta psykodynaaminen ryhmäterapia on. Asioissa, jotka yleensä mielletään yksilöterapian alueeksi, vaikka parisuhde on kahden suhde, se on sitä miten toimii tilanteissa, jossa on kaksi tai useampi ihminen. Ilman että avataan sitä mitä siinä tapahtuu, voi olla erittäin hidasta edetä. Ryhmässä se tapahtuu tässä ja nyt ja sitä voi avata ja kokea autenttisine tunnereaktioineen sellaisenaan.

Olen pahoillani siitä, että sekä psykodynaaminen ryhmäterapia että perheterapia ovat nykyisin täysin pimennossa. Yksilöterapia ei tehoa moniinkaan ongelmiin, sillä ihminen elää aina yhteisössä tai suhteessa siihen, vaikka olisi erakko. Ap