Haluatko kysyä jotain pitkän työkokemuksen (yli 20v.) omaavalta pari- ja perheterapeutilta

Vierailija kirjoitti:

Luuletko, että joskus miehet tekeytyy tahallaan tyhmiksi, jotta he välttävät tietyt perheeseen tai kotiin liittyvät työt?

Tuo kuulostaa äkkiseltään jonkinlaiselta pariskunnan väliseltä peliltä tai valtakysymykseltä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Millaisia työmenetelmiä käytät eniten työssäsi? Sukupuutyöskentelystä jo kerroitkin. 

Tunnekeskeinen pariterapia, gestalt-terapian menetelmiä, NLP, kognitiivinen terapia, sitten ihan systeeminen perheterapia, varsinkin, jos paikalla on isompi määrä perheenjäseniä. Ajan mittaan on muodostunut oma "käsiaa", joka hyödyntää monia terapianäkökulmia perheen tai parin mukaan. Ap

Miten omat parisuhteesi ovat onnistuneet?

Mitkä ominaisuudet yhdistää pariutuneita ihmisiä? Millainen pitäisi olla että saisi parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan yksi terapia käynti kestää? Entä kuinka usein niitä on ja kuinka pitkiä jaksoja? 

Ensimmäinen käynti kestää 1,5 tuntia, seuraavat tunnin. Tapaamiset ovat alkuun kahden viikon välein ja käyntejä tarvitaan keskimäärin kymmenkunta. Osalla tuohon sisältyvät myös seurantakäynnit puolen vuoden tai vuoden kuluttua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten omat parisuhteesi ovat onnistuneet?

Olen hyvin pitkässä suhteessa, joka on alkanut nuorena. Mutta aika moni kollega on eronnut, osa useamman kerran. Tässä ammatissa on ehkä sellainen varjopuoli, ettei toimimatonta suhdetta katsele kovin kauan. Ap

Miksi parisuhteet kasautuvat ja osa saa useita mahdollsiuu elää ja olla parisuhteessa kun taas osa korkeintaan kaveriksi tai mahd. ystäväksi hyvässä tai pahassa (, kun välillä tuntuu, että olsi helpompaa, jos vosi vain unohtaa).

- Miten välttää tällaisina itseinhon tunteet ja itse syytökset kun ei pysty hahmottamaan, että mitä itsessä on vikana, että näin käy ja on käynyt niin usein kun on käynyt. - - - No en minäkään olsii valmis elämän kenen tahansa kanssa parisuhteessa mutta ei tunnu oikealta sekään, että kun huolehdin niin itsestäni, läheisistäni ja ympärsitöstäni niin minun pitäsi yrittää parisuhteessa elämistä kumppanin kanssa, joka kaipaisi enempi hoitajaa tai taluttajaa. Mutta kai minä vaadin liikoja kun haluaisin suunnilleen tasa-arvoisen ja keskinäiseen kunnioitukseenkin perustuvaa parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta paria/perhettä tapaat kahdeksan tunnin työpäivän aikana keskimäärin? 

Kolme tai neljä. Ap

Vastaan myöhemmin niihin kysymyksiin, joihin en ehtinyt vastata, ellei ketjua poisteta. Kiitos hyvistä kysymyksistä. Ap

Oletko töissä yksityisellä vai julkisella puolella? Millainen koulutus sinulla on? Kerro ihan yleisellä tasolla (esim. Oletko psykoterapeutti? Oletko suorittanut yliopistosta maisterin tutkinnon?) 

Työskenteletkö moniammatillisesti? Vai pidätkö enimmäkseen "omaa vastaanottoa" omille asiakkaille? 

Vierailija kirjoitti:

Johtuuko suurin osa ongelmista  tosiaan siitä, että kaikki jää naisen vastuulle ja nainen uupuu, eikä mies suostu tekemään kotitöitä tai hoitamaan asioita, vaan on itsekäs sika ja elää yhä kuin sinkku ja teini ja ajattelee vain omia tarpeitaan, jotkaväsyneen naisen tulisi täyttää? 

Ei johdu.

Mitä ajatuksia pariskunnasta, jossa toinen käyttäytyy ristiriitaisen kiintymyssuhdemallin mukaan, mutta ei tunnista sitä itse eikä siis ota siitä vastuuta?

Todellisuudessa heteroparisuhde tuntuu toimivan edes jollakin tasolla vain silloin kun nainen tekee kaiken ja on vastuussa kaikesta kun taas mies tekee mitä huvittaa, eikä ota vastuuta mistään. Nainen joutuu vain miehensä äidiksi ja mies pitää tätä täytenä selvyytenä. Kuitenkin mies lopulta pettää ja jättää kun näkee naisessa jotain vikaa esim. nainen vanhenee, lihoo tai sairastuu. Naisella on tässä vain hävittävää. Nainen menettää vapautensa ja joutuu orjaksi, mutta mies jatkaa elämäänsä kuin missään parisuhteessa ei olisikaan. Itse naisena vihaan miehiä koko ajan enemmän ja enemmän. En haluaisi olla miesten kanssa missään tekemisissä, mutta se ei ole mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko töissä yksityisellä vai julkisella puolella? Millainen koulutus sinulla on? Kerro ihan yleisellä tasolla (esim. Oletko psykoterapeutti? Oletko suorittanut yliopistosta maisterin tutkinnon?) 

Hyvä kysymys. Jos olisin itse etsimässä terapeuttia, kysyisin samat kysymykset, sillä yksityisellä ja julkisella työskennellessä asiakaskunta voi olla todella erilaista (riippuen toki missä töitä on tehnyt). Ja se vaikuttaa myös terapeutin näkemyksiin eri asioista. Mielestäni yksityisen puolen terapeuteilla tulisi esimerkiksi olla vahva osaaminen väkivaltakysymyksistä, koska siihen törmää väistämättä. Silloin pitää osata toimia varmasti ja jämäkästi.

Olen työskennellyt sekä julkisella että yksityisellä. Olen peruskoulutukseltani psykologi, myös toinen tutkinto löytyy, mutta se ei liity terapiatyöhön. Olen käynyt nelivuotisen perheterapeuttikoulutuksen, kaksivuotisen työnohjaajakoulutuksen, ryhmänohjaajakoulutuksen, lisäksi on opintoja seksuaaliterapiasta, kriminaalipsykologiasta, väkivaltaryöstä, psykoedukaatiosta ja muita pienempiä koulutuksia kuten NLP ja mindfulness. En ole psykoterapeutti, en tee Kela-terapioita enkä yksilöterapioita paitsi sen verran kuin pari- ja perheterapian hoitopolulla tarvitsee. Ap

Osa vastauksista kuulostaa tekoälyn antamilta, eivätkä ne edes vastaa esitettyihin kysymyksiin. En itse ole saanut mistään apua ongelmiini, joten suhtaudun erittäin kriittisesti tällaiseen terapeutteihinkin ja kyseenalaistan täysin heidän ns. osaamisensa. Omat ongelmani tosin ovat hyvin pitkälle sellaisia, joissa sosiaalitoimen ja sosiaalityöntekijän pitäisi auttaa, mutta eipä ole halunnut auttaa. Toki itselläni on aina ollut erittäin huonot välit sukulaiseen, jonka kanssa joudun vielä neljäkymppisenäkin asumaan, mutta eipä ketään ole kiinnostanut tässäkään auttaa.Olen tuolle vain orja, jota saa kohdella huonosti. Ihan tarpeeksi olen toki joutunut sosiaalityöntekijän kanssa lässyttämään turhaan. Käytännön apu on se, jota kaipaan ja jota en saa.

Vierailija kirjoitti:

Miten ikisinkku josta kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut saisi parisuhteen? 

Tässä en valitettavasti osaa auttaa. Mutta olisi mielenkiintoista ohjata sinkkuryhmää, jossa asiaa voisi käsitellä yhdessä. Kyseessä on varmaankin aika monisyinen asia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhteet kasautuvat ja osa saa useita mahdollsiuu elää ja olla parisuhteessa kun taas osa korkeintaan kaveriksi tai mahd. ystäväksi hyvässä tai pahassa (, kun välillä tuntuu, että olsi helpompaa, jos vosi vain unohtaa).

- Miten välttää tällaisina itseinhon tunteet ja itse syytökset kun ei pysty hahmottamaan, että mitä itsessä on vikana, että näin käy ja on käynyt niin usein kun on käynyt. - - - No en minäkään olsii valmis elämän kenen tahansa kanssa parisuhteessa mutta ei tunnu oikealta sekään, että kun huolehdin niin itsestäni, läheisistäni ja ympärsitöstäni niin minun pitäsi yrittää parisuhteessa elämistä kumppanin kanssa, joka kaipaisi enempi hoitajaa tai taluttajaa. Mutta kai minä vaadin liikoja kun haluaisin suunnilleen tasa-arvoisen ja keskinäiseen kunnioitukseenkin perustuvaa parisuhdetta.

Löytyisiköhän jostain sinkkuryhmä, jota ohjaisi ammattilainen, missä näitä asioita voisi pohtia yhdessä. Itse ooen työskennellyt pääasiassa perheiden ja parisuhteen alueella. Ap

Vierailija kirjoitti:

Työskenteletkö moniammatillisesti? Vai pidätkö enimmäkseen "omaa vastaanottoa" omille asiakkaille? 

Julkisella moniammatillisesti, yrittäjänä yksin, tietysti työnohjaaja tukena. Yrittäjänä pitää osata valita asiakkaansa niin ettei heitä tarvitsisi ohjata muualle luottamuksen jo synnyttyä. Sen vuoksi kannattaisi ensin työskennellä julkisella ja vasta sitten yrittäjänä, jotta tuo onnistuisi. Ap

Oikeasti ne julkisen varassa olevat köyhät ovat usean moniongelmaisia ja tarvitsisivat sitä terapiaa ja apua, mutta kun terapeutit, kuten tämä ap. pitävät näitä selvästi huonompina ja liian vaikeina tapauksina, eivätkä suostu ottamaan asiakkaita, joiden terapian Kela maksaa. Varmasti se on tässäkin ammattiryhmässä mukavampaa hoitaa niitä itse käyntinsä maksavia rikkaita, joiden ongelmatkin ovat helpompia. Toki eihän terapeutti ole mikään sosiaalityöntekijä, mutta sitten taas toisinpäin sosiaalityöntekijä joutuu ratkomaan moniongelmaisten köyhien kohdalla näitä ongelmia, joiden vuoksi rikkaat pääsevät ja menevät terapiaan. Moniongelmainen köyhä saattaa myös pitää pakon sanelemaakin sosiaalityöntekijän kanssa asiointia eräänlaisena terapiana, vaikka harvoin kai sosiaalityöntekijällä varsinaista terapeutin koulutusta tai pätevyyttä on. Opinnoissa voi kuitenkin opiskella psykologiaankin sivuaineena.