Yhdessä asuvat pariskunnat, miten teillä järjestetään kotityöt ja muut arjen velvollisuudet niin, että molemmat on tyytyväisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Olen miehelle sanonut oikeasti monta kertaa, että toivon oma-aloitteisuutta kotitöissä. No ei ole ollut. Lopetin sitten nyt itsekin, kun alko käydä raskaaksi. Tuossa nyt kaikki tiskit likaisina (taitaa olla muutama erikoismuki vielä käyttämättä) ja kodinhoitohuone on täynnä vaatteita. Ruokaa ei osaa hakea kaupasta tai päättää mitä syötäisiin. Sen takia olen nyt viikon käynyt yksin syömässä ulkona, kun olen mieheltä aina kysynyt mitäs on ruokana tänään. Sanoo vain aina ettei tiedä. Lapsia ei sitten ole, niin olkaa huoletta. Parin vuoden päästä olisi kuulemma mukava niitä saada, mutta katsotaan.

Minä kyllä pistäisin miehen opettelemaan kotitöiden tekemistä ennen kuin suostuisin lasten hankintaan. 

Mä en lähtisi lapsenhankintaan lainkaan noin saamattoman ihmisen kanssa. Ei ole aikuisen tehtävä kasvattaa toista aikuista eikä vetää tätä perässään. 

Muija.

M46

Mies pesee ikkunat kun tarve, imuroi kerran viikossa, tiskikone hoidetaan vuoropäivin samaten pyykkikone. Kuivamopilla moppaan joka toinen pvä, kaupassa yhdessä vl, mies tekee vl ruoat, itse viikolla . 

Meillä ei ole mitään sovittua jakoa, vaan tehdän sen mukaan mikä tilanteeseen sopii. Usein tehdään yhdessä, mutta viimeisen vuoden aikana muotoutunut siihen suuntaan, että naisystävä hoitaa suurimman osan ulkohommista ja minä sisähommista. Teen hitusen enemmän kotitöitä, kun olen enemmän kotona, mutta melkoisen vähän kotitöitä tulee kahden aikuisen ja muutaman kissan taloudessa.

Minä teen enemmän koska teen lyhyempää työpäivää ja ehdin enemmän. Minusta se on vain loogista. En itse kärsi kotitöiden tekemisestä, ne on mulle enemmän akkujen lataamista ja työn vastapainoa. Ja kun mies on kotona, saadaan keskittyä toisiimme kun kaikki hommat on tehty. Me ollaan toisella kierroksella ja molempien lapset on jo omillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Olen miehelle sanonut oikeasti monta kertaa, että toivon oma-aloitteisuutta kotitöissä. No ei ole ollut. Lopetin sitten nyt itsekin, kun alko käydä raskaaksi. Tuossa nyt kaikki tiskit likaisina (taitaa olla muutama erikoismuki vielä käyttämättä) ja kodinhoitohuone on täynnä vaatteita. Ruokaa ei osaa hakea kaupasta tai päättää mitä syötäisiin. Sen takia olen nyt viikon käynyt yksin syömässä ulkona, kun olen mieheltä aina kysynyt mitäs on ruokana tänään. Sanoo vain aina ettei tiedä. Lapsia ei sitten ole, niin olkaa huoletta. Parin vuoden päästä olisi kuulemma mukava niitä saada, mutta katsotaan.

Minä kyllä pistäisin miehen opettelemaan kotitöiden tekemistä ennen kuin suostuisin lasten hankintaan. 

Sehän tässä tarkoituksena on. Lapsia en tee, ellei kotihommat suju sanomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Olen miehelle sanonut oikeasti monta kertaa, että toivon oma-aloitteisuutta kotitöissä. No ei ole ollut. Lopetin sitten nyt itsekin, kun alko käydä raskaaksi. Tuossa nyt kaikki tiskit likaisina (taitaa olla muutama erikoismuki vielä käyttämättä) ja kodinhoitohuone on täynnä vaatteita. Ruokaa ei osaa hakea kaupasta tai päättää mitä syötäisiin. Sen takia olen nyt viikon käynyt yksin syömässä ulkona, kun olen mieheltä aina kysynyt mitäs on ruokana tänään. Sanoo vain aina ettei tiedä. Lapsia ei sitten ole, niin olkaa huoletta. Parin vuoden päästä olisi kuulemma mukava niitä saada, mutta katsotaan.

Minä kyllä pistäisin miehen opettelemaan kotitöiden tekemistä ennen kuin suostuisin lasten hankintaan. 

Mä en lähtisi lapsenhankintaan lainkaan noin saamattoman ihmisen kanssa. Ei ole ai

Katsotaan muuttuuko mikään. Tämä alkaa olla viimeinen pisara.

Kumpikaan ei tee mitään. Tai no, lapset vietiin hoitoon ja haettiin kotiin vuorotellen sen mukaan kumman työvuoroihin se sopi paremmin. Vuoropäiväkoti ja molemmat vuorotöissä.

Muuten kotitöitä vältellään parhaan taidon mukaan. Lapset on jo isoja ja pois kotoa muuttaneet. Kahdestaan täällä möllötetään.

Kumpikin on vastuussa omista pyykeistään ja tiskeistään. Ruokaa ei laita kumpikaan vaan syödään valmista tai voikkareita. Perjantaisin yritetään pitää yhteinen siivouspäivä, mutta aika harvoin toteutuu. Nurmikon hoitaa naapuri viinapalkalla, kuin myös lumityöt.

Minä teen lyhyempää työpäivää ja aika usein etätöitä, jolloin on luontevaa, että minä pesen pyykit ja pidän keittiön ja yleisilmeen siistinä. Ehkä ainut, mihin en ole niin tyytyväinen on siivous; se jää usein minun harteilleni. Mies siivoaa kanssani ehkä joka toisen kerran, mutta joka toisen kerran siivoan yksin. Mies nyt varmaan on kaikkeen tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Olen miehelle sanonut oikeasti monta kertaa, että toivon oma-aloitteisuutta kotitöissä. No ei ole ollut. Lopetin sitten nyt itsekin, kun alko käydä raskaaksi. Tuossa nyt kaikki tiskit likaisina (taitaa olla muutama erikoismuki vielä käyttämättä) ja kodinhoitohuone on täynnä vaatteita. Ruokaa ei osaa hakea kaupasta tai päättää mitä syötäisiin. Sen takia olen nyt viikon käynyt yksin syömässä ulkona, kun olen mieheltä aina kysynyt mitäs on ruokana tänään. Sanoo vain aina ettei tiedä. Lapsia ei sitten ole, niin olkaa huoletta. Parin vuoden päästä olisi kuulemma mukava niitä saada, mutta katsotaan.

Minä kyllä pistäisin miehen opettelemaan kotitöiden tekemistä ennen kuin suostuisin lasten hankintaan. 

Mä en lähtisi lapsenhankintaan

Katsotaan muuttuuko mikään. Tämä alkaa olla viimeinen pisara.

 

Hyvä että aloitit ajoissa. Mun puolisolla on samaa vikaa, add. Yksi lapsi mun edellisestä liitostani (jo aikuinen), ei yhteisiä. Silti kesti melkein 20v saada homma toimimaan. - se C-kortiton

Tehdäänpä miten vain, niin vaimo ei ole tyytyväinen. Mikään toimintamalli ei kelpaa. Kaikki muut perheenjäsenet tekee jokaisen asian väärin ihan joka kerta. Uskomatonta edelleenkin huomata, kuinka vaimo taantuu kiukuttelussaan nelivuotiaan tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Olen miehelle sanonut oikeasti monta kertaa, että toivon oma-aloitteisuutta kotitöissä. No ei ole ollut. Lopetin sitten nyt itsekin, kun alko käydä raskaaksi. Tuossa nyt kaikki tiskit likaisina (taitaa olla muutama erikoismuki vielä käyttämättä) ja kodinhoitohuone on täynnä vaatteita. Ruokaa ei osaa hakea kaupasta tai päättää mitä syötäisiin. Sen takia olen nyt viikon käynyt yksin syömässä ulkona, kun olen mieheltä aina kysynyt mitäs on ruokana tänään. Sanoo vain aina ettei tiedä. Lapsia ei sitten ole, niin olkaa huoletta. Parin vuoden päästä olisi kuulemma mukava niitä saada, mutta katsotaan.

Minä kyllä pistäisin miehen opettelemaan kotitöiden tekemistä ennen kuin suostuisin lasten hankintaan. 

Sehän tässä tarkoituksena on. Lapsia en tee, ellei kotihommat suju sanomatta.

Kyllä mä silti suhtautuisin varauksella lasten hankintaan tuollaisen kanssa, vaikka kotityöt alkaisivatkin nyt hetkellisesti sujua. Tuollainen itse tekemättä jättämällä pointin alleviivaaminen saattaa toimia kahden aikuisen taloudessa, mutta kun on ne muksut, siinä ei ole mahdollisuutta viikkoa katsella tajuaako mies vai ei. Siinä vaiheessa kun on potkupuvut likaisena, tuttipullot pesemättä ja vauvan sängyn peitot ja lakanat puklussa tai vaipan ohivuodossa niin kyllähän sä noita hommia alat tekemään ihan vaan pitääksesi huolen vauvasta. Ja samalla miesvauva oppii, että nyt ei kannata hätäillä ja tehdä mitään, kun oikea vauva pakottaa sut kuitenkin tarttumaan hommiin.

Etsisin normaalin miehen, jolla on noi aikuisen arkitaidot hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin tekee kaikkea. Siitä asti kun tullaan töistä, molemmat tekee kotitöitä kunnes kaikki on tehty, ja voidaan rentoutua yhdessä.

Hienoa, teillä on selvästi hyvin toimiva yhteiselämä, jos kumpaakaan ei harmita toisen tekemättömyys?

Miten se harmittaisi, jos molemmat tekee kaikkea? Tosin meillä kyllä saa levähtääkin ja toinen hoitaa, jos sille on tarve, molemmin puolin. Kyllä, voisi sanoa että on toimiva yhteiselämä. T. Eri

Kyllähän kotiaskareet kuuluu vaimolle. Miehelle sitten autot ja moottoripyörä. Eli niiden vaihdot uusiin.

Vierailija kirjoitti:

Mies joita aamun eli tekee aamisisen, siistii kodin, lataa astianpesukoneen ja pyykkikoneen, katsoo, että lapset lähtevät kouluun.  

Kun lapset tulevat koulusta, hoitavat he tiskikoneen ja pyykin noin joka toinen päivä- kaksi napin painallusta ja kuivat vaatteet kuivurista tason päälle.

Minä käyn kaupassa ja teen päivällisen, yhdessä siivotaan, mutta jokainen kyllä korjaa jälkensä, niin ei siivoamistakaan niin hirveästi ole.

Jokainen kun hoitaa tonttinsa ei niitä kotitöitä tarvitse juurikaan miettiä. 

Kotonaoleva tekee enemmän, tällä hetkellä siis mies. Tekee päivällä oman jaksamisen mukaan mitä ehtii. Työssäkäyvä viettää iltaisin kotona mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa eli hoitaa heidät kun tulee kotiin. Töistä kotiin kaupan kautta.

Loput kotityöt tehdään viikonloppuisin yhdessä 

Meillä kotityöt on hinnoilteltu eli se, kumpi ei tee niitä, maksaa yhteiselle tilille etukäteen sovitun summan. Toimii täysin avioliittolain hengessä eli kumpikin osallistuu yhteisen perheen elatukseen kykynsä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Olen miehelle sanonut oikeasti monta kertaa, että toivon oma-aloitteisuutta kotitöissä. No ei ole ollut. Lopetin sitten nyt itsekin, kun alko käydä raskaaksi. Tuossa nyt kaikki tiskit likaisina (taitaa olla muutama erikoismuki vielä käyttämättä) ja kodinhoitohuone on täynnä vaatteita. Ruokaa ei osaa hakea kaupasta tai päättää mitä syötäisiin. Sen takia olen nyt viikon käynyt yksin syömässä ulkona, kun olen mieheltä aina kysynyt mitäs on ruokana tänään. Sanoo vain aina ettei tiedä. Lapsia ei sitten ole, niin olkaa huoletta. Parin vuoden päästä olisi kuulemma mukava niitä saada, mutta katsotaan.

Minä kyllä pistäisin miehen opettelemaan kotitöiden tekemistä ennen kuin suostuisin lasten hankintaan. 

Minä en alkaisi aikuista ihmistä kasvattamaan. 

Mies hoitaa enemmän lasten kuskauksia, yhteyksiä päiväkotiin ja kouluun, lääkärikäyntejä ym., koska on joustavampi työ. Minä hoidan enemmän lasten vaatehankintoja. Mies kokkaa enemmän, minä pesen pyykkiä ja teen vaatehuoltoa enemmän. Mies hoitaa enemmän ruokakauppareissuja, roskien vientiä, koiran lenkitystä ja jotain korjaus- ja huoltotöitä, minä enemmän sisätilojen siisteyttä ja puutarhatöitä. Toki molemmat tarvittaessa tekee kaikkea. Ei ole laskettu meneekö tasan, ehkä menee. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotityöt on hinnoilteltu eli se, kumpi ei tee niitä, maksaa yhteiselle tilille etukäteen sovitun summan. Toimii täysin avioliittolain hengessä eli kumpikin osallistuu yhteisen perheen elatukseen kykynsä mukaan.

Mielenkiintoinen ratkaisu! Avaisitko lisää, miten tuo summa on päätetty, tehtäväkohtaisesti vai aikaperusteisesti? Kiinteä summa kuukaudessa?