Etävanhempi estänyt kaikkialla

Vierailija kirjoitti:

Mihin asioihin häntä tarvitset? Eikö koulu hoida suoraan kommunikoinnin hänelle? Ja kunhan kanta-oikeudet on oikein, sekin toimii ihan suoraan. Harrastuksiin molempien tiedot, niin sieltäkin tieto kulkee suoraan molemmille. Hän hoitaa silloin kun on hänen hoitovuoronsa, sä hoidat oman hoitoaikasi aikaiset asiat. Mitä jää tämän ulkopuolelle?

Aika moneen juttuun tarvitsee toisen vanhemman nimen tai vähintäänkin suostumuksen.

Vierailija kirjoitti:

no jo on vaikeaa. itsehän halusit yh:ksi, joten ole nyt sellainen. ja jos toinen osapuoli onkin vmäinen, haastava, diktaattori, niin tätäkö et huomannut ennen lastentekoa, vai huomasit ja jatkoit suhdetta kuitenkin? oletkos joku dille? ihme kitinää taas. elämä on kovaa, kun omat valinnat lyövät kasvoille.

Jaaha, keskusteluun haluton marttyyrivanhempi saapui paikalle. Seuraan läheltä juuri tämänkaltaista eroa, jossa toinen vanhempi on juuri tuollainen. Itse halusit eroa, niin elä nyt sen kanssa sitten, eli ei kiinnosta lasten asiat pätkääkään, eikä omassa käytöksessä nähdä mitään korjattavaa ,koska kaikki on eroa halunneen syytä. 

Ehdotan ap:lle, että lopetat kaikki viestittely-yritykset. Jos elatusmaksut tulevat ajallaan, niin tyydyt siihen. Exän ei ole kuitenkaan tarkoitus rahoittaa ihan kaikkea, joten harrastusmaksut eivät välttämättä kuulu tähän. Välittävä vanhempi tosin osallistuu lapsensa näihinkin menoihin enemmän, kuin on pakko, mutta se ei ilmeisesti käy tässä tapauksessa. Se nyt on vain tilanne, jolle et voi mitään. Jos lapset haluavat nähdä toista vanhempaa, varmistat, että heillä on halutessaan mahdollisuus mennä sinne sopimanne käytännön mukaisesti, mutta muuten et laita tikkua ristiin sen eteen. Jos on jotain koulu-, tai terveysasiaa, joka pitäisi saattaa exäsi tietoon, niin annat koulun ja terveydenhuoltohenkilöiden välittää tieto eteenpäin. Jos se ei mene eteenpäin, se ei ole sinun vastuullasi, eikä sinun tarvitse myöskään välittää mahdollisesta vinkunasta asian suhteen. 

Onko teillä jokin kirjallinen sopimus harrastusmaksujen jakamisesta? Jos ei niin etä on nyt selvästi päättänyt olla maksamatta niitä eli sinä maksat tai lapsi ei harrasta, mutta tämä päätös jää nyt sulle. 

Käykö ne lapset siellä etällä miten paljon? Jättääkö etä siis hoitamatta lasten terveysasiat esim. omalla viikolla vai miksi näistä pitäisi keskustella? Lasten ei ole mikään pakko etälle mennä, jos kokevat tulevansa laiminlyödyiksi.

En oikein ymmärrä mistä kaikesta teidän pitäisi keskustella, mutta käytännössä aika moni eronnut vanhempi tekee omat päätöksensä liittyen lasten kasvatukseen ja omaan rahan käyttöön. Moni eroaakin näissä eriävien mielipiteiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no jo on vaikeaa. itsehän halusit yh:ksi, joten ole nyt sellainen. ja jos toinen osapuoli onkin vmäinen, haastava, diktaattori, niin tätäkö et huomannut ennen lastentekoa, vai huomasit ja jatkoit suhdetta kuitenkin? oletkos joku dille? ihme kitinää taas. elämä on kovaa, kun omat valinnat lyövät kasvoille.

Jaaha, keskusteluun haluton marttyyrivanhempi saapui paikalle. Seuraan läheltä juuri tämänkaltaista eroa, jossa toinen vanhempi on juuri tuollainen. Itse halusit eroa, niin elä nyt sen kanssa sitten, eli ei kiinnosta lasten asiat pätkääkään, eikä omassa käytöksessä nähdä mitään korjattavaa ,koska kaikki on eroa halunneen syytä. 

Ehdotan ap:lle, että lopetat kaikki viestittely-yritykset. Jos elatusmaksut tulevat ajallaan, niin tyydyt siihen. Exän ei ole kuitenkaan tarkoitus rahoittaa ihan kaikkea, joten harrastusmaksut eivät välttämättä kuulu tähän. Väl

Eli jos ap:lla ei ole varaa maksaa yksinään sitä harrastusta, joka oli sovittu maksettavaksi yhdessä, niin mitäs sitten? Sanotaan teinille, että nyt loppuu harrastaminen? AP ei ollut halukas sotkemaan lapsiaan tähän selkkaukseen, mutta tällä tavalla sitten saattaa joutua heidät siihen sekoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kirjepostilla tulee punnitumpaa kanssakäymistä.

Riippuu lähettäjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Mulla on teini. Enkä ole sen jälkeen kun elarit saatiin sovittua joutunut pitämään mitään yhteyttä hänen isäänsä. 

Tämä toimii vain siinä tapauksessa että teini on rehellinen ja asiallinen tapaus. Muutoin teini voisi hyväksikäyttää sitä että vanhemmilla ei ole keskusteluyhteyttä. Käytännössä se toimii siten että jos toinen vanhempi kieltää jotain, niin sitten teini pyytää luvan siltä toiselta. Tämän vuoksi eronneilla vanhemmilla pitäisi olla edes jonkinlainen keskinäinen kommunikaatio.

Pyytää luvan mihin? Saako lähteä kavereiden kanssa ryyppäämään? 

No esimerkiksi nyt vaikka yökyläilyyn ystävien tai isovanhempien luona tai lupaa osallistua johonkin tapahtumaan. Kyllä kai jokainen joka

Kun kyseessä on isän hoitovuoro, isä päättää. Ja vastaavasti kun on äidin hoitovuoro, äiti päättää. Ja sillä ei vuorossa olevalla vanhemmalla ei ole asiaan mitään sanottavaa.

Yhteishuoltajuus on kankeaa ja hankalaa. Miksi kukaan siihen lähteekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no jo on vaikeaa. itsehän halusit yh:ksi, joten ole nyt sellainen. ja jos toinen osapuoli onkin vmäinen, haastava, diktaattori, niin tätäkö et huomannut ennen lastentekoa, vai huomasit ja jatkoit suhdetta kuitenkin? oletkos joku dille? ihme kitinää taas. elämä on kovaa, kun omat valinnat lyövät kasvoille.

Jaaha, keskusteluun haluton marttyyrivanhempi saapui paikalle. Seuraan läheltä juuri tämänkaltaista eroa, jossa toinen vanhempi on juuri tuollainen. Itse halusit eroa, niin elä nyt sen kanssa sitten, eli ei kiinnosta lasten asiat pätkääkään, eikä omassa käytöksessä nähdä mitään korjattavaa ,koska kaikki on eroa halunneen syytä. 

Ehdotan ap:lle, että lopetat kaikki viestittely-yritykset. Jos elatusmaksut tulevat ajallaan, niin tyydyt siihen. Exän ei ole kuitenkaan tarkoitus rahoittaa ihan kaikkea, joten harras

Kyllä ne lapset on pakostikin sotkettu mukaan. Onko olemassakaan sellaista eroa, joka ei vaikuta lapsiin millään lailla? Jos itsellä ei ole varaa maksaa kaikkea yksin, eikä exä suostu maksamaan, niin millä pakotat? Kyllä siinä on jo pakko ottaa elämän realiteetit huomioon, ellei paremmin palkattu työ ole mahdollista. En minä ainakaan tuossa tilanteessa kovin monta ratkaisuvaihtoehtoa keksi tälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin asioihin häntä tarvitset? Eikö koulu hoida suoraan kommunikoinnin hänelle? Ja kunhan kanta-oikeudet on oikein, sekin toimii ihan suoraan. Harrastuksiin molempien tiedot, niin sieltäkin tieto kulkee suoraan molemmille. Hän hoitaa silloin kun on hänen hoitovuoronsa, sä hoidat oman hoitoaikasi aikaiset asiat. Mitä jää tämän ulkopuolelle?

Aika moneen juttuun tarvitsee toisen vanhemman nimen tai vähintäänkin suostumuksen.

Nämä saa kyllä hoidettua viranomaisten kautta ja virallisten asioiden tahallinen vaikeuttaminen ja lapsen edun vastainen toiminta ovat ihan käypiä perusteita hakea yksinhuoltajuutta. 

Olemme etävanhemman kanssa sopineet että elareiden lisäksi hän maksaa kaikki harrastukset puoliksi

Kyllä ihmettelen ihmisiä, jotka ovat lapsia keskenään menneet hankkimaan ja eron jälkeen ovat sitä mieltä, ettei toisen vanhemman kanssa tarvitse olla missään tekemisissä: lapset hoitakoot viestien välityksen. 

Ne lapset ovat yhteisiä ja olette yhdessä heidän kasvattajiaan ja huoltajiaan, vaikka eri osoitteissa asuisittekin. Minä ja ex juttelemme säännöllisesti, melkein viikoittain, teinien asioista ja kuulumisista, sovitaan tulevia juttuja, päätetään yhdessä jotain nuoriin liittyviä hankintoja, sääntöjä, kysytään toisen näkemystä johonkin...

Emme todellakaan muuten ole vapaa-ajalla tekemisissä, mutta molemmille ihan selvää että lapset ovat yhteisiä ja heidät huolletaan yhdessä aikuisiksi. Uskon, että lapsillekin tekee hyvää nähdä aikuiset asiallisen ystävällisissä väleissä. 

Juurikin näin. Ja melko lyhytnäköistä on estää toinen vanhempi, laittaa lapset asialle ja sitten ihmetellä jälkikäteen miten lapset on kuormittuneita, eivät halua mennä etävanhemman luo ym. Todella lapsellista. Tässäkin tapauksessa on vain kyse siitä että halutaan koittaa hallita vaikka erosta kulunut pitkä tovi.

Turhaa säätämistä. Eron jälkeen vain elatusmaksusopimus ja siinä kaikki. Jos lapset haluavat tavata niin soitto ja asiasta sopiminen lapsen kanssa. Ei riitoja eikä mitään sellaista turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Yhteishuoltajuus on kankeaa ja hankalaa. Miksi kukaan siihen lähteekään.

Ja näkisin kyllä, että lapset siinä kärsivät, jos katkaistaan sillä tavalla kiinteä suhde toiseen vanhempaan. Heillä on kuitenkin täysi oikeus molempiin vanhempiinsa.

Lasten etävanhempi asuu 1h ajomatkan päässä että ihan noin vaan eivät keskenään pysty esim sinne menemisistä sopimaan. Pitää varmaan sitten tarvittaessa ottaa yhteys lastenvalvojaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteishuoltajuus on kankeaa ja hankalaa. Miksi kukaan siihen lähteekään.

Ja näkisin kyllä, että lapset siinä kärsivät, jos katkaistaan sillä tavalla kiinteä suhde toiseen vanhempaan. Heillä on kuitenkin täysi oikeus molempiin vanhempiinsa.

Luuletko että se kiinnostaa ;) Paikkakunnasta riippuen vieraannuttamista joko estetään tai tuetaan innokkaasti. Tuossa on paljon vaihtelua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmettelen ihmisiä, jotka ovat lapsia keskenään menneet hankkimaan ja eron jälkeen ovat sitä mieltä, ettei toisen vanhemman kanssa tarvitse olla missään tekemisissä: lapset hoitakoot viestien välityksen. 

Ne lapset ovat yhteisiä ja olette yhdessä heidän kasvattajiaan ja huoltajiaan, vaikka eri osoitteissa asuisittekin. Minä ja ex juttelemme säännöllisesti, melkein viikoittain, teinien asioista ja kuulumisista, sovitaan tulevia juttuja, päätetään yhdessä jotain nuoriin liittyviä hankintoja, sääntöjä, kysytään toisen näkemystä johonkin...

Emme todellakaan muuten ole vapaa-ajalla tekemisissä, mutta molemmille ihan selvää että lapset ovat yhteisiä ja heidät huolletaan yhdessä aikuisiksi. Uskon, että lapsillekin tekee hyvää nähdä aikuiset asiallisen ystävällisissä väleissä. 

No miten sinä siis ratkaisisit tilanteen, jossa toinen vanhemmista päättää, että häneen ei voi ottaa yhteyttä? Hienoa, että sinä ja exäsi kykenette aikuismaiseen kanssakäymiseen lastenne asioissa, koska niin sen pitää ollakin. On kuitenkin paljon sellaisia eronneita, joista toinen osapuoli on esimerkiksi väkivaltainen, sairaalloisen mustasukkainen, manipuloiva ja narsistinen, alkoholisti tai muuten vain luonnehäiriöinen, joten normaali kanssakäyminen ei vain onnistu. Eivät sellaiset tyypit tajua, että suurin kärsijä ei ole se exä, vaan omat lapset. Sitten kun lapset aikuistuvat, eivätkä halua olla tekemisissä, niin sittenkin vielä syyllistetään, kun ei osata yhtään nähdä omaa osuutta riidoista.

Se on jännä, miten jotkut lasten vanhemmat ovat avioeron jälkeen ihan BFF kun taasen jotkut eivät voi Sietää toisiaan silmissään. Tosi vaikea toteuttaa sitä vanhemmuutta ja yhteishuoltajuutta jos ei ole edes puheväleissä exän kanssa. Mutta toisaalta en ymmärrä sitäkään, että exän kanssa vietetään yhteistä aikaa ja matkustellaan jne.