Miksi joku traumatisoituu ja joku toinen ei?

Vierailija kirjoitti:

Tyhmät traumatisoituu. Viisaat osaa kääntää voimavaraksi. 

Miten käännetään voimavaraksi pienenä lapsena koettu väkivalta, mikä on vaikuttanut kehitykseen?

Meistä jokainen voi tosiaan ihmetellä toisten ihmisten traumoja. Esim. miten joku ihan aikuinen ihminen voi esim. itkeä silmät päästään jonkin lemmikkikoiran takia, vaikka itse olen pystynyt elämään koko elämäni toistaikseksi täysin ilman koiraa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä samaa tänään. Itse olen hyväksynyt ja jatkanut eteenpäin elämässä. Joku toinen lamaantuu eikä kykene mihinkään. Mistä johtuu?

Johtuu siitä, ettei sinulla ole ollut oikeita vastoinkäymisiä, vaan jotain trendiongelmia. Kukaan, jota on esimerkiksi kidutettu tai vanhemmat seks. hyväksikäyttäneet, ei pysty "jatkamaan vaan eteenpäin elämässä".

Nii ehkä se on sitte trendiongelma kun on hakattu ja juotu viinaa, sekä vedetty piriä kotona, ei mikään "oikea" ongelma. 

Minä olen pystynyt ainakin tämän trendiongelmani kanssa elämään. Kavereista löytyy semmosia sairaseläkeläisiä, joiden vanhempi on poistunut luonnollisesti ja täysin lamaannuttu siitä työkyvyttömäksi. Ehkä mulla oli sitte vaa niin paljon helpompaa.

 Mistä sä voit tietää mitä sen kaverin elämässä on tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä samaa tänään. Itse olen hyväksynyt ja jatkanut eteenpäin elämässä. Joku toinen lamaantuu eikä kykene mihinkään. Mistä johtuu?

Johtuu siitä, ettei sinulla ole ollut oikeita vastoinkäymisiä, vaan jotain trendiongelmia. Kukaan, jota on esimerkiksi kidutettu tai vanhemmat seks. hyväksikäyttäneet, ei pysty "jatkamaan vaan eteenpäin elämässä".

Nii ehkä se on sitte trendiongelma kun on hakattu ja juotu viinaa, sekä vedetty piriä kotona, ei mikään "oikea" ongelma. 

Minä olen pystynyt ainakin tämän trendiongelmani kanssa elämään. Kavereista löytyy semmosia sairaseläkeläisiä, joiden vanhempi on poistunut luonnollisesti ja täysin lamaannuttu siitä työkyvyttömäksi. Ehkä mulla oli sitte vaa niin paljon helpompaa.

Mites tuo empatia?

Siihen voi vaikuttaa ihan senhetkinen vireys/terveystila. Jos poliisiparista toinen tekee tuplavuoroa ja ollut jo 10 tuntia töissä, toinen tullut virkeänä kotoa, se voi vaikuttaa. Insuliinitaso, koska on viimeksi syönyt voi vaikuttaa. Oletko ollut terveenä vai tulossa flunssaan. Onko riidelty miehen/vaimon kanssa tekstareilla koko työpäivä, lapsi sairas, vanhat vanhemmat kaatuilleet luitaan rikki tms. Asiat kumuloituu myös ihan päivittäistasolla, mitkä vaikuttaa siihen, miten herkkä milläkin hetkellä on traumatisoimaan.

HUOMATTAVASTI vaikuttaa myös se, mitä traumaattisen tapahtuman jälkeen tekee!

Traumatapahtuman jälkeen ei koskaan pitäisi esim. mennä heti nukkumaan. Sillä varmistaa, että tapahtuma tallentuu muistiin kaikessa voimakkuudessaan ja PTSD on hyvin todennäköinen!

edellinen jatkaa.

Kuuntelin nuorta, joka traumatisoitui, kun isä joi. Ymmärrän hyvin. 

Jäin rankkojen hoitojen jälkeen henkiin ja voin hyvin, vaikka taustalla on liuta vaikeita fyysisiä sairauksia, pari kuolemantuomiota sairauksien vuoksi, potkut syövän takia, läheisten menettämisiä jne. En juo, polta tai käytä huumeita. 

Kuka sairastuu mitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilöt nyt ovat erilaisia. Toinen voi olla herkempi, toisella taas ola parempi resilienssi.

Näin. Ja resilienssiinhän vaikuttaa elämän varrella koetut asiat sekä luonteenpiirteet. Lapsuushan meitä ohjaa paljon vielä aikuisena. Turvallisen ja lasta tukevan lapsuuden elänyt voi selvitä vaikka mistä, kun turvattomammin kasvanut ei selviä yhdestä vastoinkäymisestä. Suuret vastoinkäymiset eivät myöskään kasvata, kuten joskus sanotaan vaan heikentävät resilienssiä. En nyt toki puhu pienistä, normaaleista vastoinkäymisistä vaan sellaisista, joista ihmisen on vaikea selviytyä.

Höpö höpö. Liian helppo lapsuus ja kaatuu ekaan vastoinkäymiseen. Me joilla oli kovaa, emme edes hätkähdä.

 

Kasvatustieteen emeritaprofess

Muistahan, että tutkittu tieto on kuin yö ja päivä kokemuksen kanssa. Itsekkin kokenut lapsena kaiken maailman pahan, ja muille ihmisille ja tapahtumille  vain turtui. Mikään ei enää liikuta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilöt nyt ovat erilaisia. Toinen voi olla herkempi, toisella taas ola parempi resilienssi.

Näin. Ja resilienssiinhän vaikuttaa elämän varrella koetut asiat sekä luonteenpiirteet. Lapsuushan meitä ohjaa paljon vielä aikuisena. Turvallisen ja lasta tukevan lapsuuden elänyt voi selvitä vaikka mistä, kun turvattomammin kasvanut ei selviä yhdestä vastoinkäymisestä. Suuret vastoinkäymiset eivät myöskään kasvata, kuten joskus sanotaan vaan heikentävät resilienssiä. En nyt toki puhu pienistä, normaaleista vastoinkäymisistä vaan sellaisista, joista ihmisen on vaikea selviytyä.

Höpö höpö. Liian helppo lapsuus ja kaatuu ekaan vastoinkäymiseen. Me joilla oli kovaa, emme edes hätkähdä.

Niin, näen samoin, jos olet kokenut kaikenlaista, esim. monenkaltaista hyväksikäyttöä, et näe uusissa kokemuksissakaan samaa mitä henkilö joka taas ei ole. Surullista kyllä, se jonka elämä on kovaa ja karua ollut, ei välttämättä ymmärrä sellaisia eteen tulevia asioita jotka ovat erittäin haitallisia hänelle eikä pysty suojelemaan itseään. Olen itse elänyt tällaisen elämän, onneksi en kuitenkaan ole menettänyt kaikkea herkkyyttäni.

Tutkimuksen mukaan ihan kaikki traumatisoituu.

Vähintään 90 % ihmisistä on traumatisoituneita. Sen vuoksi he menestyvät, eroavat, tekevät rikoksia, addiktoituvat, jne.

Kysymys siis kuuluisi: kuinka joka voi olla ei-traumatisoitunut?

Alice Millerin haastattelusta:

How do you think morality and ethics come about? Why does someone become (im)moral?

"Never by preaching, only by experience. Ethical values are not transmitted by words, not even by the most holy words, only by experience. Nobody is born wicked. It is ridiculous to think, as people thought in the Middle Ages, that the devil put a wicked child into the family, which should correct it by spanking, so that it could become a decent person. A tormented child will become a tormentor and certainly a cruel parent unless in childhood he/she found a helping witness, a person with whom they could feel safe, loved, protected, respected and thanks to these experiences learn what love can be. Then such a child will not become a tyrant; he/she will then be able to respect other people and have empathy for them. It is very significant that in the childhood of all dictators I have examined, I didnt find even one helping witness. The child thus glorified the violence it had endured."

Persoonallisuustyyppi ratkaisee. 

Vierailija kirjoitti:

Alice Millerin haastattelusta:

How do you think morality and ethics come about? Why does someone become (im)moral?

"Never by preaching, only by experience. Ethical values are not transmitted by words, not even by the most holy words, only by experience. Nobody is born wicked. It is ridiculous to think, as people thought in the Middle Ages, that the devil put a wicked child into the family, which should correct it by spanking, so that it could become a decent person. A tormented child will become a tormentor and certainly a cruel parent unless in childhood he/she found a helping witness, a person with whom they could feel safe, loved, protected, respected and thanks to these experiences learn what love can be. Then such a child will not become a tyrant; he/she will then be able to respect other people and have empathy for them. It is very significant that in the childhood of all dictators I have examined, I didnt find even one helping witness. The

Ehkä juuri yleisimmin trauma ilmenee nimenomaan moralittomuutena.

Vierailija kirjoitti:

Vähintään 90 % ihmisistä on traumatisoituneita. Sen vuoksi he menestyvät, eroavat, tekevät rikoksia, addiktoituvat, jne.

 

Kysymys siis kuuluisi: kuinka joka voi olla ei-traumatisoitunut?

Se on todella optimistinen arvio, että 10% väestöstä ei muka olisi traumatisoitunut lapsuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuustyyppi ratkaisee. 

Se on traumaluokittelu.

Vierailija kirjoitti:

Alice Millerin haastattelusta:

How do you think morality and ethics come about? Why does someone become (im)moral?

"Never by preaching, only by experience. Ethical values are not transmitted by words, not even by the most holy words, only by experience. Nobody is born wicked. It is ridiculous to think, as people thought in the Middle Ages, that the devil put a wicked child into the family, which should correct it by spanking, so that it could become a decent person. A tormented child will become a tormentor and certainly a cruel parent unless in childhood he/she found a helping witness, a person with whom they could feel safe, loved, protected, respected and thanks to these experiences learn what love can be. Then such a child will not become a tyrant; he/she will then be able to respect other people and have empathy for them. It is very significant that in the childhood of all dictators I have examined, I didnt find even one helping witness. The

4. What effect does cruelty to children have on society?

4. The children of today are the citizens of tomorrow. They are powerless to fend off their parents' attacks, they are helpless, they have to suppress their anger unless they want to come in for even more punishment. But as soon as they reach adulthood, this anger resurfaces and is directed above all at their own children or at other people they can treat as scapegoats with impunity. If they are powerful enough, they can vent their rage on whole peoples and work off their suppressed anger on millions of individuals. In my book Breaking Down the Wall of Silence I take Ceausescu as an example, giving a detailed account of how this mechanism functioned under his dictatorship in Romania. But there are also very many people who do not vent their suppressed anger on others. Instead, they punish themselves for what was done to them, precisely as they were taught in their childhood and as their religion demands. They fall ill, become drug-dependent, or lapse into depression, all because the last thing they dare to do is to accuse their parents.

Yleisesti huomautan, että pliis älkää referoiko muitten artikkeleita, vaan kertokaa omia mielipiteitä, näin keskustelua on myös kivempi lukea. Referointi on vain äaliöille ja muka fiksuilla "akateemisille" joilla ei ole osaamista tai rohkeutta muodostaa omia mielipiteitä

Alice Miller: The FIRST commandment should say: "Honor your children so they wouldn't need later to build inside themselves walls of protection against old pain and to defend themselves against phantom enemies with awful weapons that can destroy the world."

Trauma on verissä