Miksi joku traumatisoituu ja joku toinen ei?

Tyhmät traumatisoituu. Viisaat osaa kääntää voimavaraksi. 

"Resilienssi on tavalla tai toisella saatua, ei itse hankittua. Resilienssiä on esimerkiksi turvatut olot"

Siis mitä sä selität? Resilienssiä nimenomaan kasvattaa vastoinkäymiset ja niistä selviäminen. Osaa ottaa vastaantulevat asiat ja käsitellä, sekä hyväksyä ne. 

Resilienssi ei todellakaan ole sitä että on turvattu olo, vaan täysin päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

"Resilienssi on tavalla tai toisella saatua, ei itse hankittua. Resilienssiä on esimerkiksi turvatut olot"

Siis mitä sä selität? Resilienssiä nimenomaan kasvattaa vastoinkäymiset ja niistä selviäminen. Osaa ottaa vastaantulevat asiat ja käsitellä, sekä hyväksyä ne. 

Resilienssi ei todellakaan ole sitä että on turvattu olo, vaan täysin päinvastoin.

Olet ymmärtänyt täysin väärin. Resilienssi ei kasva niistä vastoinkäymisistä, vaan tarkoittaa niitä suojaavia tekijöitä, mitä ihmisellä vastoinkäymisiä kohdatessaan on.

Esimerkiksi turvatun lapsuuden kokeneella, jolla on perusturvallisuus kunnossa sekä välittäviä ihmisiä ympärillä, on enemmän resilienssä kuin vaikka sellaisella, jolla on puutteita perusturvallisuudessa ja joka ei ole koskaan saanut tukea ja kannustusta, eikä hänellä ole turvallisia ihmissuhteita.

Kaipa nämä inhimilliset erot palautuvat viime kädessä geeneihin. Resilienssi on varmaankin aika geneettinen juttu. Resilienssi on varmaankin jonkin sortin ihme-energiaa, joka ilmenee hyvänä palautumiskykynä psykologisen shokin jälkeen. Itselläni on toistaiseksi ollut runsaasti resilienssiä elämässä, joka on saanut minut uskomaan, että mikä ei tapa, vahvistaa. Minusta on tullut filosofisesti stoalainen juuri vastoinkäymisten vuoksi.

"Resilienssi syntyy vuorovaikutuksessa yksilön ja ympäristön kanssa ja on osa mielenterveyttä.  

Avun pyytäminen ja muiden tukeminen haastavissa elämäntilanteissa on olennainen osa resilienssiä. Resilienssi ei poista sitä, että asiat voivat sattua, pysäyttää ja lamauttaa. Voimavarat on kuitenkin mahdollista löytää uudelleen. Erityisesti muiden ihmisten tuki on osoittautunut resilienssiä ylläpitäväksi asiaksi."

https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mita-mielenterveys-on/resil…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Resilienssi on tavalla tai toisella saatua, ei itse hankittua. Resilienssiä on esimerkiksi turvatut olot"

Siis mitä sä selität? Resilienssiä nimenomaan kasvattaa vastoinkäymiset ja niistä selviäminen. Osaa ottaa vastaantulevat asiat ja käsitellä, sekä hyväksyä ne. 

Resilienssi ei todellakaan ole sitä että on turvattu olo, vaan täysin päinvastoin.

Olet ymmärtänyt täysin väärin. Resilienssi ei kasva niistä vastoinkäymisistä, vaan tarkoittaa niitä suojaavia tekijöitä, mitä ihmisellä vastoinkäymisiä kohdatessaan on.

Esimerkiksi turvatun lapsuuden kokeneella, jolla on perusturvallisuus kunnossa sekä välittäviä ihmisiä ympärillä, on enemmän resilienssä kuin vaikka sellaisella, jolla on puutteita perusturvallisuudessa ja joka ei ole koskaan saanut tukea ja kannustusta, eikä hänellä ole turvallisia ihmissuhteita.

Silti vähemmän resilienssiä omaava saattaa pärjätä elämässä paremmin kuin turvatun lapsuuden kokenut. Oma suhtautuminen ja suhteellisuudentaju vaikuttaa eniten. Tunnen pumpulissa kasvaneita keski-ikäisiä, joille ensimmäinen suuri vastoinkäyminen elämässä on isoisomummon kuolema 104-vuotiaana. Tämän vuoksi ollaan viikko sairauslomalla täysin lamaantuneena ja itketään silmät päästä vielä puolen vuoden kuluttua. 

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydelläkin varmasti osansa. 

Kyllä. Mitä enemmän olen näitä traumojensa invalidisoimia kohdannut, sitä isompana pidän älykkyyden roolia. En tunne ketään oikeasti fiksua, joka olisi jäänyt jumittamaan traumoihinsa. Aihe on varmasti jossain määrin tabu, mutta olisi ehkä ihan hyvä tunnustaa tämäkin tekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Tyhmät traumatisoituu. Viisaat osaa kääntää voimavaraksi. 

Näin se karkeasti ottaen on. Mutta eihän sitä sovi ääneen sanoa. Traumoissaan vellovat typerykset suuttuvat, ja puoskariterapeutit menettävät tulonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Resilienssi on tavalla tai toisella saatua, ei itse hankittua. Resilienssiä on esimerkiksi turvatut olot"

Siis mitä sä selität? Resilienssiä nimenomaan kasvattaa vastoinkäymiset ja niistä selviäminen. Osaa ottaa vastaantulevat asiat ja käsitellä, sekä hyväksyä ne. 

Resilienssi ei todellakaan ole sitä että on turvattu olo, vaan täysin päinvastoin.

Olet ymmärtänyt täysin väärin. Resilienssi ei kasva niistä vastoinkäymisistä, vaan tarkoittaa niitä suojaavia tekijöitä, mitä ihmisellä vastoinkäymisiä kohdatessaan on.

Esimerkiksi turvatun lapsuuden kokeneella, jolla on perusturvallisuus kunnossa sekä välittäviä ihmisiä ympärillä, on enemmän resilienssä kuin vaikka sellaisella, jolla on puutteita perusturvallisuudessa ja joka ei ole koskaan saanut tukea ja kannustusta, eikä hänellä ol

Silti vähemmän resilienssiä omaava saattaa pärjätä elämässä paremmin kuin turvatun lapsuuden kokenut. Oma suhtautuminen ja suhteellisuudentaju vaikuttaa eniten. Tunnen pumpulissa kasvaneita keski-ikäisiä, joille ensimmäinen suuri vastoinkäyminen elämässä on isoisomummon kuolema 104-vuotiaana. Tämän vuoksi ollaan viikko sairauslomalla täysin lamaantuneena ja itketään silmät päästä vielä puolen vuoden kuluttua.

Miksi sinulla on noin kova tarve vähätellä muiden vastoinkäymisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydelläkin varmasti osansa. 

Kyllä. Mitä enemmän olen näitä traumojensa invalidisoimia kohdannut, sitä isompana pidän älykkyyden roolia. En tunne ketään oikeasti fiksua, joka olisi jäänyt jumittamaan traumoihinsa. Aihe on varmasti jossain määrin tabu, mutta olisi ehkä ihan hyvä tunnustaa tämäkin tekijä. 

Minut on muutamassakin testissä todettu keskimääräistä älykkäämmäksi, mm olen Mensan jäsen. Ja silti olen traumatisoitunut hirveässä lapsuudessani, kas kummaa. 15 vuotta jatkuvan uhan alla eläminen, jopa hengen menettämisen pelkääminen päivittäin, on jättänyt jälkensä. En oikein tahdo kestää stressiä, uuvun herkästi, työkyky vähän niin ja näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Resilienssi on tavalla tai toisella saatua, ei itse hankittua. Resilienssiä on esimerkiksi turvatut olot"

Siis mitä sä selität? Resilienssiä nimenomaan kasvattaa vastoinkäymiset ja niistä selviäminen. Osaa ottaa vastaantulevat asiat ja käsitellä, sekä hyväksyä ne. 

Resilienssi ei todellakaan ole sitä että on turvattu olo, vaan täysin päinvastoin.

Olet ymmärtänyt täysin väärin. Resilienssi ei kasva niistä vastoinkäymisistä, vaan tarkoittaa niitä suojaavia tekijöitä, mitä ihmisellä vastoinkäymisiä kohdatessaan on.

Esimerkiksi turvatun lapsuuden kokeneella, jolla on perusturvallisuus kunnossa sekä välittäviä ihmisiä ympärillä, on enemmän resilienssä kuin vaikka sellaisella, jolla on puutteita perusturvallisuudessa ja joka ei ole kos

Koska tuo ei ole vastoinkäyminen vaan normaalia elämää.

"Koska tuo ei ole vastoinkäyminen vaan normaalia elämää."

Niin mikä on normaalia elämää? Mihin viittaat tällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydelläkin varmasti osansa. 

Kyllä. Mitä enemmän olen näitä traumojensa invalidisoimia kohdannut, sitä isompana pidän älykkyyden roolia. En tunne ketään oikeasti fiksua, joka olisi jäänyt jumittamaan traumoihinsa. Aihe on varmasti jossain määrin tabu, mutta olisi ehkä ihan hyvä tunnustaa tämäkin tekijä. 

Eipä se traumatisoituminen ole omasta älykkyydestä tai valinnoista kiinni.

Liisa Keltikangas-Järvinen! Lukekaa! Asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä samaa tänään. Itse olen hyväksynyt ja jatkanut eteenpäin elämässä. Joku toinen lamaantuu eikä kykene mihinkään. Mistä johtuu?

Johtuu siitä, ettei sinulla ole ollut oikeita vastoinkäymisiä, vaan jotain trendiongelmia. Kukaan, jota on esimerkiksi kidutettu tai vanhemmat seks. hyväksikäyttäneet, ei pysty "jatkamaan vaan eteenpäin elämässä".

Toiset kovettaa itsensä ja lääkitsee esim. alkoholilla tai päihteillä eli eivät käsittele tunteitaan.

Ihmiset jotka lamaantuu sairaaksi mt ongelmien takia puuttuu joku perustaito elämään. Muualla maailmassa soditaan, rai skaillaan ym ja silti ne ihmiset elää traumojen kanssa ja jatkaa eteenpäin, koska on pakko. Suomessa hyysätään ja tarjotaan se mahdollisuus lamaantua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä samaa tänään. Itse olen hyväksynyt ja jatkanut eteenpäin elämässä. Joku toinen lamaantuu eikä kykene mihinkään. Mistä johtuu?

Johtuu siitä, ettei sinulla ole ollut oikeita vastoinkäymisiä, vaan jotain trendiongelmia. Kukaan, jota on esimerkiksi kidutettu tai vanhemmat seks. hyväksikäyttäneet, ei pysty "jatkamaan vaan eteenpäin elämässä".

Nii ehkä se on sitte trendiongelma kun on hakattu ja juotu viinaa, sekä vedetty piriä kotona, ei mikään "oikea" ongelma. 

Minä olen pystynyt ainakin tämän trendiongelmani kanssa elämään. Kavereista löytyy semmosia sairaseläkeläisiä, joiden vanhempi on poistunut luonnollisesti ja täysin lamaannuttu siitä työkyvyttömäksi. Ehkä mulla oli sitte vaa niin paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Resilienssi on tavalla tai toisella saatua, ei itse hankittua. Resilienssiä on esimerkiksi turvatut olot"

Siis mitä sä selität? Resilienssiä nimenomaan kasvattaa vastoinkäymiset ja niistä selviäminen. Osaa ottaa vastaantulevat asiat ja käsitellä, sekä hyväksyä ne. 

Resilienssi ei todellakaan ole sitä että on turvattu olo, vaan täysin päinvastoin.

Olet ymmärtänyt täysin väärin. Resilienssi ei kasva niistä vastoinkäymisistä, vaan tarkoittaa niitä suojaavia tekijöitä, mitä ihmisellä vastoinkäymisiä kohdatessaan on.

Esimerkiksi turvatun lapsuuden kokeneella, jolla on perusturvallisuus kunnossa sekä välittäviä ihmisiä ympärillä, on enemmän resilienssä kuin vaikka sellaisella, jolla on puutteita perusturvallisuudessa ja joka ei ole koskaan saanut tukea ja kannustusta, eikä hänellä ol

"Silti vähemmän resilienssiä omaava saattaa pärjätä elämässä paremmin kuin turvatun lapsuuden kokenut. Oma suhtautuminen ja suhteellisuudentaju vaikuttaa eniten. Tunnen pumpulissa kasvaneita keski-ikäisiä, joille ensimmäinen suuri vastoinkäyminen elämässä on isoisomummon kuolema 104-vuotiaana. Tämän vuoksi ollaan viikko sairauslomalla täysin lamaantuneena ja itketään silmät päästä vielä puolen vuoden kuluttua."

Oikeastiko? Oletko tosissasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä samaa tänään. Itse olen hyväksynyt ja jatkanut eteenpäin elämässä. Joku toinen lamaantuu eikä kykene mihinkään. Mistä johtuu?

Johtuu siitä, ettei sinulla ole ollut oikeita vastoinkäymisiä, vaan jotain trendiongelmia. Kukaan, jota on esimerkiksi kidutettu tai vanhemmat seks. hyväksikäyttäneet, ei pysty "jatkamaan vaan eteenpäin elämässä".

Nii ehkä se on sitte trendiongelma kun on hakattu ja juotu viinaa, sekä vedetty piriä kotona, ei mikään "oikea" ongelma. 

Minä olen pystynyt ainakin tämän trendiongelmani kanssa elämään. Kavereista löytyy semmosia sairaseläkeläisiä, joiden vanhempi on poistunut luonnollisesti ja täysin lamaannuttu siitä työkyvyttömäksi. Ehkä mulla oli sitte vaa niin paljon helpompaa.

Kovillepa silti näkyy ottavan se, että muilla ihmisillä on erilaisia ongelmia kuin sinulla. Miksi vähättelet muiden ongelmia?