Miksi joku traumatisoituu ja joku toinen ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilöt nyt ovat erilaisia. Toinen voi olla herkempi, toisella taas ola parempi resilienssi.

Näin. Ja resilienssiinhän vaikuttaa elämän varrella koetut asiat sekä luonteenpiirteet. Lapsuushan meitä ohjaa paljon vielä aikuisena. Turvallisen ja lasta tukevan lapsuuden elänyt voi selvitä vaikka mistä, kun turvattomammin kasvanut ei selviä yhdestä vastoinkäymisestä. Suuret vastoinkäymiset eivät myöskään kasvata, kuten joskus sanotaan vaan heikentävät resilienssiä. En nyt toki puhu pienistä, normaaleista vastoinkäymisistä vaan sellaisista, joista ihmisen on vaikea selviytyä.

Höpö höpö. Liian helppo lapsuus ja kaatuu ekaan vastoinkäymiseen. Me joilla oli kovaa, emme edes hätkähdä.

Millainen voi olla liian helppo lapsuus?

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä samaa tänään. Itse olen hyväksynyt ja jatkanut eteenpäin elämässä. Joku toinen lamaantuu eikä kykene mihinkään. Mistä johtuu?

Lisämunuaisten adrenaliinin/noradrenaliinin toiminnan erilaisuudesta, aivokurkiaisesta ja mantelitumakkeesta, jotka toimii teillä eri tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä samaa tänään. Itse olen hyväksynyt ja jatkanut eteenpäin elämässä. Joku toinen lamaantuu eikä kykene mihinkään. Mistä johtuu?

Sulla on ollut helpompi ja parempi lapsuus esim. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilöt nyt ovat erilaisia. Toinen voi olla herkempi, toisella taas ola parempi resilienssi.

Näin. Ja resilienssiinhän vaikuttaa elämän varrella koetut asiat sekä luonteenpiirteet. Lapsuushan meitä ohjaa paljon vielä aikuisena. Turvallisen ja lasta tukevan lapsuuden elänyt voi selvitä vaikka mistä, kun turvattomammin kasvanut ei selviä yhdestä vastoinkäymisestä. Suuret vastoinkäymiset eivät myöskään kasvata, kuten joskus sanotaan vaan heikentävät resilienssiä. En nyt toki puhu pienistä, normaaleista vastoinkäymisistä vaan sellaisista, joista ihmisen on vaikea selviytyä.

Höpö höpö. Liian helppo lapsuus ja kaatuu ekaan vastoinkäymiseen. Me joilla oli kovaa, emme edes hätkähdä.

 

Kasvatustieteen emeritaprofess

Niiltä menisi työt, jos myöntäisi että vaikeudet myös vahvistavat, eikä kaikki ihmiset ole avuttomia.

Toisella on resilienssiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilöt nyt ovat erilaisia. Toinen voi olla herkempi, toisella taas ola parempi resilienssi.

Näin. Ja resilienssiinhän vaikuttaa elämän varrella koetut asiat sekä luonteenpiirteet. Lapsuushan meitä ohjaa paljon vielä aikuisena. Turvallisen ja lasta tukevan lapsuuden elänyt voi selvitä vaikka mistä, kun turvattomammin kasvanut ei selviä yhdestä vastoinkäymisestä. Suuret vastoinkäymiset eivät myöskään kasvata, kuten joskus sanotaan vaan heikentävät resilienssiä. En nyt toki puhu pienistä, normaaleista vastoinkäymisistä vaan sellaisista, joista ihmisen on vaikea selviytyä.

Höpö höpö. Liian helppo lapsuus ja kaatuu ekaan vastoinkäymiseen. Me joilla oli kovaa, emme edes hätkähdä.

Millainen voi olla liian helppo lapsuus?

No curling lapsuus ainakin. Tai sellainen, että aikuisuus tuntuu lapsuutta huonommalta. Mulla on tämmöinen ystävä, jonka mielestä aikuisuus on pelkkää alamäkeä, muistaa sanoa tämän usein.

Mun lapsuus oli helvettiä, mutta aikuisuus on hyvä, on niitäkin jotka ei jää märehtimään jotakin 40 v sitten tapahtuneita vääryyksiä. Aina meidän olemassaolomme ärsyttää näitä elämäntapa traumatisoituneita. Helpompi on vaan syyttää lapsuutta kun rakentaa hyvä aikuisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä samaa tänään. Itse olen hyväksynyt ja jatkanut eteenpäin elämässä. Joku toinen lamaantuu eikä kykene mihinkään. Mistä johtuu?

Sulla on ollut helpompi ja parempi lapsuus esim. 

No enpä tiedä kun miettii omaa veljeäni esim. Täysin sikiöasennossa makaava mt tapaus, ei saa mitään muuta aikaiseksi kun sossulaput täytettyä. Samat eväät elämään kun itselläni.

Ei ollut "onnellinen lapsuus", mutta itse hyväksyin sen, veli ei.

Yksi traumatisoitumisen ihan tunnettu muoto on kovettuminen, vahvuuden ja kovuuden korostaminen, heikkouden vihaaminen, vaikeuksien ja epänormaalien kokemusten kuten toksisen tunneympäristön merkityksen vähättely, pehmeille arvoille ja herkille "heikoille" ihmisille naureskelu. 

Kyllä se haava tihkuu ja vuotaa tässäkin tapauksessa tavalla tai toisella, vaikka sitä ei halua myöntää eikä huomata. Oma häpeä ja kipu työnnetään itsestä pois muihin ihmisiin. Lopulta koskaan ei ole kovin hyvä olla ja onni kiertää ohi, mutta kuka sitä tarvitsee, kun on niin kova tyyppi, että pärjää itte. Ehkä alko maistuu tai työnarkomania on vienyt mennessään. Saattaa olla selittämättömiä fyysisiä vaivoja ja pitkän päälle sairauksia ja oudosti elämässä tulee kerta toisensa jälkeen vastaan erilaisia konflikteja ja ihmissuhdeongelmia, joissa vika on aina niissä muissa.

Mulla on tämmönen kaveri ja pakko sanoa että oma mielipiteeni on se paapominen mitä kotona on tehty lapsuudessa. Ikinä ei olla sanottu ei mihinkään ja nyt kun aikuisena tulee tilanne vastaan kun maailma ei toimikkaan samalla tavalla niin lamaannutaan täysin.

Onko naisen pitkä katsekontakti kutsu vai avaus?

Kun nainen ottaa yli 2 sekuntia pitkän katsekontaktin mieheen, eivätkä kummatkaan ole koskaan keskustelleet mitään keskenään, tai edes koskaan nähneet toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistan tapauksen, jossa kaksi poliisia oli ollut samassa tilanteessa ja vain toinen traumatisoitui. Se traumatisoitunut poliisi oli aiemmin nähnyt televisiosta vastaavanlaisen tilanteen (kyseessä oli siis tosi tilanne eikä elokuva tms.), joka oli päättynyt niin että poliisi oli tapettu. Hän oli varma että kuolisi. Toinen taas ei ollut nähnyt kyseistä ohjelmaa, eikä tullut ajatelleeksi että hän voisi kuolla tilanteessa.

Ei se nyt noin yksinkertaista ole. Voi olla, ettei se toinen poliisi olisi ajatellut kuolemaa, vaikka olisi nähnyt saman ohjelman. Nimittäin jos poliisi ei osaa ilman tv-ohjelmia ajatella, että voi kuolla vakavassa tilanteessa, niin tuskin ajattelee sitä mahdollisuutta koskaan. Eiköhän tuollaiset asiat käydä läpi koulutuksen aikana. 

Jos lapsena koettu paha tapahtuma on lapsen selviytymiskykyihin nähden ylivoimainen haaste, lapsi lamaantuu. Jos sama tai samantyyppinen tapahtuma toistuu usein ja pitkän aikaa, ehkä vuosien ajan, lamaantuminen saattaa jäädä tyypilliseksi reagointitavaksi aina sellaisissa tilanteissa, joissa yksilö hätääntyy.

Aivoissa on järjestelmä joka aktivoituu vaaratilanteessa. Em. tavalla traumatisoitumisen takia järjestelmä voi olla yliherkkä ja aktivoitua vaarattomissakin tilanteissa tuottaen stressioireita.

Jollakulla toisella saman tyyppisen lapsuuden pahan tapahtuman kokeneella traumatisaatiota ei ole tapahtunut, koska tapahtumalle altistuminen on ollut vähäisempää, lyhytaikaisempaa tai tilanne ei ole ollut hänelle ylivoimainen haaste, koska esim. saatavilla on ollut turvallinen aikuinen.

Suunnilleen näin olen ymmärtänyt.

Jos on muuten palikat kunnossa  ,koti,työ, yms.niin ei joku vastoinkäyminen vielä pistä traumoja,helposti ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilöt nyt ovat erilaisia. Toinen voi olla herkempi, toisella taas ola parempi resilienssi.

Näin. Ja resilienssiinhän vaikuttaa elämän varrella koetut asiat sekä luonteenpiirteet. Lapsuushan meitä ohjaa paljon vielä aikuisena. Turvallisen ja lasta tukevan lapsuuden elänyt voi selvitä vaikka mistä, kun turvattomammin kasvanut ei selviä yhdestä vastoinkäymisestä. Suuret vastoinkäymiset eivät myöskään kasvata, kuten joskus sanotaan vaan heikentävät resilienssiä. En nyt toki puhu pienistä, normaaleista vastoinkäymisistä vaan sellaisista, joista ihmisen on vaikea selviytyä.

Höpö höpö. Liian helppo lapsuus ja kaatuu ekaan vastoinkäymiseen. Me joilla oli kovaa, emme edes hätkähdä.

No curling lapsuus ainakin. Tai sellainen, että aikuisuus tuntuu lapsuutta huonommalta. Mulla on tämmöinen ystävä, jonka mielestä aikuisuus on pelkkää alamäkeä, muistaa sanoa tämän usein.

Mun lapsuus oli helvettiä, mutta aikuisuus on hyvä, on niitäkin jotka ei jää märehtimään jotakin 40 v sitten tapahtuneita vääryyksiä. Aina meidän olemassaolomme ärsyttää näitä elämäntapa traumatisoituneita. Helpompi on vaan syyttää lapsuutta kun rakentaa hyvä aikuisuus.

Joku toinen voi sanoa, että sinun lapsuutesi oli helppo hänen lapsuuteensa verrattuna.  Olitko sinä lapsisotilas, jolta on katkottu kädet, kun et tappanutkaan vihollisiasi? Tästä oli dokumentti tv:ssä joitakin vuosia sitten. 

Kummallista, että sinun pitä väheksyä toisen aikuisen kokemuksia, koska "yhyy, minulla oli huono lapsuus" ja sitten vielä kritisoit niitä, jotka jäävät märehtimään vanhoja. Taidat kuitenkin itse kuulua juuri märehtijöihin, koska muistelet aina lapsuuttasi, kun joku toinen kehtaa sanoa, että aikuisena menee huonommin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä samaa tänään. Itse olen hyväksynyt ja jatkanut eteenpäin elämässä. Joku toinen lamaantuu eikä kykene mihinkään. Mistä johtuu?

Sulla on ollut helpompi ja parempi lapsuus esim. 

No enpä tiedä kun miettii omaa veljeäni esim. Täysin sikiöasennossa makaava mt tapaus, ei saa mitään muuta aikaiseksi kun sossulaput täytettyä. Samat eväät elämään kun itselläni.

Ei ollut "onnellinen lapsuus", mutta itse hyväksyin sen, veli ei.

Mainiosti joku kirjoitti heti sinun vähättelevän kommentin jälkeen: Yksi traumatisoitumisen ihan tunnettu muoto on kovettuminen, vahvuuden ja kovuuden korostaminen, heikkouden vihaaminen, vaikeuksien ja epänormaalien kokemusten kuten toksisen tunneympäristön merkityksen vähättely, pehmeille arvoille ja herkille "heikoille" ihmisille naureskelu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaali pehmeempi.

Ja sekö on huono asia? Sinä olet kova luu eikä mikään tunnu missään?

Ehkä on häiriintynyt siinä määrin, ettei ole sai-rau-den-tun-toa.

Ei normaali enää lainkaan.

Muuttunut kiveksi. Ehkä jopa pahikseksi.

Minua huvittaa se kun jotkut uhoaa "rankalla" lapsuudellaan ja hokee että kyllä nyt aikuisena menee hyvin, toisin kuin noilla joilla oli helppo lapsuus. Uhh ahh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä samaa tänään. Itse olen hyväksynyt ja jatkanut eteenpäin elämässä. Joku toinen lamaantuu eikä kykene mihinkään. Mistä johtuu?

Sulla on ollut helpompi ja parempi lapsuus esim. 

No enpä tiedä kun miettii omaa veljeäni esim. Täysin sikiöasennossa makaava mt tapaus, ei saa mitään muuta aikaiseksi kun sossulaput täytettyä. Samat eväät elämään kun itselläni.

Ei ollut "onnellinen lapsuus", mutta itse hyväksyin sen, veli ei.

Mainiosti joku kirjoitti heti sinun vähättelevän kommentin jälkeen: Yksi traumatisoitumisen ihan tunnettu muoto on kovettuminen, vahvuuden ja kovuuden korostaminen, heikkouden vihaaminen, vaikeuksien ja epänormaalien kokemusten kuten toksisen tunneympäristön merkityksen v

No voi hitsi kun harmittaa olla elämässä pärjäävä traumatisoitunut kovettunut resilienssiä omaava ihminen eikä sikiöasennossa itseään säälivä ulostekasa.

Älykkyydelläkin varmasti osansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä samaa tänään. Itse olen hyväksynyt ja jatkanut eteenpäin elämässä. Joku toinen lamaantuu eikä kykene mihinkään. Mistä johtuu?

Sulla on ollut helpompi ja parempi lapsuus esim. 

No enpä tiedä kun miettii omaa veljeäni esim. Täysin sikiöasennossa makaava mt tapaus, ei saa mitään muuta aikaiseksi kun sossulaput täytettyä. Samat eväät elämään kun itselläni.

Ei ollut "onnellinen lapsuus", mutta itse hyväksyin sen, veli ei.

Mainiosti joku kirjoitti heti sinun vähättelevän kommentin jälkeen: Yksi traumatisoitumisen ihan tunnettu muoto on kovettuminen, vahvuuden ja kovuuden korostaminen, heikkouden vihaaminen, vaikeuksien ja epänormaalien kokem

No voi hitsi kun harmittaa olla elämässä pärjäävä traumatisoitunut kovettunut resilienssiä omaava ihminen eikä sikiöasennossa itseään säälivä ulostekasa.

Resilienssi on tavalla tai toisella saatua, ei itse hankittua. Resilienssiä on esimerkiksi turvatut olot.