Mitähän meille lapsettomille käy vanhana kun kukaan ei ole huolehtimassa asioista?

Vierailija kirjoitti:

Rahalla saat hoitajat!  Sitä varmaan teillä varmaan riittää paljon, kun elämän aikana rahaa ei ole mennyt lapsiin, isompiin asuntoihin ja autoihin. Ja lisäksi, kun ei ole perillisiäkään, niin kaiken voi pistää palamaan ennen kuolemaa,

Aivan turhaa ivailua. Lapsettomuus ei ole välttämättä vapaaehtoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin just sukulaisilla kylässä. Mulla jostain syystä on paljon läheisiä, ystäviä ja rakkaita. Mistähän ihmeestä vois johtua?

En murehdi vanhuutta, elän sitä kohti. 

Kyllä ne rakkaat äkkiä häipyy jos tulee mitään isompia vastoinkäymisiä. 

Eivätpä ole häipyneet, vaikka on ollut isojakin vastoinkäymisiä. Niitähän on kaikilla. Vttu oot rasittava :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla saat hoitajat!  Sitä varmaan teillä varmaan riittää paljon, kun elämän aikana rahaa ei ole mennyt lapsiin, isompiin asuntoihin ja autoihin. Ja lisäksi, kun ei ole perillisiäkään, niin kaiken voi pistää palamaan ennen kuolemaa,

Aivan turhaa ivailua. Lapsettomuus ei ole välttämättä vapaaehtoista.

Identiteetin rakentaminen siitä ja katkeroituminen on ihan omia huonoja valintoja.

Ammattivalittaja II?

Vierailija kirjoitti:

Ammattivalittaja II?

Ammattivalittajan kosto (osa 5723)

Sasse. 

Olisit miettinyt joskus asioita ajoissa esim 40 v mennessä.

Vaikket esim olisi aikanaan halunnut tai saanut omia lapsia, olisit voinut kasvattaa reviiriäsi elämässäsi myös henkilöihin, joilla on lapsia. Turvallisista aikuisista on iloa lapsille tai nuoremmille ihmisille.

Vanhemmiten hyöty ja ilo on molemminpuolista.

Karu ja tylsä ja tyhjä ja merkityksetön ja sisällötön ja iloton ja turvaton vanhuus sinulla edessä.

Vakavat ongelmat tulevat siitä, jos saa muistisairauden. Jos ei ole lapsia tai pahemmin muitakaan auttamassa, on nesteessä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset muuttavat töiden/opiskeluiden perässä muualle, eivätkä asu lapsuudenkodin naapurissa. Lapset myös tekevät töitä 65-70 -vuotiaaksi asti. Ei siinä omaishoideta vanhuksia. 

Asioista täytyy huolehtia vaikkei omaishoitaja olisikaan. T. Vanhemmat 600 km päässä 

Minulla on läheisiä ja tukiverkkoja. Perheenjäseniä ja ystäviä. Osa heistäkin on vapaaehtoisesti lapsettomia.

Kuinkahan moni lapsi oikeasti huolehtii vanhempiensa asioista?

Käsi sydämellä.  Hyvin läheltä työkseni tämän nähneenä voin sanoa että  kyllä ne lapset on harvassa jotka niin tekevät.  On  selitystä miten ei ole aikaa, asutaan kaukana jne. eikä sen vertaa aikaa ole että kännykkään ehtisi tarttua ja kysellä kuulumisia.

Kummasti ne lapset aina asuu toisellapuolen maata kun vanhemmat tulevat  avun tarpeeseen.  Vedotaan kotihoitoon ja haukutaan kun taas oli niin ja ja näin mutta itse ei olla  halukkaita tarttumaan mihinkään asiaan.

Jokainen varmasti Suomessa tietää varsin hyvin kotihoidon tilan, en usko että yksikään aikuinen ei siitä olisi perillä.  Kun yksi ihminen juoksee työpäivän aikana kaksikymmentäkin kotikäyntiä läpi, mitä luulette siinä ajassa ehtivän? 

Itselleni on sanottu että voi kun tuntuu että oma tytär olisi tullut käymään kun hoidan työvelvollisuuttani. En halua enkä voi olla kenenkään vieraan ihmisen tytär.  Kyllä sen paikan saa täyttää se jolle se kuuluu.  Valtavasti yksinäisyyttä vaikka monella useampikin lapsi.  Sitten jos käydään niin pilallemennyttä parkettia vouhkataan kun  vanhukselta on kaatunut vettä lattialle eikä ole huomannut sitä kuivata.  Kun vielä itsenäisesti liikkumaan pääsevä vanhus on ostanut uuden maton olohuoneeseen  haukutaan että miten se piti noin kallis matto ostaa, halvempiakin löytyy.  Perintörahoista meni sekin taas  kuten parketin korjaus. 

Eräs sairaalaan   joutunut  mummo oli saanut lapset liikkeelle, eipä ollut ennen näkynyt mutta nyt oli oikein asiaakin.

Lääkäriltä oli tultu pyytämään todistusta jolla perintö voitaisiin jakaa jo nyt, koska äiti ei enää kotiin palaa ja asunto voidaan siis myydä ja irtaimisto jakaa.  En ole koskaan nähnyt lääkärin raivostuvan kuin silloin tapahtui. Olisin voinut halata sitä lääkäriää.

Nämä on karuja tosiasioita, itse omalla työurallani nähnyt. Enemmänkin olisi mutta tässä esimakua.  En väitä etteikö niitäkin lapsia olisi jotka välittävät ja huolehtivat, on kyllä, mutta kotonaan yksin asuvien vanhusten joilla lapset elossa  yksinäisyys on tosi asia josta ei mihinkään päästä.

Inhottaa tuo jeesustelu ja hymistely miten lapset muka hoitaa ja välittää. Katin kontit sanon minä, niin valtavan monessa tapauksessa.

Ei kai nyt kukaan luule että aikuset lapset, tai hoitsut palvelutalossa kyttää vanhuksia 7/24?

Isä teki kuolemaa, oltiin joka päivä hänen luonaan hoivaosastolla monta tuntia.

Kuoli kuitenkin yöllä.

Lähtö tulee kun on lähdön hetki. Oli lapsia tai ei.

kiva katsoa kun lapsettomilla menee tunteisiin tajutessaan virheensä

Pahempaakin tapahtuu. Yksin asuva vanhus on soittanut lapselleen, että sairaskohtaus, tarvii ambulanssin. Lapsi lupaa, mutta ei soitakaan. Vanhus saa itse lopulta soitettua. Keuhkoveritulppa, jäi henkiin kertomaan tapauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin lapset ikääntyvien vanhempiensa asioita hoitaa...

Meillä on lähipiirissä kymmeniä n 7-kymppisiä, jotka hoitavat vanhempiensa asoita. Itsekin hoidan kohta 100 v anopin, 80 v siskon ja 95 v muun sukulaisen.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tiukkaa osta kunnon vanhan ajan kahvipannu ei tarvi ostaa suodatin pusseja. Samoin voi säästää kun ottaa pakastimen pois päältä ja käyttää tölkkejä.Purkeissa on nykyään kaikkea ja talvella voi pitää pakkasessa parvekkeella. Kun tekee ruokaa ystäviensä kanssa säästää kun kerralla tekee enemmän. Toisellekin tarjoaa ja seuraavalle päivälle. Kertakäyttö astioita voi ostaa loppuu tiskaaminen.Niitä voi pyytää että ystävät tuo mukanaan. Tai kun tilaa ruokaa kotiin voi tilata vesipulloja eikä limsoja. 

Ei kai kukaan tilaa kotiin vesipulloja? Hanasta saa vettä aika paljon halvemmalla.😅

Vierailija kirjoitti:

Kummasti ne lapset aina asuu toisellapuolen maata kun vanhemmat tulevat  avun tarpeeseen.  Vedotaan kotihoitoon ja haukutaan kun taas oli niin ja ja näin mutta itse ei olla  halukkaita tarttumaan mihinkään asiaan.

Täälläkin on ollut useampi ketju siitä miten vanhemmat ovat vanhuudenpäivillään ostaneet talon jostain kaukaa syrjäseudulta ja muuttaneet sinne vaikka eivät meinaa yksin pärjätä. Työikäisillä työpaikkojen sijainnit määrittävät aika pitkälti sen missä päin pitää asua, niin ehkä niiden vanhusten pitäisi itse muuttaa lähemmäs jälkeläisiään kun eivät enää meinaa itse pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vakavat ongelmat tulevat siitä, jos saa muistisairauden. Jos ei ole lapsia tai pahemmin muitakaan auttamassa, on nesteessä.

 

Tuttu hoitaa muistisairasta puolisoaan. Raskasta on. Muistisairaan lapset välttelevät vanhempaansa.

Itse lapsettomana olen todella onnellinen, että lasteni (joita siis ei ole) pitäisi huolehtia minusta. Elän itse kuviota, jossa yllättävän nuorena muistisairauteen sairastunutta äitiäni omaishoitaa isäni. Hän on virkeä seitsenkymppinen, jolla paljon harrastuksia. Koko ajan saa kuulla sitä, kuinka jonkun meistä lapsista pitää tulla sinä ja tänä ja tuona viikonloppuna auttamaan. Kukaan meistä ei asu samalla paikkakunnalla kuin vanhempamme. Tässä sitä itse ruuhkavuosia elävänä on katketa muutenkin mutta minkäs teet. Tottakai autamme. 

Itse en kyllä halua olla kenellekään riippakivi.

Vierailija kirjoitti:

Sasse. 

Olisit miettinyt joskus asioita ajoissa esim 40 v mennessä.

Vaikket esim olisi aikanaan halunnut tai saanut omia lapsia, olisit voinut kasvattaa reviiriäsi elämässäsi myös henkilöihin, joilla on lapsia. Turvallisista aikuisista on iloa lapsille tai nuoremmille ihmisille.

Vanhemmiten hyöty ja ilo on molemminpuolista.

Karu ja tylsä ja tyhjä ja merkityksetön ja sisällötön ja iloton ja turvaton vanhuus sinulla edessä.

Itse en juurikan halua olla lasten kanssa tekemisissä. En välitä lasten seurasta. Minulla on hyviä ystäviä ja hyvää seuraa. Viihdyn myös yksin. Vähän tuntuu, että jos jollain tulee olemaan iloton ja turvaton vanhuus, se olet sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset muuttavat töiden/opiskeluiden perässä muualle, eivätkä asu lapsuudenkodin naapurissa. Lapset myös tekevät töitä 65-70 -vuotiaaksi asti. Ei siinä omaishoideta vanhuksia. 

Asioista täytyy huolehtia vaikkei omaishoitaja olisikaan. T. Vanhemmat 600 km päässä 

Niin, äitini soittaa kesken työpäivän tunnin "pikapuhelun" yhdessä sos.hoitajan kanssa ja sovitaan, että äidin luona käy kotihoitaja kerran päivässä. Noin parin viikon sisällä äiti peruu koitohoidon kokonaan. Hänellä on toki oikeus siihen.