Mitähän meille lapsettomille käy vanhana kun kukaan ei ole huolehtimassa asioista?

Vierailija kirjoitti:

kiva katsoa kun lapsettomilla menee tunteisiin tajutessaan virheensä

Minkä virheen? Miten vapaaehtoinen lapsettomuus olisi virhe? Sinulle lasten hankkiminen ilmeisesti on virhe, koska olet niin katkera.

Vierailija kirjoitti:

Vakavat ongelmat tulevat siitä, jos saa muistisairauden. Jos ei ole lapsia tai pahemmin muitakaan auttamassa, on nesteessä.

 

Muistisairas voi olla todella raskas hoidettava. Persoonallisuus usein muuttuu ja vanhuksesta tulee ilkeä. Monenko työikäisen, uraansa panostavan ja mahdollisesti omaa perhettään elättävän oikeasti kuvittelet hoitavan muistisairasta vanhempaansa?

Vierailija kirjoitti:

Pahempaakin tapahtuu. Yksin asuva vanhus on soittanut lapselleen, että sairaskohtaus, tarvii ambulanssin. Lapsi lupaa, mutta ei soitakaan. Vanhus saa itse lopulta soitettua. Keuhkoveritulppa, jäi henkiin kertomaan tapauksesta.

Pitääkö työssäkäyvän perheellisen lapsen päivystää 24/7/365, että voi soittaa ambulanssin, jonka vanhus voi soittaa itse ihan välittömästi.

Ne vielä "terveet" lapsetkin lopulta sairastuvat, kun sekaisin oleva vanhus soittelee yöt läpeensä. Kukaan ei nuku... lapsella on flimmereitä ja lopulta tulee verenohennuslääkitys ja pari ablaatiota. Lääkäri kysyy, että onko stressiä, ettei noin voi jatkaa. 

Miehen isä meni itse terveyskeskukseen hengenahdistuksen vuoksi neljänä peräkkäisenä päivänä, kun olo oli hankala. Lopulta lääkäri ymmärsi ottaa kuvat ja kas... siellä oli useampi keuhkoveritulppa. Selvisi hengissä. Ihan kaikesta ei voi satojen kilometrien päässä olevia lapsia syyttää.

Mulla on lapsi mutta ei hänen tarvitse minusta huolehtia. Menen jonnekin seniorien kursseille ja otan selvää asioista. Jos muisti menee, niin sitten toivon että poika tekee huoli-ilmoituksen. Siitä sitten seuraa jotain tai ei, mutta häneltä en toivo kuin jonkunlaista yhteydenpitoa ja että oma elämänsä sujuu hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskollani on pari lasta, aikuisia jo.

He eivät kuitenkaan tunnu oikein arvostavan tätiään, joten luulen että tuuppaavat minut johonkin vanhustentaloon eivätkä varmaan käy edes katsomassa  :(

No, Perintöä on turha kieli pitkällä odottaa, jos ei asenne muutu ajan kuluessa.

Aion testamentata mahdollisen perintöni jollekin eläinsuojelujärjestölle tai eläinten turvakotiin.

Mikäli asenne heiltä muuttuu, niin voin sitten harkita asiaa uudelleen. Koko omaisuuttani eivät kuitenkaan tule saamaan, ihan turha luulla mitään semmosta.

N41

Sun omaisuus menee niihin yksityisiin hoivapalveluihin jotka on siinä 40 v päästä ainoa mitä on tarjolla. 

Sekin on Okei kunhan ei mene ilkeille sukulaisille jotka ei

No jopas ilkeästi vastasit  :(

Miksi niin päättelet?

Taidat itse olla ilkeä ihminen  :(

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskollani on pari lasta, aikuisia jo.

He eivät kuitenkaan tunnu oikein arvostavan tätiään, joten luulen että tuuppaavat minut johonkin vanhustentaloon eivätkä varmaan käy edes katsomassa  :(

No, Perintöä on turha kieli pitkällä odottaa, jos ei asenne muutu ajan kuluessa.

Aion testamentata mahdollisen perintöni jollekin eläinsuojelujärjestölle tai eläinten turvakotiin.

Mikäli asenne heiltä muuttuu, niin voin sitten harkita asiaa uudelleen. Koko omaisuuttani eivät kuitenkaan tule saamaan, ihan turha luulla mitään semmosta.

N41

Sun omaisuus menee niihin yksityisiin hoivapalveluihin jotka on siinä 40 v päästä ainoa mitä on tarjolla. 

Sekin on Okei kunhan ei mene ilkeille sukulaisille jotka ei

Veikkaan että sinä olet se ilkeä marttyyri, vittumainen ihminen ja sukupuun laho oksantynkä. Narsistisuutesi ja pakonomainen spämmäämisesi viittaa siihen.

 

Mukavilla tyypeillä on läheisiä. Sulla ei ole.

Jopas ilkeästi vastasit  :(

Mistä noin päättelet?

Itse taidat olla katkeroitunut marttyyri joka ilkeilee muille, tekstistäsi päätellen.

Neljä lähisukulaista on kuollut muutaman kuukauden laitosjakdon jälkeen. Kävin viiionloppuisin molempina päivinä ja useimmiten kerran työviikon aikana. Asuin 120-400 km päässä jokaisesta. Täytyypä todeta että olin harvinaisuus, myös hoitajien mielestä. En nähnyt juuri koskaan muilla vanhuksilla vieraita. Joskus joku käväisi vartin verran viereisten asukkaiden luona kireän ja kiireisen oloisina. Hoitajat kertoivat jokaisessa paikassa että on hoidettavia, joita kukaan ei ole käynyt katsomassa vuosiin. Eli en kauheasti ap:nä lasten varaan laskisi. 

No yhteiskunta huolehtii, ilman rasittavia sukulaisten sekaantumista asioihin. Säästä rahaa ja se helpottaa aluksi, tosin yhteiskunta vie säästöt, jos liian pitkään pihistelet. Onnellinen olet, kun et ole lapsia tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lapsi mutta ei hänen tarvitse minusta huolehtia. Menen jonnekin seniorien kursseille ja otan selvää asioista. Jos muisti menee, niin sitten toivon että poika tekee huoli-ilmoituksen. Siitä sitten seuraa jotain tai ei, mutta häneltä en toivo kuin jonkunlaista yhteydenpitoa ja että oma elämänsä sujuu hyvin.

Joo, se muistikun menee, niin liekki sitten muistin menettäneen kannalta, enää mitään suotavaa. Ota vaan rennosti lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavat ongelmat tulevat siitä, jos saa muistisairauden. Jos ei ole lapsia tai pahemmin muitakaan auttamassa, on nesteessä.

 

Muistisairas voi olla todella raskas hoidettava. Persoonallisuus usein muuttuu ja vanhuksesta tulee ilkeä. Monenko työikäisen, uraansa panostavan ja mahdollisesti omaa perhettään elättävän oikeasti kuvittelet hoitavan muistisairasta vanhempaansa?

Se on just sääli, että saattaa kumpikin näistä työssä käyvistä olla olla hoitajia, mutta kun muitten vanhusten hoitamisesta maksetaan, ja sulla menee siihen kaikki resurssit ja sitten sun omaa vanhempaa hoitaa joku muu ja siihen menee yhteiskunnan resursseja taas...

Vierailija kirjoitti:

Neljä lähisukulaista on kuollut muutaman kuukauden laitosjakdon jälkeen. Kävin viiionloppuisin molempina päivinä ja useimmiten kerran työviikon aikana. Asuin 120-400 km päässä jokaisesta. Täytyypä todeta että olin harvinaisuus, myös hoitajien mielestä. En nähnyt juuri koskaan muilla vanhuksilla vieraita. Joskus joku käväisi vartin verran viereisten asukkaiden luona kireän ja kiireisen oloisina. Hoitajat kertoivat jokaisessa paikassa että on hoidettavia, joita kukaan ei ole käynyt katsomassa vuosiin. Eli en kauheasti ap:nä lasten varaan laskisi. 

Huomasin saman kun kävin katsomassa jo edesmennyttä äitiäni monen vuoden ajan. Pääsin käymään pari kolme kertaa kuukaudessa,johtuen n.400 km välimatkasta,mutta aina,tai enimmäkseen, oltiin ainoat siellä. En tietenkään tiedä miten muina päivinä oli vierailuja,mutta kävimme epäsäännöllisinä päivinä,arkena ja enimmäkseen viikonloppuina . Ihmettelimme sitä, ja pidimme seuraa asukkaille,joilla kaikilla oli muistisairaus.

Miksi luulet että ihmisen ainoa tukiverkko on omat lapset????????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavat ongelmat tulevat siitä, jos saa muistisairauden. Jos ei ole lapsia tai pahemmin muitakaan auttamassa, on nesteessä.

 

Muistisairas voi olla todella raskas hoidettava. Persoonallisuus usein muuttuu ja vanhuksesta tulee ilkeä. Monenko työikäisen, uraansa panostavan ja mahdollisesti omaa perhettään elättävän oikeasti kuvittelet hoitavan muistisairasta vanhempaansa?

Se on just sääli, että saattaa kumpikin näistä työssä käyvistä olla olla hoitajia, mutta kun muitten vanhusten hoitamisesta maksetaan, ja sulla menee siihen kaikki resurssit ja sitten sun omaa vanhempaa hoitaa joku muu ja siihen menee yhteiskunnan resursseja taas...

On helpompi hoitaa ilkeää, vttuilevaa, kenties seksuaalisia irstauksia puhuvaa vierasta kuin kuunnella niitä juttuja omalta vanhemmalta.

Muistisairaat pitäisi kyllä eutanisoida tietyssä pisteessä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi luulet että ihmisen ainoa tukiverkko on omat lapset????????

Käytännössä on silloin kun itse on vanha. Ne muut, vanhemmat sukulaiset on silloin kuolleet, sisarukset yhtä höperöjä ellei höperömpiä kuin itse ja kaverit puskee horsmaa tai on itse avun tarpeessa.

No vartmaan ne lapsettomat vaan kaadetaan johonkin joukkohautaan ja siihen päälle tehdään parkkipaikka. Tämänhän halusit kuulla, ap? Ei liikuta hittojakaan nyt eikä kuolemani jälkeen mitä minulle tapahtuu.

Eipä ne tuu mua hoitamaan vaikka kaksi lasta mulla onkin, heidän äitinsä sai ne niin hyvin aivopestyä minua vastaan kun olivat pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavat ongelmat tulevat siitä, jos saa muistisairauden. Jos ei ole lapsia tai pahemmin muitakaan auttamassa, on nesteessä.

 

Muistisairas voi olla todella raskas hoidettava. Persoonallisuus usein muuttuu ja vanhuksesta tulee ilkeä. Monenko työikäisen, uraansa panostavan ja mahdollisesti omaa perhettään elättävän oikeasti kuvittelet hoitavan muistisairasta vanhempaansa?

Yllättävän monen. Olen lähihoitaja, teen kotipalvelussa töitä. On se karu maailma, jos ei lapset/ sukulaiset ota koppia vanhuksen tilasta. Kuka asiat hoitaa, hakee kaikki tuet ja palvelut, katsoo, että juuri tämä vanhus saa mieluummin enemmän, kuin vähemmän? Jos ei tällaista ihmistä ole, on vanhus, kuten tässä ketjussa on todettu, nesteessä.

Ei kaikki lapset halua todellakaan huolehtia siitä muistisairaasta, hankalasta ja arvaamattomasta vanhemmasta. Mutta he tekevät sen pakosta, sillä näkevät mitä se on, kun ei ole ketään.

Kannattaa säästää rahaa vanhuuden varalle. Sitten voi ostaa palveluja itselleen, mitä ei itse enää jaksa tehdä. Yhteiskunnan tukien varaan on turha tuudittautua.

Luulen, että pahiten käy köyhille lapselllisille. Tn. rikas lapseton pärjää paremmin. Eli varakkuus ratkaisee, kuinka heitteille jätetty olo tulee vanhana, ei se, onko lapsia. Toinen jakava tekijä on sosiaalisuus. Epäsosiaaliselle on tulossa kusisempi vanhuus kuin lapsettomalle sosiaaliselle ihmiselle, jolla on ihmisiä ympärillä ja aina ollut ja paljon.

Helposti. Ne muiden ihmisten lapset elättää teidät maksamalla vielä korkeampiakin eläkemaksuja.