Mitähän meille lapsettomille käy vanhana kun kukaan ei ole huolehtimassa asioista?

Tässä on hyvin aikaa opetella itse huolehtimaan omista asioista. 

Homehdut jossain palvelutalossa jossa hoitajat pöllii lääkkeitäsi tai makaat kotisi lattialla kuolemassa päiväkausia ja sen jälkeen kuolleena kunnes naapurit valittaa hajusta.

Varmaan samaan tapaan kuin meille lapsellisille jotka on aina huolehtineet kaikista muista. Meistä ei huolehdi kukaan koska ne ei osaa.

Ei ole mikään itsestäänselvyys, että lapset huolehtii asioista, moni perheellinen on yksin hoivakodissa. Lapseton taas ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla mitään tukiverkkoja. Monilla on myös sisarusten lapsia ym. jotka aina olleet läheisiä.

 Aika itsekästä tehdä lapsia hoitamaan minua vanhana. 

On mulla sukulaisia. Huolehtiiko he, on sitten eri asia. En kyllä usko eläväni vanhaksi. 

Naapurit huomaa muutokset rutiineissasi, niin löydyt sitten. 

Yritä löytää naapureista tukiverkkoa.

Kauppa-apua, seuraa ja huolenpitoa molemmin puolin. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä on hyvin aikaa opetella itse huolehtimaan omista asioista. 

Kyllähän asioiden hoitaminen nyt onnistuu mutta entä sitten jos tulee muistisairautta ja muita vaivoja ettei enää kykene huolehtimaan omista asioista? ap

Lapset muuttavat töiden/opiskeluiden perässä muualle, eivätkä asu lapsuudenkodin naapurissa. Lapset myös tekevät töitä 65-70 -vuotiaaksi asti. Ei siinä omaishoideta vanhuksia. 

No mun mutsilla on 84-vuotias ystävätär, jonka toinen Lapsi on kuollut ja toinen katkaisi välit 20v sitten eikä lastenlasten kanssa myöskään ole missään tekemisissä. Satunnaisesti hän soittelee sisarusten lasten kanssa.

Miks musta tuntuu, että tää on jonkun perheellisen tekemä aloitus. Kummasti jaksetaan tästä lapsettomuus- asiakastakin jauhaa aina vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä on hyvin aikaa opetella itse huolehtimaan omista asioista. 

Viimeiset viisikymmentä vuotta olen huolehtinut itsestäni,eli aikuisiän. Kohta puoliin unohdetaan mitä olen oppinut,näin se vaan menee. Varmaan kaikilla,sinullakin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on hyvin aikaa opetella itse huolehtimaan omista asioista. 

Kyllähän asioiden hoitaminen nyt onnistuu mutta entä sitten jos tulee muistisairautta ja muita vaivoja ettei enää kykene huolehtimaan omista asioista? ap

 

Kuten tiedetään ihmisen elinvuosista keskimäärin vain pari lopussa on "hoito"vuosia. Vaihtelua on, mutta tämä on yleistapaus.

Omalla kohdallani toden näköisesti kuolen 50 vuoden tienoilla. Periytyvät sydänongelmat on sellasia.

EIkös nää lapset asu nykyään kaikki ulkomailla. Ainakin tän yhden dementikon joka jauhoi aina vastaantullessa ties kuinka monta kertaa samaa tarinaa. Lapset asui jossain euroopan maassa. Viimein siitä teki naapuri vissiin huoli-ilmoituksen kun täti yhtäkkiä sitten katos jonnekin.

Miten niin vanhana? Itse olen ajatellut kuolla viimeistään 75-vuotiaana, jos ei luonto hoida hommiaan sitä ennen.

Lapsetkin voi muuttaa vaikka toiselle puolelle maapalloa ja käyvät ehkä 1-2 kertaa vuodessa moikkaamassa jos sitäkään. Ihan oikeasti. Lapset ei takaa sitä, etteikö iäkkäänä voisi olla yksinäinen ja samalla lapsettomuus ei tarkoita sitä, että lapseton ihminen olisi jotenkin automaattisesti yksinäinen. Kyllä ihmisillä on ystäviä, sukulaisia, sisarusten lapsia jne. 

Nyt on paras aika alkaa säästämään, menet sitten hyvään palvelukotiin !

Ostamme itse tietenkin palvelut kotiin, esim. kauppatilaus ja siivous. 

Rahalla saat hoitajat!  Sitä varmaan teillä varmaan riittää paljon, kun elämän aikana rahaa ei ole mennyt lapsiin, isompiin asuntoihin ja autoihin. Ja lisäksi, kun ei ole perillisiäkään, niin kaiken voi pistää palamaan ennen kuolemaa,

Äidilläni oli samanikäinen naapuri. He sopivat keskenään, että auttavat toisiaan ja hälyttävät heti apua, jos toista ei näy.

Asuivat pienellä paikkakunnalla omakotitaloissa. Naapuri lapseton, me äidin tyttäret satojen kilometrien päässä.

Vuosikausia pärjäsivät näin. Sitten naapuri sairastui. Äiti kävi sairaalassa katsomassa ja kasteli kukat ja otti postit talteen. Naapuri menehtyi.  Äiti jäi yksin ja olo oli yksinäinen. Kunto alkoi myös heiketä, sitten kaatui ja liikkuminen vaikeutui ja saimme hänelle paikan palvelutaloon.