Miksi eläkeläisillä on usein ihan hirveä sisustusmaku?

Meillä kanssa kaikkia noita löytyy. Välillä, tai aika useinkin, häpeän kotiani, kun kaikki niin vanhaa. Mutta, jos rupeaisin niitä uusimaan, pitäisi kaikki uusia. Ei taida elonpäiviäkään olla paljoa enää jäljellä, joten sitten kaikki vaan kaatopai-kalle..

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani oli hienoja 60- ja 70-lukujen sohvia, kirjahyllyjä, verhoja, lasiastioita jne. mutta 2010- ja 2020-luvuilla innostuivat vaihtamaan moderniin yhdentekevään tyyliin. Nyt on persoonaton valkoinen koti bulkkimatoilla ja huonekaluilla.

Sun sisustusmakuako niiden litää miellyttää?

Ihan sama mitä tyyliä, mutta pitääkö koko omaisuus olla kerralla näytillä? 

Tässä on nyt hieman termit hukassa. Suurta osaa eläkeläisten asunnoista ei ole sisustettu. Asunnoissa on niitä esineitä mitä on sattunut vuosien varella löytymään ja niitä käytetään koska ne ovat ihan hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä tyyliä, mutta pitääkö koko omaisuus olla kerralla näytillä? 

Miksi se sinua häiritsee? Jos et itse asu siellä, luulisi että mielenterveytesi kestää vierailusi ajan mielestäsi epäesteettisen sisustuksen ja näytillä olevan omaisuuden. 

Olen ollut 5 vuotta eläkkeellä enkä tunnista kuvaustasi ollenkaan omasta asunnostani.  Minulla on vaalea, raikasta ja minimalistista. Isoja, värikkäitä abstrakteja öljyvärimaalauksia on muutama 

Vanhemmillani, jotka ovat yli 90 vuotiaita, ja joiden ensimmäinen yhteinen koti on perustettu 50-luvulla, on kyllä enemmän tavaraa, mutta ei heilläkään mitään romua eikä roinaa ole, ihan tyylikäs ja harkitusti sisustettu koti on ja alle 10 vuotta vanha asunto. 

Outoja yleistyksiä ja luuloja ap:llä ihmisten kodeista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun nykyiset beigen kodin asukit ovat eläkeiässä, se beige edustaakin mauttomuuden huippua. Niin se vaan menee. 

Sulla on nyt muotivirtaukset ja sukupolvet ihan sekaisin. Beige ja täysvalkoinen eivät ole olleet muodissa enää vähään aikaan. 

Ei olekaan, mutta ei ne beigen tai valkoisen kodin asukit vielä eläkkeellä ole.

Yksi iso vedenjakaja on siinä, kun omat vanhemmat kuolevat. Sieltä lapsuudenkodista tulee väkisinkin pidettyä tunnesyistä tai muista syistä jotain perittyä, mikä ei sovi omaan tyyliin. Vaikka miten kippaisi roinat kaatikselle, niin joku taulu tai nojatuoli tai matto tai ihanmikävaan sieltä salaa hiipii pilaamaan sisustuksen. 

Sekin siis selittää, miksi juuri eläkeläisillä on liikaa ei-yhteensopivaa tavaraa. Nuoremmilla on ainakin toinen vanhempi elossa, niin ne tulevat perintöhirvitykset eivät ole vielä tulleet sisään omaan olkkariin. Kelpaa vielä naureskella. 



 

Ne on kato ne muistot, joita esineet representoi. 

Sinunkin sisustusmakusi on kamala tulevien lastenlastesi mielestä.

Kukin kasvaa oman aikakautensa sisustustrendeihin.Ja kun ikää tulee, monet trendit on tulleet ja menneet.Kodista tulee usein tyylillisesti monikerroksinen. Sama käy AP sulle.

Ostin vanhemmilleni jotka jo eläkkeellä tälläisen valaisimen https://designtuote.fi/tuote/57661/gubi-semi-valaisin-o-30-cm-white-sem…

Sain vain mielipiteeksi että ompas turhan valkoinen. Eipä ne arvosta minimalista sisustusta. Kannattaisi vähän kämpän myyntihintaakin miettiä...

Vierailija kirjoitti:

Yksi iso vedenjakaja on siinä, kun omat vanhemmat kuolevat. Sieltä lapsuudenkodista tulee väkisinkin pidettyä tunnesyistä tai muista syistä jotain perittyä, mikä ei sovi omaan tyyliin. Vaikka miten kippaisi roinat kaatikselle, niin joku taulu tai nojatuoli tai matto tai ihanmikävaan sieltä salaa hiipii pilaamaan sisustuksen. 

Sekin siis selittää, miksi juuri eläkeläisillä on liikaa ei-yhteensopivaa tavaraa. Nuoremmilla on ainakin toinen vanhempi elossa, niin ne tulevat perintöhirvitykset eivät ole vielä tulleet sisään omaan olkkariin. Kelpaa vielä naureskella. 



 

Velvollisuudentunnosta ei kannata pitää mitään, mikä ei miellytä. Vanhempani yrittivät vielä elossa ollessaan käyttää minua jonain kierrätyskeskuksena. Olisi muka pitänyt olla kiitollinen milloin mistäkin vitriinistä tai sohvasta, jonka ne halusivat pois nurkistaan uuden tieltä. Kuolinpesästä en enää ottanut kuin muutaman pienen ja aidosti tärkeän esineen, kaikki muu meni kuolinpesän tyhjentäjille.

Mistä tiedät, että asunnot kuuluvat eläkeläisille?

Onko liian värikäs ja täynnä krumeluureja oleva koti kaunis? Onko ulkomaalaukseltaan musta ja sisustukseltaan latoa muistuttava aakee ja laakee kaunis? Lasten huonekin sad beigeä. No, ei kumpikaan. 

Asumaton koti on kaunein. Ilman jälkeäkään elämästä, varsinkin lapsista. 

Vierailija kirjoitti:

Itse taas koen, että mm kauniit etelä-Helsingin jugendtalojen kämpät on juuri pilattu nykytyylillä, kun ei ole tajuttu vanhojen talojen ominaisinta olemusta. Joka ei tarkoita tyylikkyyden vastakohtaa tyylittömyyttä vaan ajatonta tyylikkyyttä. Mutta sitä ei taida saada k-raudasta.

Tämä on kyllä myös totta. Noissa vanhoissa jugendkodeissa pitäisi olla rajoituksia mitä siellä saa tehdä. 

Mutta yhtä totta sekin on, että aika moni vanhus asuu hyvin tunkkaisesti laitetussa kodissa. Siis kerrostalossa tai rintamamiestalossa, jossa se sisustustyyli ei ole yhtä jetsulleen kuin jugend-taloissa.

Ja eipä siinä jos itse tykkäävät. Mutta erikoiselta tuntuu että joku tummanruskea paneeliseinä viehättäisi 50v putkeen niin paljon, että mitään muutosta ei tarvitse.

Sitten, kun olet löytänyt kodin jossa viihdyt ja sisustanut sen, niin aika siintää, kaikkeen tottuu ja eipä tule mielee uudistella sisustuksia.

Huomaat saman itsessäsi aikanaan...

Vierailija kirjoitti:

Onpa tympeä ja stereotypioita toistava keskustelu puolin ja toisin. Jokainen sisustaa oman makunsa ja varojensa puitteissa. Kaikkia sisustaminen ei kiinnosta pennin vertaa. Tämä on ok, mutta toisten ihmisten kotien halveksunta ei ole ok, se osoittaa sivistyksen puutetta, mitä ei rahalla saa. 

Juuri näin on! Kaikilla ei ole varaa sisustaa, eikä kaikkia se edes kiinnosta! Tärkeintä on se, että koti on siisti eikä mikään sikolätti! 

Harvalla ikään katsomatta on tyylitajua oikein minkään suhteen ja ovat parhaimmillaankin vaan jotain vähän valjuja kopioita tyyliniekoista.