Miksi eläkeläisillä on usein ihan hirveä sisustusmaku?

Se sisustus on ostettu omalla rahalla, kun on muutettu sisään eikä pätkärahalla vuodenaikojen mukaan. Sisältö on raameja tärkeämpää. 

Nro 56: "Minulla pelkkien kotimaisten maljakoiden arvo on noin 26 000 €, sen olisin saanut, jos olisi myyntiin laittanut. Laatua, kansainvälisesti tunnettua ja arvostettua. Siihen päälle taide, taidelasiesineet, kynttilänjalat, astiat, huonekalut jne. Eipä ole lastulevyä meillä, eikä tule. Ei ole lastenkaan kodeissa, eivätkä asu ahtaasti kerrostaloissa. Jotkut meistä arvostavat laatua. "

Mun vanhemmilla ihan tuota samaa. Onneksi ei tarvitse siskoni kanssa sitten aikanaan perinnönjaossa noista tavaroista tapella, kun mä en niitä ottaisi suurin surminkaan kotiini. Siskollani taas - hänkin muuten arkkitehti - sisustusmaku on kutakuinkin sama kuin isälläni. Oli aika stressaavaa olla viime kesänä 8 viikkoa kissan ja koiran kanssa systerillä evakossa. Onneksi tämä katti teroittaa kyntensä vain yhteen räsymattoon, joten oli pakko ottaa se matto mukaan evakkoon. Systeri kun tuskin olisi riemuinnut, jos sen italialainen design-divaani tai Artekin nojatuolit  olisi kynsitty rikki. Vaikka tämä katti onkin tuon asian suhteen helppo, mulla on silti omat huonekaluni sellaisia, että ei tule itku, jos seuraavat kissat kynsii ne riekaleiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ikäluokassa sisustamista ylipäätään ja varsinkin jotain trendisisustamista pidetään monesti täytenä hömppänä ja silkkana tuhlauksena. 

Olen 71 v, innokas sisustaja, kuten kaikki ystävänikin ovat, ikean kierrämme kaukaa ja halveksimme kerrostaloläävissä asuvia, joiden sisustus on aina ruumaa, halpaa rihkamaa, tekokuitua, marimekkoa ja vallilaa. Hyi oksennus. 

Me askarrellaan lasten kanssa sulle mitali ja laitetaan postiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ikäluokassa sisustamista ylipäätään ja varsinkin jotain trendisisustamista pidetään monesti täytenä hömppänä ja silkkana tuhlauksena. 

Olen 71 v, innokas sisustaja, kuten kaikki ystävänikin ovat, ikean kierrämme kaukaa ja halveksimme kerrostaloläävissä asuvia, joiden sisustus on aina ruumaa, halpaa rihkamaa, tekokuitua, marimekkoa ja vallilaa. Hyi oksennus. 

Olet oksettava ihminen.

Suurelle ikäluokalle tavaroiden ja omaisuuden haaliminen sekä kilpavarustelu sukulaisten ja naapureiden kanssa on ollut tärkeää eikä mistään mitä on hankittu oikein raskittaisi luopua ja monasti heidän kotinsa pursuavatkin tavaraa jota pitävät itse hienona ja arvokkaana, mutta jota nuorempi ei mistään hinnasta itselleen haluaisi.

Onpa tympeä ja stereotypioita toistava keskustelu puolin ja toisin. Jokainen sisustaa oman makunsa ja varojensa puitteissa. Kaikkia sisustaminen ei kiinnosta pennin vertaa. Tämä on ok, mutta toisten ihmisten kotien halveksunta ei ole ok, se osoittaa sivistyksen puutetta, mitä ei rahalla saa. 

Vierailija kirjoitti:

Suurelle ikäluokalle tavaroiden ja omaisuuden haaliminen sekä kilpavarustelu sukulaisten ja naapureiden kanssa on ollut tärkeää eikä mistään mitä on hankittu oikein raskittaisi luopua ja monasti heidän kotinsa pursuavatkin tavaraa jota pitävät itse hienona ja arvokkaana, mutta jota nuorempi ei mistään hinnasta itselleen haluaisi.

Heh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ikäluokassa sisustamista ylipäätään ja varsinkin jotain trendisisustamista pidetään monesti täytenä hömppänä ja silkkana tuhlauksena. 

Olen 71 v, innokas sisustaja, kuten kaikki ystävänikin ovat, ikean kierrämme kaukaa ja halveksimme kerrostaloläävissä asuvia, joiden sisustus on aina ruumaa, halpaa rihkamaa, tekokuitua, marimekkoa ja vallilaa. Hyi oksennus. 

Kuulostat inhottavalta happamalta kurpalta, jota vaivaa todennäköisesti krooninen ummetus.

Sinä kuulostat kateelliselta aivottomalta imbesilliltä. 

eri

Mistä olisin kateellinen jollekin ummettuneelle korpulle? 

Meillä vanhemmilla on ne kaikki vanhat kalusteet 

.ruskeat nahkasohvat  siniset muovimatot jne..

No joo rahaa se vaatii paljon kun koti sisustetaan uudestaan ja tehdään remontit

Vierailija kirjoitti:

Onpa tympeä ja stereotypioita toistava keskustelu puolin ja toisin. Jokainen sisustaa oman makunsa ja varojensa puitteissa. Kaikkia sisustaminen ei kiinnosta pennin vertaa. Tämä on ok, mutta toisten ihmisten kotien halveksunta ei ole ok, se osoittaa sivistyksen puutetta, mitä ei rahalla saa. 

Minä olen suhteessa parempi ihminen kuin muut. 

Kaikilla ei ole Ikea kotia ..eli halpaa sisustus krääsää joka kestää muutaman vuoden. Kalusteista puhumattakaan jotka on jotain vanerista tehtyä hyllykköä

Vierailija kirjoitti:

Joissakin huonekaluissa ja esineissä on muistoja. On tunnearvoa. 

Tuota tunteeton ap. ei tiedä. 

Mä olen huomannut itsestääni (enkä ole VIELÄ eläkkeellä), että esineisiin liittyvä tunnearvo on hankala juttu. Mulla on ollut vuosikymmeniä yksi ihan eri sarjaa oleva juomalasi kaapissani. En vaan ole pystynyt luopumaan siitä. Olin 14v, kun siskoni meni naimisiin ja siskoni mies oli mulle aina kuin isoveli. Hän kuoli nuorena ja elämänsä viimeisenä iltana oli meillä käymässä ja joi vettä siitä juomalasista. Mä nostin lasin kirjahyllyyn ja vuosikausiin en ottanut lasia edes käyttöön. Nyt se on sentään käytössä, mutta pois en pysty heittämään. Äidinäidistäni mulla ei ole muistoina muuta kuin yksi peltinen säilytysrasia sekä yksi kirje. En pysty niitäkään heittämään pois. Lasten tekemiä askarteluita ja äitienpäiväkorttejakin olen säästänyt. 

Kamalia kommentteja jotkut kirjoittavat, kun ilmeisesti osui sieluun AP:n sinänsä harmiton ihmettely. Vanhempani ihmettelevät ihan samalla tapaa oman ikäluokkansa sisustusmakua kuin tuossa avauksessa. He ovat 75-vuotiaita, kerääväät kotimaista grafiikkaa, design-valaisimia ja Artekia. Mitään ylimääräistä krääsää eivät säilytä.

Myynti-ilmoituksissa näkee kyllä vastaavia vanhempien ihmisten kaupunkikoteja.

Jokainen sisustaa tavallaan, kukkarollaan ja mieltymykseltään. Sinulle ei kuulu kuka mitenkin sisustaa.

Eläkeläisen oikea sisustusmaku tulee harvoin esille. Asunnot ovat yleensä täynnä eri vuosikymmenten aikana kertyneitä tavaroita, joiden keskellä eläkeläinen viihtyy. On aivan turhanpäiväistä vanhoilla päivillään ruveta hankkimaan uutta sisustusta,  kun entisillä tulee toimeen. Te nuoret kuuskymppiset saatte sisustaa kotinne ihan kuten haluatte.

Minusta taas nimenomaan suurilla ikäluokilla on minimalistinen sisustus, kun ovat juuri sitä artek-sukupolvea, suuren muotoilun kulta-aikaa.

Lapsuudessa jokaisessa herttoniemeläisessä keittiössä oli punapintainen artekin pöytä tuoleineen. Olkkarissa oli joku Skannon kaarilaveri tai Ben af Schultenin sohva ja artekin satulavyötuolit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ikäluokassa sisustamista ylipäätään ja varsinkin jotain trendisisustamista pidetään monesti täytenä hömppänä ja silkkana tuhlauksena. 

Olen 71 v, innokas sisustaja, kuten kaikki ystävänikin ovat, ikean kierrämme kaukaa ja halveksimme kerrostaloläävissä asuvia, joiden sisustus on aina ruumaa, halpaa rihkamaa, tekokuitua, marimekkoa ja vallilaa. Hyi oksennus. 

Miten sinä iäkäs ihminen kirjoitat noin rumasti muista ihmisistä? Eikö elämä ole opettanut mitään?

Kaikilla eläkeläisillä ei ole enää voimia sisustaa ja tehdä pintaremppoja...

jos ei miellytä ei ole pakko änkeä kyläilemään. sisustan asuntoni itselleni.

Tämä voi tulla nyt puskista, mutta kun saat lisää elämänkokemusta, niin huomaat, että kotia (siis kotia, ei asuntoa, vaan kotia) ei oikeasti voi pitää sellaisessa iskussa, kuin sisustuslehtien musta-valkoinen-kromi-design- kulissit ovat.

Ihmisen koti on koko elämän mittaisten rakkaitten esineiden ja muistojen tyyssija. Ei sen kuulukaan aueta ulkopuoliselle. Se on sen ihmisen koti, ja sellaisena tärkeä.