Ylellä iso juttu vanhemmista joihin aikuisten lasten on pakko katkaista välit

Vierailija kirjoitti:

Täälläpäs lapsiaan kaltoinkohdelleet ovat kärkkäänä vaatimassa että lasten pitäisi olla hirviövanhempiensa kanssa tekemisissä.

Itsehän vastasin "Jaa" kun minulle kerrottiin isäni kuolemasta. Ei paljon hetkauttanut. Ukko oli koko lapsuuteni ryypännyt ja hallinnut pelolla, hakannut niin äitiä, vanhempia sisaruksia kuin minua. On nostanut minut kaulasta kiinni pitäen seinään ja pitänyt veistä mahan kohdalla, heittänyt posliinisen kukkaruukun minua päin kun olin ~4 vuotias, lyönyt nyrkillä silmän mustaksi kun olin vielä alakoululainen ja useasti sen jälkeen. Yritti tappaa äidin ja isoveljen. Lähti usein autolla ajaessa kaahaamaan vastaantulijoiden kaistalle pelotellakseen meitä. Mursi minulta ranteen kahdesti, isoveljen hakkasi tajuttomaksi. 

Olisiko pitänyt pitää yhteyttä aikuisena?

Mielestäni ei ja anteeksi ei tarvitse antaa.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos se vanhempi oikeasti olikin ihan tahallaan huono vanhempi? Haukkui ja hakkasi ja jätti ruuatta koska sattui niin sinä päivänä tekemään, ihan tietoisen päätöksen tasolla niin tekemään? 

Juuri kaltaistesi keskiluokkaisten kultalusikkavanhempien uhriutuminen estää näitä oikeasti paskan lapsuuden kokeneita puhumasta asiasta. Tässäkin ketjussa on useita kirjoittajia, joiden lapsuus on ollut ihan kauheaa luettunakin. He yrittävät puhua omista asioistaan, ja sinä, uhriutuva hanhiemo, ryntäät paikalle huutamaan muiden päälle että "PARHAAMME ME VAIN YRITÄMME PITÄÄ YMMÄRTÄÄ KUKAAN EI OLE TAHALLAAN OLLUT ILKEÄ ANTEEKSI VAAN ANNATTE NIIN KAIKKI ON TAAS HYVIN". Mutta kun ei ole. Keskustelu ei ole sinusta ja sinun MinttuPetterin pettymyksestä joulupäivällisellä kun paistia ei oltu leikattu valmiiksi.

Mä luulen, että kyseessä on yksi kirjoittaja, joka ehkä kokee hyökkääväksi nämä kirjoitukset sen takia, koska hän itse on ollut tälläinen äiti, joka on kaltoinkohdellut lapsiaansa, mutta ei suostu hyväksymään sitä, että hän on ollut se paha äiti. Joten hän sitten yrittää kääntää keskustelua sellaiseksi, kuin että jotkut olemattomat "lapsi joutui kävelemään kotiin" tarinat olisi niitä, minkä takia ihmiset mukamas katkaisee välit. Tai vastaavasti, että äideiltä odotetaan täydellisyyttä, vaikka moneen otteeseen ihmiset ovat sanoneet, ettei kukaan oleta äitien olevan täydellisiä, mutta minkäänlaista väkivaltaa (henkinen/fyysinen) tai tunnekylmyyttä ei saa olla. 

Vähättelemällä ja vääristelemällä muiden kokemuksia hän varmaan saa tunteen, ettei hän oikeasti niin paha ollut, vaan muut liioittelevat. 

On vaan nykyään niin hienoa olla uhri 

Intersektionaalisissa uhripisteissä pääsee melko korkealle, jos on edes joku henkinen häiriö, jonka taakse voi kätkeytyä. 

Mutta viekö se ihmistä itseään tai yhteiskuntaa eteenpäin, että märehtii ikuisesti omaa kurjuuttaan. Ihmiset joiden päivittäinen kommunikointi koostuu lähinnä siitä jatkuvasta valittamisesta ovat rasittavaa seuraa  

Vierailija kirjoitti:

On vaan nykyään niin hienoa olla uhri 

Intersektionaalisissa uhripisteissä pääsee melko korkealle, jos on edes joku henkinen häiriö, jonka taakse voi kätkeytyä. 

Mutta viekö se ihmistä itseään tai yhteiskuntaa eteenpäin, että märehtii ikuisesti omaa kurjuuttaan. Ihmiset joiden päivittäinen kommunikointi koostuu lähinnä siitä jatkuvasta valittamisesta ovat rasittavaa seuraa  

Eikös se ole sitten vain hyvä, että tälläiset ihmiset katkaisevat välinsä vanhempiinsa? Kuulostaa siltä, että palveluksen he sinulle tekevät, kun eivät ole enää yhteyksissä. 

Vierailija kirjoitti:

On vaan nykyään niin hienoa olla uhri 

Intersektionaalisissa uhripisteissä pääsee melko korkealle, jos on edes joku henkinen häiriö, jonka taakse voi kätkeytyä. 

Mutta viekö se ihmistä itseään tai yhteiskuntaa eteenpäin, että märehtii ikuisesti omaa kurjuuttaan. Ihmiset joiden päivittäinen kommunikointi koostuu lähinnä siitä jatkuvasta valittamisesta ovat rasittavaa seuraa  

😂 Itse et varmasti ikinä valita "intersektionaalisesta uhripisteestä". Laskeppa monta kertaa tänä sunnuntaina valitat aiheesta "woke" ja "sannamarin" ja "vihervasemmisto" ja "naisten hypergamia" ja "feminismi" tule kertomaan luku illalla tähän keskusteluun?

Sami Kuronen on marttyyri, annoit äidille anteeksi, mitä annoit? Sami,oletko käyttänytikinä alkoholia, et varmaan. Oletko ollut raskaana, synnyttänyt? Et varmaan. Mutta hyi sinua, olet eronnut lapsesi äidistä, tuleeko lapsesi antamaan sinulle anteeksi.

On oikeaa väkivaltaa, henkistä ja fyysistä, laiminlyöntiä ym. Mutta on valitettavasti myös semmosia russuttavia aikuisia lapsia, jotka on ilmeisesti odottaneet, että vanhemmat ovat jotain yli-ihmisä, joilla ei ole samoja oikeuksia, kuin heillä itsellään.

Tuntuu, että joillain on vallalla semmonen käsitys, että lapsi on Julmalasta seuraava ja sitä tulee palvoa, palvella ja täyttää toiveet vaikka itse lapsi oli ihan kauhee. Ja se lapsi voi olla oikeesti ihan kauhee vaan kuonteeltaan, ei sen vuoksi, että vanhemmat olis tehnyt jotain väärin.

Usein sanotaan, että lapsen ja vanhemman suhde on vanhemman vastuulla. Mietin, onko oikeasti näin? Ei aikuinen lapsi ole vastuussa omalta osaltaan ihmissuhteesta?

Vierailija kirjoitti:

On oikeaa väkivaltaa, henkistä ja fyysistä, laiminlyöntiä ym. Mutta on valitettavasti myös semmosia russuttavia aikuisia lapsia, jotka on ilmeisesti odottaneet, että vanhemmat ovat jotain yli-ihmisä, joilla ei ole samoja oikeuksia, kuin heillä itsellään.

Tuntuu, että joillain on vallalla semmonen käsitys, että lapsi on Julmalasta seuraava ja sitä tulee palvoa, palvella ja täyttää toiveet vaikka itse lapsi oli ihan kauhee. Ja se lapsi voi olla oikeesti ihan kauhee vaan kuonteeltaan, ei sen vuoksi, että vanhemmat olis tehnyt jotain väärin.

Luonne lapsella kehittyy sen seuraamuksena, miten lasta kohdellaan ja sosiaalisoidaan. Joten jos lapsi on "ihan hirveä" ja sillä ei ole mitään neurologista kehittymisongelmaa, niin se syyllinen on ne vanhemmat ja lähipiiri. 

Mutta sittenhän on näitä tiettyjä vanhempia, jotka syyllistävät aina niitä lapsia että ne lapset ovat niitä huonoja ja mätiä, eikä heissä itsessään ole mitään vikaa! Niitähän täällä nyt näkee kirjoittelevankin :)

Vierailija kirjoitti:

Usein sanotaan, että lapsen ja vanhemman suhde on vanhemman vastuulla. Mietin, onko oikeasti näin? Ei aikuinen lapsi ole vastuussa omalta osaltaan ihmissuhteesta?

Lapsen ja vanhemman suhde on vanhemman vastuulla kun lapsi on vielä lapsi. Jos vanhempi on rakentanut mädän alustan sille suhteelle, ei sen aikuisen lapsen sitä tarvitse enää korjata. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku puhui siitä, että on sisaruksia ja isä alkoholisti, ja miten eritavalla muistikuvat on.

Kyse ei ole siitä, ettäkö joku olisi herkempi, vaan että teillä jokaisella on OMA henkilökohtainen ERILAINEN kokemus sen alkoholisti isän kanssa. Kukaan vanhempi ei kohtele lapsiaansa 100% samalla tavalla, koska ette ole jokaisessa tilanteessa kaikki paikalla sekä teillä kaikilla on erilaiset persoonat.

Esimerkiksi mun 5 vuotta vanhempi veljeni ei ollut paikalla, kun itse jouduin raahaamaan täysin kaatokännissä olevaa isääni pitkin asuntoa nukkumaan, kun olin itse vasta 10v. Tuollainen kokemus vaikuttaa ihan eri tavalla esimerkiksi turvallisuudentunteeseen johonkin 10v kuin siihen 15v ikäseen. Puhumatta siitä, että esimerkiksi minun niskaani äiti itki parisuhdeongelmia, mutta ei lainkaan veljelleni.

Vanhemmat kohtelevat lapsiaansa eri tavalla. Se ei tarkoita, ettäkö se joka on todennäköisesti päässyt helpommalla olisi jotenki

NIin, tässä vaikuttaa paljon myös se millaista se hyvä aika elämässä on ollut. Se painaa vaakakupissa monelle enemmän. Vaikka välillä olisi huonoja viikonloppuja , riitaa, huutoa tai mitä tahansa lapsen silmille sopimatonta, niin jos se ei ole joka päiväistä silloin toiset voivat jättää sen asian sikseen ja jatkaa elämää. Jopa lapset. Eli kyllä moni asia on kiinni siitä, kuinka ihminen itse asiaan suhtautuu. Toki insestit tai väkivalta lasta kohtaan ei nyt kuulu tähän. Niistä tuskin kukaan selviää ilman traumoja.

Vierailija kirjoitti:

On oikeaa väkivaltaa, henkistä ja fyysistä, laiminlyöntiä ym. Mutta on valitettavasti myös semmosia russuttavia aikuisia lapsia, jotka on ilmeisesti odottaneet, että vanhemmat ovat jotain yli-ihmisä, joilla ei ole samoja oikeuksia, kuin heillä itsellään.

Tuntuu, että joillain on vallalla semmonen käsitys, että lapsi on Julmalasta seuraava ja sitä tulee palvoa, palvella ja täyttää toiveet vaikka itse lapsi oli ihan kauhee. Ja se lapsi voi olla oikeesti ihan kauhee vaan kuonteeltaan, ei sen vuoksi, että vanhemmat olis tehnyt jotain väärin.

 

 

Ei ole vaikea huomata rivien välistä, että sun suhde lapseesi on tuollainen. Vai miksi muuten murehtisit ihan muiden ihmisten perhesuhteita tuollaisella tunteen palolla? Jos lapsesi on "ihan kauhee" niin ole sinä se aikuinen ja anna sen olla rauhassa niin kauhea kuin olet siitä kasvattanut.

Minä en ole katkaissut välejä, mutta välillä pitänyt etäisyyttä vanhempiini. Tai ainakin toiseen. Sekin voi tehdä ihan hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä, että tästä puhutaan vasta nyt. Minulla on ollut "isä", jota lakkasin pitämästä isänä kun olin lapsi. Ulospäin kaikki varmasti näytti ihan tavalliselta ydinperheelt, mutta minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista vanhemman ja lapsen välistä suhdetta häneen. Ainoat tunteet joita tunsin häntä kohtaan oli pelko ja välinpitämättömyys. Hän oli käytökseltään arvaamaton, sai ihan kohtuuttomia raivareita, riehui, paiskoi ovia ja tavaroita, eikä edes yrittänyt peittää tätä edes lapsilta.

Syyllisti meitä lapsia asioista joohin me ei oltu syyllisiä. Hän esimerkiksi syytti minua auton, tietokoneen jne. hajoamisesta, mihin en edes mitenkään voinut olla syyllinen, piti mykkäkoulua ja minun kuullen puhui muille ihmisille kuin asia olisi minun syytäni. Hän myös jätti minut kohtuuttomiin tilanteisiin, esimerkiksi kun pikkuveljelle sattui tapaturma hänen ollessaan yksin vastuussa meistä, mutta oli itse mennyt nukkumaan toiseen huon

Kyllä sulla isä oli mutta ei vaan just sun mieleinen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset vanhukset jäävät yksin koska heidän lapsensa ovat luokkaretken tehneet. Ei kehtaa yksiömummoa mennä Audilla katsomaan kun vielä muistaa miten köyhä lapsuus oli.

Äiti piti nälässä lapsena. Unohteli mut alle kouluikäisenä minne vaan. Huoritteli kun olin 14v.

Mitäpä veikkaat paljonko olen lapsuuteni huolenpidosta velkaa?

Ja kun äidille näistä puhuu hän sanoo ettei se niin mennyt, sä olet aina ollut tuommoinen vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitä keskustelemaan kun voi katkaista keskusteluyhteyden! 🤦🏻

Vaikea siinä on keskustella, kun toinen ei sitä halua. Menisi yksinpuheluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset vanhukset jäävät yksin koska heidän lapsensa ovat luokkaretken tehneet. Ei kehtaa yksiömummoa mennä Audilla katsomaan kun vielä muistaa miten köyhä lapsuus oli.

Äiti piti nälässä lapsena. Unohteli mut alle kouluikäisenä minne vaan. Huoritteli kun olin 14v.

Mitäpä veikkaat paljonko olen lapsuuteni huolenpidosta velkaa?

Ja kun äidille näistä puhuu hän sanoo ettei se niin mennyt, sä olet aina ollut tuommoinen vaikea.

Kun itseäni kiusattiin todella vakavasti aina ensimmäiseltä luokalta lähtien, niin oma äitini vain totesi, että "sä nyt vaan olet niin herkkä". 

Hän yhä käyttää tuota, jos koen jonkun kohdelleen minua väärin. "Kun sä vaan oot herkempi, kuin muut". 

Päätin, että olen niin herkkä että jätän pitämättä yhteyttä äitiini. Hän voi pyytää sitten jonkun "vahvemman" hoitamaan itseäänsä vanhuusiällä.

Vierailija kirjoitti:

Täälläpäs lapsiaan kaltoinkohdelleet ovat kärkkäänä vaatimassa että lasten pitäisi olla hirviövanhempiensa kanssa tekemisissä.

Itsehän vastasin "Jaa" kun minulle kerrottiin isäni kuolemasta. Ei paljon hetkauttanut. Ukko oli koko lapsuuteni ryypännyt ja hallinnut pelolla, hakannut niin äitiä, vanhempia sisaruksia kuin minua. On nostanut minut kaulasta kiinni pitäen seinään ja pitänyt veistä mahan kohdalla, heittänyt posliinisen kukkaruukun minua päin kun olin ~4 vuotias, lyönyt nyrkillä silmän mustaksi kun olin vielä alakoululainen ja useasti sen jälkeen. Yritti tappaa äidin ja isoveljen. Lähti usein autolla ajaessa kaahaamaan vastaantulijoiden kaistalle pelotellakseen meitä. Mursi minulta ranteen kahdesti, isoveljen hakkasi tajuttomaksi. 

Olisiko pitänyt pitää yhteyttä aikuisena?

No tietenkin. Sinun olisi pitänyt vielä viedä pienet lapsesi ukin luokse, kun isovanhemman ja lastenlasten välille pitää vanhemman huolehtia lämpimät ja läheiset välit. Jos jotain ikävää olisi sattunut, niin se olisi ollut sinun omaa syytä ja olisit ansainnut kunnon rangaistuksen. Ja toki ottaa isäsi teille asumaan viimeisiksi vuosiksi vaikka isä ryyppäisi kaiket päivät, kutsuisi kaverit teille ja paskoisi housuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Henkinen väkivalta ei yleensä pääty ilman irrottautumista. 

Aivan.

Pitää ensin irrottautua, jotta voi palata omin ehdoin.

Täällä monet sanoo että no mut sillä vanhemmalla oli itsellään niin vaikea lapsuus. Niin oli minullakin, mutta en ole siirtänyt tätä omille lapsilleni.